keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Uusia pieniä juttuja

Mulla on tosiaan joku ihmeellinen syksyinen sisustusvimma ja tuijottelen nurkkia jatkuvasti muutosmielellä. En nyt mitään isompaa ole saanut aikaiseksi, niinkuin remontin edistymistä tai sellaista, vaan pienillä jutuilla tuunailen uutta ilmettä kotiin, järjestelen nurkkia ja siivoilen kaappeja. Parin viikon päästä alkaa varaamani kirppispöytä, joten senkin puoleen on hyvä käydä nyt kaappeja läpi ja viedä turhat tavarat ja vaatteet vinttiin odottelemaan hinnoittelua. 

Pari viikkoa sitten kauppareissulla iskin silmäni tähän hopeanväriseen kynttelikköön. Ääneen sitä ihastelin ja sanoin tulevani ostamaan sen vielä myöhemmin joulupöytää koristamaan. Äitini nappasi sen samantien kärryyn ja osti minulle joululahjaksi <3 Siitä asti siinä on palanut monena iltana kynttilät ja sunnuntain Ikea -reissulla ostin vielä lisää näitä valkoisia kruunukynttilöitä.






Menin ja myin takkahuoneen yli kolme metriä pitkän nahkasohvankin pois kaikessa tässä muutosvimmassani. Ja siitä se sitten lähti...lumipalloefektinä vyörymään eteenpäin.

Kun se suuri tilaa vievä sohva oli poissa, sain levitettyä ompelupöydän pidemmäksi. Ennen minulla oli vain tuo toinen klaffipuoli käytössä ja koneet melko ahtaasti siinä, nyt saan rauhassa levitellä kankaiden ja tarvikkeiden kanssa!


Ja ompelupöytää vastapäiselle seinälle kannoin tytön kanssa viime viikolla alakerran aulassa olleen sivustavedettävän. Laitettiin siihen edellistä suurempi patja ja vedettiin sitä hieman ulospäin ja nyt se on tosi kiva istua (kaikkien muiden paitsi isähenkilön mielestä).

Olen hurjan iloinen, että tämä sohvavanhus pääsi käyttöön ja ansaitsemalleen paikalle! Tyttö jopa nukkui siinä yhden yön ja alkoi puhumaan, että josko takkahuoneesta tulisi hänen oma huone. Ilmeisesti pikkuveljen kanssa kerrossängyssä ja yhteisessä ahtaassa huoneessa majailu ei innosta ;) Jännä. Mutta ihan vielä näillä eväillä en ole luopumassa ompeluhuoneestani tytön käyttöön! Mihin minä sitten pakenen ompelemaan jos tyttö vie tuon huoneen?! Jaiks.



Pari vuotta sitten kerrostalon pihalle ilmestyi roskalava, kuten joka kevät ja syksy pihatalkoiden aikaan. Satuin olemaan paikalla kun naapurirapun rouva kantoi kahta pientä puunväristä ja tukevaa lastentuolia kohti lavaa. Nappasin ne oitis mukaani ja tähän syksyyn asti ne ovatkin olleet mökillä leikkimökkileikeissä.
Nyt kuitenkin päätin ottaa ne kauden päätteeksi kyytiin ja kotiin käyttöön. Pienellä tuunauksella näistä tuli oikein söpöt ja yhdistettynä kirpparilta löydettyyn vanhaan klaffipöytään ne saivat jäädä keskelle olohuonetta.



Tuoleissa on tarratekstit; Always, Forever, Me ja You. Ei kauhean omaperäistä, mutta tähän hetkeen ihan jees. Voihan siihen maalata tai vaihtaa kirjaimet sitten jos siltä tuntuu.




Tämän ääressä on nyt rakennettu ahkerasti pikkulegoilla ja syöty iltapalaa telkkaria katsellen. Minunkaan silmää tämä harmoninen ja söpö ryhmä ei häiritse ollenkaan, päinvastoin. Kyllä kodissa saa mielestäni näkyä, että perheessä asuu myös lapsia.





Muistatteko kun kesällä kävin blogitreffeillä Jessican kauniissa kodissa ja ihastelin seinällä olevia Riviera Maison Cordoba Flower -vaaseja? Ne päätyivät samalta istumalta silloin minun "pakkosaada" -listalle ja nyt lokakuussa vihdoin sain aikaiseksi käydä Sisustusliike Dreamsissa ostamassa ne. Nämä eivät vaan jättäneet minua rauhaan, niin kauniit ne on!




Mietin onko hassua laittaa kukkia esille näin loppusyksystä, mutta toisaalta miksikäs ei? Ostin muutaman neilikan oksan ja ihan hyvin nämä sopivat vaikka marraskuu kolkuttelee jo tuloaan. Jouluna näihin voi laittaa tuoksuvia havunoksia tai amarylliksiä! Tai hopeanauhaa tai helmiä tai ihan mitä vaan!

Jep. Mulla alkaa olla vähän jouluisia fiiliksiä täällä ja pari hankintaakin tuli tehtyä. Palaan niihin seuraavassa postauksessa!




Kirpeän kauniita lokakuun viimeisiä päiviä kaikkiin koteihin <3 

Minä lähdenkin huomenna aamulla tutustumaan koulun tehtävien merkeissä yhteen ikääntyneiden käsityökerhoon, opettaisikohan mummot minut virkkaamaan?! Olisi jo korkea aika oppia se taito! 




maanantai 26. lokakuuta 2015

Syysloma

Sinne meni syysloma.

Ihan huiman nopsaan meni viikko ja kivan loman jälkeen tuntuu arkeen paluu melko ankealta.

Melkein kaikki lomasuunnitelmatkin toteutuivat. Ostin callunoita pihalle, järjestelin paikkoja kotona ja keskiviikkona pidin pienimuotoisen ompeluhetken (vaikka kovasti oli tarkoitus pyhittää ompelulle ihan kokonainen päivä). Ompelin Suuttujalle hupparin ja tytölle legginssit ja tunikan, joilla sitten pyyhällettiin torstaina risteilylle Tallinkin Baltic Queenille katsomaan tytön lemppariartistia Sannia!


Leggareiden kaavana on Segment ja tunikan yläosan pohjana Toucan, johon lisäsin helmaan pituutta ja eteen mustavalkoiset frillat häivyttämään yöpukumaisuutta.





Pojalle tein tutulla kaavalla, lasketulla hihalla ja lisätyllä hupulla, paidan Pojut -trikoosta. Tämä on astetta katu-uskottavampi kuosi ja kelpasi koko perheelle. Siellä ne laivalla kaikki kolme rakasta kulkivat "pojuissaan" rintarinnan. (isähenkilön paita löytyy TÄÄLTÄ)




Laivalla on jotenkin niin oma tunnelmansa. Kaikki ovat rentoja ja lomalla, tax-freessä käy vilske ja ihmiset kulkevat kerrosten välejä. Laivalla tuoksuukin niin jännälle! Ei hyvälle, mutta jotenkin jännälle.








Tallinnassa pilkotteli aurinko ja vanha kaupunki oli perjantaina aamupäivällä rauhallinen ja melko autiokin.





En ostanut laivalta muuta kuin pötkön Tobleronea, mutta maissa halusin ehdottomasti käydä Rotermannin korttelissa sijaitsevassa Bershkassa. Enkä suotta sinne porukkaa taluttanut, löysin nimittäin edulliset lenkkitrikoot, ohuen valkoisen puseron ja iiiiiihanan pitkän mustan neuletakin!






Mä oon kyllä niin tyytyväinen ostoksiini ja koko reissuun. Teki hyvää olla ihan oman perheen kesken pari vuorokautta lomalla. Mun tyypit on kyllä niin <3 


Loppuviikko hujahtikin sitten vauhdikkaasti laivalta ostettuja herkkuja syöden ja pikkulegoja kooten. Käytiin me toki uimahallissakin ja minä lenkillä, vain syödäkseni sunnuntaina lisää herkkuja lasten serkkupojan synttäreillä. 

Ja arvatkaas mihin meidän lomaviikko huipentui?  
No Ikea -reissuun! Mutta siitä lisää sitten seuraavalla kerralla ;) 




 Ihanaa alkanutta viikkoa huiput lukijani <3 
Ehkä se minunkin arkeni alkaa taas loman jäljiltä rullaamaan, vaikka tämä päivä onkin mennyt koulutöiden osalta aivan harakoille. Huomenna on uusi (tehokas!) päivä! 




tiistai 20. lokakuuta 2015

Mökkikausi pakettiin

Olipa ihana aloitus syyslomalle, kun ajettiin perjantaina mökille! Oltiin perillä pimeän aikaan illalla, laitettiin takkaan valkeat ja purettiin kassit. Meillä on tuvassa tosi tehokas sähkölämmitin ja kammarissa patteri, joten tönö lämpenee yleensä nopeasti, vaikkei meillä mitään peruslämpöjä poissaollessa päällä pidetäkään. Tuvan lattiat alkavat olla kyllä melkoisen viileät näin lokakuun nollakeli-öissä, mutta hyvin vielä tarkeni  villasukkasillaan kulkea. Ja vähän se kuuluu mökkeilyn henkeen; pitää villasukkia ja paksuja puseroita <3

Lauantai-aamuna me heräiltiin lämpimässä mökissä ihanaan aurinkoiseen uuteen päivään. Kammari on niin kaunis aamuauringossa! Muulloin se onkin melko pimeä, kun sen ainokainen ikkuna sijoittuu metsään päin.






Lauantai vietettiin melko pitkälti ulkona ja mikäs siellä ollessa, kun mittariin kohosi kymmenen lämpöastetta ja aurinko paistoi! Siivottiin pihakalusteet pois ja purettiin katos suojaan talvimyräköiltä. Yhtenä syksynä myrsky sai tempaistua sen matkaansa ja siitä onkin muistona muutama vääntynyt putki, heh, mutta hyvin tuo on pysynyt kasassa vähän mutkaisenakin.




Saatiin loput marjapensaatkin nyt leikattua ja risut poltettua. Leikkimökistä nappasin kaikki tekstiilit kotiin pesuun ja tyttö kantoi nukenvaunut autoon. Minun kuulemma pitäisi ommella niihin uusi patja talven aikana :D




Siinä me touhukkaan päivän päätteeksi istuttiin ilta-auringossa nuotiolla paistamassa tikkumakkaraa ja syötiin ne samalta istumalta höyryävän kuumina.





Ihanan lauantain jälkeen sunnuntain lähtötunnelmat olikin melko haikeat. Käärittiin matot pois lattioilta ja nostettiin petivaatteet piiloon hiiriltä, poltettiin viimeiset tulet takassa ja sanottiin heipat taas puoleksi vuodeksi.
Miten tuntuukin, että vastahan se vappu oli kun paistettiin tuvassa munkkeja ja juotiin simaa? Minne katosi puoli vuotta?
 








Ensi keväänä me taas tullaan, uutta intoa puhkuen! 
Tule talvi hellävaroen, särkemättä roudallasi meidän rakasta mökkiä.


perjantai 16. lokakuuta 2015

Aurinkoista viikonloppua!



Me nuhanenät tihrusilmät lähdetään pian laittamaan mökki pakettiin talveksi. Se on aina sellainen "tippa linssissä" -tyyppinen tapahtuma ja sunnuntaina autossa istuu hiljaista porukkaa. Mutta onhan se taas parin kuukauden tauon jälkeen aivan ihanaa pääsiäisen tai vapun tienoilla korkata uusi mökkikausi. Pitää koittaa muistaa tämä siinä hetkessä kun puretaan pihakeinua ja katosta varastoon.

Ja onhan täällä kotonakin paljon puuhaa ja pihahommia vielä ennen lumen tuloa.

Ensi viikolla nappaan äidin kyytiin ja lähdetään ostamaan kanervia ja callunoita ja lyhtykynttilöitä syyspihoja koristamaan. Muitakin pieniä suunnitelmia on meidän syyslomaviikolle, mutta katsotaan mitkä suunnitelmat toteutuu ja mitkä saavat jäädä toiseen kertaan. Yksi aivan ehdoton toteutettava on kyllä mun oma ompelupäivä, mä olen sen ansainnut ja meinaan pitää siitä kiinni.


Meille onkin luvattu tosi kaunista ja aurinkoista viikonloppua ja asteitakin iltapäiville +10! Tämä kaunis pitkä syksy kyllä korvaa tuota huonoa viime kesää.
Ainoa, mitä kammoan näissä syksyisissä mökkireissuissa, on metsästyskausi. Pelottaa, että hirvet hyppivät paniikissa tielle ja auton eteen ja monesti iltahämärissä mökin saunan terassilla kuulee kuinka koirat haukkuvat kumeasti ja laukaukset pamahtelevat jossain lähistöllä. Vaikka ymmärrän metsästyksen tarpeellisuuden ja sen, että ne eläimet viettävät hyvän elämän kuolemaansa saakka, lihat tulee käyttöön jne. tulee minulle silti suru. Viime mökkireissulla näimme kuin koira ajoi kolmea hirveä, jotka raukat juoksivat henkensä edestä pellon poikki etsien turvaa. Yksi oli iso uroshirvi, toinen vähän sitä pienempi ja viimeisenä melko pieni vasa. Kyllä säälitti. Mä oon vähän tämmönen kettutyttö. Tai puputyttö oikeastaan. Samaa lajia näiden karvakorvien kanssa.






Sellainen avautuminen tällä kertaa. Mutta nyt pakkailen loput kamppeet matkaan ja toivotan teille, ihanat, tärkeät lukijani, oikein kaunista ja rentoa viikonloppua! Palaan maanantaina mökkikuvien kera <3 



torstai 15. lokakuuta 2015

Sohvattomuutta, haravointia ja sairasta sakkia

Meidän olohuoneen löhösohva poistui keskuudestamme reilu viikko sitten. Nyt pyllypaikkoja on kovin vähän ja aika usein joku meistä istuukin tyynykasassa lattialla.

Ja varo, jos nostat pyllysi nojatuolista, paikkasi menee nanosekunneissa! Meillä siis leikitään "puuttuvaa tuolia" ilman musikkia. Kävellään rinkiä ja odotetaan, että vapaa paikka löytyisi.


 


Vähän tämä on nyt orvon näköinen ilman sitä älyttömän suurta sohvaa ja kieltämättä olis kiva istua välillä ilman sylissä kököttävää lasta, heh. MUTTA. Me ei nyt isähenkilön kanssa oikein päästä yhteisymmärrykseen, että millaisen sohvan tämä tila tarvitsee. (Lue: miehet ei tajuuuuuu...) 
Minä ajattelin tällä kertaa kerrankin makustella asiaa rauhassa, enkä syöksyä minulle tyypillisesti ensimmäiseen "ihan jees" -ratkaisuun. 

Tavallaan olen itsekin kahden vaiheilla millaisen sohvan haluan. Toisaalta vuodesohva olisi kiva, sillä sen voisi levittää, joo mahdollisille yövieraille, mutta ennenkaikkea siinä olisi kiva köllötellä ja pitää leffailtaa ihan oman perheen kesken. 
Mutta en vaan saa pois mielestäni sitä ihanaa, kaunista, siroa ja vanhaa puusohvaa, minkä jo visioin tuohon nurkkaan. Ja miten helppo sellaisen korkeajalkaisen puusohvan alta olisi siivota! (meillä asuu eräs, joka TAHALLAAN ajaa pikkuautoja sohvien ja tuolien alle. Eli täällä siirrellään huonekaluja vähän väliä ja kaivetaan autoja niiden alta, kuinka helppoa olisi jos se sohvan alunen olisi avoin!!) 

Fakta jokatapauksessa on, että joku istumapaikkoja lisäävä ratkaisu on keksittävä ja mielellään mahdollisimman pian. 


No se siitä. 
Meillä tosiaan Suuttuja sairasti tosi hurjan silmätulehduksen ja on vieläkin vähän toipilas, selvästi normaalia väsyneempi ja illat se kiertää sylistä syliin kiehnäämässä. Ja kun sen olo alkoi helpottamaan, niin nyt isosiskolla on sama kamala tulehdus. Voi äiskän pieniä reppanoita. 

Eilen siis pidettiin koko perheen kotipäivää, isähenkilökin on ollut yövuoro(i)ssa ja vietti "nukkumapäivää" kotosalla. Iltapäivän aurinko ja lastenohjelmiin kyllästyneet lapset antoivat vihdoin minulle potkun lähteä pihahommiin. Sain aika mukavasti tyhjennettyä tomaattipurkkeja ja kukkaruukkuja ja kannettua yhden pensaan kompostikasaan. 

 

 Iltapäivällä oli ihmeellisen lämmin sää ja koko piha kylpi auringossa.

Tyttökin innostui haravoimaan ja Suuttuja roudaamaan kuivia lehtiä kärrillä. Niin reippaita topilaita meillä että <3


Meillä hujahti ihan tuosta vain liki kolme tuntia pihalla pyöriskellessä ja kaikilla oli mukavaa eikä kiire minnekään. Tällaiset iltapäivät on niin parhaita! Ulkoilua, hyötyliikuntaa ja siistimpi piha, win-win-win -tilanne!

 

Nyt olisi kova halu lähteä ostamaan vähän Callunoita ja laittaa niitä portaan pieliin, mutta koulutehtävät odottavat tekijäänsä. 



Kaunista ja tehokasta syyspäivää kaikille! 


ps. Vinkatkaa jos tiedätte jonkun edullisen, pienen ja hyvän sohvan, joka sopisi meille! Tässä lapsi sylissä blogatessa alan olla melko avoin kaikenlaisille tilannetta helpottaville ehdotuksille ;)




 

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Liebster award -joulumielellä

Sain kivan jouluisen haasteen blogista Villejä Lupiineja.

Nyt onkin oivallinen hetki aloittaa pikkuhiljaa joulun fiilistelyt, Kiitos Marita haasteesta!





Idea haasteessa on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen,
että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä
Tunnustus annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Ohjeet ovat seuraavat:

1. Kiitä tunnustuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Awad-tunnustuksen saavaa blogia,
joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.



Tässä minun vastaukseni Maritan kysymyksiin; 


1. Onko perheessänne tapoja, joita noudatatte jouluna?

-Meillä on ollut tapana käydä rakkaiden haudoilla aina jouluaattona, joskus iltaisin välillä taas aamuisin. Ensi joulu tulee tekemään tässä poikkeuksen, sillä päätimme olla koko aattopäivän kotona villasukissa ja laittaa heti aamusta jo joulusaunan lämpenemään. Haudoilla käydään sitten ajan kanssa joulupyhinä. 
 
Minulla on myös ennen aattoa aina "paketti-valvojaiset", jolloin kuuntelen joululevyjä ja paketoin lahjoja iltamyöhään.




2. Mikä on joulusi väri?

-Pari vuotta on joulu ollut meillä valkoinen ja siihen on yhdistetty harmaata ja hopeaa. Kylmät värit miellyttää edelleen silmääni. Ja tuohan joulukuusi ja hyasintit toki väriä. Viime vuonna lahjapaketit käärin mustavalkoisiin papereihin ja täytyy sanoa, ettei ne olleet yhtään hullummat!





3.Teetkö jouluruoat itse vai tyydytkö valmiisiin?

-Meillä tehdään pääsääntöisesti jouluruuat itse. Joskus ennen aattoa tulee ostettua ja maisteltua myös kaupan perunalaatikkoa. 
Meillä on hauska joulupöytään liittyvä juttu, nimittäin herneet. Me isähenkilön kanssa molemmat ollaan sitä mieltä, että joulupöytään kuuluu herneet. MUTTA. Minun mielestä ainoat oikeat herneet on kirkkaan vihreät pakasteherneet ja isähenkilön mielestä herneiden kuuluu olla säilyketölkkiherneitä. Joten, meidän joulupöydässä on aina kahdenlaisia herneitä.



4. Milloin joulu teillä alkaa?

-Minä aloittelen joulun fiilistelyn aina paljon aikaisemmin kuin muut perheenjäsenet. Eli niinkuin tässä lokakuussa. Mutta viralliset joulukoristeet kaivan esiin vasta joulukuun alussa ja kuusi haetaan pari päivää ennen aattoa ja nostetaan aatonaattona viimeistään sisälle koristeltavaksi. Jouluradiota odotan joka joulu innolla ja soitan joululevyjä itsekseni takkahuoneessa ommellessani. Joululaulut on niin niin niin ihania!




5. Mikä mielestäsi on tärkeintä jouluna?

-Yhdessäolo. Oma rakas pieni perhe. Rauhallinen tunnelma; kynttilät, hyvä ruoka ja lämmin glögi. Lasten riemu ja kihinä lahjoista. 

 

6. Paras joululeivonnaisesi?

-Allergiaperheessä tämä onkin melko haastava tilanne. Yksi voi syödä yhtä ja toinen toista, mutta kaikki ei kuitenkaan koskaan samaa :D 
Varsinaista joululeivonnaista meillä ei ole, toki minä lasten kanssa leivon joulukuussa piparkakkuja ja tähtitorttuja, mutta aattoon ne eivät välttämättä kuulu. Aattona sen sijaan minä haluan, että jälkiruokana on tarjolla oikein kermaista luumurahkaa. Ja suklaakonvehdit -ja toffeet (!!) luonnollisesti kuuluvat aattoillan herkutteluun.




7. Ihanin joulukoristeesi?

-Viime vuonna löysin ihanat lasiset linnut joulukuuseen. Ne on tosi kauniit ja herkät. Mutta silti, vaikka vierastan punaista väriä, on kaikkein ihanin joulukoriste vanha pieni nukke, jolla on punainen asu. Sen kaivan joka joulu esille <3





8. Saako mielestäsi jouluna syödä yölläkin?

-Saa ja pitää! Isähenkilö varsinkin hipsii iltamyöhään vielä jääkaapille kinkkusiivun perässä. Ja saattaapa itsellänikin livahtaa konvehti suuhun vielä puolen yön jälkeen.



9. Mitä et tekisi jouluna? 

-En riitelisi lähimmäisten kanssa tai joisi itseäni humalaan. Joulun pitää olla turvallinen ja ihana juhla kaikille. 


 

10. Paras muistosi lapsuutesi joulusta?

-Itseasiassa en kovin hyvin muista lapsuuteni jouluja. Muistan kuitenkin yhden joulun, kun olin ikionnellinen kun sain toivomani nuken. Sellaisen yli metrin korkuisen omilla jaloillaan seisovan tyttönuken. Jouluista muistan myös sen jännittyneen tunnelman, kun odotin lahjojen avaamista ja kun neulaset pistelivät sormia kuusta koristellessa. Riisipuuro on ollut aina suurta herkkua ja se kuului lapsuuden jouluihin.





11. Kuinka kauan joulu teillä kestää?

-Vaihtelevasti. Kuuseen ja sen tippuviin neulasiin kyllästyn yleensä melko pian aaton jälkeen ja aika nopsaan laitan joulukoristeetkin pois. Viimeistään uutenavuotena on isoimmat koristeet jo viety vinttiin. Joulun ja pääsiäisen jälkeen on ihanaa, kun koti on taas selkeä ja "krääsätön". 




Haastan mukaan osan lempiblogejani; 

Villa Kardemumma
Joulumanteli
Nean omat
Naanan narinat
Opparallaa
Punatukka ja kaksi karhua
Raparperin alla
Sisustan ja unelmoin
Villa Elsalla
Villa Nanna
Willa Lemmelle



Tässä teille 11. kysymystä eteenpäin; 
1. Mikä on joululauluista kaunein?
2. Ostatko adventtikalenterin/kynttilän?
3. Paras jouluherkku -reseptisi?
4. Aito vai muovinen kuusi, miksi?
5. Juotko glögisi mieluiten mehuna, punaviinillä vai kirkkaalla?
6. Kamalin saamasi joululahja?
7. Paras saamasi joululahja?
8. Onko jouluaatto paras viettää kotona vai kyläillessä?
9. Käytkö joulumyyjäisissä, jos käyt, mitä yleensä ostat?
10. Milloin yleensä alat hankkimaan joululahjoja?
11. Joulunajan parhaat tv-ohjelmat?




Lauantai-iltana...

...ravintolaan.
Eiku mummulaan.

Kokoonnuttiin ihan pienesti perhepiirissä eilen illalla meidän äidin luokse juhlistamaan hänen syntymäpäiviään.
Äiti ei alunperin meinannut viettää synttäreitä lainkaan, kun tänä vuonna ei ole kyse pyöreistä luvuista ja kaikilla on omat syyskiireensä. Sain kuitenkin puhuttua pienet illanistujaiset kasaan, kun lupasin tuoda syömiset ja tulla paikalle lasten kanssa vaikkei kukaan muu paikalle pääsisikään.

Minä siis aloitin aamun leipomalla ja toin pellillisen höyryävän kuumaa jauhelihapizzaa, jonka kasasin TÄLLÄ tutulla reseptillä ja jälkkäriksi kaksia erilaisia mokkapaloja.
Ja miksi kaksia? No koska Suuttuja silmätulehduksen lisäksi sai tällä kuluneella viikolla ikävän allergisen reaktion syötyään pullaa (annettiin ihan tarkoituksella kokeilumielessä tavallista pullaa, ei siis ollut vahinko) joten sille ei uskalla nyt hetkeen antaa mitään rippustakaan allergisoivaa syötävää. Tein siis toiset mokkapalat munattomana ja maidottomana ja toiset luontaisesti gluteenittomana.

Hyvin teki kauppansa molemmat! Eipä sillä, tuo kahvinmakuinen tomusokeripäällinen tekee leipomuksen herkulliseksi vaikka alla olisi aaltopahvia, heh.



Ilman kanamunaa leipominen on joskus vähän haastavaa, mutta nämä onnistuivat hyvin ja pohjasta tuli ihanan mehevä. Tässä helppo ja hyvä ohje muillekin allergialeipureille;

 MOKKAPALAT
(kananmunaton, maidoton, vegaani)

POHJA:

3dl vehnäjauhoa
3rkl (Van Houten) tummaa kaakaojauhoa
2tl leivinjauhetta
2dl hienoa sokeria
100 sulatettua maidotonta leivontamargariinia (Sininen Keiju)
2tl vanilliinisokeria
1dl kiehuvaa vettä
1dl appelsiinituoremehua (tai kaura/soija/riisi maitoa)

: Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu margariini ja tuoremehu. Sekoita tasaiseksi ja lisää kiehuva vesi. Taikina saa jäädä melko löysäksi. 
Levitä leivinpaperin päälle vuokaan ja paista 200-asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. 

Anna pohjan jäähtyä sen aikaa kun valmistat kuorrutteen.

KUORRUTE:

300g tomusokeria
3rkl tummaa kaakaojauhoa
4rkl mustaa kahvia
4rkl sulatettua maidotonta margariinia
1tl vanilliinisokeria

: Sulata margariini ja sekoita siihen kahvi ja loput ainekset. Tee seoksesta sileää ja melko jähmeää. Levitä kuorrute heti jäähtyneen pohjan päälle ja ripottele pinnalle esim. kookoshiutaleita, suklaahippuja tai nonparelleja.




Tästä kaikesta voi siis päätellä, että me syötiin vatsamme täyteen ja istuttiin iltaa hyvin rennoissa tunnelmissa. Lapset rakentelivat legoja ja katselivat kirjoja ja tietysti leikkivät koiran kanssa. Molemmat lapset rakastaa tätä äidin mäyräkoiraa, voi sitä naurun ja suukkojen määrää aina kun nämä toisensa kohtaavat. Koira on ihan hurjan kiltti ja pitkämielinen ja luonnollisesti tottunut näihin meidän lapsiin ihan pienestä saakka. Sitä saa halata ja helliä ihan niin paljon kun jaksaa, koira ei ole moksiskaan.





Lahjaksi vietiin vähän lämmikettä mummulle; pullo konjakkia ja ompelemani panta ja pipo tähän koleaan ja alati viilenevään lokakuuhun. Trikoinen kaksinkertainen panta on helppo sujauttaa korvien päälle kun lähtee koiran kanssa ulos; ei tule liian kuuma, mutta se suojaa kuitenkin korvia viimalta.


Äiti vaikutti loppuillasta tyytyväiseltä, vaikkei alunperin juhlia tahtonutkaan.

Ainakin mun mielestä aina kannattaa vähän juhlistaa, vaikkei olisi mitään aihettakaan. Voi kattaa vähän kauniimmin ja kutsua vieraita...vaikka lauantain kunniaksi. Ei sillä loppupeleissä ole merkitystä mitä juhlitaan, kunhan juhlitaan ja istutaan alas yhdessä. Ne on ne pienet jutut arjen kiireiden keskellä mitkä merkkaa ja tekee onnelliseksi.

Me istuttiin isähenkilön ja mun isosiskon kanssa meillä vielä iltaa parin siiderin merkeissä lasten mentyä nukkumaan. Oli kyllä niin mukavaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia kiireettömästi, vaikka väsy alkoikin painaa silmäluomia heti puolenyön jälkeen.

Oli kyllä kiva viikonloppu <3

Nyt lasten kanssa vähän telkkaria ja jäljelle jääneitä mokkapaloja,
rentoa sunnuntai-iltaa kaikille :)