keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hyvä tiimi

On ihana huomata, että hädän hetkellä on ihmisiä, jotka rientävät apuun. 

Olen ollut kolme vuorokautta vuoteenomana; siinä lasten kuume-vatsataudissa. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pysyin hereillä tunnin kerrallaan, kolmantena yönä lähes menetin tajuntani verenpaineiden laskiessa oksennuskouristuksen aikana, ja vietin osan yötä kylmänhikisenä koirien kanssa lattialla. Päänsärky ja kuume vetivät olon ajoittain todella kipeäksi ja nyt neljäntenä alkavana vuorokautena en huimaukselta meinaa pystyssä pysyä.

Kuitenkin tässä on juhlittu isänpäivät ja arki rullaa normaalisti eteenpäin, kiitos tukiverkoston, joka rientää apuun kun sitä tarvitaan. 

Tyttö on ottanut koiranpennun ulkoilutuksen ennen ja jälkeen koulupäivänsä hienosti vastuulleen, hän on myös auttanut aamulla pikkuveljelle tarvittavat ulkovaatteet eskariin mukaan ja hoputtanut syömään aamiaista.
Isähenkilö on hoitanut työpäivän jälkeen tottuneesti kauppa- ja aptekkireissut, valmistanut ruuat ja hoitanut tiskit. Silittänyt vaimoa ohimennen hiuksista ja kantanut polttopuita sisälle.

On ihan mahtavaa huomata, miten hyvä tiimi me ollaan ❤ meidän pieni perhe.

*
*
 * 

Suuri kiitos kuuluu myös
Appivanhemmille, jotka ovat kuljettaneet poikaa eskariin ja viihdyttäneet sekä ruokkineet iltapäivällä eikä mitään menoa ole jouduttu perumaan näiden sairauspäivieni takia. 
Elämä rullaa eteenpäin kuten kuuluukin. 

Vaikka mieluummin olisin terve ja toimisin normaalilla höngällä, on nämä muutamat kamalan sairaat päivät avanneet silmiäni näkemään oman arjen hieman toiselta kantilta. 

Ei ole katastrofi jos tiskit jäävät aamulla pöydälle tai ruuaksi tarjoillaan eineksiä. Suklaavanukas toimii iltapalana, kun muu ei maistu eikä haittaa jos lasten hampaat unohtuu aamulla harjata.
Viikko tai kaksi tätä menoa ei kaada koko vuoden venettä. 

Kunpa sitä muistaisi olla armollisempi itselleen ja muille, alisuoriutua silloin, kun se tekee arjesta sujuvamman. 


 


 


 


 

 
 


torstai 9. marraskuuta 2017

Feikkijuttuja ja naisen alati muuttuva mieli.


Nyt kun halloweenit on vietetty ja oksennusämpärit on saatu takaisin muuhun käyttöön, on ajatuksissa ollut joulu. Nyt uskallan jo sanoa tuon j-sanan. Joulu ❤

Tässä kohtaa vuotta sitä kaipaa ympärilleen lämpöä ja lohtua. Tekstiilejä, joihin kietoutua kuuman glögimukin kanssa. 

Luonnonmateriaalit, kuten pellava ja puuvilla, ovat lähellä sydäntäni ja kovin mielelläni sisustaisin kotia myös aidoilla lampaantaljoilla.  
Mutta.
  Meidän koiranjolppi rakastaa myös aitoja taljoja.
Ilmeisesti niiden tuoksu on vastustamaton, kun ne pitää hampailla raastaa ja repiä palasiksi?
(olen aikaisemminkin manannut samaa asiaa täällä...) 

 


Hieman googleteltuani löysin ihanan värisen taljan ja mikä parasta, keinokarvaisen sellaisen! 
Toissapäivänä hain karvat postista ja voi miten tykkään! 


 


Karva on ihanan pehmeää ja pitkää eikä koiriakaan kiinnosta mokoma tekokarvareuhka yhtään. Lemmikkiperheessä plussaa on myös se, että nämä ovat vesipestävät! Tilasin samalla myös pyöreitä pieniä istuinkarvoja ruokapöydän tuoleihin. Epähuomiossa tilasin yhden paketin, eli kaksi istuinalustaa liikaa, mutta enköhän minä keksi niillekin käyttökohteen.

Nyt minullakin on vähän talvisempaa tunnelmaa ruokailutilassa. 
Tykkään!


 


Ja nyt: tunnustus. 
Niin paljon kun mä tuota meidän tapettia rakastan edelleen, niin täytyy todeta, ettei se toimi joulusisustukseen yhtään kesäisellä värillä ja kuosillaan. Meidän ruokailutilassa on aina kesä. 

Mun tekisi mieli peittää se jollain nyt talveksi ja keväällä kaivaa taas esiin, mutta se lienee mahdoton toive. Ehkä mun pitää nyt vaan kestää tämä pari kuukautta ja kulkea katse lattiassa tuon huoneen ohi. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi voitu valita joku neutraalimpi tapetti tuohon... Noita värejä kyllä rakastan, mutta noi kukkaset.

Mies tuskin ihastuu tapetinvaihto -ajatuksestani, vai mitä luulette? Ehh.



 


Koululainen sairastaa täällä edelleen, mutta eskarilainen on onneksi jo paranemaan päin. 
Minä pääsen illalla kouluun pitkästä aikaa ja vähäksi aikaa pois täältä sairastuvalta.
Viikonloppukin häämöttää ihan kulman takana ♥ 
Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Sunnuntaina ainakin muistetaan taas kaikkia ihania isejä ♥




keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Yhdellä sanalla

Nappasin Sadun blogista kiertohaasteen, jossa kysymykseen vastataan yhdellä sanalla.
Helppoa?  Ei vaan sittenkin melko vaikeaa!

Tämä osui hyvään saumaan, sillä pari päivää on ollut sellainen olo, ettei minulla ole mitään sanottavaa mihinkään. Lauantaina alkoi eskarilainen oksentaa ja eilen hain tytön kesken koulupäivän kotiin sairastamaan. Omat kouluhommat seisovat edellämainituista syistä, joten olen viettänyt liikaa aikaani mopin varressa (pissivä koiranpentu...) ja somessa.


1. Missä kännykkäsi on? Latauksessa.
2. Puolisosi? Aviomies.
3. Hiuksesi? Tylsät.
4. Äitisi? Höpsähtänyt.
5. Isäsi? Poisnukkunut.
6. Suosikkisi? Perhe.
7. Unesi viimeyönä? Unohtunut.
8.Mielijuomasi? Pepsimax.
9. Unelmasi? Koulu.
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa.


11. Harrastuksesi? Ompelu.
12. Pelkosi? Jämähtäminen.
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona.
14. Missä olit viimeyönä? Yläkerrassa.
15. Jotain, mitä sinä et ole? Räikeä.
16. Muffinsit? Gluteenittomana.
17. Toivelistalla? Laukku.
18. Paikka jossa kasvoit? Ogeli.
19. Mitä teit viimeksi? Söin.
20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaaleanpunaista.


21. Televisiosi? Kaapissa.
22. Lemmikkisi? Rakkaita.
23. Ystäväsi? Harvat.
24. Elämäsi? Parasta.
25. Mielialasi? Toiveikas.
26. Ikävöitkö jotakuta? Aina.
27 Auto? Suzuki.
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Huivi.
29. Lempikauppasi? Kirppis.
30. Lempivärisi? Valkoinen.




31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken.
32. Milloin itkit viimeksi? Kesällä.
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset.
34. Paikka johon menet uudelleen ja uudelleen? Sohva.
35.Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Opettaja.
36. Lempiruokapaikka? Kreeta.



Miten te vastaisitte yhdellä sanalla näihin kysymyksiin?
 Tarttukaapa haasteeseen! 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Syys-lokakuun ompelut


No nyt on digiprinttiä kerrakseen! Itse en ole ollut mikään digiprinttikuosien suurin ystävä, mutta täytyy myöntää, että nämä näyttävät  kyllä hauskoilta omaankin silmään. 

Ehkä huomasittekin, että en postannut syyskuun ompeluita lainkaan. Niitä oli jotenkin niin vähän ja niiden julkaiseminen meni niin pitkälle lokakuuta, että lopulta päätin yhdistää ne lokakuun ompelupostaukseen.

❤❤

 Tässä tulee ompelut nyt ompelujärjestyksessä. Ennen meidän syyskuista Kreetan -reissua ompelin lapsille t-paidat. Muistan, että tilasin tuon tummanbeigen trikoon omaa pipoa ja kauluria ajatellen jo viime talvena, mutta en koskaan saanut aikaiseksi niitä ommella. Nyt se päätyikin sitten lasten vaatteisiin.



Poika sai kalapaidan koossa 128




 Ja tyttö kirsikankukkia koossa 146


 


Isähenkilön isosisko tilasi miehelleen syntymäpäivälahjaksi traktori t-paidan. Tässä kaavana vanha raglan t-paita. 
 

 


Ja koska kangas oli riittävän leveää, sain loppupalasta ommeltua vielä pipon ja kaulurinkin pakettiin mukaan.
 
 

Lokakuussa kävin ystävän kanssa retkellä paikallisessa kangaskaupassa ja mukanani oli syyslomaa viettävä eskarilaiseni. Annoin luvan valita yhden kankaan josta ompelen jotain mitä poika haluaa. Hän valitsi koirakankaan ja halusi siitä vaikka ja mitä, ainakin paidan ja sukat ja pipon ja...

No paidan ompelin 

 


Tässä sovituskuvaa. Onhan toi nyt aika hauska!  


 


Ja koska kangas riitti niin tein siitä fleece-vuorilliset lapaset myös. 
Tosin tyttö omi ne omakseen. 
 



Tytölle löysin samalla kangaskaupparetkellä palalaarista persikkaan vivahtavaa vaaleanpunaista trikoota. 
Tyttö on tykännyt minun tekemistä korkeakauluksisista paidoista, joten päätin ommella sellaisen tällekin talvelle. Piristykseksi laitoin valko-harmaaraidallista resoria. 





 
Tyttö on kasvanut edellisistä kaavoistani ulos, joten piirsin uudet isommat paitakaavat tätä tunikaa varten. Olisin näköjään voinut piirtää vielä yhtä kokoa isommatkin, mutta menköön nyt. 


Tästä tuli kyllä jotenkin söpö. 
Ehkä nämä kuviottomat trikoot on kuitenkin enemmän omaan makuuni ❤


 

Taidan tarvita itsekin pari tällaista talveksi! 


Sellainen saldo tälle syksyä! 
Tästä on hyvä jatkaa talviompeluksilla eteenpäin! 


Kiva marraskuuta kaikille! 
 ❤
 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ihan uus ihanuus

Kauhu


 


Instagram -seuraajat tietävätkin jo, 
että meidän kodin hälytysjärjestelmä sai vahvistusta viikonloppuna. 

 
 


Tänään tasan 9 viikkoa täyttä rakkautta ❤


 


Paljon unta. 
Paljon ruokaa.
Paljon vauhtia. 
Paljon pieniä teräviä hampaita.
Yksi tapettu tennispallo ja yhdet menetetyt jouluvalot. 
Aika monta leveää haukotusta ja koiranpennun hikkaa. 



 


Tällä pienellä on hurja murina ja vahtihaukku nyt jo. 
Meidän ei enää koskaan tarvitse lukita kotiovea, 
niin pettämätön vartiointijärjestelmä meiltä löytyy ❤


 


perjantai 27. lokakuuta 2017

Talvisen perjantain touhut

Kylläpä on kaunista kun maa on valkoinen ja puiden oksat roikkuvat lumen painosta ❤
Ihanaa tämä valoisuus ja valkoisuus! Ei oikein meinaa uskoa, että on vasta lokakuu!

Täällä on varustauduttu villasukin ja piparitaikinoin alkavaan viikonloppuun.
 Lounaspöytään ilmestyi myös muutama tonttu, kun lapset kaivoivat ne pitkästä aikaa leikkeihinsä. On ne vaan söpöjä.

Tänään on ollut ihanan kiireetön päivä ja olen nappaillut kuvia pitkin päivää,
samalla siivoillen ja puuhaillen.
Kirjoittelen teille viikonlopun aikana vielä tänään tekemäni helpon piparkakkutaikinan ohjeen,
mutta ensin me paistellaan ja maistellaan niitä lasten kanssa ja testataan reseptin toimivuus! ❤


 


 


 


 


 


 




torstai 26. lokakuuta 2017

Ha-ha-halloween!




Jokos teillä on alettu valmistautumaan tulevaan pyhäinpäivään eli amerikkalaisittain Halloweeniin? 

Meillä lapset tutkivat ja ihastelevat kauppojen krääsähyllyjä (turhankin) innostuneina ja suunnittelevat kovasti tuota juhlaa. Itse en ole aivan vakuuttunut onko kyseessä varsinaisesti juhla vai jotain tänne rantautunutta amerikanhömppää. No, joka vuosi olen kuitenkin lapsille jotain teemaan liittyvää järjestänyt. Viime vuonna meillä oli tytön kaveri kylässä ja toissavuonna järjestettiin Halloween-disko.


Meidän kylällä on myös kotiseutumuseon ympäristössä nuorisoseuran järjestämä koko perheen Halloween -tapahtuma. Se on ollut ihan hitti ja sinne on aivan pakko päästä joka vuosi. Siellä on elävää tulta, naamiaisasuja ja tehtävärasteja. Jännittävää ja hauskaa. Ja miten musta tuntuu että joka vuosi mulla on ollut siellä ihan järkyttävän kylmä ja aina on ripsinyt vettäkin. Saa nähdä juhlitaanko tänä vuonna Halloweenia hangessa pönöttäen, vähän nimittäin siltä näyttää kun ulos katselee! Lapset varustellaan aina heijastimilla ja taskulampuilla sekä tottakai jollain rekvisiitalla.Tänä vuonna varmaan myös toppavaatteilla.

Löysin viime viikolla Lidlistä muutamalla eurolla tytölle hämähäkkisukkahousut ja noidan hatun. 
Prismasta taas ostettiin hauskoja, valkoisia, muovikurpitsoja. Noihin kun kieputtaa valosarjan niin tulee kyllä kiva. Lisäksi vähän erilaisia kummituskarkkeja ja muuta herkkuja, eiköhän näillä yhdet Halloweenit vietellä! Mutta sitä ennen on yksi aika ihqu yllärikin tulossa!


 


Kivaa ja lumista loppuviikkoa kaikille! 
Pitäkää itsenne lämpiminä, nyt on oikea hetki kaivaa villasukat kaapista!