maanantai 16. marraskuuta 2015

Man-flu


Kaikesta päätellen M I N Ä olen saanut man-flun eli miesflunssan. Ei tämä muutakaan voi olla!
Olo on ihan kamala jo neljättä päivää eikä edes Burana helpota oloa. Kurkkuun sattuu, yskin ja niistän. Silmät vuotaa, paleltaa ja pyörryttää. En ole koskaan sairastanut näin kamalaa kuumeetonta perusflunssaa!




Eilinen ja tämä päivä onkin vierähtänyt hyvin tiiviisti sohvalla peiton alla. Illaksi ostin koko perheelle suklaajäätelöä. Lohtusyöpöttely, onko mitään sen parempaa, kun olo on kurja? 

Nyt vaan toivotaan, että muu perhe pysyy terveenä. Mä en kestä jos isähenkilö saa tämän taudin! Jos se mullekin on man-flu -asteella niin sillä se on joku megamonsterman-flu?


 

Ei mulla muuta. Köhkröh. Pysykäähän terveenä, tämä sairastaminen ei nimittäin ole yhtään kivaa.
 



 

perjantai 13. marraskuuta 2015

Sitä vaan

Että hyvää viikonloppua!

Tämän viikon kaikki ylimääräinen (onko sellaista?) aika on mennyt kirppispöytää järjestellessä ja tavaraa lajitellessa. Onneksi tuotto näyttää hyvältä ja tavara on liikkunut mukavasti, joten turhaa tämä kaikki työ ei ole ollut.
Koulun puolesta taas ollaan tavattu niin mainioita mummoja, etten oikein meinaa käsitääkään. Ollaan kouluttu kässäryhmän lisäksi senioritanssijat ja rivitanssiryhmä ja aina meidän opiskelijoiden on vastaanotto ollut lämmin ja kannustava. Tuntuu pitkästä aikaa taas siltä, että olen valinnut oikean alan. Noiden mahtimummujen kanssa minä haluan työskennellä (kun vaan saisi tämän koulun suoritettua pois jaloista, hehhee).

Asiasta kahdeksanteen. Sain vanhan hyllyn, joka on kuulemma asustanut meidän piharakennuksen pikkuhuoneessa joskus aikanaan. Hylly oli vanha ja kulunut ja sen koukut olivat ruostuneet. Ihan tosi kaunis hylly silti!


Otin siis hyllyn ilolla vastaan ja maalasin sen Vintage paint -maalin pearl grey värillä. Tää vintagemaali on siitä kivaa, ettei maalattavaa pintaa tarvitse esikäsitellä muutoin kuin pesemällä pinnan puhtaaksi. Sitten vaan maalia päälle niin kauan, että haluttu tulos on näkyvissä!

Tässä kuva ensimmäisen maalikerroksen jälkeen. Melkein jätin sen tuollaiseksi, kun se minusta näyttää tosi kivalta, mutta vedin kuitenkin toisenkin kerroksen maalia.

 


 Ja tässä se on jo omalla paikallaan keittiön seinällä!  


 


Siitä tuli tosi ihana <3 Nyt sen päällä asuu vanha lasitölkki, johon olen kerännyt viinipullojen korkkeja, valkoinen pahvikranssi ja sinkkiämpäri, joka sisältää tuikkukynttilöitä.




Joku näissä vanhoissa esineissä vaan kiehtoo ja edelleen haaveilen siitä talonpoikaissohvasta meille. Melkein jo meinasin, että ostan sen itselleni joululahjaksi kirppistuottorahoilla. Pitää vaan päättää, mihin sen sijoitan, ja millä noudan ja ja ja. 


 

Nyt tämä jättää haaveet sikseen ja alkaa suunnitella viikonlopunviettoa. Ja viikonlopusta olis odotettavissa hurjan kiva! Meikä nimittäin hilppasee lauantaina pikkujouluihin, jee! 
(ja tähän liittyen; -Apua mitä mä puen päälle, ja iik, -Mun pitää sheivata jalkakarvat ja -Kääk, -Mitä mä keksin viemisiksi)


Iloista viikonloppua teille ihanille! 



maanantai 9. marraskuuta 2015

Ensimmäinen

Tänään se tapahtui. 
Joulun ensimmäinen lelukatalogi ilmestyi postilaatikkoon. 

Kerrankin lapset olivat hetken keskenään sovussa. Kynttilän valossa, päät yhdessä selaamassa kuvastoa ja kirjoittamassa pukille. Nämä on varmaankin niitä sisaruuden parhaimpia hetkiä.



Keskusteltiin samalla hieman joulupukin resursseista vastata jokaiseen lahjatoiveeseen. Minun ehdottamastani top3:sta päästiin kuitenkin jo top8 -listaan. Ehdottomasti parempi kuin se ensimmäinen, josta sivukorvalla kuultuna oli tulossa useampisivuinen romaani.


Voitte uskoa, että me aikuiset saatiin istua pitkä tovi ihan rauhassa. Listoja ei nimittäin kirjoitettu ihan minuutissa eikä toisessa. (Seuraavaa kuvastoa ja rauhallista hetkeä odotellessa...)

 

On nää aika liikkiksiä. Haparoivilla harakanvarpailla rustattuja toiveita ruutupaperilla <3 Voi sentään.



 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Sitä luulee tuntevansa toisen

Keväällä tulee kymmenen vuotta siitä, kun katseemme isähenkilön kanssa ensikerran kohtasivat. Aika pitkä yhteinen taival takana siis. Jotenkin sitä elää sellaisessa uskossa, että kaikkien näiden vuosien ja yhteisen elämän aikana on oppinut jo tuntemaan toisen melko läpikotaisin.





Erehdyin. 


Tänään minulle paljastui taas uusi juttu. Hämmentävää kerrassaan. Pääsin vielä omin silmin tätä asiaa todistamaan.

Isähenkilö...



...osaa VIRKATA! 
Siinä se istui keittiön puusohvalla ja opetti kasiveelle, kuinka virkataan toista kerrosta edellisen päälle. 

T O D E L L A hämmentävää. 

Kyllähän minä tiesin, että se on kätevä käsistään (krhm), onhan se kirvesmies ja käsillään työtä tekevä. Mutta silti. Minä olen ihan ääneen puhunut, että mun pitäisi opetella virkkaamaan. Ja ihan yrittänytkin jotain sohvannurkassa nyhertää ja tää tyyppi on siinä vieressä vaan myhäillyt partaansa. Niinku mitävit!?

No ei se mitään, minä sain kuin sainkin eilen mummojen käsityökerhossa yksityisopetusta ja hallitsen nyt jonkinasteiset virkkaamisen alkeet. Vaikka opittavaa on vielä paljon, on tämä pieni uusi taito ihmeen innostava asia. Ehkä minä joskus ihan oikeasti osaan virkata jotain nättiä!




Rentoa, opettavaista, kaunista ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! 

Minä alan laatimaan kattavaa kyselyä isähenkilölle sen tiedoista ja taidoista...mitä kaikkea se mahtaa oikeastaan osatakaan?!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

tip-tap-tip-tap

Ei, meillä ei ole putkivuotoa eikä vesivahinkoa. Meillä on yksi höyrähtänyt äitihenkilö, jota jouluttaa jo kovasti.



Taannoiselta Ikean -reissulta tarttui mukaan tämä ihana perinteinen minikuusi. Katsoin jo ennen Ikeaan menoa niiden nettisivuja ja bongasin sieltä kuusen lisäksi myös hyasintit, mutta harmikseni en löytänyt niitä itse tavaratalosta. Phöh.


Kävin myös päivänä eräänä kaivelemassa vinttiä ja hipistelemässä siellä säilytyksessä olevia joulukoristeita. Ihan vielä en kuusenkoristeita ja niitä tosi jouluisia juttuja ottanut esiin, mutta nuo valkoiset kulkuskranssit nappasin mukaani ja laitoin tv-kaapin ovia koristamaan. (nyt muuten kuulee kun joku aikoo katsoa telkkua, sen verran iloisesti kulkuset helisee ovia avatessa!)

Totesin aika jännän jutun siellä vintissä penkoessani. Meillä on yllättävän vähän varsinaisia joulukoristeita siihen nähden, miten paljon joulun ajasta tykkään! Joutuu ehkä puuttumaan tähän kamalaan epäkohtaan tänä vuonna ;)




Ostin valkoisen Callunan ruukkuun keittiön pöydälle, kun jotain siihen piti saada. Kaunishan tuokin on ja ehkä niitä hyasintteja tosiaan ehtii ihastella ihan riittävästi vähän lähempänä joulua, heh.


 


Mä vielä kerran palaan viime viikonloppuun ja illanviettokylästelyyn ja sitten lupaan lopettaa :D Eli tein paljupipojen lisäksi herkkupöytään jouluista juustokakkua. Ohjeen bongasin viime vuotisesta Unelmien Talo & Koti -lehdestä ja koska siitä tuli ihan älyttömän hyvää, niin päätin jakaa sen teillekin.

Ties vaikka joku innostuisi leipomaan tätä pikkujouluihin tai jouluaaton jälkkäripöytään!




Minä käytin Semperin gluteenittomia piparkakkuja, mutta tavallisilla onnistuu takuulla myös. Minusta tämä oli kiva ohje kun tähän ei tule lainkaan liivatetta ja silti koostumus oli tosi hyvä! Eikä tässä kruusailla liioilla ainesosilla, helppo ja hyvä siis.



VALKOSUKLAA - PIPARIJUUSTOKAKKU ILMAN LIIVATETTA

POHJA: 

1,5 pakettia (reilu 200g) piparkakkuja
1dl voita

TÄYTE:

400g valkosuklaata
400g maustamatonta tuorejuustoa
2,5dl kuohukermaa

: Murusta piparit mahdollisimman pieneksi muruksi. Sulata voi ja yhdistä piparimuruihin. Painele leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle tasainen kerros pipari-voi -taikinaa ja laita se jääkaappiin jähmettymään täytteen teon ajaksi.
Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Vaahdota kuohukerma ja vatkaa yhteen tuorejuuston ja sulan valkosuklaan kanssa. Kaada täyte piparipohjan päälle, peitä vuoka foliolla ja laita jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi.

Ennen tarjoilua irroita varovasti vuoan laidat ja  voit koristella kakun pipareilla, piparimurulla, suklaalla tai millä vain haluat! Minä nostelin kakun päälle pipareita pystyyn ja sulatetusta maitosuklaasta tehtyjä nappeja niiden lomiin. 





Enkä minä taida olla ainoa joulua aloitteleva, niin minä ainakin olen instagramin ja seuraamieni blogien perusteella päätellyt ;) Saatan kaivaa glögipullon kaapista tässä joku ilta ja viritellä pihallekin vähän valoja, kyllähän marraskuussa jo saa eikö saakin?!





tiistai 3. marraskuuta 2015

Jutskuja ystäville

Sain vastikään viestin facebookiin lapsuudenystävältä. Hänellä on pienet kaksostytöt, joille hän kaipaili pussukoita kerhotossujen säilytykseen ja kuljetukseen. Lupasin olemassaolevista jämäkankaistani ommella pikaiset pussukat. Tällaiset niistä tuli!


Ompelin tukikankaalla vahvistetut enkelinsiivet molempiin pusseihin ja nauhakujaan pujotin mustavalkoiset trikoosuikaleet. Pinkki kangas on jämäkkää puuvillastretchiä eli hieman joustavaa materiaalia.


Pussukoiden takakappaleisiin laitoin tyttöjen etunimien ensimmäiset kirjaimet silityskalvolla.


Kiitos Noora, kun luotit minulle tämän tehtävän, oli ilo olla avuksi ja kiitos vielä palkasta! 



Jutskasta toiseen. 
Me tosiaan saatiin kutsu istumaan iltaa ihanan ystäväpariskunnan kotiin pyhäinpäivän aattona ja tuli puheeksi käydä lämpimässä paljussa illan alkajaisiksi. Meitä kehoitettiin ottamaan pipot mukaan, jos sää on kovin kolea ja tästä nappasinkin vinkin ja ompelin viemisiksi "paljupipot" isäntäväelle! 

Isännälle syntyi miehekäs renkaanjälki -trikoinen pipo höystettynä pohojalaasella äijällä ja rouvalle maastokuosilla oleva pipo siveällä "maijan" kuvalla. 

Molemmat pipot ovat kaksinkertaista trikoota ja melko lämpimät.




Pientä haastetta oli pohtia isäntäväen pään ympäryksiä, mutta toivottavasti pipot on edes jotenkin sopivat ja pääsevät lämmittämään päitä kylminä talvi-iltoina.



Anteeksi kököt kuvat. Sain nämä pipot valmiiksi vasta juuri ennen lähtöä, jolloin oli jo pimeää ja meidän olohuoneen valaistus on melko heikko (olis tietty voinut käyttää salamaa, mutta siinä kiireessä se unohtui, öhöm).  
Mä niin tarttisin uuden hyvän kameran...



Me muuten käytiin eilen ostamassa uusi sohva olohuoneeseen ja piipahdin pikaisesti myös Country White -myymälässä ostamassa Vintage maalia. Tänään on maalipensseli viuhunut ja kunhan saan vision mihin sijoitan tuon maalatun jutun niin laitan kuvia tänne blogiinkin! Minä niin tykkään noista kalkkimaaleista <3 


Nyt pus pus ja hyvää yötä!







sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Halloween ja Lokakuun positiiviset

 Meillä, kuten monissa muissakin kodeissa, juhlittiin eilen Halloweenia. Meidän kasivee töhötti jo kuukausi sitten, että hän haluaa pitää pienet juhlat ja kutsua muutaman kaverin kylään. Äitihenkilö heltyi kaikesta tästä innostuksesta ja järjesti pienet parituntiset kemut lauantai-iltapäivälle. 

Tänäkin vuonna piirrettiin mandariineihin "kurpitsanaamoja", askarreltiin ja teipattiin haamuja ikkunoihin, ostettiin muutama aiheeseen kuuluvia ilmapallo ja ripustettiin pitkä lepakkonauha ikkunaan.
 


 

 Minä sulattelin suklaata ja värkkäilin lakuista tällaisia hämähäkin tapaisia örkkejä. Osan örkeistä nostin ihan kaupan hyllystä poimittujen suklaamuffinien päälle ja osan jätin sellaisenaan naposteltaviksi.

Näiden lisäksi oli tarjolla popcornia, haamuvaahtokarkkeja, yllä olevia mandariineja ja vihreää kuplivaa "noitajuomaa" (vihreää mehutiivistettä ja sitruunalimua)

 


Joskus on kiva järjestää ihan rennolla otteella pienet juhlat, ilman sen isompaa leipomisurakkaa ja suursiivousta. Hyvän tunnelman saa aikaan paljon pienemmälläkin vaivalla ja aikaa jää muuhunkin touhuiluun! 

 

Lastenjuhlien jälkeen vietiin lapset mummolaan ja lähdettiin aikuisten kutsuille paljuilemaan ja iltaa viettämään. Oli kyllä hurjan mukava ilta ja yö! Kerron niiden tuoksinoista vielä lisää tulevissa postauksissa!

Mutta nyt; LOKAKUUN POSITIIVISET -listaus:


-Omakotitalo ja pihatyöt. (muistuttakaa minua tästä sitten kun kiukuttelen talvella lumitöistä, heh)

-Syysloma ja perheen kanssa vietetty muutama päivä. On kiva kaikkien arjen kiireiden keskellä huomata, että me ollaan hyvä tiimi edelleen ja viihdytään yhdessä. Se jos mikä on tärkeää ja lisää onnellisuutta.

-Risteily; hyvä ruoka, parempi seura ja kivat ostokset.

-Uudet hyvät biisit; (jotka soi päässä nonstoppina) Sanni -Pojat, Yö -Minne tuulet vie, Apulanta -Valot pimeyksien reunalla ja Paula Vesala -Tequila.

-Ruokaa laittava mies. Se tekee muuten oikein hyvää ruokaa. Ja mielellään! Minä huolehdin arkiruuat pöytään, mutta viikonloppuisin keittiöön astuu isähenkilö. En pistä tätä yhtään pahakseni!

-Ikea -reissu ja lasten uudet vaatekaapit. Ja sanottakoon, että paras seikka tässä on se, että ne uudet kaapit sijaitsevat talon alimmaisessa kerroksessa eli kodinhoitohuoneen välittömässä läheisyydessä. Enää ei tarvitse kulkea pyykkikorin kanssa kolmen kerroksen väliä!

-Kellojen kääntö ei vaikuttanut meidän perheen unirytmeihin millään tavalla. Samalla tavalla posotetaan unta kuin ennenkin. Ainoastaan Suuttujan yölliset kasvukivut valvottavat aika-ajoin.

-Kanit karvanaamat. Pienet pummaavat tyypit. Ne rakastaa banaania ja pähkinöitä ja leipää. Ilman mitään viemisiä ei ole alakertaan asiaa. Jos olit niin ajattelematon ja tylsä tyyppi, että ilman amuse bouchea astuit jalallasi alakerran parkettiin, niin sinua kyllä huomautetaan asiasta. 


-Kivat kirppislöydöt! Joskus (harvoin) tulee lähdettyä tyhjin käsin kirpparilta ja joskus taas löytyy vaikka mitä kivaa niin paljon, ettei lompakko meinaa kestää.  Nyt onneksi kesti ja sain napattua mukaani kaikki vastaantulleet ihanuudet.


Tässä kuussa tuli jotenkin tosi vähän kirjattua ylös näitä positiivisia juttuja, joten lista jäi vähän tyngäksi. Pitää tsempata nyt marraskuussa keskittyä havainnoimaan enemmän niitä mukavia asioita elämässä.

Lokakuu on ollut ihmeen kiireinen ja nopeatempoinen ja tämä äitihenkilö meinaa väkisinkin hukkua arjen hektisyyteen. Toivotaan kiireettömämpää marraskuuta, vaikka vähän epäilen sen toteutumista. Harvemmin joulua kohti meikäläisen tahti hellittää, päinvastoin ;)


Toivottavasti teidän lukijoiden marraskuu on lähtenyt käyntiin mukavissa tunnelmissa <3 Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!