Paskinhaaste: Elokuu

Miten elokuu menikin niin nopeasti? Varmaan alkanut arki vei tunnit ja päivät mennessään? 

Täysin ilman harmitusta ei elokuukaan mennyt enkä ihan kaikkea jupinaa tohdi täällä blogissa mainita, mutta tässä kuitenkin jotain listaa potutuksista.

OMENAT. 

Niitä on liikaa ja ne on aivan rupisia. Kaksi kaikkein huonointa satoa tekevät ja ränskimmät puut tuli kaadettua, mutta silti me hukutaan omenoihin. Ja on oikeasti kauhea työ noukkia ja roudata niitä kompostiin. Hyötyliikuntaa, mutta ei niin mielekästä sellaista...

KOULU. 

Alkoi maanantaina ja nyt täytyy sanoa, että tämä on ehkä Suomen heikoin esitys koulutusohjelmasta ja sen toimivuudesta. Etsikää itse harjoittelupaikkanne ja varatkaa siihen 8 viikkoa. Ai niin, paitsi ettei lukujärjestykseen ole laitettu tilaa kuin 6 viikon harjoittelulle. No jatkakaa sitten tammikuussa. Paitsi, että tammikuussa alkaa uudet kurssit ja harjoittelu menee niiden kanssa päällekäin. Plus, että saat harjoittelun opintopisteet vasta keväällä vaikka ne pitäisi saada syyslukukaudella. Voin kertoa, että olen viettänyt viimeiset kaksi iltaa työvoimatoimiston sivuja ja työpaikkoja selaillen.

RAHA. 

Joku sanoo, ettei raha ratkaise. Haistakoon pitkän peen. KYLLÄ SE NYT VAAN RATKAISEE. Tässä myös yksi syy miksi olen katsellut kaksi iltaa mollin sivuja. Koko kesänä ei ollut rahaa käydä missään eikä tehdä oikein mitään. Kaikki mikä tulee taskunpohjalle myös häviää sieltä vähin äänin. En oikein ymmärrä mihin ne rahat oikein menee, kun ei olla tehty remonttia kotona eikä mökillä, minä ja lapset kuljetaan kirppisvaatteissa, ei käyty kesäteattereissa eikä vietetty hotelliöitä reissaten. Ei tehty mitään. No heinäkuussa tuli vähän tuhlailtua ja ostettua kotiin verhot ja jotain pientä, mutta muuten ollaan kyllä menty samoilla vanhoilla eteenpäin... eli sekään ei nyt ihan selitä tätä suota. Meillä ei myöskään mene rahaa kalliisiin harrastuksiin (katso seuraava kohta...), koira tietysti vie omansa, mutta se on perheenjäsen, ei harrastus, vaikka koko perhettä liikuttaakin. En ole ostanut edes kankaita tänä vuonna edellisvuosien tapaan ja sitä myötä ompeluharrastuskin on jumissa. Kampaajat, kosmetologit, manikyyrit...mitä ne on?

Vaikka eihän tässä tarvitse taloustieteilijä olla ymmärtääkseen, että asuntolaina ja omakotitalon juoksevat kulut sekä kaksi autoa pihassa vievät ne rahat. Plus, että kelan tuilla opiskeleva perheenäiti ei sinällään tulotasoa nosta.

PIENI PAIKKAKUNTA. 

Kaikki tietää ja tuntee kaikki. Paitsi ettei me edelleenkään tunneta oikein ketään näin kahden vuoden jälkeenkään. Se on ihan jees, stadilaisena siihen on tottunut. Mutta nyt työpaikkoja selanneena ja omia sekä lasten harrastusmahdollisuuksia tutkailleena voisin todeta, että melko ankea on tarjonta. Vaihtoehtona on istua illat autossa kuskaillen porukkaa 20 kilometrin päähän, joten ei kiitos, me jatketaan perhelenkkejä koiran kanssa jatkossakin.

HUONOT YÖUNET. 

Niitä on riittänyt. Herään herkästi lasten ääniin (molemmat puhuvat unissaan) ja koiran liikehdintään. Aika monena elokuisena yönä myös pissatin koiralasta pihalla. Huonosti ja katkonaisesti nukutut yöunet lisäävät ärtyisyyttä ja syömistä...mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

KESKIVARTALOLIHAVUUS. 

No tämä ei ole pelkästään elokuun potutus, mutta tässä hyvingrillatun kesän ja lököshortsien jälkeen tahtoo arkihousun kaulusta kiristää. Tarvii ilmeisesti tehdä asialle jotain ennenkuin joulusuklaat ilmestyvät kauppoihin. Tai vaihtoehtoisesti toivoa joulupukilta uusia isompia vaatteita kaappiin.

*

*

*

Näiden lisäksi minua on ärsyttänyt banaanikärpäset, liian paksut jalkapöytäni joiden vuoksi kenkien ostaminen on hankalaa (netistä tilaaminen liki mahdotonta), silmäpussit, huonosti pysyvä kynsilakka (3 tuntia on vissiin liikaa vaadittu näissä olosuhteissa...), pms, jääkaappiin mädäntynyt kurkku sekä lähikaupan valikoima (lähinnä sieltä puuttuva lempinäkkärini). 

Syyskuu olkoon hyvä, sillä se on meidän perheen juhlakuukausi! Syyskuussa meillä juhlitaan kolmia synttäreitä sekä hääpäivää, joten angsti pysyköön kaukana.