maanantai 31. elokuuta 2015

Elokuun positiiviset

Se olisi kuukausi taas pulkassa. Aika menee jotenkin ihan hurjaa vauhtia!

Tämä ELOKUU on ollut aivan mahtava niin säiden kuin ihan kaiken puolesta! Tässä siis jälleen pientä listaa minua ilahduttaneista asioista;


- Listan kärjessä aina ja edelleen; MÖKKI. Se on niin parasta mitä mulle on tapahtunut. No joo lasten ja puolison jälkeen tietysti. Siellä nauttii koko perhe olostaan ja elostaan <3




- Miten ihanilta viljapellot näyttääkään elokuun alussa, kun sato on vielä korjaamatta.

- Kotka ja Katariinan puisto. Sinne pitää mennä uudestaan!

- Elokuun helle! Ai että! Tätä on niin kaivattu koko kesä ja nyt se onneksi vihdoin tuli.

- Korkeasaaren reissu. Lämmin päivä, lauttamatka, hyvät eväät ja iloinen mieli. Muuta ei kivaan retkipäivään tarvita.

- Kirppispöydän tuotto ylitti kaikki odotukset ja niin ihanaa saada kaappeja tyhjäksi itselle tarpeettomista romppeista.

 - Juha Tapion konsertti. Ne sanat, ne sanat. Ja tietty yhteinen vapaailta isähenkilön kanssa.

- Uuden alku ja jännityksen kihinä.

- Aquapark. Se on hurjan kiva ihan koko perheen mielestä.

- Synttärit ja juhlien suunnittelu. Niitä meillä piisaa tänä(kin) syksynä.

- Kun pitkästä aikaa saa laittaa tulet puuhellaan.



- Kesähuone. Siitä tuli tosi kiva, tykkään jo nyt, vaikkei se ole ihan loppuunhiottu ja valmis vielä.

- Kustaan Sota. Miljöö, esitys ja sää; -kaikki kohdallaan!

- Kaverisynttäreitään suunnitteleva tokaluokkalainen. Se jännitys ja kaikki ne ideat. Voi sentään.




- Pihalla auringossa kuivuvat pyykit.

- Ihan oma lukuvuosikalenteri ja merkinnöt. En muistanutkaan kuinka mukavaa on kirjata ylös kaikki!

- Suuttujan hyvin alkanut päiväkotiura. Vielä kun se suostuisi syömään siellä niin kaikki olisi hienosti.

- Huvilakauden päättäjäisviikonloppu mökillä. Savusauna, marjametsä, ilotulitus, perhe.



- Runsas marjasato niin kotona kuin mökilläkin ilahduttaa tätä mehun keittäjää!

- Pimenevät illat ja kynttilän valo.

- Ompelu. Se on niin kiva harrastus. Ensi kuussa pitää ehdottomasti varata sille enemmän aikaa!

- Uudet tuttavuudet, koulukaverit!



Näillä, hyvillä eväillä, käännetään katse kohti syksyä ja syyskuuta. Toivotaan siitä aurinkoista ja iloa antavaa meille kaikille! 






sunnuntai 30. elokuuta 2015

Synttärit

Meidän syksy on aina yhtä juhlaa, kun kaikki perheenjäsenet viettävät synttäreitä vuorotellen. Tyttö korkkasi kauden ja maanantaina illalla juhlittiin meillä koulukaverisynttäreitä.

Sää oli mitä parhain, joten levitettiin valkoinen liina pihan pöydälle ja katettiin herkut siihen. Kutsussa jo mainittiin, että mikäli sää suo niin juhlitaan pihalla, jolloin kaikki vieraat osasivat pukeutua sään mukaisesti.

Tytön kanssa koristeltiin pihan pari puuta ilmapalloilla ja viirinauhoilla. Tuli tosi suloisen näköistä mun mielestä!




Tälläkertaa tyttö ei halunnut juhliinsa perinteistä kermakakkua vaan jäätelöä ja mutakakkua ja cakepopseja. Lisäksi äidiltä tilattiin popcornia, nachoja, kurkku- ja porkkanatikkuja ja ranskankermadippiä. 
Ja arvatkaas mikä loppui ensimmäisenä? Itse vähän yllätyin, kun suolaiset herkut alkoivat huveta kupeista ja pian popparit olikin syöty viimeistä maissia myöten! Irtokarkit oli toinen hitti. Ilmeisesti kakku ja jäätelö ei ole enää niin pop? Ensi kerralla pääsee siis tosi vähällä, kun varaa vain noita helposti kouraan napattavia herkkuja ja jättää kakkujen pyörittelyn väliin!
 



Kutsutuista vieraista paikalle pääsi neljä tyttöä, joka olikin loppujenlopuksi tosi sopiva kaverimäärä. 

Aluksi tytöt pyörittivät viltin päällä nurmikolla pulloa ja se keneen pullo osoitti, antoi lahjan synttärisankarille, joka avasi sen siinä heti kaikkien nähden ja kiitti lahjan antajaa. 




Pullonpyörityksen jälkeen oli onginta, mutta tällä kertaa ei ongittukaan verhon takaa muoviämpärillä, vaan kalastettiin virvelillä uima-altaasta kaloja. Jokainen kala oli numeroitu ja samaa numeroa vastasi pieni lahja kotiinviemisiksi. Hauska ohjelmanumero, jota varmasti tulee käytettyä toistekin juhlissa.



Lopuksi tytöt vielä maalasivat rannekoruja ja sormuksia kesähuoneessa Robinin soidessa taustalla. Vähän väliä kävi joku tytöistä vaihtamassa levyltä paremman kappaleen soimaan ja kaikki lauloivat mukana. Tuli mieleen, että pitäisköhän hommata seuraaviin juhliin karaoke-laitteet? Hehhee!




Meillä oli siis ihan tosi onnistuneet pienet puutarhajuhlat ja onnellinen synttärisankari. Kaverit olivat kehuneet vielä koulussakin kivoja juhlia ja tästäkös neitokainen on ollut otettu.


 


Seuraavaksi synttäreitä viettääkin isähenkilö ja voi vitsit miten vaikea on keksiä hyvää lahjaa! Jokavuotinen ongelma. Mitäs te muut olette ostaneet miehillenne lahjoiksi? Oisko hyviä vinkkejä heittää? ;)




sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tartuin härkää sarvista

Ja ompelin puuvillaa, vaikka en siitä hommasta yhtään tykkää.
Puuvilla ja joustamattomat kankaat ylipäätään ei ole suosiossani, koska ne on niin armottomia. Pieninkin virhe näkyy ja kankaan reunoista lähtee lankoja "juoksuun".  Mutta koska niin kovasti halusin penaalin alkaviin koulupäiviini, oli tartuttava vihdoin toimeen.

Ohjeen löysin facebookin ompeluryhmän avulla täältä; Katkeamaton ompeluketju -blogista. Hyvä ohje, kunhan mun aivot sen vetoketjun virittelyn oikealla tavalla hoksasi. Mä en ole kauhean hyvä näissä ompeluohjeiden tulkitsemisissa, vaikka olis havainnointikuvatkin...


Ensin tein vuorittoman isomman pussukan. Tiedättehän, kuinka raivostuttavaa on etsiä huulirasvaa käsilaukun pohjalta? Tämä on ratkaisuni siihen. Sellainen laukun järjestelijä, bag organizer. Otin tämän heti eilen käyttöön kun lähdettiin katsomaan Kustaan sotaa, ja hyvin pelitti!



Vetoketjut on toinen juttu, mitä välttelen aina kun voin. Vaikka todellisuudessa pitäisi vaan harjoitella sitkeästi ja toistamalla "poistaa päänsisäinen peikko". Oikein hyvinhän tämäkin meni, vaikkei minulla ole edes vetoketjupaininjalkaa. Jos joku tietää mistä sellaisen saa Janomeen tilattua niin vinkatkaa!


Tällaiset penaalit sain aikaiseksi. Etummainen on ensimmäinen yritys, jossa vetoketju meni vähän vinoon, mutta se ei käytössä haittaa ja penaali toimii oikein hyvin noinkin. Tyttö omi sen itselleen heti.


Taaimmaisen vetoketju on "piilovetoketju" eli tosi kapea ja aika huomaamaton. Siihen en tikannut pääliompeleita, vaan jätin reunat vähän pussittamaan.  


Nämä on niin paljon kivempia kuin kaupan penaalit! Vuorikankaat ja vihreä päällikangas ovat Eurokankaasta, valkoinen paksu ruusupuuvilla Ikeasta.


Tämän pirtsakan valitsin sitten itselleni koulukäyttöön. Helppohan tuo oli pienen harjoittelun jälkeen ommella ja ompelujälkeenkin olen kerrankin tyytyväinen.

 

Näitä tulee varmasti jatkossa tehtyä lisääkin! 

 Mun pitäisi ostaa joku pienehkö, mukana kulkeva ja selkeä kalenterikirja. Onko ehdotuksia mikä olisi hyvä? En ole vuosiin (hetkinen...kymmeneen vuoteen!!!) sellaista tarvinnut, mutta luulen (toivon!), että sen avulla saisin perheen aikataulut pysymään kasassa ja itseni ajantasalla. Puhelimen muistioon en millään jaksa naputella kaikkia lukujärjestyksiä ja merkkipäiviä...

Mutta nyt, Suuttujan kenkiä nimikoimaan ja vaihtovaatekassia pakkaamaan, huomenna alkaa päiväkoti! Niisk.





 
 

lauantai 22. elokuuta 2015

Vinkki ihanaan elokuun iltaan

Vietiin isähenkilön kanssa lapset hoitoon ja lähdettiin ANJALAN KARTANOLLE, Kymijoen rannalle, katsomassa KUSTAAN SOTA -kansanoopperaa. Ei vähiten siksi, että appiukko vetää Elimäen mieslaulajien kanssa siellä hienon esityksen. Mutta ai että se miljöö! Aivan upea jokivarsi ja sen eteen tehty näyttämö. Kaunis ja helteinen elokuun iltapäivä ja katsojia satapäin.

Tuossa lavan takaseinässä on tuollaiset vaaleat ovet, jotka esityksen aikana vedettiin sivuun ja laulajien takana kimmelsi joki kovin kauniisti.




Saavuttiin paikalle puoli tuntia ennen esityksen alkua samaan tahtiin muiden katsojien kanssa ja siellä esiintyjät jo olivat asemissaan. Ruotusotamiehet isuivat sota-asuissaan laavulla, Aivan katsomon vieressä. Joku kaiversi puukolla kauhaa, toinen pilkkoi puita ja osa porukasta paistoi sipulia ja lihaa nuotiossa. Katsomoon levisi savun ja ruuan huumaava tuoksu. Me saatiin paikat katsomon oikealta reunalta melko edestä ja siinä oli ihan aitiopaikka tapahtumien kannalta. Oikealta saapui kuningas Kustaa hevosen selässä ja sieltä lähti ruotumiesten hyökkäys Venäläisiä kasakkoja vastaan.


Esityksessä oli koskettavia lauluja ja kaunista tanssia, joka kaikki kuljetti tarinaa eteenpäin. Missään kohtaa ei tullut tylsää hetkeä, kokoajan tapahtui ja oli paljon nähtävää. (Ja Kustaan heppa oli aivan ihana ja leivänhimoinen <3 Sitä oli kiva seurata.)


Ja joo, mulla on eniten kuvia yllättäen juurikin appiukon kuoron miehistä...mutta oikeasti siellä oli tosi kivat puvut ja hienot rekvisiitat noin niinkun kaikilla.



Sotamiesten laavusta oli pakko ottaa vielä lähtiessä kuva, kun se oli niin hienosti tehty ja siellä tosiaan pannun alla paloi tuli ihan koko esityksen ajan. Esitys kesti 2 x 50 minuuttia.



Väliaika oli juuri sopiva, 30 minuuttia, jonka aikana ehti vierailla läheisessä vanhaan viljamakasiiniin rakennetussa kahvilassa. Pitäiskö vielä kerran kehua miljöötä? ;)



No ainakin kehun kahvilan tarjontaa. Sieltä nimittäin sai herkullisia gluteenittomia leivonnaisia ja kahvi oli tuoretta ja hyvää.


 

Vaikken itse paikkakuntalaiseksi (vielä ainakaan) itseäni kuvailisi, niin jotenkin tuli sellainen jännä fiilis kuoron laulaessa Valkealan pelloista ja muista Kymijoen varren paikoista. 

Joten, menkää tekin katsomaan ja ihastumaan tähän paikkaan ja hienoon esitykseen. Voin lämpimästi suositella! Esityksiä on huomisen jälkeen enää muutamia ensi viikolla, joten halukkaat pitäkää kiirettä. Näytökset ovat olleet melko täysiä ja ainakin yksi ilta on ollut loppuunmyyty, joten kannattaa olla ajoissa paikalla. 


torstai 20. elokuuta 2015

Viimeisiä viedään!

Terve taas täältä vaatekasojen alta! Olen pari viime päivää riehunut tussin kanssa merkaten Suuttujan j o k a i k i s e n vaatekappaleen ja samalla rytinällä siivosin lasten vaatelipastoista pois kaikki pieneksi käyneet vaatteet. Ja niitä on muuten PALJON! Kaksi isoa Ikean kassillista pelkkiä sisävaatteita ja yksi kassillinen ulkovaatteita. Aivan hurjaa, mun pitää taas varata kirppispöytä! Tyttö varsinkin on ottanut huiman kasvuspurtin kesän aikana ja sille taisi jäädä peräti kolmet sopivat housut kaappiin!!!

Ja huomenna on Suuttujan 4-vuotis neuvola! En voi uskoa, että tuo pieni ihminen on jo niin iso. Vaikka se onkin yllättänyt minut jo kaksi kertaa tällä viikolla uudella taidollaan. Hän nimittäin osaa ottaa itse hurjat vauhdit puiston keinussa ja oppi aivan yllättäen viheltämään. Ja tämä jälkimmäinen taito sitten osaakin harmittaa isosiskoa. Ei sen äänen takia, vaan siksi, ettei se itse osaa vielä viheltää ja pikkuveli osaa. Katkeraa. 

 


Se neuvola jännittää tällä kertaa erityisen kovasti äitihenkilöä, koska pojalle tulee rokotustehoste. Mikä siinä onkin, että me äidit aina joudutaan viemään lapset kiusattavaksi ja vieressä nieleskellään itkua kun lasta sattuu? Jotenkin noi isät onnistuu työkiireiden vuoksi luistamaan nämä inhottavat reissut.... Minulle on osunut tälle viikolle jo tytön verikokeissa käyttö (se pelkää piikkejä ihan järkyttävästi!) ja huomenna sitten pojan rokotus. Kivaa hei.




Viikonloppuna olisi tarkoitus kaivaa ompelukoneet taas tauon jälkeen esiin ja ottaa ryhtiliike. Tyttö tarvitsee kipeästi kaappiinsa leggareita ja Suuttuja huppareita. Ja vaikka en yhtään tykkää ommella puuvillaa, aion ommella itselleni koulun alkuun penaalin! Pakko ainakin yrittää, kun bongasin niin kivan ohjeen ja ostin jo kankaankin sitä varten.

Ja olispa viikonlopulle sellainenkin mukava homma, kuin valmistella tytön maanantaisia kaverisynttäreitä. Nämä on ihkaensimmäiset sellaiset kaverisynttärit, joihin ei tule pelkästään äidin kavereiden lapsia, öhöm. Eli tytön kanssa rustattiin oikein kutsukortit ja tyttö jakoi niitä muutamille läheisiksi muodostuneille luokkakavereille. Ja voi että kun sitä jännittää! Ihan liikkistä katsoa kun toinen itse miettii ja suunnittelee omia juhliaan ja ohjelmaa ja tarjoiluja <3 Luulen, että kierrokset vain nousee viikonloppua kohti ja sunnuntai-iltana meillä on tutinassaan pörräävä uneton lapsi.


 

Viimeiset lomapäivät meillä tällä erää siis meneillään ja yksi vaihe elämästä päättyy; hei hei kotiäitiys. Oli tämä ihan mahtavaa aikaa ja koin tärkeäksi viettää lasten kanssa nämä hetket, kun ne ovat pieniä. Nyt voi hyvillä mielin todeta lasten olevan isoja reippaita ihmisiä ja äitikin kaipaa jo uusia tuulia arkeensa. Maanantaina alkaa meidän perheessä uusi ja aivan erilainen elämänvaihe, ne pelätyt kauhistuttavat ruuhkavuodet. Äitihenkilö lähtee aamuisin kouluun ja Suuttuja päiväkotiin. Tyttö tuleekin koulupäivän jälkeen tyhjään kotiin. Äiti sitten pikkuveljen kanssa vähän myöhemmin iltapäivällä ja isähenkilö kuten ennenkin. Jännittää, pelottaa ja muikistaa samaan aikaan. Aika näyttää miten arki alkaa rullaamaan meidän perheessä. 


Mutta nyt, kohti vapaata ja kivaa viikonloppua! Huomenna on jo p e r j a n t a i ! Jeij!







maanantai 17. elokuuta 2015

Ulos höpsähtänyt

Minä olen vieläkin "ihan lomalla", vaikka tokaluokkalaisen koulu alkoi jo viime viikolla ja omanikin alkaa jo ensi viikolla. Syynä tähän lomailufiilikseen on varmasti nämä upeat kesäiset säät, kotipihalla oleva pieni uima-allas ja ilmettään nostanut kesähuone.

Viikonloppuna tehtiin myös huippukiva retki Helsinkiin. Jätettiin auto Hakaniemeen ja ostettiin kaupasta eväät, sitten hypättiin vesibussin kyytiin ja matkattiin Korkeasaareen. Takaisinpäin tultiin vesibussilla Kauppatorille, josta käveltiin Esplanadia pitkin kaupoille ja syömään ja siitä raitiovaunulla takaisin Hakaniemeen. Tosi mukava kokopäivän retki upeassa aurinkoisessa säässä, niin kesä!

Nyt tekee mieli olla vain ulkona, ihan joka tavalla. Ulkona arjesta...tiskikoneen ja pyykkikoneen läheisyydestä...Ulkona kesähuoneessa, omenapuun alla, rannalla, kaupungilla. Missä vaan, mutta ulkona!

Ihan rakastunut olen meidän kesähuoneen uuteen ilmeeseen, jonka se sai valkoisesta maalikerroksesta. Täällä me grillataan, syödään jätskiä, leikitään ja kuunnellaan radiota. Melkein kuljetin tänään tämän läppärinkin sinne, mutta jumitan nyt kuitenkin tämän bloggaushetken ihan sisällä, kotisohvalla kone sylissä.



Pöydän ja penkkien kansiin sutaisin vaaleanpunaista kalustemaalia tässä eräs päivä viime viikolla (pohjalla otex tartuntapohjamaali), joka jäi yli tästä LIPASTOSTA ja tästä SAAVISTA. Vieläkin sitä on liru purkin pohjalla ja kuumeisesti mietin sille käyttöä :D






Ja niiden pinkkien paahteessa lörpähtäneiden kynttilöiden tilalle hain Tigerista ihanan turkoosit uudet kynttilät tuohon kynttelikköön. Antaa kivasti väriä valkoista seinäpintaa vasten.





Voi kun nämä kesäiset päivät jatkuisivat vielä ensiviikollekin saakka. Sitä toivovat lapsetkin. (Meillä on parhaillaankin yksi alaston polkupyöräilijä tuolla pihalla melskaamassa.)


 



 

 Tule syksy, mutta tule hellävaroen. Me ei ihan vielä olla valmiita kylmiin aamuihin ja pihan haravointiin. 




keskiviikko 12. elokuuta 2015

Viikkokatsaus

Huh. Ei hellettä vaan hoppua. Kivaa kiirettä kuitenkin. Minulle tämä kulunut elokuu on jo lunastanut odotukset. Alkukuu on oikeasti tuntunut kesältä ja lomalta. Ollaan tehty kaikkea mukavaa ja aurinkoiset säät elokuussa on antaneet parastaan. Vähän haikein mielin siitä silti luovun. Huomenna alkaa tokaluokkalaisen arki ja me Suuttujan kanssa lähdetään tutustumaan päiväkotiin ja tuleviin kavereihin. Reilun viikon päästä alkaa sitten koko perheen arki ja ihan uusi elämänvaihe meille kaikille. Jännittää, kauhistuttaa ja innostaa samaan aikaan. Tunteiden vuoristorataa siis tiedossa.

Ollaan tosiaan menty ja tultu niin, etten ole ehtinyt suomaan blogille ajatustakaan. Siitä sen loman kai tunnistaa? Tai siis on blogi mielessä toki käynyt useinkin, muttei niin pitkäksi aikaa, että olisi ehtinyt kuvia tänne latailemaan tai tarinaa iskemään. Tässä kuitenkin meidän kuluneen viikon töhötykset.

Meidän i-h-a-n-a neitokainen täytti viime lauantaina kokonaiset kahdeksan vuotta. Mun ensimmäinen vauva <3 Voi että. Vietettiin pienesti synttäreitä mökillä ihan omalla porukalla herkutellen ja muutamat lahjat availlen. Ensi viikolla rustaillaan kutsuja kaverisynttäreille ja myöhemmin juhlitaan molempien lasten yhteissynttäreitä sukulaisten kesken.



  


 


(Ai niin, mökin makuuparvi alkaa vihdoin olla valmis. Vähän panelia ja listoja vielä puuttuu sieltä täältä, mutta asuttava se jo on ja lapset ovatkin nukkuneet siellä jo pari kertaa.)




Minulla oli ihan omat sunnuntai-projektit ja kaivelin maalipyttyjen pohjia. Löysin mökiltä tällaiset isot vanhat puusaavit. Mitä lie olleet, taikinatiinuja tai pyykkisaaveja? No, nyt ne on kuitenkin entistä ehommat ja miljoonasti söpömmät. Koska ne oli olleet ulkosalla, niin kunto alkoi olla vähän niin sun näin, enkä tod. olisi huolinut niitä sisätiloihin sellaisinaan. Eli maalilla ne "puhdistuivat" ja raikastuivat ja pääsivät sisälle ja käyttöön. Niin tuli hyvä mieli näistä <3 Turkoosi pääsi tupaan ja vaaleanpunainen matkusti tänne kotiin kesähuoneeseen.




Ja koska turkoosia maalia jäi ihan lirut vielä purkin pohjalle, niin tuhlasin ne tähän huussin kupeessa olevaan pöytään. Sai sekin jatkoaikaa <3 Vähän mua tavallaan säälitti jättää se sinne taivasalle, mutta ei meille kertakaikkiaan vaan mahdu sisätiloihin kaikki huonekaluraasut mitkä tahtoisin :D




Ja asiasta kukkaruukkuun. Kesähuonekin alkaa olla paaaaljon kivemmassa kuosissa valkoisen maalikerroksen jälkeen. Ei asiaa, mitä ei valkoinen maali paranna! Eilen Suuttujan kanssa järjesteltiin siellä vähän paikkoja ja istuttiin hetki varjossa nautiskelemassa jätskit.




Noille kynttilöille saattoi käydä vähän hassusti. Tuo kynttelikkö roikkui meillä kuistilla sillä välin kun oltiin mökillä... No kynttilät saattoivat vähän sulaa auringonpaisteessa ja tällaiset, aika veikeät niistä tuli, hih. No mutta, nyt on ostettu uudet kynttilät ja käyn huomenna ne laittamassa paikoilleen niin pääsee pimeissä elokuun illoissa niitä polttamaan ja fiilistelemään.




Eräs kiipesi tuolilta tikkaille ja alaspäin tullessa ilme olikin -oh shit! -tyyppinen. Olin kiva ja kävin pelastamassa. (ja huomatkaa vaaleanpunainen saavi!)




Iltapäivällä me pakattiin hikiset itsemme autoon ja lähdettiin Tykkimäen Aquaparkiin. Ai että se on kyllä kiva! Siisti niin ulkoa kuin pesutiloiltakin ja paljon puuhaa vesipedoille. Me tykätään kovasti, harmi vaan, että se on sen verran hintava, ettei sinne tule joka viikko mentyä. Mutta kerran kesässä ainakin.




 

Ne lupailee mukavia koulunaloitus -säitä ja aurinkoa vielä loppuviikollekin, joten meinattiin lähteä pk-seudulle viikonloppuna pyörimään. Kivaa, kun on mukavia juttuja mitä odottaa; -vielä on kesää jäljellä...vaikka sitten vaan viikonloppuisin! 






torstai 6. elokuuta 2015

#Blogisitarina

Sain Punatukka ja kaksi karhua -blogin Hannariinalta Blogisi tarina -haasteen ja ilolla otan sen nyt vastaan.

Haaste on lähtöisin Kototeko -blogista ja tarkoitus on, että bloggarit pääsevät muistelemaan oman bloginsa alkutaivalta ja jakamaan tarinaansa lukijoiden kanssa.



 



Mistä ja milloin siis syntyi pALaNuTtA SiiRaPpiA jA PuMpErNikKeLiÄ? 


 

Ihan oikeasti, en itsekään tiedä. Kai minulla oli liikaa aikaa ja kaipasin jotain omaa tekemistä? 

Oli marraskuu 2012. Asuimme Helsingissä, kerrostalossa ja minulla oli 5- ja 1 -vuotiaat lapset, joita tykkäsin kuvata. Hyvä ystäväni oli vuotta aiemmin muuttanut naapuritalosta Amerikkaan ja pari muutakin ystävää vaihtoivat paikkakuntaa. Olin siis kai aika yksinäinenkin. Vietin päivät pääsääntöisesti kotona lasten kanssa, ystävien ja naapureiden käydessä töissä. Aikaa siis oli, ja innostusta. Ja paljon kuvia, eikä paikkaa minne niitä laitella.

(ikäväkseni hukkasin kaikki alkuaikojen postauksien kuvat viime syksynä, kun menin säätämään Picasa -albumieni kanssa...Mutta löysin joitakin vanhoja kuvia koneelta ja liitän niitä tähän.) 

Tässä on ihan ensimmäinen postaus ja esittelytekstini; 

Mietin pitkään, mistä aloittaa, miten jatkaa, mitä ylipäätään kirjoittaa. Enkä keksinyt mitään järkevää. Siksi aloitan näin. Itseni ja perheeni esittelyllä.

Olen 32-vuotias, hoitovapaalla oleva äitihenkilö. Perheeseeni kuuluu myös isähenkilö ja kaksi yhteistä lastamme (5v. tyttö ja 1v.poika) sekä mieheni viikonloppulapset (10v. ja 15v. pojat)

Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, aina kun siihen liikenee aikaa ja energiaa. Uusin kokeiluni on pähkinä-toffee-keksit. Ne kyllä hupeni aika äkkiä, osa suoraan pelliltä, hups. Tykkään myös sisustaa kotia ja tänä vuonna ostamaamme kesämökkiä (jonka remontista tulette kuulemaan vielä pitkään!) Yritän herätellä itsessäni viherpeukaloa, jotta ensi kesänä saisimme maistella itse kasvatettuja herkkuja...Tänä vuonna saimme jo pienen sadon raparperia ja mustaherukkaa! Myös kaikki retro on lähellä sydäntäni ja kiertelen melkein joka viikko kirpputoreilla, kyllä kai sitä voi harrastukseksi sanoa, voihan? Kaikki lapsiin liittyvä kiinnostaa luonnollisesti myös, eikä vähiten kauniit ja iloiset lastenvaatteet. Niistäkin jaksan varmasti kohkata teille säännöllisesti, halusitte tai ette.

Tyttäreni, rakas pieni esikoiseni, täytti kesän lopussa 5 kokonaista vuotta. Hän on uskomattoman reipas, avoin ja rohkea persoona. Ja keksii mitä hauskempia juttuja. Ja rakastaa askarrella ja piirtää. Ja hokea. Ja meluta. Tämän tytön maailma ei mullistu ihan pienistä.Tänä kesänä hän oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä ja on siitä hyvin ylpeä. Samoin kuin pikkuveljestään.

Poikani, hassu sylivauvani, täytti syyskuussa vuoden. Ja harjoittelee ahkerasti kävelyä ja puhetta. Ja kiipeilyä. Ja heittämistä. Ihan kaiken heittämistä. Niin ja itse syömistä. Tämän lapsen maailma taas mullistuu pienestä, minuutin poikkeavasta uniajasta sekoaa kello moneksi päiväksi. Ai niin, isosisko on luonnollisesti hänen suuri idolinsa, jonka perässä kuljetaan ja matkitaan kaikkea. 

 Näistä kaikista ja paljosta muusta tulette vielä kuulemaan, tai oikeastaan lukemaan. Kivaa olisi, jos saisin paljon kommentteja ja ehdotuksia aiheista, joista kirjottaisin! 

heh, selfie vuodelta 2012!


 Olin juuri innostunut väreistä ja kaikesta retrosta. Kiertelin kirpputoreja ja luuhasin nettikirppiksillä etsimässä ihanuuksia. Ja näihin kaikkiin retro-ihanuuksiin hukutin taaperoni ja edelliskesänä ostetun kesämökin. 

 


Samana jouluna sain isähenkilöltä lahjaksi ompelukoneen. Ihan ensimmäisen oman koneeni ja siitä se sitten lähti! Aloin ompelemaan ja liityin facebookissa ompeluaiheiseen ryhmään, josta imin ideoita ja oppeja. Tutustuin naapurin (kiitos ihana Tuulia <3) kanssa mahtaviin nettikangaskauppoihin ja tilasimme kimppatilauksina yhden jos toisenkin puodin uutuuksia. Ylpeänä tietysti esittelin kaikki tekeleeni täällä blogissa, vaikka ne oli milloin minkäkinlaisia räpellyksiä  (niinkuin edelleenkin teen! Hahhaa.) 








Innostuin myös sisustamaan ja pikkuhiljaa alkoivat huonekalujen värit vaihtua valkoiseen. 




Blogiin kirjoittelin kaikkea maan ja taivaan väliltä. Lapsista, niiden kanssa puuhailusta, kirppislöydöistä, leipomisesta, mökkeilystä ja sisustamisesta. Eli ihan samana on tämä aihepiiri pysynyt vieläkin! Aika ilahduttava juttu! <3



Minä vuorostani haastan mukaan:

Opparallaa -Tuulian
Arjen Helmiä -Kristiinan
Sydämellä tehtyä -Katjan
Neanomat -Nean


 
Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä.


1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: KOTOTEKO -blogi