Tänään se taas sinne käpertyi, mustan trikoopaidan sisään. Joskus mietin onko järkeä kiusata itseään lukemalla toinen toistaan kauniimpia blogeja, ihanista kodeista, kauniista tavaroista ja etenkin mielettömän upeista ja taitavista ihmisistä? No ei. Mutta silti välillä tulee kateuden tunteita. Väkisinkin. Ei onneksi joka päivä, eikä edes joka viikko. Ehkä se kateuden pikkuinen musta ukko tarvitsee elääkseen tietynlaisen mielialan? Kiertääkö se kodista kotiin, etsimässä sopivaa kohdettaan illasta toiseen? Tuleeko se joskus teidänkin kotiin ja sinunkin puseron sisään kiusaamaan? Vai käykö se vain meillä kurkkimassa otollista hetkeään? Miltä se näyttää?
Miten joku voi olla niin lahjakas neulomaan, kun itse en omista edes sukkapuikkoa? Toinen taas käyttämään värejä, kun omassa elämässäni niitä on vain kaksi; musta ja valkoinen? Yksi kirjoittamaan juuri ne sanat, jotka itsekin olisin halunnut sanoa, mutten osannut? Miten makean näköistä elämää joku elää, kun oma näyttää kakkavaipalta ja katkonaisilta yöunilta? Miten kauniisti yksi meikkaa ja toinen pukeutuu, kun oma olo on päivästä toiseen vain lihava ja nukkavieru?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)