sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Että sellaset treffit. Miten meni noin niinku omasta mielestä.




Eehhhehhee, niin oli hauska ilta että ajoin itseni ojaan.



Jep! 

Meillä oli eilen hurjan kivat blogitreffit Arjen helmiä -blogin Kristiinan luona. Syötiin ja höpöteltiin kaikkea maan ja taivaan väliltä tuntitolkulla. Ai että oli rentouttavaa. Kristiina oli laittanut kodin niin tunnelmalliseksi; kynttilöitä välkehti joka nurkassa ja iltaa vietettiin syksyisen hämyisessä tunnelmassa.

Kello oli liki yhtätoista illalla ja ulkona aivan säkkipimeää, kun me viimein maltettiin lähteä kotejamme kohti. Sovittiin, että ajan alkumatkan Kotoisaa arkea -blogin Helin perässä (koska olen edelleen ihan pihalla tällä paikkakunnalla), joten aloin ajamaan pois pihasta Helin takavalojen perässä. Samalla siinä kulmassa kääntyessä ryhdyin asettamaan ajovaloja (VIRHE!) ja humahdin ojaan. Vauhtia ei onneksi ollut tuossa kävelyvauhtia enempää ja oja oli pehmeä, eli käytännössä vaan valahdin sinne saviselle pohjalle.
Onneksi Heli huomasi katsoa peruutuspeiliin ja juoksi oitis luokseni, otti autonsa ja haki Kristiinan kyytiin ja siinä me sitten kolme naista pimeässä syksy-yössä seistiin ja hämmästeltiin.

Kotoa tuli melko selkeä ohje; -Älä kultapieni vaan mene koskemaan enää siihen autoon.
En koskenut. Napsautin ovet lukkoon ja kiltti Heli lupasi kuskata minut turvallisesti kotipihalle asti.

Tänään sitten aamupäivällä lähdettiin nostamaan autoa takaisin tielle. Onneksi Kristiinan naapuritontilla näkyi traktori ja sen ystävällinen kuljettaja otti "sunnuntaikeikan" ja tuli avuksi. Olis muuten tainnut jäädä nostamatta, sen verran syvä oli oja.




Joku oli ehtinyt tottakai kutsumaan aamun valjetessa virkavallankin toteamaan tilanteen...öhöm. On siinä ollut naapureilla ihmettelemistä. 


 


Vähän ehkä nauratti, kun treffeillä ensin yksi manasi omituista työpaikkaansa ja toinen ihmetteli miehensä touhuja, kolmas kiroili exäänsä. Minä totesin kaiken olevan elämässäni varsin mainiosti (paitsi taisin marista liian vähäisestä laatuajasta isähenkilön kanssa)...ja sitten ajoin ojaan! Aahhahhaahha. Kohtalon ivaa? Mitäs menin kehumaan!


Kiitos vielä kaikille treffeillä mukana olleille mahtityypeille;

Heli Kotoisaa arkea
Kristiina Arjen helmiä
Jessica Sisustan ja unelmoin
Katja Sydämellä tehtyä


Tää menis nyt paikkailemaan hienoisen kolhun saanutta itsetuntoaan ja ottamaan sokerilakon (juu eilen repsahdin tarkoituksella) tuomasta makeanhimosta niskalenkkiä. Krhm.

10 kommenttia:

  1. Onneksi kuitenkin selvisit säikähdyksellä. :) Ota toi kokemuksena. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Kokemuksia ne on huonotkin kokemukset. Lähinnä nyt kyllä nolotti :D

      Poista
  2. Hehe, tekevälle sattuu :) Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin! Oli aivan ihana ilta kyllä, pian taas nähdään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tosiaan loppu hyvin, kaikki hyvin :) Oli huippuilta!! Ja nähdään pe ;) :)

      Poista
  3. Voi ei! Onneksi et saanut fyysisiä kolhuja, kyllä se itsetunto siitä tokenee :) Mukavaa, että treffit oli kuitenkin onnistuneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla mä jo kouluun kaahailin menemään, äkkiä unohtuu mokat ja paranee mustelmat. Aineksia olisi ollut hurjempaankin onnettomuuten, joten kiitollisin mielin täällä ollaan <3

      Poista
  4. Hauskalle illalle piti saada "hauska" loppu :D Onneksi voi nauraa tässä koska pahempaa ei sattunut!! Kiitos viimeisestä myös itsellesi, ollaan myö vaan niin mahtavia mimmejä <3 Kivaa viikon jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eniten kyllä nauratti koko tilanteen koomisuus :D
      Mukavaa syksyistä loppuviikkoa sinullekin Katja <3

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)