Sisustushaaveita ja uutta pintaa

Nyt on kuulkaas maailmankirjat sekaisin. Uuden sohvan innoittamana tartuin nimittäin maalitelaan. Ei siinä ole sinällään mitään uutta, mutta arvaatteko millä värillä maalasin olohuoneen seinän? 

...mustalla!

Kuten edellisen postauksen lopussa kerroin, on minulla käynnissä romanttisuuden rajaaminen. Älkää käsittäkö väärin, kyllä minä edelleen tykkään romanttisesta sisustuksesta, vanhoista kalusteista ja kuluneista pinnoista! Minusta vaan tuntuu, että sitä kaikkea ostamaani ja vuosien varrella hamstraamaani romanttisuutta alkoi olla vähän liikaa yhteen pieneen taloon. Tarkoituksena onkin vähän selkiyttää ja modernisoida sisustusta. Mutta siis vain vähän! Edelleen rakastan vaaleanpunaista, hopeaa ja blingiä eli romanttisuus ei tule varmasti koskaan katoamaan täysin.

Aloitin tämän postauksen tekemisen jo helmikuussa, ajatuksena koota sisustushaaveita kollaaseiksi. Osa haaveista on nyt huhtikuuhun mennessä jo toteutunut, osan alkuperäisistä kuvista poistin ja muutaman uuden haaveen lisäsin listaan.

 

 

Kuten huomaatte, kynttilöitä ja kattausastioita ei vaan voi koskaan olla liikaa, hih. Eikä myöskään kiiltävää alumiinista ja hopeista pintaa. Tekstiileistä en edelleenkään edes haaveile näiden karvalasten kanssa. Kauhu on kyllä lopettanut sisälle pissailun, mutta Kumun karvanlähtö on jotain aivan kamalaa edelleen! Lisäksi nyt pihan alettua sulamaan, on kuraa ja hiekkaa taas ympäri taloa. 

No mutta siirrytäänpä taas haaveista takaisin todellisuuteen ja maan kamaralle. Tässä siis olohuoneemme nykyisellään, uuden sohvan ja uuden seinän siivittämänä! 

 

Taisin hieman järkyttää tätä rakasta perhettäni tuolla värivalinnalla. Tytär ei oikein vieläkään voi  uskoa, että maalasin seinän mustaksi ja totesi vain, että -Et sä äiti tuu totakaan kestämään, kohta se on taas valkoinen. Rakas lapseni siis viittaa tuolla lauseellaan siihen, etten kestänyt ruokailutilan värikästä ja kukikasta tapettiseinää vuottakaan... Mutta tämähän on täysin eri asia!!

 

 

Tuo on aina ollut sellainen hämyisä ja pimeä nurkka. Nyt se on sitten ihan kunnolla "pimeä". Yllättävää kyllä, tuo seinä ei hyökkää tuolta silmille tai tee tilasta yhtään valottomampaa. 

Pohjalla on Tikkurilan Tunto Hieno -seinäpinnoite ja päällä Tikkurilan Black

-seinämaali. Pinta on elävä ja heijastelee valoa noista röpöläisistä kohdistaan.  

 Seuraavaksi taidan suunnata (sisustus)katseeni mökin ja kesähuoneen suuntaan! Melkein pelottaa itseäkin, mitä seuraavaksi keksin, hehhee. 

Vuolukivitakan maalaus

Heippa pitkästä aikaa! 

Täällä kyllä tapahtuu, vaikka en ole viime viikkoina ehtinyt päivittämään blogia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon kerrottavaa, ettei enää tiedä mistä aloittaa? Aloitan nyt kuitenkin kertomalla reilun viikon takaisesta takanpäivitys -projektista!

En tiedä olenko joskus täällä maininnut, etten oikein välitä vuolukivitakoista? Luulen sen johtuvan siitä, että se oli liian hitti silloin aikanaan? No, jokatapauksessa meiltä löytyy yksi pieni sellainen olohuoneen nurkasta. Se on tavallaan koruttomuudessaan kaunis, pelkistetty ja ihan kivan värinen. Lämpöä se antaa ihanan nopeasti ja lämpenee pesällisellä puita. Ihan huippu siis! ...mutta silti se on häirinnyt minua muuttopäivästä asti. 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa tuosta takasta! Olen selvästi vuosia vältellyt sen kuvaamista ja kohdistanut kameran linssin olohuoneen muihin, enemmän omaa silmää miellyttäviin kohtiin. Tämäkin kuva on niinkin läheltä kuin kahden vuoden takaa...

 

Aloitin pinnan työstämisen hiontapaperilla. Kevyesti käsin hioin takan pinnan ja saumat karheiksi. Pyyhin pölyn pois kostealla rievulla ja annoin hetken kuivahtaa ennen maalaamista.

Söpösti meiltä edelleen puuttuu listat tuosta kulmasta ja laminaatti kupruilee, mutta niitä ei kuulemma kannata laittaa kuntoon ennenkuin kuin koiranpentu oppii sisäsiistiksi... (tähän sellainen silmiä pyörittelevä emoji..)

 

 

Prismasta löytyi juuri sopiva maalitölkki tähän tarkoitukseen; kuumuutta kestävä, hyvin peittävä takka- ja palomuurimaali. Hintaa maalitörpöllä oli muutama kymppi ja se riitti hyvin kahteen maalikerroseen.  

Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maalista: Muuri

 

Maalasin ensimmäisen kerroksen illalla, annoin kuivua yön yli ja maalasin toiseen kertaan seuraavana aamupäivänä, heti kun oli riittävästi luonnonvaloa työskennellä. Ohjeessakin kuivumisväliksi suositeltiin 12 tuntia. Maali levittyi helposti leveällä pensselillä ja ensimmäiseen kerrokseen pensselistä jääneet raidat jäivät hyvin peittoon toisen kerroksen alle. Maali ei haissut lainkaan ja pinnasta tuli ihanan mattamainen.

 

 

Vähän meillä oli koleaa sisällä, kun takkaa ei lämmitetty kahteen vuorokauteen. Voisin suositella kyseisen toiminnan ajoittamista lämpimämpään vuodenaikaan mikäli koti lämpenee pelkästään puulla, heh. Onneksi puuhella ja ilmalämpöpumppu pelastivat meidät tässä kohtaa, kun rouva sai päähänsä alkaa remontoimaan pakkasilla...

 

 

Täytyy todeta, että olen tyytyväinen lopputulokseen! Takka on niin siron ja nätin näköinen nyt, että kamerakin hakeutuu siihen kuin itsestään. Joten jatkossa näette enemmän kuvia myös olohuoneen tästä nurkasta. 

Jännästi koko huoneen tunnelma muuttui takan värin myötä.

 

 

 Ei se maalilla pönttöuuniksi muuttunut, 

mutta on se mielestäni nyt paljon sopivampi tähän kotiin. 

Olisinpa tarttunut toimeen jo vuosia sitten! 

Ihania lumisia pakkaspäiviä kaikille ja kiitos kun kuljette mukana, 

vaikka postauksien tahti, laatu ja sisältö vaihtelee kuin vuoristoradassa! 

Tapettirakkautta

Heippa pitkästä aikaa! Täällä on pidellyt kiirettä, mutta tällä kertaa se on ollut pääsääntöisesti mukavaa ja sellaista kihisevän kivaa kiirettä. 

Ollaan laiteltu kotona nurkkia kuntoon, kesähuone sai vähän uutta pintaa ja ovea, mutta siitä sitten joku toinen kerta. Nyt pääsette kurkkaamaan meidän uudistuneeseen ruokailutilaan!

 

 Muutama tunti siinä meni. Ei tapetin valinnassa, vaan itse tapetoimisessa. Valinta kävi nimittäin minuutissa.  

 

Ette ehkä arvanneet, mutta  tämän romanttisen tapetin valitsi isähenkilö! 

 

 

Samalla keittiön puusohva muutti ruokailutilaan ja ruokailutilan lipasto keittiöön. 

Ruokailutilasta tuli ihanan avara ja valoisa! 

 

 

 

Reilu viikko ollaan nyt tätä tapettia ja uutta järjestystä katseltu eikä ole kyllä kaduttanut tippaakaan! 

 

 

Mitäs tykkäätte? Hitti vai huti? 

 

Uudet kevyet kevätverhot

Kevätverhot on ripustettu ja mekkokaavat kaivettu esiin! Vielä kun tämä piiiiitkä tammikuu väistyisi ja toisi aurinkoisen ja keväisen helmikuun tullessaan. Tai oikeastaan voidaan minun puolestani hypätä suoraan maaliskuuhun, jolloin ollaan jo lähempänä oikeaa kevättä, mekko- ja mökkikautta. 

Meillä on aina on ollut kevyet ja ilmavat verhot, mutta nämä ovat kyllä ylivoimaisesti keväisimmät koskaan! Tilasin Elloksen alesta ihan summassa halvat ja ohuet laskosverhot ajatellen, että jos ne eivät käy kotiin, niin laitan ne sitten vaikka mökin kuistin ikkunoihin. 

 

Verhot on todella ohutta kangasta, lähes harsomaista ja valo pääsee niiden lävitse. Keveydestään huolimatta ne laskeutuvat kivasti ja antavat kaipaamaani "hälläväliä" -ilmettä! Tiedättekö mitä tarkoitan?

 Minulla on taipumusta viilata kaikki viivoittimella ja kestän huonosti keskeneräisyyttä ja "sinnepäin" tehtyjä juttuja. Vanhassa talossa asuminen on siedättänyt minua tässä asiassa paljon! Keskeneräisyyttä on niin paljon, että harmaantuisin alta aikayksikön jos en katselisi kotia vähän vaaleanpunaisten linssien läpi. 

 

Olen myös pikkuhiljaa alkanut pitämään enemmän ja enemmän vanhoista, rähjäisistä pinnoista, huonekaluista ja esineistä. Olen menossa sisustuksessa ja kodin remontoinnissa kohti rennompaa suuntaa ja kaipaan pöydän pintaan kolhuja ja portaikon seiniin tikkuista raakalautaa. Molemmat olisivat aikaisemmin olleet kammotuksia!

Mutta siinä ovat, sulassa sovussa vinolautainen ja naulanreikäinen pöytä, maalipinnastaan raapiutunut vanha kaappi ja sinnepäin -verhot! Ja minä niin tykkään! 

 

 Nyt kun ajattelee, niin tuntuu hassulta, että vain reilu kolme viikkoa takaperin kannettiin joulukuusi pihalle.

  Voi kyllä mä olen niin etuajassa taas kevättä pitelemässä, mutta minkäs sitä pitenevien päivien tuomalle pirteydelle mahtaa!?

Sisustamisen ystäväkirja -haaste

Nappasin Sadun blogista Talossa no 23 kivan haasteen liittyen sisustamiseen!

Minulle on tärkeää, että koti on sellainen missä viihdyn. Tämä alkoi korostua joskus alle 3-kymppisenä, kun jäin äitiyslomalle ja esikoisen kanssa kotiin. Oli aikaa katsella ympärilleen ja vietinkin tuolloin kotona kolme vuotta hoitovapaalla. Koti myös muuttuu lasten tullessa taloon ja yhäkin niiden kasvaessa. Koti elää jatkuvaa muutosliikettä ja sen ilme muuttuu sen asukkaiden myötä.

Kodissa pitää olla hyvä henki ja sopivasti tilaa olla ja hengittää. Jostain kulmasta pitää löytyä löhöilyyn sopiva paikka, jossa rentoutua. Liian rönsyilevä tai värikäs tai tumma ja tunkkainen sisustus alkaa nopeasti hermostuttamaan. Myös liika tavara alkaa ahdistamaan ja pyrin pitämään tilat selkeinä. Kodin siivous pitää olla vaivatonta, eikä se toimi, jos tavaraa on paljon.

(Tämän postauksen kuvat ovat kaikki vanhoja, bloggerin kätköistä löytyneitä)

1. Mikä tekee kotisi sisustuksesta juuri sinun näköisesi?

Apua! En minä osaa sanoa? Ehkä kalusteiden keveys, runsas valo, ilmavuus ja raikkaus? Ne ovat asioita joita peräänkuulutan ja jonka hengessä pyrin sisustamaan ja nämä toistuvat myös kesämökin sisustuksessa. 


2. Mikä on pisimpään mukanasi kulkenut sisustusesine? Miksi?

Luojan kiitos ne ensimmäiset omaan kotiin hankitut kalusteet ovat jatkaneet matkaansa jo aikaa sitten. Ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan? Opiskeluboksi ei ollut viihtyisin mahdollinen sisustuksen suhteen, ehh. Siellä oli lähinnä sieltä täältä edullisesti haalittuja ja sukulaisten nurkista pelastettuja huonekaluja, astioita ja verhoja.

Vanhimpia kotiin ja sisustukseen liittyviä juttuja on varmaankin lapsuudenkodista aikanaan mukaani lähteneet äidin virkkaamat liinat? Sekä pieni käsin maalattu posliininen kahvikuppi, jonka enoni vaimo on maalannut minulle vuonna -84.

Nyttemmin hankituista huonekaluista monikin on sellainen, mistä en voisi kuvitellakaan luopuvani!


3. Haaveilemasi sisustustuote?

Ikirakkauksia on vanhat suuret tuvan kaapit ja puusohvat. Niistä minä en luovu koskaan ja niitä minä aina vaan haluaisin lisää. Nyt haluaisin löytää lapsille uudet sängyt kun kerrossänkyaika alkaa olla ohitse. Vanhat jatkettavat puiset sängyt olisivat ihanat. Tai ehkä ne voisivat olla jopa metalliset, putkirunkoiset sängyt. Nykyään haaveilen vanhoista kalusteista, joissa näkyy elämä. Ikeaa en kotiin kaipaa, vaikka sitäkin meiltä paljon löytyy eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa Ikean tuotteista. Jos muu perhe ei rajoittaisi, niin meillä olisi olohuoneen sohvanakin vanha puusohva! 

Suurimmat sisustukseen liittyvät haaveet olisi saada yläkerran ja sinne vievän portaikon remontti tehtyä ja kodin pintoja hieman muutettua. Sellaista pintasilausta ja viimeistelyä kaipaisi moni nurkka.


4. Rakkain sisustusaarteesi?

Mökin ylisiltä löytynyt vanha puusohva. Se kulkee mukanani varmasti ikuisesti. Aina silloin tällöin ajattelen maalaavani sen, mutta toistaiseksi se on saanut olla sellaisenaan. Siinä on nukkunut molemmat lapset pieninä ja viimeeksi joulun aikaan suunnittelin laittavani sen Suuttujan sängyksi. Pitäisikin taas tarttua ideaan ja miettiä sen raahaamista kellarista yläkertaan!

5. Virhehankinta?

Valkoinen karvalankamatto ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto lemmikkiperheessä, vaikka tykkäisinkin sellaisesta kovasti. Ylipäätään mikään matto ei pysy puhtaana viittä minuuttia pidempään tässä taloudessa, joten tekstiilien ja mattojen helppohoitoisuus on tärkeää.


6. Suosikkiväriparini sisustuksessa?

Keväällä ja kesällä minuun iskee aina valkoinen yhdistettynä hempeisiin pastelliväreihin ja syksyisin taas luonnonvärit, kuten pellava ja harmaa ja edelleenkin yhdistettynä valkoiseen. Valkoinen on hyvä ja raikas pohja, johon on helppo yhdistää muita värejä.

7. Lempipaikkasi kodissasi?

Ruokailutilan puusohva. Siinä tulee kirjoitettua niin kouluhommia kuin päivitettyä blogiakin. Harvoin siinä tarvitsee yksin istua, vaan aina kylkeen kampeaa joku lapsista, useimmiten se karvaisin :P

8. Mistä esineistä tahtoisit päästä eroon/ olisit valmis luopumaan?

Takkahuoneen lipastosta ja kaapista en oikein välitä. Ne voisin helposti hävittää ja vaihtaa kivempiin! :D Olohuoneen vuolukivitakankin vaihtaisin ilomielin pönttöuuniin.


9. Vinkkisi, kuinka uusia sisustusta helposti ja edullisesti?

Maalilla. Seinäpinnan maalaus on sitäpaitsi myös hyvin rentouttavaa puuhaa! Ja toki kaappeja ja puisia kalusteitakin voi maalilla päivittää helposti uudenveroisiksi! Toinen edullinen keino on vaihtaa tekstiilejä. Verhot ja tyynyt antavat ihmeen paljon ilmettä huoneelle ja niitä löytyy myös kirpputoreilta!


10. Jos saisin 1000€ sisustukseen, mitä hankkisit/tekisit?

Laittaisin sen kesähuoneen pintojen uusimiseen. Sisätiloihin kaivattaisiin kipeästi uutta lattiaa ja välikattoa ja ulkopintaan uutta maalia. Terassikin olisi haaveissa.

Teen kuten Satukin ja tarjoan tätä haastetta kaikille blogia pitäville lukijoilleni, 

olisi hauskaa saada lukea teidän vastaukset! 

Hei taas ystävät!

Täällä on lomailtu blogimaailmasta ihan tosissaan. Pieni tauko teki hyvää ja hetken oli jo sellainen kevyt fiilis, että näinkö tänne palaankaan, mutta enhän minä osaa täältä poiskaan olla :D

Instagramia olen päivittänyt lomallakin ahkerasti, joten sinne vaan seurailemaan jos haluaa pysyä meidän käänteissä mukana jatkossakin!

Mietin tuossa, että koskakohan tämä blogimaailma vaihtuu kokonaan puhelimien appeihin? Vähän pelottava ajatus...mutta totta puhuen puhelimella kuva palvelimeen ja pieni päivitys on niin helppo ja nopea vaihtoehto, etten yhtään ihmettele jos blogeja alkaa tippumaan pois tässä hektisessä maailmassa...

Meidän loma meni mukavasti ja jälleen kerran aivan liian nopeasti. Lähdettiin tosiaan juhannuksen alla mökkeilemään ja oltiin paria päivää vajaat kaksi viikkoa putkeen mökkihöperöinä ihan oman perheen kesken.

Meille sattui tuolle ajalle tosi ihanat säät ja minä maalasinkin monta iltaa mökkiä kaiken maailman telinevirityksillä korkeuksissa kieppuen. Tykkään kyllä lopputuloksesta tosi paljon! Vaikka punamulta on perinteinen ja omalla tavallaan kovin romanttinen, niin omaa silmää se vaan ei miellytä. Onni on keittomaalit, joilla voi maalata punamullan piiloon! Seuraavalle mökkireissulle pitää ostaa mukaan lisää maalia, sillä leikkimökki ja sauna on vielä kirkuvan punaiset.

Yksi sateisempi päiväkin mahtui pariviikkoiseen, jolloin leivottiin tuvassa kaurakeksejä ja valmistettiin raparperikiisseliä. Mökillä leipominen on sellaista jännän äärellä olemista pikkuruisen kaasuhellan kanssa, mutta näin yksinkertaiset leipomukset onnistuvat onneksi hyvin!

Keksejä natustellessa sitten pelattiin lautapelejä, korttia ja koottiin palapelejä. Taustalla Radio Suomi soitti mitä ihmeellisimpiä kappaleita :D Kaksi viikkoa sitä kanavaa riitti oikein hyvin! Mökillä kun ei oikein muut kanavat hyvin kuulu...paitsi ne ruotsinkieliset pohojammaan -kanavat. 

Eikä me pelkästään rehkitty tönön kimpussa tai leivottu vaan tehtiin myös päiväretki Raumalle ja veneretki Ouran karunkauniiseen saaristoon. Tutuksi tulivat myös lähimmät rannat, jonne tehtiin uimaretkiä eväiden kanssa.  

Me siis tehtiin kaikkea sitä mitä lomalla ajateltiinkin! Grillattiin, uitiin, saunottiin, kunnostettiin mökkiä ja vietettiin laatuaikaa perheen kesken.

Minä nautin lomailussa ehkä eniten siitä, ettei ole aikatauluja ja päivärytmikin kääntyi koko perheellä iltapainotteiseksi. Ei ole ihanampaa kuin valoisat kesäyöt!

Tänään tulee kuluneeksi viikko siitä kun palattiin kotiin ja pikkuhiljaa on lomalla kertyneet pyykit saatu selätettyä ja paarmanpuremat paranneltua. Voi siis alkaa taas suunnittelemaan uutta mökkireissua ;)

Tuunausta, remonttia vai sisustamista?

Täällä on päästy taas tekemisen makuun!
Minä tartuin pitkästä aikaa pensseliin ja pistin töpinäksi.
Lauantaina meidän ah, niin perinteinen, mutta hyi, niin rumanvärinen väliovi sai kauniin harmaan maalin pintaansa. Varmaan tämä oli kamala rike ja pyhäinhäväistys jonkun rintamamiestalon perinteitä vaalivan silmissä, mutta minua tämä ovi miellyttää nyt enemmän.
Tyttökin sitä ihaili ja sanoi kauniiksi
(-Äiti tää on tosi nätti, ihan kiva ettei se ole valkoinen).

Tässä kuva ennen/jälkeen. 

Minikokoisen eteisen ilme muuttui aika paljon ja aika pienellä!

 Kaksi kerrosta maalia lyhytnukkaisella pienellä telalla vedettynä riitti varsin hyvin

 ja pinnasta tuli kauttaaltaan tasainen.

Maali on muuten mattaa, eli se ei kiillä lainkaan. TYKKÄÄN! 

(Maalasin viime keväänä keittiön puusohvan mattamaalilla valkoiseksi, sekin on tosi ihana edelleen!)

Samalla harmaalla maalilla maalasin meidän keskikerroksen kolme seinällä nököttävää lämpöpatteria. 

Ne olivat pinnaltaan likaisen kellastuneet eivätkä valkaistuneet edes luottokamallani, 

Universal stonella, joten uutta puhdasta pintaa saivat nekin sudilla.

Isähenkilö ehdotti, että oltais hommattu uudet lämpöpatterit kokonaan, 

mutta minusta nämä vanhat sopivat tänne tosi hyvin. 

Vanhojen ikkunoiden alle kuuluu vanhat patterit. 

Sitäpaitsi ne toimivat edelleen varsin hyvin!

Muistatte ehkä tämän mökiltä tuodun vanhan ikkunan? 

Se oli alunperin valkoinen ja maalasin sen viime syksynä luumunvärisellä kalkkimaalilla. 

Hetken se oli meillä keittiön seinällä, mutta sen paikan vei hylly ja ikkuna on lojunut uutta paikkaa etsien. 

Nyt se pääsi vihdoin takkahuoneen seinälle puusohvan päälle. 

Siitä tuli ihan kiva!

Vähän tuo seinä on tyhjän näköinen, mutta eiköhän se tässä ajan kanssa täyty. 

 Huomaan, että meidän koko talon seinät alkavat peittyä pikkuhiljaa kaikenlaisilla jutuilla :D 

Lauantaina Prismassa käydessäni en voinut vastustaa kiusausta käydä kurkkaamassa vuodevaateosastolla olisiko pellavatyynynpäällisiä vielä jäljellä ja kenties samaan edulliseen hintaan. 

Ja kas kappas, siellä oli kuin olikin! 

Ne päätyivät jättiköllöttely-tyynyiksi meidän olohuoneen sohvalle. 

Mä vaan niin rakastan pellavaa sisustuksessa!

Ja nappasin minä kimpun ruusujakin kotiin samalla reissulla <3 

Ne on niin karkkiväriset etten kestä! 

Kun ei saa syödä karkkia niin pitää olla "silmäkarkkia" kuitenkin!

Nyt kun on viikonloppu rentoiltu ja sisusteltu niin onkin hyvä taas pyhittää arki opiskelulle. 

Hyvää alkavaa viikkoa sinne ruutujen taakse! 

ps. kuukauden paskimmat lista alkaa olla aika pitkä jo tässä puolivälissä kuuta...tänään ei startannut auto. Onneksi appiukko pelasti aamun viemällä lapset kouluun ja päiväkotiin. 

Voihan!

Appiukko minkä teki! Yhdellä lauseella se sai minun pääni ihan pyörälle ja aivot niksahtamaan. Että pienellä talon laajennuksella saisi kivasti portaikon verran lisää tilaa. Nyt en saa tätä ajatusta päästäni!

Meillähän on melko pieni talo ja varsinkin eteistilaa on todella vähän, käytännössä ei lainkaan. Miten ihana olisi saada takit ja kengät kuistilta lämpimään eteiseen ja kuisti muuhun kuin pelkkään vaatesäilytyskäyttöön!

Nyt tuolla kuistilla on iso vaatekaappi takeille ja kengille, lipasto pipoille ja hanskoille ja vaaterekki talven toppavaatteille...eli siellä mahtuu juuri ja juuri pyörähtämään, mutta ahdasta on heti kun siellä on kaksi ihmistä pukemassa. Saati sitten neljä.

 

Vessaa (sitä talon ainoaa) voisi samalla vähän laajentaa eteisen puolelle jos siihen kohtaan saisi lisää neliöitä portaikon osalta.

 

Ja mä saisin kauniit portaat! Onhan ne nytkin tosi sievät ja vanhat, mutta aika kapeat ja umpinaiset. Sellaiset avoportaat olisi siivouksen ja kaiken kannalta mukavammat. Noihin kapeisiin rappusiin on ihan kamalaa runtata itsensä pölynimurin kanssa!

Ja koska meillä jokatapauksessa on yläkerran remontti tulossa, niin siinä samalla tuon portaikon uusisi. Siinä sivussa; niinkuin sanotaan, ehhehh.

En mä tiedä. Mutta kun appiukko sai sen kuulostamaan niin helpolta. Tosta noin vaan nopeasti pieni laajennus. Eihän se paljoa vaatisi.

Hyvä tässä näinkin on. Eikä pitäisi aina olla tavoittelemassa jotain parempaa. Mutta kyllä se pieni ajatus tuolla takaraivossa kytee ja odottaa hyvää ajankohtaa pulpahtaa taas pinnalle. Ehkä sitten joskus?

Mutta (hyvät)ideat sikseen, nyt toivotetaan hyvää viikonvaihdetta ja toivotaan, että minun man-flu helpottaa näiden parin vapaapäivän aikana! Ottakaahan rennosti ja nauttikaa viikonlopusta :)

Mikä mua vaivaa?

Tuli tuossa mieleen, että ollaan asuttu täällä uudessa kodissa ja uudella paikkakunnalla nyt vähän yli vuosi. Aika on mennyt nopeasti, mutta se taitaa liittyä enemmän kirjoittajan ikään kuin mihinkään muuhun :D Mikä siinä onkin, mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika juoksee!?

Aloitettiin silloin heti muutettuamme remontti keskikerroksesta, eli laitettiin uusiksi kaikki pinnat keittiö, ruokailutila -olohuone -akselilta. Vaihdettiin keittiö ja kodinkoneet, kaadettiin pari seinää, eli ei ihan pientä pintaremonttia sitten kuitenkaan.
Ja silti!! minulla on nyt jo "syyhy" muuttaa olohuoneen ilmettä. Siis vuosi sitten rempatun huoneen! 

Sama juttu mökillä! Nyt kun saatiin sielläkin remontti edistymään ja makuuparvi kutakuinkin valmiiksi, aloin jo suunnitella porstuan seinien maalausta ja lattialautojen vaihtoa. Uusi naulakko olisi kiva ja säilytyspenkkikin pitäisi uusia ja vierasaitta rakentaa (ja voittaa lotossa ennen näitä kaikkia...).

Ehkä mulla vaan on ollut viime kesänä liikaa aikaa tuijotella seiniä? Vai onko tämä parantumaton sairaus? Että aina pitää olla joku projekti, rahareikä, tuunausjuttu meneillään? Tarttuuko tällainen tauti samalla hetkellä kun omistussuhde astuu kuvioon? En nimittäin myönnä, että vuokralla asuessa olisi ollut samanlainen vimma ja pakkomielle häärätä kämppää nurin.

Vai liittyykö tämä vanhenemiseen? Että alkaa kiinnostaa remontoiminen ja puutarhanhoito, eikä ole enää "ihansama" minkälaisen sohvannurkkaan päivän päätteeksi köpsähtää?

Pari päivää sitten laitoin meidän olohuoneen sohvan myyntiin ja takkahuoneen nahkasohvaakin olen kovaa vauhtia häätämässä. Uusista ei tietenkään ole mitään hajua, joten pian varmaan istutaan koko perhe lattialla kaikessa tässä muutosvimmassani!

 

Minulla ei ehkä niinkään ole pakottava tarve saada uusia huonekaluja/esineitä/juttuja, vaan siirrellä ja vaihdella/tuunailla näitä jo olemassaolevia huoneesta toiseen. Eli en sanoisi tätä tautia suuruudenhulluudeksikaan.

Nii, että mikä mua sitten oikein vaivaa? Ja onko tähän parannuskeinoa?

Viikkokatsaus

Huh. Ei hellettä vaan hoppua. Kivaa kiirettä kuitenkin. Minulle tämä kulunut elokuu on jo lunastanut odotukset. Alkukuu on oikeasti tuntunut kesältä ja lomalta. Ollaan tehty kaikkea mukavaa ja aurinkoiset säät elokuussa on antaneet parastaan. Vähän haikein mielin siitä silti luovun. Huomenna alkaa tokaluokkalaisen arki ja me Suuttujan kanssa lähdetään tutustumaan päiväkotiin ja tuleviin kavereihin. Reilun viikon päästä alkaa sitten koko perheen arki ja ihan uusi elämänvaihe meille kaikille. Jännittää, kauhistuttaa ja innostaa samaan aikaan. Tunteiden vuoristorataa siis tiedossa.

Ollaan tosiaan menty ja tultu niin, etten ole ehtinyt suomaan blogille ajatustakaan. Siitä sen loman kai tunnistaa? Tai siis on blogi mielessä toki käynyt useinkin, muttei niin pitkäksi aikaa, että olisi ehtinyt kuvia tänne latailemaan tai tarinaa iskemään. Tässä kuitenkin meidän kuluneen viikon töhötykset.

Meidän i-h-a-n-a neitokainen täytti viime lauantaina kokonaiset kahdeksan vuotta. Mun ensimmäinen vauva <3 Voi että. Vietettiin pienesti synttäreitä mökillä ihan omalla porukalla herkutellen ja muutamat lahjat availlen. Ensi viikolla rustaillaan kutsuja kaverisynttäreille ja myöhemmin juhlitaan molempien lasten yhteissynttäreitä sukulaisten kesken.

  

 

(Ai niin, mökin makuuparvi alkaa vihdoin olla valmis. Vähän panelia ja listoja vielä puuttuu sieltä täältä, mutta asuttava se jo on ja lapset ovatkin nukkuneet siellä jo pari kertaa.)

Minulla oli ihan omat sunnuntai-projektit ja kaivelin maalipyttyjen pohjia. Löysin mökiltä tällaiset isot vanhat puusaavit. Mitä lie olleet, taikinatiinuja tai pyykkisaaveja? No, nyt ne on kuitenkin entistä ehommat ja miljoonasti söpömmät. Koska ne oli olleet ulkosalla, niin kunto alkoi olla vähän niin sun näin, enkä tod. olisi huolinut niitä sisätiloihin sellaisinaan. Eli maalilla ne "puhdistuivat" ja raikastuivat ja pääsivät sisälle ja käyttöön. Niin tuli hyvä mieli näistä <3 Turkoosi pääsi tupaan ja vaaleanpunainen matkusti tänne kotiin kesähuoneeseen.

Ja koska turkoosia maalia jäi ihan lirut vielä purkin pohjalle, niin tuhlasin ne tähän huussin kupeessa olevaan pöytään. Sai sekin jatkoaikaa <3 Vähän mua tavallaan säälitti jättää se sinne taivasalle, mutta ei meille kertakaikkiaan vaan mahdu sisätiloihin kaikki huonekaluraasut mitkä tahtoisin :D

Ja asiasta kukkaruukkuun. Kesähuonekin alkaa olla paaaaljon kivemmassa kuosissa valkoisen maalikerroksen jälkeen. Ei asiaa, mitä ei valkoinen maali paranna! Eilen Suuttujan kanssa järjesteltiin siellä vähän paikkoja ja istuttiin hetki varjossa nautiskelemassa jätskit.

Noille kynttilöille saattoi käydä vähän hassusti. Tuo kynttelikkö roikkui meillä kuistilla sillä välin kun oltiin mökillä... No kynttilät saattoivat vähän sulaa auringonpaisteessa ja tällaiset, aika veikeät niistä tuli, hih. No mutta, nyt on ostettu uudet kynttilät ja käyn huomenna ne laittamassa paikoilleen niin pääsee pimeissä elokuun illoissa niitä polttamaan ja fiilistelemään.

Eräs kiipesi tuolilta tikkaille ja alaspäin tullessa ilme olikin -oh shit! -tyyppinen. Olin kiva ja kävin pelastamassa. (ja huomatkaa vaaleanpunainen saavi!)

Iltapäivällä me pakattiin hikiset itsemme autoon ja lähdettiin Tykkimäen Aquaparkiin. Ai että se on kyllä kiva! Siisti niin ulkoa kuin pesutiloiltakin ja paljon puuhaa vesipedoille. Me tykätään kovasti, harmi vaan, että se on sen verran hintava, ettei sinne tule joka viikko mentyä. Mutta kerran kesässä ainakin.

 

Ne lupailee mukavia koulunaloitus -säitä ja aurinkoa vielä loppuviikollekin, joten meinattiin lähteä pk-seudulle viikonloppuna pyörimään. Kivaa, kun on mukavia juttuja mitä odottaa; -vielä on kesää jäljellä...vaikka sitten vaan viikonloppuisin!