Annoin juuri KAIKKI ihanat huonekasvini pois allergisuuteni takia (no joo, ei niitä ollut kuin kolme, mutta kuitenkin) ja nyt meille on muuttamassa kani kaikkine puruineen ja heinineen. Glup. Mihinkähän olen pääni pistänyt? Järki ja tunne kun eivät kulje käsi kädessä, ei tälläkään kertaa.
Illalla ei meinannut uni tulla, kun ajattelin vaan tätä tulevaa kania!
Meillä on ollut ennenkin pupuja (ja marsuja ja nytkin Uuno-Hansperi) ja viimeinen pupumme, Dille, lähti "kanien taivaaseen" vajaa pari vuotta sitten kunnioitettavassa 11 vuoden iässä. Kaneista yksi on ollut sekarotuinen, ts. maatiaiskani, sinisilmäinen tyttö nimeltään Keijo. Keijolla oli kaverina lihava luppakorva Muisku ja sen jälkeen toinen lihava luppakorva Kamu. Myöhemmin meille muutti aikapoikina Dille, joka oli pienenpieni musta leikattu hermeliini, ja iso musta leikattu Nöpö. Pallittomat papat siis.
Aina on ollut hirmu itku ja suru kun lemmikki on kuollut, sitä on pillitetty monta päivää (äitihenkilö siis), mutta silti olen taas ajautumassa tilanteeseen että meille tulee kani ja joku päivä pillitän sitten sen perään. Pidemmän aikaa olen jo ihastellut facebookissa tuttuni laittamia kanien kuvia ja ihastelinpa Pikkukakkosessa esiintynyttä agility-kaniakin pieni haave takaraivossa. Kanit vaan ovat niin persoonia!
Olen allerginen sille heinälle mitä kanit syövät, en siis itse kanille, joten makuuhuoneeseen ei tulevalla lemmikillä ole mitään asiaa ja heinien tarjoilun saa hoitaa isähenkilö tai tyttö.
Julkkiksen tästä kanista tekee tämä kirjoitus eilisessä Metro -lehdessä.
http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/rappukaytavasta_loytyi_nalkainen_kani/
Kanin oli löytänyt porrassiivooja, likaisesta styroks-laatikosta rappukäytävästä. Siellä se oli kyyhöttänyt raasu ilman ruokaa ja juomaa. Samaisessa rapussa asuva eläinrakas ystäväni oli ottanut kanin hoiviinsa ja facebook-sivullaan kuvien kera etsi kanille kotia, ettei tarvitsisi viedä sitä Viikkiin löytöeläintaloon. Kukaan ei ole kysellyt kanin perään, eikä tehnyt siitä katoamisilmoitusta, eikä mikään siis anna viitteitä siitä, että kania kukaan takaisin kaipaisi. Mitään tietoa kanin sukupuolesta tai iästä meillä ei myöskään ole.
Siispä, meiltä tämä pieni hylätty kani saa rakastavan ja kaneihin tottuneen kodin. Käytiin heti tänään lasten kanssa ostamassa tulokkaalle juomapullo, pissalaatikko, suola- ja kalkkikivet, heiniä, porkkanoita ja puruja. Illalla haetaan pieni pysyvään kotiin. Pitää laittaa sille ja häkille oma rauhallinen nurkkaus, mistä se saa kuunnella ja katsella ja totutella meidän perheen ääniin ja elämään.
Kai sille nimikin pitäisi keksiä? Kanithan ovat älykkäitä ja oppivat oman nimensä jos sitä sille toistetaan. Joku unisex -nimi ehkä? Tai sen kohtaloon liittyvä? Tai luonteeseen liittyvä?
Laitan kuvia ja kerron lisää tästä meidän julkkiksesta kunhan se on kotiutunut!
johan sä sanoit sen nimen, eli Unisex! ihanaa, me joudutaan ehkä tulemaan katsomaan teidän julkkiskania! Sanna
VastaaPoistaEi nyt ehkä Unisex kuitenkaan ;) Eikä myöskään JormaHillevi :D Annetaan tulokkaan nyt rauhoittua ja tutustua uuteen kotiin ja koetan huomenna kurkkia kumpaako sukupuolta hän mahtaa olla.
PoistaJa toki sitä saa tulla katsomaan (ja lahjomaan porkkanoilla) kun on kotiutunut kunnolla :)