keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Hemmoteltu

Aivan ihania yllätyksiä on tupsahdellut nyt ihan odottamatta vastaan! Tunnen itseni hemmotelluksi <3 Suorastaan lellityksi.

Kehuin edellisellä viikolla äidin puikoilla ollutta kaunista peittoa. Siitä puuttui silloin vielä muutama rivi ja nyt sen valmistuttua, äiti kääräisi sen rullalle ja antoi minulle omaksi <3 Voi että!


Peiton kuvio ja puhtaan valkoinen väri on ihanat ja kokoakin tällä on niin reilusti, että sen alle mahtuu koko perheen varpaat yhtäaikaa!

Minulla on useita äidin virkkaamia päiväpeittoja ja verhokappoja, sellaisia pitsisiä joita rakastan! Ja lapsilla on molemmilla värikäs äidin neuloma peitto sänkyjensä jalkopäässä, ja nyt minäkin sain omani <3



Eilen näin pitkästä aikaa koululla opiskelukavereita. Pitkästä aikaa sen vuoksi, että ollaan puolin ja toisin sairasteltu ja oltu pois koulusta ja oppitunteja on muutenkin todella harvassa. Kaiken työn saa nykyään tehdä kotoa käsin, kyllä on muuttunut korkeakouluopiskelu kymmenessä vuodessa!

Mutta sain siis ihanalta koulukaverilta aivan yllärinä ystävänpäivälahjan! Miten nappiin lahja menikään! Minä olen pitkään, meidän häistä lähtien, kerännyt pikkuhiljaa Iittalan kirkkaita Kastehelmi -astioita. Minulla on mummoni vanha kerrostarjotin ja kulho sekä muutamia äidiltäni saatuja pikkulautasia tuota sarjaa. Ja tietysti häälahjana saadut pienet kulhot.  Aina kirppiksillä minä väijyn silmä kovana näitä lisää. Näistä kynttilälyhdyistäkin olen haaveillut jo pitkään ja tuossa ne nyt ovat! <3 Kiitos kultainen Mia!




Nyt varmasti ymmärrätte miksi minulla on hemmoteltu olo?

Olen niin kiitollinen näistä tyypeistä ympärilläni <3 
En siksi, että he muistavat minua ihanilla lahjoilla, 
vaan siksi, 
että he kuuluvat elämääni 
ja tekevät tästä maailmasta asteen paremman paikan olla ja hengittää.



16 kommenttia:

  1. <3 Oi kuinka ihana <3 Ihannoin ihmisiä jotka jaksaa kutoa noin isoja projekteja <3
    Saat olla ylpeä äidistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi kaunis ja todellakin iso projekti, peitolla on kokoa 140x200! <3 Olen toki äidistä ylpeä, se on tehnyt ihan superhienoja käsitöitä koko ikänsä ja olen saanut niistä nauttia lapsesta saakka :)

      Poista
  2. Wau! Mä arvostan itse tehdyt torkupeitot todella korkealle. Itse oon usein aloittanut ja nytkin on yksi kesken, mutta valmiiksi en oo saanut ensimmäistäkään. Aivan ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi ihana! <3 Mä arvostan kaikki käsityöt korkealle, varsinkin neulonta ja virkkaustyöt, koska itsellä ei ole vähäisintäkään taitoa tai lahjoja sellaisten tekemiseen! Ja näillä äidin tekemillä on vielä rutkasti tunnearvoa päälle.

      Poista
  3. Oho, tuossa peitossa on ollut iso työ! Ihana ♥♥ Ja Kastehelmet, todellakin ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hipellellyt peittoa aina ohimennessäni, se vaan on niin! <3 Ja kastehelmissä on palaneet tuikut aamusta asti, kun olen tehnyt opintoja tänään kotoa käsin. Parasta arkea!

      Poista
  4. Ihania juttuja...
    Äidit ja ystävät, <3

    VastaaPoista
  5. Aivan ihana tuo torkkupeitto! On sinulla ihana äiti!
    Ja Kastehelmi sarja on kyllä ihana myös.
    Itselläni on muutama Kastehelmi tuikku. Ja olisihan sitä sarjaa kiva kerryttää lisää...
    Mukavaa iltaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pääsi äiti kyllä yllättämään :) <3

      Kiitos kommentista ja kivaa loppuviikkoa sinulle! :)

      Poista
  6. Voi miten ihana tuo peitto! Miten tuota pystyy neulomaan kun on niin iso? Pyöröpuikoilla?
    Tuollainen olisi kiva itsekkin tehdä, vaihtoehtona villasukille!
    Ihania ylläreitä olet saanut! <3 Ja tosiaankin äidit on <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosi ihana <3 Mun pitää ihan kysyä äidiltä, että millä puikoilla se tuon neuloi, kun en itse hoksannut laittaa merkille :) Lankakin on jotain tosi pehmeää eikä kutita yhtään, mitä lie?

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Äiti on kyllä taitava ja viitseliäs :) <3 Ja hemmottelee tälleen kuopustaan :P

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)