Paskinhaaste: Syyskuu

Alkukuu oli tosi ihana! 

Meillä oli hääpäivä ja synttärijuhlia, kivaa tohinaa ja ihanan aurinkoinen mökkiviikonloppu! Loppukuu on ollut kiireinen, mutta ilokseni ehdin ompelemaan ja ostamaan callunoita ja virittelemään vähän kynttilöitä ja tunnelmavaloja kotiin. Ollaan leivottu ja ulkoiltu paljon tässä kuussa ja joo, mun sokerilakko meni kankkulan kaivoon arjen kiireessä, mutta uusi yritys on jo kulman takana. Viikko herkuttelua sinne tai tänne, nyt ei jaksa stressata moista pikkujuttua.

Mitä tulee niihin "paskoihin" sitten:

- Koulu, Kyamk, Geronomi -linja. Se jaksaa yllättää joka kerta. Negatiivisesti. Sotkua ja epäselvyyttä riittää, huonosti järjesteltyjä opintojaksoja ja stressiä. Ensimmäisenä työharjoittelupäivänä pääsi itku kotiin päästyä. Perushuttua asianomaisille, mutta minulle siinä oli pari asiakkaan kyyneltä liikaa. Josta päästäänkin seuraavaan kohtaan...

- Epätietoisuus. Mikä minusta tulee isona? Olenko liian herkkä hoitoalalle ja sosiaalityöhön? Vai olenko juuri herkkyyden takia hyvä siinä ammatissa? Kannattaako edes kokeilla vai polttaako siinä itsensä heti loppuun? Onko järkeä jatkaa opintoja, kun toistaiseksi en ole keksinyt mitään, mitä nimenomaisen ammatin puitteissa haluaisin työkseni tehdä? 

- Jotenkin on tuntunut viime aikoina siltä, että minä olen talouden ainoa henkilö, joka osaa sanoa taikasanat: -seesam aukene ...tiskikoneelle, pyykinpesukoneelle ja pihan roskapöntölle. Tarttis oppia delegoimaan kotitöitä vähän näille juniorikansalaisille?

- Aamut. Minä en vaan kertakaikkiaan ole aamuihminen. Laitan kellon soimaan aina mahdollisimman myöhään, jotta saisin nukkua pidempään. Luonnollisesti se tekee aamuista kiireisiä. Aamu alkaa shokkihoidolla; hölkäten koiran kanssa korttelin ympäri, kahvia, lasten herätys ja hoputtelu liikkeelle, pikameikki ja hotkittu banaani, kurvaus päiväkodin pihaan ja kohti koulua tai harkkapaikkaa. Mutta hei, mä oon jalostunut ihan älyttömän hyväksi rutiinien muokkaajaksi! Kun on selvät sävelet ja tietty viimeiseen asti hiottu järjestys, niin pikalähdöt alkaa sujumaan, jeij! (ehkä jo piankin voin nipistää aamuista vielä yhdet 5 minuuttia lisää nukkuma-aikaa, hehhee!)

- Hsp ja kuormittuminen. Lähinnä päiväsaikaan tapahtuva sosiaalinen kuormittuminen. Se näkyy iltaisin "murjottamisena". En tavallaan ole huonolla tuulella, mutta en myöskään ole kovin vastaanottavainen. Haluaisin vaan istua hiljaa omassa kuplassani ja puuhailla omiani. Kanssaihmiset tekevät tästä omia päätelmiään, mikä johtaa luonnollisesti väärinymmärryksiin.

No, aika toistoa elokuuhunhan tämä oli. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa kiireinen arki ja se, että epäröin ja pähkäilen omaa kouluasiaa ja tulevaa ammattia. Luulen kuitenkin, ettei yhtä oikeaa ratkaisua siihen ole olemassakaan... (Paitsi lottovoitto. Ehkä.)

Odotan valaistumista ja a-haa -elämystä. 

 

 

 Mutta hei ihanaa, että on perjantai! 

Minun viikonloppuni alkoi pikaisella shoppailukierroksella ja perheen kanssa viettäen pizzaperjantaita. Huomiselle on tiedossa juhlia ja eiköhän me sunnuntaillekin jotain mukavaa keksitä. 

Oikein ihanaa viikonloppua ja huomenna alkavaa lokakuuta kaikille sinne ruudun taakse! <3 

Kiitos että käytte täällä lukemassa, kommentoimassa ja jakamassa vertaistukea, ootte huippuja!