tiistai 28. marraskuuta 2017

Suklaan ja suolaisen kinuskin liitto ♥

Eilen ei meinannut kotona opiskelusta tulla mitään. Harmaa päivä väsytti ja ajatus ei kulkenut. Totesin, että yhtä hyvin voisin vaikka leipoa. 


 


Päätin testata tätä Yhteishyvän Salted carmel -piirakkaohjetta: KLIK
Ja onneksi kokeilin, tästä tuli nimittäin todella hyvää eikä reseptikään ollut vaikea! 
Ohjeesta tulee pellillinen suklaista piirakkaa. Vähän mokkapalamaiset tunnelmat näistä tuli, mutta maku ja koostumus ovat kuitenkin erilaiset. 



 


Onnistuin jopa kinuskin keittämisessä. Se olikin ainoa "haastava" osa leipomisessa, sillä kinuskikattilaa sai valvoa yhtämittaa sen parikymmentä minuuttia. Minä olen sellaisessa todella huono. Keskittymään 20 minuuttia kattilan vieressä seisomiseen ja hämmentämiseen. Plaah.

 


 
Kinuskin jäähtyessä katoin pöydän iltapäivän välipalalle hieman jouluisemmin.
Joskus on mukava vähän panostaa ja laittaa pöytä kivasti ilman sen erityisempää syytä.

Lapset ovat kulkeneet jo useamman viikon tonttulakeissaan, joten ikuistin samaan sysyyn tuon nuorimmaisen pikkutontun näihin kuviin. 



 


Piparminttu, suklaa ja kinuski. 
Tarvitseeko edes sanoa, että aika hurjan herkullinen yhdistelmä! 

 
 

  
Vaikka ohjeessa on kananmunaa ja maitoa, annoin pojankin maistaa palan piirakkaa. Tuleepahan taas testattua lääkärin määräämä ajoittainen allergia-altistus. Hyvin näytti maistuvan, kun poika nuoleskeli murusetkin lautaselta lopuksi!


 


 Meidän joulu on tähän asti ollut joka vuosi valkoinen, ripauksella hilllittyä hopeaa. Nyt kuitenkin päätin, että tänä vuonna väripalettiin otetaan mukaan myös perinteinen tonttulakin punainen. Punainen ei varsinaisesti ole lempivärini, mutta pieninä annoksina se kieltämättä näyttää oikein raikkaalta!


 


 Millaiset joulukodin värit teillä on tänä vuonna ja vaihtuvatko ne vuosittain? 

Kuten huomaatte, ainakaan vielä ei ole ruokailutilan tapetti vaihtunut uuteen. Saatoin kuitenkin ehdottaa sitä isähenkilölle, joka totesi meillä tapettien vaihtuvan useammin kuin verhojen.  
Öhöm. Eipäs nyt liioitella. 

Tapetin vaihdon sijaan laitettiin Ikeasta löytyneet "hurtuukiverhot" seinän eteen ja niiden väliin kirkkaat valoketjut. Mutta täysin näkymättömiin tuokaan ratkaisu ei taustalla näkyviä pinkkejä pioninkukkia taio.

 


Kyllä minä silti ajattelin tapettiasiaa vielä uudestaan ehdotella, sillä tavalla kepillä jäätä -tyyliin.


 


No mutta se siitä tapetista taas tällä erää. 

Lisää joulunpunaista pitäisi vielä kotiin hommata, joten vinkatkaas jos törmäätte jossain esimerkiksi punaisiin tuoksukynttiläkippoihin tai kauniisiin kuusen koristeisiin! Joku pieni punainen kuusenalusmattokin olisi ihana, mutta se taitaa koiranpennun vuoksi jäädä tänä vuonna haaveeksi. Näinköhän jää koko kuusi? Sen verran vilkkaan sorttinen on tämä uusi pentumme.


 


 Tällaiset alkuviikon tunnelmat täällä. 
Oikein hauskoja marraskuun viimeisiä päiviä kaikille. 
Parin päivän päästä on jo joulukuu ja päästään kurkkaamaan joulukalentereihin!



sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Sinivalkoista -haaste (Suomi 100)


Nappasin Vivin Verkkoja vesillä, osin rannallakin -blogista Sinivalkoista -haasteen. Haaste on kiertänyt useissa blogeissa ja sen on aloittanut Tiiu Puutarhahetki -blogista. Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Minä kannan korteni kekoon näillä tämän postauksen kuvilla. 

Itselläni on suuri rakkaus valkoista väriä kohtaan, mutta sininen taas... no, taisin saada äidiltäni aikanaan jonkun yliannostuksen sinisestä. Sinistä piti olla verhoissa, matoissa ja sohvatkin olivat yhteen aikaan sinistä tekonahkaa. Nykyään ihan tykkään sellaisesta syvän sinisestä, vaikka sisustuksessa sitä ei meillä oikein näykään. Vaatekaapista löytyy luonnollisesti eri sinisen sävyisiä farkkuja ja muutama tummansininen neulepuserokin. Pojan vaatekaapissa sinistä on vielä asteen verran enemmän ja olen myös ommellut hänelle paljon sinisävyisistä kankaista.

No sen suuremmitta puheitta, esittelen teille muutaman oikeanlaisissa sävyissä toistuvan kuvan koneeni kätköistä.

Aloitetaan talvisista kuvista.


Valkoiset kuurankukat kuistin ikkunoissa lumettomana pakkaspäivänä.





Lasten tekemä lumilyhty ja sininen hetki. 




Ja talveen kuuluvat tietenkin äitini rakkaudella kutomat valkoiset pitkävartiset villasukat.




Viime vuonna askartelin lasten kanssa fimo -massasta kuusenkoristeita, jotka maalattiin valkoisiksi. 




Valkoinen väri kuuluu meidän jouluun ja talvikodin sisustukseen. 




Puhdas valkea hanki (sekä mielestäni myös punamulta -maali,) kuuluvat suomalaiseen mielenmaisemaan. 




 Ja seuraavaksi kesäiset kuvat



 Lempivärini, valkoinen. Oli sitten kyse kukista, vaatteista tai sisustuksesta. Tässä viime kesänä mökin pikkupöytää kaunistaneet neilikat.




Pikkukaupungin kesäkadut, siniset farkut ja valkoiset tennarit.




Kotipiha, valkoisenaan kukkivat omenapuut, sininen kesätaivas ja valkoinen rintamamiestalo. 
Aika suomalainen näky.




Kotipihallamme kukkii omenapuiden lisäksi myös joka kesä kaunis perenna,  syvän sininen kurjenmiekka. 
Viime kesänä poimin niitä ensimmäisen kerran sisälle vaasiinkin.  




Viimeisenä on pakko jakaa tässä yhteydessä tämä pari vuotta sitten pojalle ompelemani paita. Sen kuosiin ja väriin kulminoituu suomalaisuus vahvasti. 





Haluan haastaa mukaan nämä ihanat blogisisareni: 

Laura -Raparperin alla
Satu -Talossa no23
Maiccu - Mansikoita ja vaahtokarkkeja

Tarttukaapa haasteeseen!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.
 Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Lumisen päivän kanakeitto ♥


Eilen illalla sateli lunta meillekin tänne kaakkoon! Kyllä tuli kaunista eikä voi kuin toivoa, että lumi pysyisi edes muutaman päivän maassa. Lienee turha toive kun sää pysyttelee ihan nollan tuntumassa eikä kovempia pakkasiakaan ole luvattu.

Tein päivälliseksi pitkästä aikaa oikein kunnon juustoista kanakeittoa ja lämmintä leipää. Keitot on ihan parasta talviruokaa ja juustolla höystettynä myös oikein tuhtia evästä.


Kanakeitto

3 suurta perunaa
3 keskisuurta porkkanaa
1 tölkki maissia
1 tölkki koskenlaskijajuustoa
1 kana/kasvisfondikuutio
700g naturell broilerinfilesuikaleita
curryä, suolaa, mustapippuria

Kuori ja pilko perunat sekä porkkanat ja laita kattilaan runsaaseen veteen kiehumaan. Lisää maustefondi. Paista broilerisuikaleet, mausta curryllä, suolalla ja pippurilla. Huomioi suolan määrässä fondin ja juuston suolaisuus. Kun perunat ja porkkanat ovat lähes kypsiä, lisää joukkoon valutettu maissi, paistetut broilerisuikaleet ja koskenlaskija -juusto. 
Anna kiehua hetki hiljalleen ja tarkista maku. 

Tarjoile höyryävän kuumana tuoreen leivän kera. 


 
 


Kivaa lumista viikkoa kaikille! 


 

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hyvä tiimi

On ihana huomata, että hädän hetkellä on ihmisiä, jotka rientävät apuun. 

Olen ollut kolme vuorokautta vuoteenomana; siinä lasten kuume-vatsataudissa. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pysyin hereillä tunnin kerrallaan, kolmantena yönä lähes menetin tajuntani verenpaineiden laskiessa oksennuskouristuksen aikana, ja vietin osan yötä kylmänhikisenä koirien kanssa lattialla. Päänsärky ja kuume vetivät olon ajoittain todella kipeäksi ja nyt neljäntenä alkavana vuorokautena en huimaukselta meinaa pystyssä pysyä.

Kuitenkin tässä on juhlittu isänpäivät ja arki rullaa normaalisti eteenpäin, kiitos tukiverkoston, joka rientää apuun kun sitä tarvitaan. 

Tyttö on ottanut koiranpennun ulkoilutuksen ennen ja jälkeen koulupäivänsä hienosti vastuulleen, hän on myös auttanut aamulla pikkuveljelle tarvittavat ulkovaatteet eskariin mukaan ja hoputtanut syömään aamiaista.
Isähenkilö on hoitanut työpäivän jälkeen tottuneesti kauppa- ja aptekkireissut, valmistanut ruuat ja hoitanut tiskit. Silittänyt vaimoa ohimennen hiuksista ja kantanut polttopuita sisälle.

On ihan mahtavaa huomata, miten hyvä tiimi me ollaan ❤ meidän pieni perhe.

*
*
 * 

Suuri kiitos kuuluu myös
Appivanhemmille, jotka ovat kuljettaneet poikaa eskariin ja viihdyttäneet sekä ruokkineet iltapäivällä eikä mitään menoa ole jouduttu perumaan näiden sairauspäivieni takia. 
Elämä rullaa eteenpäin kuten kuuluukin. 

Vaikka mieluummin olisin terve ja toimisin normaalilla höngällä, on nämä muutamat kamalan sairaat päivät avanneet silmiäni näkemään oman arjen hieman toiselta kantilta. 

Ei ole katastrofi jos tiskit jäävät aamulla pöydälle tai ruuaksi tarjoillaan eineksiä. Suklaavanukas toimii iltapalana, kun muu ei maistu eikä haittaa jos lasten hampaat unohtuu aamulla harjata.
Viikko tai kaksi tätä menoa ei kaada koko vuoden venettä. 

Kunpa sitä muistaisi olla armollisempi itselleen ja muille, alisuoriutua silloin, kun se tekee arjesta sujuvamman. 


 


 


 


 

 
 


torstai 9. marraskuuta 2017

Feikkijuttuja ja naisen alati muuttuva mieli.


Nyt kun halloweenit on vietetty ja oksennusämpärit on saatu takaisin muuhun käyttöön, on ajatuksissa ollut joulu. Nyt uskallan jo sanoa tuon j-sanan. Joulu ❤

Tässä kohtaa vuotta sitä kaipaa ympärilleen lämpöä ja lohtua. Tekstiilejä, joihin kietoutua kuuman glögimukin kanssa. 

Luonnonmateriaalit, kuten pellava ja puuvilla, ovat lähellä sydäntäni ja kovin mielelläni sisustaisin kotia myös aidoilla lampaantaljoilla.  
Mutta.
  Meidän koiranjolppi rakastaa myös aitoja taljoja.
Ilmeisesti niiden tuoksu on vastustamaton, kun ne pitää hampailla raastaa ja repiä palasiksi?
(olen aikaisemminkin manannut samaa asiaa täällä...) 

 


Hieman googleteltuani löysin ihanan värisen taljan ja mikä parasta, keinokarvaisen sellaisen! 
Toissapäivänä hain karvat postista ja voi miten tykkään! 


 


Karva on ihanan pehmeää ja pitkää eikä koiriakaan kiinnosta mokoma tekokarvareuhka yhtään. Lemmikkiperheessä plussaa on myös se, että nämä ovat vesipestävät! Tilasin samalla myös pyöreitä pieniä istuinkarvoja ruokapöydän tuoleihin. Epähuomiossa tilasin yhden paketin, eli kaksi istuinalustaa liikaa, mutta enköhän minä keksi niillekin käyttökohteen.

Nyt minullakin on vähän talvisempaa tunnelmaa ruokailutilassa. 
Tykkään!


 


Ja nyt: tunnustus. 
Niin paljon kun mä tuota meidän tapettia rakastan edelleen, niin täytyy todeta, ettei se toimi joulusisustukseen yhtään kesäisellä värillä ja kuosillaan. Meidän ruokailutilassa on aina kesä. 

Mun tekisi mieli peittää se jollain nyt talveksi ja keväällä kaivaa taas esiin, mutta se lienee mahdoton toive. Ehkä mun pitää nyt vaan kestää tämä pari kuukautta ja kulkea katse lattiassa tuon huoneen ohi. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi voitu valita joku neutraalimpi tapetti tuohon... Noita värejä kyllä rakastan, mutta noi kukkaset.

Mies tuskin ihastuu tapetinvaihto -ajatuksestani, vai mitä luulette? Ehh.



 


Koululainen sairastaa täällä edelleen, mutta eskarilainen on onneksi jo paranemaan päin. 
Minä pääsen illalla kouluun pitkästä aikaa ja vähäksi aikaa pois täältä sairastuvalta.
Viikonloppukin häämöttää ihan kulman takana ♥ 
Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Sunnuntaina ainakin muistetaan taas kaikkia ihania isejä ♥




keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Yhdellä sanalla

Nappasin Sadun blogista kiertohaasteen, jossa kysymykseen vastataan yhdellä sanalla.
Helppoa?  Ei vaan sittenkin melko vaikeaa!

Tämä osui hyvään saumaan, sillä pari päivää on ollut sellainen olo, ettei minulla ole mitään sanottavaa mihinkään. Lauantaina alkoi eskarilainen oksentaa ja eilen hain tytön kesken koulupäivän kotiin sairastamaan. Omat kouluhommat seisovat edellämainituista syistä, joten olen viettänyt liikaa aikaani mopin varressa (pissivä koiranpentu...) ja somessa.


1. Missä kännykkäsi on? Latauksessa.
2. Puolisosi? Aviomies.
3. Hiuksesi? Tylsät.
4. Äitisi? Höpsähtänyt.
5. Isäsi? Poisnukkunut.
6. Suosikkisi? Perhe.
7. Unesi viimeyönä? Unohtunut.
8.Mielijuomasi? Pepsimax.
9. Unelmasi? Koulu.
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa.


11. Harrastuksesi? Ompelu.
12. Pelkosi? Jämähtäminen.
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona.
14. Missä olit viimeyönä? Yläkerrassa.
15. Jotain, mitä sinä et ole? Räikeä.
16. Muffinsit? Gluteenittomana.
17. Toivelistalla? Laukku.
18. Paikka jossa kasvoit? Ogeli.
19. Mitä teit viimeksi? Söin.
20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaaleanpunaista.


21. Televisiosi? Kaapissa.
22. Lemmikkisi? Rakkaita.
23. Ystäväsi? Harvat.
24. Elämäsi? Parasta.
25. Mielialasi? Toiveikas.
26. Ikävöitkö jotakuta? Aina.
27 Auto? Suzuki.
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Huivi.
29. Lempikauppasi? Kirppis.
30. Lempivärisi? Valkoinen.




31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken.
32. Milloin itkit viimeksi? Kesällä.
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset.
34. Paikka johon menet uudelleen ja uudelleen? Sohva.
35.Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Opettaja.
36. Lempiruokapaikka? Kreeta.



Miten te vastaisitte yhdellä sanalla näihin kysymyksiin?
 Tarttukaapa haasteeseen! 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Syys-lokakuun ompelut


No nyt on digiprinttiä kerrakseen! Itse en ole ollut mikään digiprinttikuosien suurin ystävä, mutta täytyy myöntää, että nämä näyttävät  kyllä hauskoilta omaankin silmään. 

Ehkä huomasittekin, että en postannut syyskuun ompeluita lainkaan. Niitä oli jotenkin niin vähän ja niiden julkaiseminen meni niin pitkälle lokakuuta, että lopulta päätin yhdistää ne lokakuun ompelupostaukseen.

❤❤

 Tässä tulee ompelut nyt ompelujärjestyksessä. Ennen meidän syyskuista Kreetan -reissua ompelin lapsille t-paidat. Muistan, että tilasin tuon tummanbeigen trikoon omaa pipoa ja kauluria ajatellen jo viime talvena, mutta en koskaan saanut aikaiseksi niitä ommella. Nyt se päätyikin sitten lasten vaatteisiin.



Poika sai kalapaidan koossa 128




 Ja tyttö kirsikankukkia koossa 146


 


Isähenkilön isosisko tilasi miehelleen syntymäpäivälahjaksi traktori t-paidan. Tässä kaavana vanha raglan t-paita. 
 

 


Ja koska kangas oli riittävän leveää, sain loppupalasta ommeltua vielä pipon ja kaulurinkin pakettiin mukaan.
 
 

Lokakuussa kävin ystävän kanssa retkellä paikallisessa kangaskaupassa ja mukanani oli syyslomaa viettävä eskarilaiseni. Annoin luvan valita yhden kankaan josta ompelen jotain mitä poika haluaa. Hän valitsi koirakankaan ja halusi siitä vaikka ja mitä, ainakin paidan ja sukat ja pipon ja...

No paidan ompelin 

 


Tässä sovituskuvaa. Onhan toi nyt aika hauska!  


 


Ja koska kangas riitti niin tein siitä fleece-vuorilliset lapaset myös. 
Tosin tyttö omi ne omakseen. 
 



Tytölle löysin samalla kangaskaupparetkellä palalaarista persikkaan vivahtavaa vaaleanpunaista trikoota. 
Tyttö on tykännyt minun tekemistä korkeakauluksisista paidoista, joten päätin ommella sellaisen tällekin talvelle. Piristykseksi laitoin valko-harmaaraidallista resoria. 





 
Tyttö on kasvanut edellisistä kaavoistani ulos, joten piirsin uudet isommat paitakaavat tätä tunikaa varten. Olisin näköjään voinut piirtää vielä yhtä kokoa isommatkin, mutta menköön nyt. 


Tästä tuli kyllä jotenkin söpö. 
Ehkä nämä kuviottomat trikoot on kuitenkin enemmän omaan makuuni ❤


 

Taidan tarvita itsekin pari tällaista talveksi! 


Sellainen saldo tälle syksyä! 
Tästä on hyvä jatkaa talviompeluksilla eteenpäin! 


Kiva marraskuuta kaikille! 
 ❤