Viimeisiä viedään!

Terve taas täältä vaatekasojen alta! Olen pari viime päivää riehunut tussin kanssa merkaten Suuttujan j o k a i k i s e n vaatekappaleen ja samalla rytinällä siivosin lasten vaatelipastoista pois kaikki pieneksi käyneet vaatteet. Ja niitä on muuten PALJON! Kaksi isoa Ikean kassillista pelkkiä sisävaatteita ja yksi kassillinen ulkovaatteita. Aivan hurjaa, mun pitää taas varata kirppispöytä! Tyttö varsinkin on ottanut huiman kasvuspurtin kesän aikana ja sille taisi jäädä peräti kolmet sopivat housut kaappiin!!!

Ja huomenna on Suuttujan 4-vuotis neuvola! En voi uskoa, että tuo pieni ihminen on jo niin iso. Vaikka se onkin yllättänyt minut jo kaksi kertaa tällä viikolla uudella taidollaan. Hän nimittäin osaa ottaa itse hurjat vauhdit puiston keinussa ja oppi aivan yllättäen viheltämään. Ja tämä jälkimmäinen taito sitten osaakin harmittaa isosiskoa. Ei sen äänen takia, vaan siksi, ettei se itse osaa vielä viheltää ja pikkuveli osaa. Katkeraa. 

 

Se neuvola jännittää tällä kertaa erityisen kovasti äitihenkilöä, koska pojalle tulee rokotustehoste. Mikä siinä onkin, että me äidit aina joudutaan viemään lapset kiusattavaksi ja vieressä nieleskellään itkua kun lasta sattuu? Jotenkin noi isät onnistuu työkiireiden vuoksi luistamaan nämä inhottavat reissut.... Minulle on osunut tälle viikolle jo tytön verikokeissa käyttö (se pelkää piikkejä ihan järkyttävästi!) ja huomenna sitten pojan rokotus. Kivaa hei.

Viikonloppuna olisi tarkoitus kaivaa ompelukoneet taas tauon jälkeen esiin ja ottaa ryhtiliike. Tyttö tarvitsee kipeästi kaappiinsa leggareita ja Suuttuja huppareita. Ja vaikka en yhtään tykkää ommella puuvillaa, aion ommella itselleni koulun alkuun penaalin! Pakko ainakin yrittää, kun bongasin niin kivan ohjeen ja ostin jo kankaankin sitä varten.

Ja olispa viikonlopulle sellainenkin mukava homma, kuin valmistella tytön maanantaisia kaverisynttäreitä. Nämä on ihkaensimmäiset sellaiset kaverisynttärit, joihin ei tule pelkästään äidin kavereiden lapsia, öhöm. Eli tytön kanssa rustattiin oikein kutsukortit ja tyttö jakoi niitä muutamille läheisiksi muodostuneille luokkakavereille. Ja voi että kun sitä jännittää! Ihan liikkistä katsoa kun toinen itse miettii ja suunnittelee omia juhliaan ja ohjelmaa ja tarjoiluja <3 Luulen, että kierrokset vain nousee viikonloppua kohti ja sunnuntai-iltana meillä on tutinassaan pörräävä uneton lapsi.

 

Viimeiset lomapäivät meillä tällä erää siis meneillään ja yksi vaihe elämästä päättyy; hei hei kotiäitiys. Oli tämä ihan mahtavaa aikaa ja koin tärkeäksi viettää lasten kanssa nämä hetket, kun ne ovat pieniä. Nyt voi hyvillä mielin todeta lasten olevan isoja reippaita ihmisiä ja äitikin kaipaa jo uusia tuulia arkeensa. Maanantaina alkaa meidän perheessä uusi ja aivan erilainen elämänvaihe, ne pelätyt kauhistuttavat ruuhkavuodet. Äitihenkilö lähtee aamuisin kouluun ja Suuttuja päiväkotiin. Tyttö tuleekin koulupäivän jälkeen tyhjään kotiin. Äiti sitten pikkuveljen kanssa vähän myöhemmin iltapäivällä ja isähenkilö kuten ennenkin. Jännittää, pelottaa ja muikistaa samaan aikaan. Aika näyttää miten arki alkaa rullaamaan meidän perheessä. 

Mutta nyt, kohti vapaata ja kivaa viikonloppua! Huomenna on jo p e r j a n t a i ! Jeij!