Kuumaa kaakaota ja kevään odotusta

Voi miten superkauniita ja lumisia pakkaspäiviä ollaankaan saatu! Ihanaa kun valo oikein tulvii sisälle ikkunoista (joskin tavallaan myös hämmästelen, miten se on edes mahdollista kun ikkunat on niiiin niiiin likaiset!). Otin joulun jälkeen verhot alas, kun toinen koirista sai vissiin kinkun rippeistä ripulin...no ehkä jätän yksityiskohdat kertomatta... mutta pointti oli, että tulipa valoisaa kun ei ole verhoja taas ikkunoissa!

Sain myös samalla verhodilemman aikaiseksi, kun en oikein tiedä millaiset verhot nyt haluaisin. En ainakaan mitään mitä kaapista löytyy, mutta myöskään nettikauppojen selailu ei ole saanut ostokipinää aikaiseksi. Ehkä meille vaan ei enää tule verhoja :D  

Jotenkin tässä kovimmilla talvipakkasilla lumitöiden ohessa kuitenkin jo odottaa kevättä. Päivä on selvästi pidentynyt eikä heti kolmen jälkeen iltapäivällä tarvitse laittaa valoja päälle. Ensimmäiset tulppaanit ja kevään väriset neilikat on jo ostettu ja nyt odotan taas että kauppoihin ilmestyy hedelmäpuiden oksia ja kaikenlaisia siemenpusseja. Niitä on ihana hipeltää ja miettiä mitä tänä kesänä istuttaa niin kotipihaan kuin mökillekin!

 Mutta ensin pitää kai vielä yrittää nauttia näistä pakkasista, takkatulesta ja kuumasta kaakaosta. Villasukista ja topparukkasista.

 

Lapset ja koirat ainakin ottavat nämä lumiset päivät ilolla vastaan! Niin ihania punaposkisia piiperöitä tuolta pihalta aina ilmestyy milloin luistinten ja milloin pulkan kanssa. Itse tietysti iloitsen siitä, ettei vaatteissa ja koirien tassuissa tule kuraa sisälle, kotipihakin näyttää lumisena niin puhtaalta ja kauniilta.

 

 Ja hei, linnut on alkaneet laulamaan! Olen useampana päivänä nyt kuullut laulua ja sirputusta lähipuista! Kyllä kevättalvi on ihana!

Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos edelliseen postaukseen sadelleista sympatioista! Ootte ihan parhaita!

Hermoriekaleita keräilemässä

Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!

 

Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.

 

Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...

 

 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 

Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...

Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 

Lupausten pitämistä

Tammikuu on luvattu "paranna tapasi" -kuukausi. Tammikuussa tehdään uudenvuodenlupauksia, pidetään tipattomia, osallistutaan vegaanihaasteeseen ja tehdään ryhtiliike. 

 

Olisin voinut luvata paljonkin. Esimerkiksi pitää somehiljaisuutta, olla enemmän läsnä. Lenkkeillä ja ulkoilla enemmän. Vähentää lihansyöntiä ja opetella kokkaamaan uusia ruokia. Opetella uusia taitoja ja ylittää itseni jossakin asiassa. Aloittaa uusi harrastus tai osallistua työväenopiston kurssille.

Mitä minä sitten lupasin? En tavallaan mitään, mutta päätin osallistua kyykkyhaasteeseen. Ihan vaan ilon ja hauskuuden vuoksi. Ja tiedättekö mikä on ollut ihaninta näiden muutaman haastepäivän aikana? Se, että lapset ja puoliso lähtivät haasteeseen mukaan. Haasteesta tulikin minun yksinpuurtamisen sijaan koko perheen haaste. 

 

Kyykkyhaasteessa siis kyykätään päivittäin, joko kaikki kyykyt kerralla tai ripoteltuina pitkin päivää. Enimmäisenä päivänä kyykkyjä tehtiin 50, seuraavana 55 ja kuukauden viimeisenä päivänä kyykkyjä tehdään 250! Itse olen tehnyt kyykyt parissa osassa, tänään on haasteen yhdeksäs päivä ja kyykkyjä tehtiin 100. Vaikka kyykkyjen määrä kasvaa niin kyykkääminen on nyt jo helpottunut eikä jalat ole ensimmäisten päivien jälkeen enää tuntuneet puupökkelöiltä.

 En odota haasteelta mitään "tuloksia", muuta kuin hyvää mieltä ja hauskaa pientä kilpailua perheenjäsenten kesken siitä kuka on ensimmäisenä tehnyt koko päivän kyykyt. Lapset ovat muutaman kerran unohtaneet haasteen ja illalla sitten muistaneet sen ja tehneet koko päivän kyykyt yhtämittaa. Tai pahimmillaan kyykkäys on muistunut mieleen vasta seuraavana päivänä, jolloin on ollut tehtävänä edellispäivän kyykkyjen lisäksi myös saman päivän kyykyt. Mutta sitkeästi lapset pysyvät mukana ja meillä oli jo puhe helmikuun haasteesta, joka voisi olla joko lankutushaaste tai vatsalihashaaste!

Teittekö te mitään uudenvuodenlupauksia tai otitteko haasteita tammikuulle? 

ps. meillä tosiaan kukkii yhä joulutähti ja toinen joulukuusistakin on vielä paikoillaan. Raaskisikohan siitä luopua viikonloppuna...

5 yötä jouluun!

Tunnelma tiivistyy, ilmassa leijuu jännitys ja talven taika ♥

 

Meidän ekaluokkalainen uskoo vielä joulupukkiin ja neljä vuotta vanhempi isosisko varjelee salaisuutta pikkuveljeltään liikuttavan varmasti. 

 

 

Täällä mietitään siis ääneen onko tontut varmasti toimittaneet tonttupussiin jätetyn toivomuskirjeen joulupukille. Samaan hengenvetoon todetaan, että kirjeestä jäi kyllä puuttumaan vielä yksi juttu, mutta sen voi äiti tai isikin käydä ostamassa ja antaa joululahjaksi. 

Niin hassu tuo lapsen ajatusmaailma, että joulupukki tuo lahjat, mutta niitä tulee myös perheeltä ja sukulaisilta ja mekin ostetaan lahjoja muille. Joulupukkia ei sattuneista syistä tänä vuonna tilattu, koska pari vuotta takaperin lapset menivät pukin tulosta aivan puihin ja tunnelma oli aika...jännä. Eli meillä lahjat ilmestyvät kuusen alle joko edellisyönä tai sitten hautausmaalla käynnin aikana ja se on ollut oikein toimiva systeemi.

 

Joulusiivoukset on nyt kutakuinkin tehty, perus pintojen pyyhintä ja puhtaiden pyyhkeiden vaihto riittää ennen aattoa. Ilmeisesti odotan joulupukkia saapuvaksi tv-kaapista, koska eilen piti sekin pestä pölyistä sisäpintoja myöten, hahha! Mutta luulen, että siivotakin saa vielä, sillä aion huomenna pölläyttää jauhopussit vielä levälleen ja testata taatelikakun reseptiä! Luin, että se paranee vain kun saa levätä pari yötä jääkaapissa ennen tarjoilua! Toinen joulun jälkkäripöydän lemppari on luumurahka. Teen senkin helpoimman kautta, eli tuuttaan samaan kulhoon maitorahkan, vaahdotetun kuohukerman ja purkillisen luumumarmeladia. On todella hyvää, suosittelen!

 

Ensimmäinen joulukuusi tuli meille jo itsenäisyyspäivänä ja se sai heti ylleen valot ja koristeet. Toinen kuusi (kyllä, luit oikein!) haettiin sunnuntaina ja se saa jäädä ilman koristeita ja olla kaunis ja ihana aivan omana itsenään! Voi miten minä rakastankaan noita kuusia ja sitä tuoksua ja tunnelmaa mitä ne tuovat mukanaan!

Mutta nyt nukkumaan, viisi yötä enää! Ihan alkaa äitihenkilöäkin tässä jännittää! 

 

Jouluntuoksuinen Lucian päivä

Hyvää Lucian päivää! ❤

Ette muuten usko miten ihana tuoku meillä tällä hetkellä on!  

Meille tuli tasan viikko sitten joulukuusi ruokailutilan nurkkaan. Tähän hauska välihuomautus, että meillä kuusi on vaihtanut paikkaansa joka vuosi! No tällä kertaa siis ruokailuhuoneessa. Jo kuusi itsessään tuoksuu aivan ihanalle, mutta kun siihen lisätään pari hyasinttia, eukalyptuksen oksia ja itse keitetty glögi niin täytyy sanoa, että meillä tuoksuu JOULU!

Meillä on juotu glögiä jo tähän mennessä varmasti 8 litraa ja silti glögihammasta kolottelee jatkuvasti. Keittelinkin tänään oman pihan omenapuista puristettusta mehusta glögiä. Laitoin mehuun ripauksen fariinisokeria ja paljon mausteita, ihan huumaava tuoksu! Jos et ole koskaan keittänyt itse glögiä, niin suosittelen kokeilemaan. Se on helppoa ja ohjeita löytyy googlaamalla ihan pilvin pimein!

Tämä on nyt kolmas joulukuusi meillä täällä asuessa. Ensimmäisessä kuusessa oli vain valkoisia ja hopeisia koristeita, viime vuonna lisäsin niiden joukkoon punaisia palloja ja tänä vuonna meillä ei ole yhtään valkoista eikä punaista koristetta!

 

Tämän vuoden kuusi on koristeltu hempeillä pastellisävyillä ja ripauksella kultaa.  

 

Löysin sattumalta myös puusohvalle samansävyiset tyynynpäälliset ja täytyy sanoa, että aika puuterississa tunnelmissa vietetään tätä joulua. Enemmän on enemmän. Ehkä kyllästyn tuohon säihkeeseen ja riisun kuusen heti joulupäivänä, mutta siihen saakka se saa loistaa hempeänä tuolla nurkassaan.

 

Nyt iltavuoro kutsuu, mutta eiköhän me lämmitellä iltasella vielä yhdet glögsyt, kun istahdetaan telkun eteen lasten mentyä nukkumaan.

Kyllä joulu on ihmisen parasta aikaa!

Puuliesi puts plank

Kävin viime viikolla lasten kanssa pyörähtämässä paikallisessa kauppakeskuksessa. Siinä missä lapset kulkivat omien intressiensä perässä, päätin minä käydä kurkkaamassa joko Clasulle olisi tullut paperitähtiä myyntiin. No olihan sinne, ja hitsi miten jänniä olikin! Siellä oli isoja sinisiä ja vihreitä samettipintaisia tähtiä. Aika huikeita, joskaan ei ehkä ominta tyyliäni.
No siinä seikkaillessa tuli vastaan kuin tilauksesta pieni purkki liedenhoitoainetta. En ole tämän 4 vuoden täällä asumisen aikana kertaakaan käsitellyt puuhellan pintaa muulla kuin ruokaöljyllä, joten tartuin tuohon purnukkaan sillä mielellä, että jos ei se anna niin ei se paljoa otakaan.

 

Ensin tuo musta mönjä levitettiin kostealla, pakkauksessa mukana tulleella, sienellä hellan rautaiseen pintaan ja sen jälkeen pyyhittiin kuivalla pyyhkeellä ylimääräiset pois.

 

Vähän nauratti nävä varoitustekstit. Ei saa syödä. No ei kyllä tehnyt mielikään! 

Aine tuoksuu lähinnä tuolle pellavaöljylle ja on koostumukseltaankin melko rasvaista töhnää. Myös tuo maininta itsestään syttymisestä sai hymyn huulille. Olisikin ensimmäinen kerta kun hella syttyisi itsestään. No otin toki vinkistä vaarin ja laitoin käyttämäni pyyhkeen roska-astiaan, kauas pois hellan lämmöstä ja syttymisvaarasta. 

 

Tuossa varoitustekstissä voisi kyllä olla maininta, että aine "imahtaa" käsien kuiviin kohtiin varsin mukavasti ja käsineiden käyttö voisi olla asiaa. Kaikesta fairyllä hinkkaamisesta huolimatta, minulla oli Halloween -teemaan sopivat mustat kynsinauhat aika monta päivää. 

 

Mutta liedestä tuli hieno! Sen pinnasta tuli kauniin tasaisen musta. Väri "paloi" ensimmäisellä lämmityskerralla hieman pois noista keittolevyistä, mutta edelleen liesi on paljon siistimmän ja kauniimman näköinen kuin ennen huoltotoimia. Jonkin verran hellaa ensimmäistä kertaa lämmittäessä tuli savua ja sellainen aika voimakaskin öljyn tuoksu. Tuoksu ja savu kuitenkin lähti tuulettaessa eikä seuraavilla kerroilla ole tullut enää mitään hajuhaittoja.

 

Ehdottomasti siis kannatti vihdoin ryhtyä toimeen! Ja tuo pieni 100g purkki riittänee ainakin kolmeen käsittelykertaan, joten rahallinenkaan panostus ei ollut paha.  

Täällä vietetään rauhallista kotiviikonloppua. Lapset syövät veljeni Saksasta tuomia kummallisia Halloween -karkkejaan minä tunnelmoin kynttilöiden ja Netflixin parissa. Illalla ajattelin valmistaa meille juustotarjottimen kun lapset lähtevät nukkumaan ja voipi olla, että korkkaan myös yhden glögitölkin kaapista. 

Tunnelmallista pyhäinpäivää ja rentoa viikonloppua kaikille! 

Kouluhommien pakoilua

Olen kuluneella viikolla kouluhommia pakoillessani saanut ihmeen paljon aikaan. Olen nimittäin järjestellyt ja siivonnut meidän keittiötä. Siis miten nopeasti kaapit räjähtääkin ihan kamalaan kuntoon. Siis tarkoitan tietenkin kaappien sisältöä, en itse kaappeja. Murot ja riisit pitkin laatikoita ja hirveä epäjärjestys!

Keittiön avohyllyt on ehkä huonoin keksintö ikinä. Siis onhan ne kauniita ja käytännöllisiä, kun tavarat ovat esillä, mutta miten se pölyjen pyyhkiminen voikin vastustaa? Tämä alla oleva kattokoulusto on ihan jäätävä pestä. Koska meillä ei ole puulieden päällä huuvaa, ja siinä kuitenkin valmistetaan säännöllisesti ruokaa, on se aika usein rasvapölyn peitossa. Nyt sain vihdoin kesän jälkeen otettua telineen alas ja hinkattua fairyllä putipuhtaaksi. Ihana tunne kun on puhdasta ja siistiä! ❤ 

 

Tämä miehen tekemä kattokoukusto on kyllä ajanut niin asiansa tuossa vanhan puuhellan päällä. Siitä on helppo napata kattila tai kahvipannu ja nostaa liedelle. Liedestä puheen ollen, meidän pitäisi ostaa liesimustaa ja käsitellä sen pinta taas kauniiksi.

 

Siinä keittiötä siivoillessa nostelin kaapeista esille vähän talvisempia juttuja, kynttiläkuppeja ja  pienet paristovalot. Tykkään pitää keittiön työtasot tavarasta vapaina, mutta tämän vanhan lipaston päälle vaihtelen aina käyttöesineitä sen mukaan mitä milloinkin käytetään.

 

 

Nyt nostin sen päälle leikkuulautoja ja kahvikoneen. Leikkuulaudoista kaksi suurinta on muuten nekin miehen tekemiä. Hirmu kätevä tuollainen kirvesmiespuoliso ❤

Kahvikoneen viereen kuuluu tietysti kahvikapselit, teepussit ja pieniä herkkuja. Naulakossa roikkuu käden ulottuvilla pannunaluset ja seinähyllyllä kahvikupit.

 

Pienessä keittiössä on kaikki lähellä. Ja kun tunnustautuu tällaiseksi astiahamsteriksi, niin lisätilaa laseille tarvitaan kaappien ulkopuolelta, vaikka se vaatiikin pölyjen pyyhkimistä. 

 

Tuohon tasolle kyllä kävisi hyvin sellainen edellisessä postauksessa vilahtanut minikuusi ja musta kynttilälyhty eikö vaan? 

Koska viikolla välttelin opinnäytetyökirjoihin tarttumista, sainkin sitten eilen korvamerkitä kirjoja ja istua koneella iltamyöhään. Iltalenkki koirien kanssa teki niin hyvää tuon maratonin jälkeen ja sain mukavan hien pintaan. Yritin hölkätä Kauhun kanssa, mutta siitä ei tullut sitten yhtikäs mitään! Koira kuvitteli ilmeisesti, että ollaan ajojahdissa ja yritämme yhdessätuumin saada jonkun kiinni? Se meni ihan hepuliin ja säntäili villisti haistellen ilmaa! Ihan pöhkö otus, mitä lie ajokoiraa siinä onkaan! Kumu taas on niin raskas ja suuri, etten juoksuta sitä ollenkaan kovalla alustalla, joten se näistä lenkkikavereista. 

Mutta nyt jätän taas tämän koneella istumisen ja lähden viemään poikaa kaverisynttäreille.

Kivaa viikonloppua kaikille!

 

Syksyttää

Tarvittiin vain muutama harmaa päivä ja hämärä aamu, kun syksytys iski. Tiedättehän sen pesäntekovietin ja ylettömän tunnelmoinnin. 

Sadepisarat ikkunoissa ja aamuinen kuura nurmikolle tippuneissa lehdissä.

 

Keittiön tuolit saivat päälleen viime vuonna ostetut harmaat tekotaljat ja eilen kaivoin ensimmäiset "tunnelma"valot esille. Tytär pyöritteli hieman silmiään kun ripustelin valojohtoa verhotankoon, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa.

Olen myös innostunut Spotifysta miehen hankittua meille yhteisen Perhe Premiumin ja aloin eilen koostamaan sinne soittolistaa...JOULULAULUILLE! Glögitölkki odottelee kutkuttavasti jääkaapissa ja villasukat on kaivettu kesän jälkeen esille. Näiden lisäksi eksyin Ikean nettisivuille ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään tällaiseen syksytykseen kadonneelle! Pehmeitä tyynynpäällisiä, kynttilälyhtyjä ja torkkupeittoja. Voi että!

Tuskailin Instagramin storyssä myös Ikean ihanaa valikoimaa ja sain aika monta viestiä, joissa todettiin sama,  pakkohan sinne on paikanpäälle mennä. 

 

Katsokaa nyt näitä! Tuo minikuusi ja musta kynttilälyhty on ihan must!

 

 

Ja entäs tämä karvainen, taljamainen tyynynpäällinen ja alimman kuvan kynttilät. Kynttilöitä meillä palaa päivittäin lokakuusta helmikuuhun, joten olisi jo kiire saada kynttilävarastoja täydennettyä!

 

 

Onko eilinen kirpsakka pakkasaamu saanut teille samanlaisen syksyfiiliksen ja kynttilöiden hamstrausvietin aikaan? 

 

Renewmama!!

Ja Renewkototeko ❤

Tartuin Kototeko -blogin Sannan Renewmama -haasteeseen, jossa lokakuun aikana keskitytään ihan omaan vaatekaappiin. Ideana on että ruuhkavuosissa tarpovat äidit muistaisivat välillä myös itseään. Aika helposti sitä pukeutuu aamuisin aina niihin samoihin (kulahtaneisiin) vaatteisiin ja laittaa hankintalistan etusijalle ne lasten kurarukkaset ja goretexit. Tässä kuussa kuitenkin listan kärkeen nousee tää mama!

  

Olen ommellut tätä samaa kaavaa ja vieläpä samaa kangasta käyttäen aikaisemminkin. Ihan samanlaisen lörppäpaidan, johon niin kovasti tykästyin, että käytin sen puhki. Oikeasti, saumakohdissa oli jo pieniä reikiä! 

Tuon paidan löydät TÄÄLTÄ

(Tuli tuosta vanhasta postauksesta mieleen, että pitäisköhän leikata taas hiukset noin lyhyiksi?) 

 Oli siis jo aikakin hypätä ompelukoneen ääreen ja alkaa häärätä oman vaatekaapin kimpussa!

 

Ja siinä se nyt on. Mun ensimmäinen Renewmama -vaate ja aivan yhtä ihana kuin se edeltäjänsäkin. Tällä kertaa valkoisena, koska Eurokankaasta ei lötynyt enää samaa vaaleanpunaista kuin vajaa 4 vuotta takaperin.  Mutta olen niin onnellinen, että tätä kangasta ylipäätään löytyi vielä! Se on ihan kamalaa leikata ja ommella, mutta niin mukavaa päällä. 

 

Huomatkaa sama  pimeä eteinen ja yhtä huono kamera sekä poseeraus edelleen, näin 3,5 -vuoden jälkeenkin, ehh. 

 

 

 Mutta paidasta tykkään, tykkään tykkään! 

Tähän kun laittaa vielä alle jonkun kivan värisen topin, joka kuultaa paidasta läpi, niin ilme muuttuu heti! 

 

 Tästä se lähtee! Lähtekää tekin mukaan! 

Haasteen säännöt ja tarinan löydätte täältä KOTOTEKO -blogista! 

Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla se taitaa vierähtää kässäillen! 

Astetta parempi arki

Arki alkoi ja loma lähenee! Kuulostaa hieman hullulta, mutta totta se on! Meillä kutkuttelee ja kihelmöi jo kovasti tuleva Kreetan matka ja väkisinkin ajatukset alkavat kiertää kehää lähestyvän matkan ympärillä. 

Kreikka -kuumetta nostattamaan tein päivälliseksi lemppariblogini Marjan Grilled fetaa.

Tämä oli aikuisten kesken todellinen suksee! Grillatun fetan kaverina tarjolla oli esipaistettuja patonkeja ja paistettua kananrintafilettä.

 

Tämä oli ihanan helppo ja nopea iltaruoka ja mausteineen vei ainakin minut hetkellisesti Kreikkalaiseen tavernaan. 

 

 

  Minä olen joskus tehnyt hieman samoista aineksista kasvisvuokaa, johon tulee viipaloitua tomaattia ja perunaa, aurinkokuivattua  tomaattia, öljyä, fetakuutioita ja yrttimaustetta. Täytyy ehkä tässä ennen lomaa tehdä sitäkin!

 

Mutta nyt jatkan nettikauppasurffailua vielä hetken ennen iltavuoroa. Etsin nimittäin meille matkalle mukaan hamam -pyyhkeitä! Ne on ihan parhaita keveydessään, monikäyttöisyydessään ja kauneudessaan! 

 Iloista ja astetta parempaa arkea kaikille tähän maanantaihin! 

Kukkia pöydällä ja seinällä

Jos ette ole jo laittaneet merkille niin tässäpä teille pieni fakta minusta: rakastan kukkia! (Ja kynttilöitä ja bling-blingiä...!) ja käytän yhtenään Instagramissa hästägiä #kukkiapitääolla.

Ostan usein kotiin leikkokukkia tai napsin maljakkoon kotipihalta löytyviä kukkia ja oksia. Alkukesästä ruokapöydän vaasissa nähtiin niin omenapuun kukkivia oksia kuin syreenejäkin. Nyt kuitenkin lähes kaikki perennat ovat jo kukkineet, vain muutama hassu kukka nököttää pihalla, joten otin suunnan kukkakauppaan. Ajatuksenani oli ostaa pioneja, mutta nähtyäni nämä suuret hortensiapallot muutin mieleni ja tartuin niihin.

Kukat olivat alkuun kauniin vanhan roosan -väriset.

Kukat ovat myös olleet uskomattoman kestäviä! Ne eivät ole menneet miksikään puolessatoista viikossa, vaan ovat edelleen yhtä kauniit kuin ostohetkellä, joskin niiden väri on muuttunut tummemmaksi ja vihreämmäksi. Värin muuttuminen ilmeisesti johtuu veden laadusta, jos oikein olen ymmärtänyt? Oikaiskaa jos tiedätte muuta.

Jokatapauksessa nämä hortensiat on upeat! Tavallaan hauskaa, että kukkien värikin muuttuu ajan myötä, aivan kuin olisin hiljattain ostanut täysin uudet kukat maljakkoon! 

 

Ja koska olen niin kovin ihastunut kukkiin, niin tilasin niitä hieman seinällekin. Mainittakoon, ettei meillä ole yhtään taulua tai valokuvaa seinillä, koska en ole koskaan niistä oikein pitänyt. Nyt kuitenkin valitsin nämä kaksi hempeää julistetta ja vieläpä melko suuressa koossa. Tummapohjaiseen kuvaan halusin valkoisen kehyksen ja valkopohjaiseen mustan. Minusta tästä tuli oikein toimiva pari. 

 

Olen ollut julisteisiin todella tyytyväinen! Huomattavasti helpompi, nopeampi ja edullisempi tapa sisustaa kuin tapetti, ollen kuitenkin näyttävä. Samoihin kehyksiin voi vaihtaa uudet julisteet jos joulun aikaan kyllästyy katselemaan vaaleanpunaisia pionin terälehtiä (joillekin meistä saattaa käydä niin...öhöm).

 

Enkä muuten ole ainoa julisteisiin ihastunut. Meidän tyttö on nimittäin toivonut syntymäpäivälahjakseen omaan huoneeseen julisteita. Tiedän siis mitä teen tänään illalla, hih. 

 Sisustatteko te julisteilla tai tauluilla?