Ompelupäivä

Isähenkilö osti perjantaina itselleen projektin; rikkinäisen mopon, jonka rassailuun ja ihmettelyyn näytti menevän lauantaina tunti jos toinenkin, joten minä keksin itselleni "omaa puuhaa". Ja mikäs sen kivempaa kuin istahtaa saumurin ääreen ja ryhtyä toteuttamaan visioitaan! 

Sain melkein koko päiväksi tyttären mukaan puuhailemaan, mikä on tosi ihanaa! 

Tyttö on ihan hurjan kova puhua pälpättämään ja tuossa ompelun ja kankaiden leikkelyn lomassa sitä jatkuvana tulvana tulevaa tarinaa oli kerrassaan hurmaavaa kuunnella. Ja luonnollisesti minusta on kiva, että tyttö tykkää myös tehdä käsillään juttuja ja uskalsi nyt jopa ommella ihan itsenäisesti ompelukoneella. Aika pinon pussukoita ja nyssäköitä se tekikin, vaikka vain yhden kanssa ehdin auttamaan.

Minä ompelin toiveesta tuttavan 1-vuotiaalle prinsessaiselle syksyyn pipon ja tuubikaulurin. Kankaan valitsi prinsessan äiti ja aika ihanan valitsikin! Minä sain vapaat kädet toteutuksen suhteen ja päätin sitten laittaa pipoa koristamaan ison valkoisen rusetin ja huivin saumakohtaan frillan. 

 

Meiltä ei luonnollisestikaan löytynyt oikean kokoista sovituspäätä, joten nallekarhu sai toimia mallina!

 

 

Ihan söpönen settihän siitä syntyi!

 

 

Tuo kankaan piirrosjälki on kyllä kaunis!   

Samalla istumalla tein omalle tytölle pannan ylimääräisestä kangassoirosta. 

Tuo frilla ei välttämättä ollut paras ajatus tähän, mutta tulipahan laitettua. Voi olla, että purkaan sen vielä pois. Nämä pannat on kivoja käytössä nyt kun aamulla ja illalla on viileää, mutta päivällä on lämmin, jolloin sen voi pujauttaa koulureppuun eikä se vie paljoa tilaa. 

  

 

 

Ja pitihän Suuttujallekin jotain kivaa keksiä.

Mitään ihmeellisiä jippoja en alkanut vääntämään tälläkään kertaa, sillä Suuttuja on viime aikoina pukeutunut mieluummin henkkamaukkaan, kuin äidin ompelemaan, enkä olisi aivan varma, että nämäkään ompelukset pääsevät koskaan kaapista pojan ylle.

Laatikosta löytyi pala paksua turkoosia joustocollegea, josta olen joskus tehnyt Suuttujalle housut. 

Lisäksi löytyi tilkku lentsikkatrikoota ja niitä yhdistämällä syntyi oikein käyttökelpoinen ja lämmin paita syksyyn.

Ja nyt täytyy sanoa, että en ole mikään suuri digiprinttien fanittaja, 

mutta tämän nähdessäni oli vain pakko taipua. 

Suuttuja niin tykkää Mariosta! 

Vielä tänäänkin se intoutui halaamaan ja kiittämään minua paidasta, 

joten ainakin tämä taisi päästä käyttöön asti?

 

Sellainen puuhakas lauantai täällä meillä. 

Mitäs te touhuilitte viikonloppuna?