Pikkujoulukakku ja uudet lautaset

Heippa taas ja rentoa itsenäisyyspäivän aattoa! Meillä on ollut tänään kakkutehtailut vauhdissa ja koska lopputulos on jotain aika ihanaa niin ajattelin jakaa ohjeen teillekin ❤

Tämä jouluinen juustokakku on suklaisen lisäksi myös piparinen! Se toimii hyvin joulun jälkiruokapöydässä, mutta myös näin perheen kesken pikkujouluillessa. 

 Pohja: 

250g piparkakkuja

50g voita

Täyte: 

2dl kuohukermaa

1dl hienoa sokeria

1tl vaniljasokeria

400g maustamatonta tuorejuustoa

250g rahkaa

6 liivatelehteä

0,5dl hedelmämehua

3 Daim patukkaa, jossa on kussakin kaksi palaa

Koristeluun:

1 Daim patukka

Tummaa suklaata

Piparkakkuja 

2dl kuohukermaa

: Murusta piparkakut kuten haluat (itse aina kaadan piparit muovikulhoon ja murskaan puisella perunanuijalla) ja mikrota voi niin että se on pehmeää, mutta ei täysin sulaa. Lisää voi piparimuruihin ja työstä seosta hieman taikinamaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia tai foliota ja levitä muruseos tasaisesti sen päälle. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää sokeri sekä vaniljasokeri. Lisää kermavaahtoon tuorejuusto ja maitorahka ja sekoita tasaiseksi. Kiehauta hedelmämehu (omena, mandariini tms. mehu käy hyvin) kattilassa, purista liivatteista vesi ja lisää ne kuuman mehun sekaan. Kaada liivate-mehuseos täytteeseen ja vatkaa hetki (mielellään sähkövatkaimella) ettei liivate jää kökkäreiseksi. Murusta Daim -patukat ja lisää täytteen sekaan. Kaada täyte piparipohjan päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Itse laitoin foliota kakun päälle ja annoin sen huilata seuraavaan päivään.

Vaahdota kuohukerma ja sulata suklaa mikrossa. Kaada molemmat omiin pursotuspusseihinsa ja koristele kakku haluamallasi tavalla. Murustele lopuksi Daimit kakun päälle ja asettele muutama piparkakun puolikas kermavaahdon sekaan. 

 

Kakun lisäksi tuunasin paketillisen valmispipareita (mulla näissä Semperin gluteenittomat piparit). Sulatin puoli levyllistä tummaa suklaata ja pursottelin pipareiden päälle. Pipareista tuli heti paljon hauskemman näköisiä ja tietysti maukkaampia!

 

 

Kakun täytteestä tuli kivan pehmeää, varsinkin kun kakun antaa hetken levätä juhlapöydässä ennen tarjoilua. Ja vink vink; mautkin voimistuvat kun raaka-aineet eivät ole jääkaappikylmiä! 

 

Ostin näitä ihania Riviera Maisonin Buon Appetito -lautasia Sisustusliike Dreamsista ja täytyy sanoa, että ne antavat kattaukseen ihan oman lisänsä!

Lautaset löytyy täältä klik ja ihan huippua on, että ne kestää normaalia konepesua! Minä käytin tähän kattaukseen kahden kokoisia lautasia; pienempiä kakkulautasina ja suurempia tarjoiluun.

 

 

Mun täytyy kyllä käydä vielä ennen joulua uudelleen Dreamsissa ja hakea joulukattaukseen loputkin lautaset ja jotain ihania jouluisia servettejä ❤

 

 

Meidän perhepikkarit, eli pikkujoulut meni sukkelasti lasten murustellessa pipareita ja nuoleskellessa lautasiaan. Saatiinpa myös mummo yllätettyä kauppareissulta meille pikkujouluilemaan kuuman glögin ääreen. 

 

 

Tätä se tästä lähtien nyt sitten on; pipareita, suklaata, glögiä ja taustalla soivia joululauluja jouluun saakka!

 

 

Tiedä vaikka jotkut hassunhauskat joulupaidat ja poronsarvetkin eksyy päälle vielä tänä vuonna, hih. 

 

 

 Joko teillä on joulun jälkkäripöydän tarjoilut mietittyinä? 

Puuliesi puts plank

Kävin viime viikolla lasten kanssa pyörähtämässä paikallisessa kauppakeskuksessa. Siinä missä lapset kulkivat omien intressiensä perässä, päätin minä käydä kurkkaamassa joko Clasulle olisi tullut paperitähtiä myyntiin. No olihan sinne, ja hitsi miten jänniä olikin! Siellä oli isoja sinisiä ja vihreitä samettipintaisia tähtiä. Aika huikeita, joskaan ei ehkä ominta tyyliäni.
No siinä seikkaillessa tuli vastaan kuin tilauksesta pieni purkki liedenhoitoainetta. En ole tämän 4 vuoden täällä asumisen aikana kertaakaan käsitellyt puuhellan pintaa muulla kuin ruokaöljyllä, joten tartuin tuohon purnukkaan sillä mielellä, että jos ei se anna niin ei se paljoa otakaan.

 

Ensin tuo musta mönjä levitettiin kostealla, pakkauksessa mukana tulleella, sienellä hellan rautaiseen pintaan ja sen jälkeen pyyhittiin kuivalla pyyhkeellä ylimääräiset pois.

 

Vähän nauratti nävä varoitustekstit. Ei saa syödä. No ei kyllä tehnyt mielikään! 

Aine tuoksuu lähinnä tuolle pellavaöljylle ja on koostumukseltaankin melko rasvaista töhnää. Myös tuo maininta itsestään syttymisestä sai hymyn huulille. Olisikin ensimmäinen kerta kun hella syttyisi itsestään. No otin toki vinkistä vaarin ja laitoin käyttämäni pyyhkeen roska-astiaan, kauas pois hellan lämmöstä ja syttymisvaarasta. 

 

Tuossa varoitustekstissä voisi kyllä olla maininta, että aine "imahtaa" käsien kuiviin kohtiin varsin mukavasti ja käsineiden käyttö voisi olla asiaa. Kaikesta fairyllä hinkkaamisesta huolimatta, minulla oli Halloween -teemaan sopivat mustat kynsinauhat aika monta päivää. 

 

Mutta liedestä tuli hieno! Sen pinnasta tuli kauniin tasaisen musta. Väri "paloi" ensimmäisellä lämmityskerralla hieman pois noista keittolevyistä, mutta edelleen liesi on paljon siistimmän ja kauniimman näköinen kuin ennen huoltotoimia. Jonkin verran hellaa ensimmäistä kertaa lämmittäessä tuli savua ja sellainen aika voimakaskin öljyn tuoksu. Tuoksu ja savu kuitenkin lähti tuulettaessa eikä seuraavilla kerroilla ole tullut enää mitään hajuhaittoja.

 

Ehdottomasti siis kannatti vihdoin ryhtyä toimeen! Ja tuo pieni 100g purkki riittänee ainakin kolmeen käsittelykertaan, joten rahallinenkaan panostus ei ollut paha.  

Täällä vietetään rauhallista kotiviikonloppua. Lapset syövät veljeni Saksasta tuomia kummallisia Halloween -karkkejaan minä tunnelmoin kynttilöiden ja Netflixin parissa. Illalla ajattelin valmistaa meille juustotarjottimen kun lapset lähtevät nukkumaan ja voipi olla, että korkkaan myös yhden glögitölkin kaapista. 

Tunnelmallista pyhäinpäivää ja rentoa viikonloppua kaikille! 

Rakas, tuunattu lankkupöytä.

Meidän kesähuoneen päätyyn on tänä kesänä rakentunut aika ihana terassi! Nyt kesähuoneesta pääsee pariovien kautta suoraan terassille ja aurinkotuoliin löhöilemään. Uuden terassin myötä iski luonnollisesti myös pulma; mistä kalusteet?

Appivanhemmillani oli viime kesänä pihajuhlat, jonne appiukko rakenteli puisia pöytiä. Pöydät olivat lankkua ja lautaa, tarkoituksella aika rouheita sillä niiden päälle levitettiin pitkät valkoiset liinat, eikä pöydille ollut tarvetta juhlien jälkeen. Appiukolla oli siis tarkoitus ruuvata pöydät kappaleiksi, mutta kun kehuin pöytiä niin sainkin yhden säästettyä palastelulta ja toimitettuna peräkärryllä kotipihaan! 

Kaikki hämmästelivät miksi minä sellaisen pöydän halusin säästää, sehän oli vain tekaistu pikaisesti lisätasoksi. Minä kuitenkin tykkäsin pöydän rouheudesta, vanhoista paksuista pöytätason lankuista ja tikkuisista jaloista. 

 

Niinpä eräs kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä otin ja hioin pöydän, maalasin sen valkoisella talomaalilla ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ja varmaa on, ettei tämä pöytä lähde ensimmäisen tuulenpuuskan matkaan, niin painavaa tavaraa se on!

 

 

Kukaan muu ei nähnyt pöydän potentiaalia ja kauneutta. Minut se kuitenkin teki ikionnelliseksi! 

 

 

Lopulta pöydän pariksi löytyi muutama korituoli ja niin vain meidän uusi terassi sai kalusteet päälleen. 

 

 

 

 Nämä kuvat ovat alkukesältä ja tällä hetkellä villiviini ottaa kovasti terassia haltuun vihreydellään, mutta jollain tapaa se tuo ihan kivaa tunnelmaa. Vielä kun saisin kaikki nokkoset kitkettyä terassin reunoilta pois ja ehkä yhden kaiteen siihen lisää niin ai että tulee kiva! Tuossa olen makoillut pitkin kesää aurinkoa ottaen ja lehtiä lueskellen ja niin ajattelin tehdä huomennakin.

(En ehkä sano tätä ääneen, mutta hiljaa kuiskaten kuitenkin mainitsen, ettei tämä pöytä olisi yhtään hullumpi meidän mökin tuvassakaan. Nimimerkillä; edelleen kyllästynyt siihen pyöreään pöytään.)

 

Polttopuita ja kuvausassistentteja

Paukkupakkasia pitelee! Ja niin aurinkoisia talvipäiviä, että aurinkolaseille on käyttöä! Niin hyvää tekee tämä valo ja pidentyneet päivät pienen ja vähän isommankin ihmisen sielulle.  
Koiranjolpista puhumattakaan, öhöm. No siitä karkurista sitten toisella kertaa...

Tulin kertomaan teille meidän uudesta "sisustuselementistä".

Ainakin se on aika hallitseva kokonsa ja sijaintinsa puolesta.
Puhumattakaan sen tarpeellisuudesta.

 

Minusta se on silti aika kiva, vaikka käytännöllisyys edellä tässä mennäänkin. 

 

Meidän talo tosiaan lämpiää pääsääntöisesti pelkällä puulla ja se tarkoittaa sitä, että puuta myös kuluu paljon. Ainakin näinä pidempinä pakkasjaksoina. 

 

Näin Pinterestissä kuvan tällaisesta polttopuutelineestä ja kun tuo olohuoneen takanvierusnurkka oli tyhjillään joulukuusen lähdettyä, niin siitähän se ajatus sitten lähti. 

 Minusta tämä sopii oikein hyvin tällaiseen vanhaan taloon jossa on näkyviä tulisijoja. Aika rouhea ulkomuodoltaan eikä sen enempää millimetrin tarkkuudella maalattu. Maalaistunnelmaa kerrakseen! Ja pari hämähäkkiä.

 

Minä näytin kuvan, paikan mihin haluan telineen ja annoin "noin suunnilleen" -mitat. 

Mies toteutti ja tytär maalasi. 

Siinä polttopuut nyt sievästi seinän vieressä lämpenee ja kuivuu. 

Tuosta on kätevä ottaa kalikka ja viskata uuniin tai takkaan.  

Jokunen kalikka on kyllä löytänyt tiensä myös koiranpennun kitaan. Siitä sievästä pinosta on niin kätevä ottaa "hammastikkuja". Kun eihän meillä tietenkään muuta ruokaa lapselle anneta.

 

 Ja meillähän ei tehdä mitään yksin. Enää koskaan.  

Aina on joku taustajoukoissa, assistenttina tai muuten vaan mukana hengailemassa ja aiheuttamassa yleistä sekasortoa.

 Ketään en syyttävällä sormella osoita, mutta...

 

Vuolukivitakan maalaus

Heippa pitkästä aikaa! 

Täällä kyllä tapahtuu, vaikka en ole viime viikkoina ehtinyt päivittämään blogia. 

Tiedättekö sen tunteen, kun on niin paljon kerrottavaa, ettei enää tiedä mistä aloittaa? Aloitan nyt kuitenkin kertomalla reilun viikon takaisesta takanpäivitys -projektista!

En tiedä olenko joskus täällä maininnut, etten oikein välitä vuolukivitakoista? Luulen sen johtuvan siitä, että se oli liian hitti silloin aikanaan? No, jokatapauksessa meiltä löytyy yksi pieni sellainen olohuoneen nurkasta. Se on tavallaan koruttomuudessaan kaunis, pelkistetty ja ihan kivan värinen. Lämpöä se antaa ihanan nopeasti ja lämpenee pesällisellä puita. Ihan huippu siis! ...mutta silti se on häirinnyt minua muuttopäivästä asti. 

Oli yllättävän vaikeaa löytää kuvaa tuosta takasta! Olen selvästi vuosia vältellyt sen kuvaamista ja kohdistanut kameran linssin olohuoneen muihin, enemmän omaa silmää miellyttäviin kohtiin. Tämäkin kuva on niinkin läheltä kuin kahden vuoden takaa...

 

Aloitin pinnan työstämisen hiontapaperilla. Kevyesti käsin hioin takan pinnan ja saumat karheiksi. Pyyhin pölyn pois kostealla rievulla ja annoin hetken kuivahtaa ennen maalaamista.

Söpösti meiltä edelleen puuttuu listat tuosta kulmasta ja laminaatti kupruilee, mutta niitä ei kuulemma kannata laittaa kuntoon ennenkuin kuin koiranpentu oppii sisäsiistiksi... (tähän sellainen silmiä pyörittelevä emoji..)

 

 

Prismasta löytyi juuri sopiva maalitölkki tähän tarkoitukseen; kuumuutta kestävä, hyvin peittävä takka- ja palomuurimaali. Hintaa maalitörpöllä oli muutama kymppi ja se riitti hyvin kahteen maalikerroseen.  

Täältä löytyy lisää tietoa tuosta maalista: Muuri

 

Maalasin ensimmäisen kerroksen illalla, annoin kuivua yön yli ja maalasin toiseen kertaan seuraavana aamupäivänä, heti kun oli riittävästi luonnonvaloa työskennellä. Ohjeessakin kuivumisväliksi suositeltiin 12 tuntia. Maali levittyi helposti leveällä pensselillä ja ensimmäiseen kerrokseen pensselistä jääneet raidat jäivät hyvin peittoon toisen kerroksen alle. Maali ei haissut lainkaan ja pinnasta tuli ihanan mattamainen.

 

 

Vähän meillä oli koleaa sisällä, kun takkaa ei lämmitetty kahteen vuorokauteen. Voisin suositella kyseisen toiminnan ajoittamista lämpimämpään vuodenaikaan mikäli koti lämpenee pelkästään puulla, heh. Onneksi puuhella ja ilmalämpöpumppu pelastivat meidät tässä kohtaa, kun rouva sai päähänsä alkaa remontoimaan pakkasilla...

 

 

Täytyy todeta, että olen tyytyväinen lopputulokseen! Takka on niin siron ja nätin näköinen nyt, että kamerakin hakeutuu siihen kuin itsestään. Joten jatkossa näette enemmän kuvia myös olohuoneen tästä nurkasta. 

Jännästi koko huoneen tunnelma muuttui takan värin myötä.

 

 

 Ei se maalilla pönttöuuniksi muuttunut, 

mutta on se mielestäni nyt paljon sopivampi tähän kotiin. 

Olisinpa tarttunut toimeen jo vuosia sitten! 

Ihania lumisia pakkaspäiviä kaikille ja kiitos kun kuljette mukana, 

vaikka postauksien tahti, laatu ja sisältö vaihtelee kuin vuoristoradassa! 

Jouluihminen onkin anti-jouluruokaihminen

Voin todeta olevani jouluihminen. Joulu on ihana asia ja siihen liittyy paljon tunteita ja rakkaita tapoja. ❤ 

On ihanaa kaivaa marraskuun alussa vintiltä joulukoristeet ja laitella niitä esille yksi kerrallaan. Sisälle kannettu joulukuusi tuoksuineen tuo joulun ja sitä koristelevat lapset ilon sydänalaan. Piparkakkujen leipominen ja joululaulut kuuluvat perinteisiin. Lahjapapereiden ostaminen ja lahjojen paketoiminen ennen aattoa on lempipuuhiani joulun alla.

Ja joulukukat, voi joulukukat! Niitä on oltava! Varsinkin hyasintteja! ❤

 

Mutta entä kun jouluihminen ei tykkää herkuiksi mielletyistä jouluruuista? Tai joulun jälkiruuista? 

Toki perheen allergiat ja ruokarajoitteet laittavat joulupöytään omat haasteensa. Kikkailemalla ja testailemalla saa toki kaikille sopivia laatikoita pöytään, mutta eri asia on menevätkö ne siltikään kaupaksi. Nirsoilu on nimittäin suurin haaste jouluruokapöydässä. Olen itse varmasti pahinta laatua sellainen.

 

 

Minulle on turhaa ostaa suklaakonvehtirasiaa. Syön sieltä maksimissaan kolmea erilaista konvehtia. En myöskään pidä piparkakuista tai tähtitortuista. Luumuhillon voin toki syödä, mutta torttutaikina ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Sen vuoksi en edes yritä valmistaa sellaista gluteenittomana...en tykkäisi kuitenkaan. Yhden tai kaksi piparkakkua voin syödä, nekin lähinnä mielenkiinnosta uutta reseptiä kohtaan. 

En myöskään pidä marmeladimakeisista, vihreät kuulat ja Finlandiat jäävät laatikkoonsa. Taatelikakku ei ole suosikkini, eikä suuremmin maustekakutkaan. Glögiä juon mukin tai kaksi, mutta usein se on itselleni turhan makeaa. Ainoa herkkuni joulun jälkiruokapöydässä on luumurahka. Juustotarjottimelta napsin korkeintaan viinirypäleet ja kermajuustot, jos sellaisia on tarjolla.

 

No entä jouluruuat sitten? No syön minä joka joulu siivun kinkkua ja kalkkunaa, perunalaatikosta tykkään kovasti, mutta muut jouluruuat jätän sikseen. En kaipaa rosollia ja kalapöydän kierrän kaukaa, sienisalaatista puhumattakaan. 

 

Perinteitä kunnioittavana ihmisenä en haluaisi joulupöytään mitään kovin uusia ruokia, mutta 

täytyy myöntää, että minua houkuttaisi kokeilla tätä Sadun vinkkaamaa Bataattilaatikkoa

 sekä Valion Hedelmäistä Salaneuvos -salaattia. Ne kuulostavat ihan minun jutulta!

Kokeiletteko te uusia reseptejä joulupöytään vai pidättäydyttekö perinteisissä? Mitkä on teidän joulupöydän bravuurit ja koko perheen lempparit?

*

*

*

  ps. hei hei kukkatapetit ;) 

 

Pelastusoperaatio

Ennen lomaa pelastelin pihan pelargoniat hukkumiskuolemalta katon alle kesähuoneeseen. 

Täällä oli meidän loman aikana ollut ilmeisen viileitä öitä ja kukkaparat myös sen näköisiä. 

Piti tehdä pelastusoperaatio sisätiloihin. Ongelmaksi muodostui enää tilanpuute. 

Mihin ihmeeseen tunkisin neljä pelargoniaa ja yhtä monta murattia?! ...kunnes välähti! 

Kiitos ihanan isähenkilön, oli minulla tuntia myöhemmin keittiön ikkunan alla lankusta tehty ikkunalauta, jolle kukat asettaa! 

 

Olin jo aikaisemmin päivällä tarttunut maalisutiin ja maalannut kalkkimaalin jämillä muutaman korin, joten jatkoin samalla sudilla ikkunalaudan kimppuun. 

Muutama uusi ruukku kaupasta, pullo kukkaravinnetta ja kivalta näyttää!  ❤❤❤

Ja kun kukat lähtevät kellariin talvehtimaan, voi tuohon nostaa ensimmäiset hyasintit ja kynttilät!

Jotenkin tykästyin nyt noihin saviruukkuihin ja niiden syksyiseen väriin ❤

*

*

*

Kävin tosiaan kirpputorilla pitkästä aikaa ja tein aika söpöjä löytöjä kotiin. Siis ainakin omasta mielestäni. 

 

 

 

Virkistävää laitella kotia syksyyn. Seuraavaksi hyökkään kuistin kimppuun ja alan laittamaan sitä syyskuntoon. Pitää kaivella lämpimämmät vaatteet esille ja vaihtaa kesäkukat kynttilöihin ja lyhtyihin! 

Kiitos edellisen postauksen ihaniin tsemppaaviin kommentteihin! 

Kyllä se tästä taas lähtee rullaamaan, arki.  

Iloa ja aurinkoa syyskuun viimeisiin päiviin ❤ Lokakuu on jo ihan nurkan takana! Hui! 

Rust-oleum -kalkkimaali

Lupasin laitella teille käyttökokemuksia tästä Prisman hyllystä löytyneestä kalkkimaalista!

 Olen maalaillut aikaisemminkin kalkkimaalilla, mutta merkki ja sävy on ollut eri. Oman kokemukseni mukaan tämä Prisman maali ei eronnut mitenkään muista kokeilemistani kalkkimaaleista. Väri on hyvin peittävä, lopputulos kauniin himmeä ja maali kuivuu tällaisen hätähousun mielestä ihanan nopeasti! Lisäksi tykästyin kovasti näiden maalien värivalikoimaan!

 

Tämä keinutuoli on kirppislöytö parin vuoden takaa ja se oli alkuperäiseltä väriltään syvän musta. Tuoli oli kaunis sellaisenaankin, mutta en vaan osannut nähdä noin suurta tummaa kalustetta meillä. Jotenkin karsastin sitä ja keinu olikin talven yli ulkona kesähuoneessa, josta se matkusti kellariin ompsuun... 

Nyt kun se on saanut uuden värin ylleen se pääsi jokapäiväiseen käyttöön olohuoneeseen! Löysin vielä H&M homesta ihanan tyynynpäällisen, joka toistaa tuota vihreän sävyä. Joku saattaa ihmetellä tätä värivalintaani, joten täytyy valaista, että mun lempiväri oli lapsena vihreä. Hammasharjankin piti olla vihreä silloin! Maalina on siis Rust-oleum Chalky Finish ja värinä Sage Green.

Maalin kuivuttua levitin vielä valkoisen kalustevahan, joka tekee pinnasta kestävämmän ja pölyä sekä kosteutta hylkivän. Vahan valkoinen väri haalensi hieman vihreän sävyä ja toi vielä enemmän esiin maalin elävää pintaa. Jos tuota efektiä ei halua niin kannattaa käyttää kirkasta vahaa tai lakkaa.

 

Meillä on ihan mahdotonta kuvata kesällä päiväaikaan, sillä valoa tulvii joka ikkunasta ihan liian kanssa. Joka suunnasta tunkee vastavalo pilaten kuvan... Toivottavasti näistä saa kuitenkin jotain osviittaa. 

 Tässä triossa on jotain mun silmää miellyttävää! Vanha turkoosi kaappi, harmaanvihreä puusohva ja vihreä keinutuoli. Eripariset, mutta silti yhteensopivat.

 

Lapset tykkäävät keinutuolista aivan erityisesti. Onhan siinä kiva kiikkuen katsella telkkaria, tietenkin! 

 

 

Aina Inkeri Ankeinen täällä hei.

Joku Aina Inkeri Ankeinen on ilmeisesti tullut kylään jäädäkseen. Ihmeellistä matalapainetta, vaikka kaikki on periaatteessa ihan jees jees. En oikein tiedä mitä tästä syyttävällä sormella osoittaisi; itseä, ruuhkavuosia, opiskelustressiä, hormoneita, ikäkriisiä vai mitä. Vai onko tämä vain kaikkien noiden summa, mikä nyt painaa hartioita kasaan? Tai ehkä tällaisia hetkiä vaan tulee elämässä, kun sitä vaan puskee eteenpäin, kiinnostaa tai ei. Kun ei voi pysähtyäkään ja jäädä miettimään. Kenties jotain oman elämän suunnanhakua ja (liikaa) ympärillä olevien asioiden tiedostamista?

En kuitenkaan koe olevani masentunut, sillä iloitsen hurjasti näistä aurinkoisista päivistä, minulla on virtaa ja jaksan ihan hyvin aamuisin nousta päivän touhuihin ja suunnittelen kovasti jo kevättä ja mökkikauden aloitusta, tekee mieli ostella ja ommella keväisempiä vaatteita ja asusteita, leipoa ja tehdä viikonloppuisin kivoja juttuja. Pinna on kuitenkin tosi tosi lyhyt, itkuraivarit tulee kiireestä ja suht pienistä asioista ja sillä hetkellä olen valmis pakkaamaan maallisen omaisuuteni ja muuttamaan Timbuktuun. -Voi luoja ota minut jo pois täältä.

Eli jotain Ankeisen ja Mielensäpahoittajan yhdistelmää on nyt ilmassa.

No, se ankeilusta. 

Minulla oli toissaviikolla inspistä tarttua maalisutiin ja vuoden vintissä paikkaansa odottaneet kaverilta ostetut pikkuhyllyt saivat kalkkimaalikerroksen päälleen.
Harvemmin tulee yläkertaa kuvattua, mutta nyt sille tuli hyvä syy, kun kiinnitimme hyllyt meidän sängyn päätyseinälle. Seinä on lyhyt pätkä, sillä sänky sijoittuu osittain ikkunan alle, mutta siihen sopikin tosi näppärästi nämä pienet hyllyt!

 

 

Nyt minä saan tuohon hyllyille iltalukemiset ja puhelimen yön ajaksi. 

 

 

Mikäs siinä köllötellessä, kun ulkona paukkuu pakkanen ja sängyn jalkopäässä olevassa Porinmatissa rätisee tulet. Pitäisi vaan ymmärtää nousta iltaisin aikaisemmin telkkarin äärestä ja lähteä yläkertaan lukemaan.

 

 

 

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! 

Minä lähden etsimään kirppiskamaa vintistä ja kysymään kaikelta sälältä tekeekö se minut iloiseksi ja onnelliseksi ;)  Maanantaina alkaa kirppispöytä ja jos tuotto on hyvä niin voisin keksiä hiihtolomaviikolle jotain kivaa puuhaa lasten kanssa!