Hyvin menee, mutta menköön

Mikä siinä on, että lapset tasan tarkkaan heräävät niinä aamuina kukonlaulun aikaan kun ei pitäisi? Kuten tänään. Aamuisesta habituksestani voin syyttää itseäni, olinhan naapurin äidin kanssa parantamassa maailmaa terassilla...tai parilla. Eli kolmella. Ja hei, mikä juttu tää on, että tiistai iltana on terassit ja baari täynnä porukkaa? Oletin kuollutta meininkiä, mutta tämähän oli ihan kuin viikonloppuna konsanaan. Jos keskiviikko on pikkulauantai niin onko tiistai uusi perjantai?

No niin. Lähdin sitten tänään aamulla pirteänä just niin lasten kanssa liikkeelle ja ...jätin avaimet kotiin.

EI HELVATA!

Onneksi olin pakannut kassiin vaippaa ja vaihtovaatetta, lompakon ja auton avaimet. Jos jotain positiivista tästä yritetään etsiä, niin onneksemme tänään on ollut kaunis ilma. Minä nimittäin EN pulita huoltoyhtiölle maltaita oven avauksesta, jos ei ole aivan pakko. Istun siis parhaillaan pihalla ja odotan isähenkilöä töistä kotiin.

Ollaan käyty mummolassa, syöty marketista haettuja eväitä, leikitty pihalla, käyty kirpputorilla ja taas leikitty pihalla.

Entäpä mitä opimme tästä?
Emme yhtään mitään. Mutta se on tiedossa, että kaikki kiva kostautuu. Se kuuluisa Karman laki, tai Murphyn tai Smurffin. Ihasama. Äitihenkilö pitää yhden illan vapaata lapsista ja sillä on jopa hauskaa, sinne puoli kahteen asti yöllä. Seuraamuksena herätys ennen kello kuutta aamulla ja avaimet kotona (ts. unohda sohva ja päiväunet). No onneksi lapsia ei tunnu haittaavan. Hehän ovat saaneet tänään paljon ulkoilua, liikaa keksejä ja kirpparilta Pokemon ukkeleita.

Pussillinen Pokemoneja 2,5€

Luojan kiitos auton takakontissa oli matkarattaat ja pehmolelu :D