Ystävänpäivä ja nimpparikahvittelua

Eilen oli ystävänpäivä ja Suuttujan nimipäivät.
Lapset tekivät pihalle lumiukon ja muutaman lumilyhdyn kun vihdoin saatiin kunnon nuoskalunta.
Lumiukko tosin alkoi luovuttaa elimiään  jo muutamassa tunnissa enkä ehtinyt ottamaan siitä kuvaa, mutta lumilyhdystä tuli oikein soma.

Meillä ei yleensä juurikaan juhlita ystävänpäivää enkä ole aikoihin enää korttejakaan lähetellyt. Mun mielestä on hassua, että monet naiset odottavat puolisoltaan ystävänpäivänä kukkia tai lahjoja. Eihän se puoliso tavallaan ole ystävä, vaikka siis onkin.
Eikö puolison kanssa juhlita vuosipäiviä, kihlapäiviä ja hääpäiviä? Onhan sitä niissäkin muistamista.
Meillä ei tosiaan ole ystävänpäivällä mitään romanttista merkitystä. Mutta olen haistavinani pientä ihastusta ilmassa; niin paljon on meidän kasivee tyttö kirjoitellut parin viikon aikana kortteja ja kihissyt. Söpöä.

Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.

Meillä tosiaan juhlitaan ystävänpäivänä aina Suuttujan nimipäiviä. 

Ei meillä yleensä nimppareita niin muisteta tai juhlisteta, mutta lasten kohdalla tehdään pieni poikkeus ja niitä vähän hemmotellaan silloin; leivotaan ja annetaan joku ihan pieni juttu lahjaksi.
Eilen Suuttuja sai sitten valita kaupasta kaksi Lego -hahmopussukkaa. Se jostain syystä tykkää hirveesti niistä erilaisista ukkeleista, ja koska hintaa pussille/ukkelille oli Motonetissä laitettu 1,90€ niin se sai valita oikein kaksin kappalein, heh. 

Kutsuttiin isovanhemmat siinä iltapäivällä meille pullakahville ja vähän hämmästyin kun hekin toivat pojalle lahjat. Se ei suinkaan ollut kahvittelujen tarkoitus! Mutta toki pieni mies oli hyvin hyvin tyytyväinen availlessaan paketteja.

Ja sain minäkin äidiltäni aivan yllättäen ystävänpäivälahjan! 

Katsokaa mitä ihanaa kauniin ruukunsuojuksen sisältä löytyi! 

 

Voi kevät, tästä se taas lähtee! 

Vähän pitäisi vielä malttaa odottaa, ihan vielä ei noita uskalla ryhtyä kylvämään, mutta pian, ihan pian!