Hermoriekaleita keräilemässä

Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!

 

Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.

 

Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...

 

 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 

Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...

Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 

Lupausten pitämistä

Tammikuu on luvattu "paranna tapasi" -kuukausi. Tammikuussa tehdään uudenvuodenlupauksia, pidetään tipattomia, osallistutaan vegaanihaasteeseen ja tehdään ryhtiliike. 

 

Olisin voinut luvata paljonkin. Esimerkiksi pitää somehiljaisuutta, olla enemmän läsnä. Lenkkeillä ja ulkoilla enemmän. Vähentää lihansyöntiä ja opetella kokkaamaan uusia ruokia. Opetella uusia taitoja ja ylittää itseni jossakin asiassa. Aloittaa uusi harrastus tai osallistua työväenopiston kurssille.

Mitä minä sitten lupasin? En tavallaan mitään, mutta päätin osallistua kyykkyhaasteeseen. Ihan vaan ilon ja hauskuuden vuoksi. Ja tiedättekö mikä on ollut ihaninta näiden muutaman haastepäivän aikana? Se, että lapset ja puoliso lähtivät haasteeseen mukaan. Haasteesta tulikin minun yksinpuurtamisen sijaan koko perheen haaste. 

 

Kyykkyhaasteessa siis kyykätään päivittäin, joko kaikki kyykyt kerralla tai ripoteltuina pitkin päivää. Enimmäisenä päivänä kyykkyjä tehtiin 50, seuraavana 55 ja kuukauden viimeisenä päivänä kyykkyjä tehdään 250! Itse olen tehnyt kyykyt parissa osassa, tänään on haasteen yhdeksäs päivä ja kyykkyjä tehtiin 100. Vaikka kyykkyjen määrä kasvaa niin kyykkääminen on nyt jo helpottunut eikä jalat ole ensimmäisten päivien jälkeen enää tuntuneet puupökkelöiltä.

 En odota haasteelta mitään "tuloksia", muuta kuin hyvää mieltä ja hauskaa pientä kilpailua perheenjäsenten kesken siitä kuka on ensimmäisenä tehnyt koko päivän kyykyt. Lapset ovat muutaman kerran unohtaneet haasteen ja illalla sitten muistaneet sen ja tehneet koko päivän kyykyt yhtämittaa. Tai pahimmillaan kyykkäys on muistunut mieleen vasta seuraavana päivänä, jolloin on ollut tehtävänä edellispäivän kyykkyjen lisäksi myös saman päivän kyykyt. Mutta sitkeästi lapset pysyvät mukana ja meillä oli jo puhe helmikuun haasteesta, joka voisi olla joko lankutushaaste tai vatsalihashaaste!

Teittekö te mitään uudenvuodenlupauksia tai otitteko haasteita tammikuulle? 

ps. meillä tosiaan kukkii yhä joulutähti ja toinen joulukuusistakin on vielä paikoillaan. Raaskisikohan siitä luopua viikonloppuna...

Tämä vai tuo?

Täällä blogeissa on pyörinyt (ainakin omasta mielestäni) kiva haaste, jossa bloggaaja vastaa kahdesta vaihtoehdosta omimman ja perustelee hieman valintaansa. Minä nappasin haasteen Helin blogista Kotoisaa arkea. Tunnistin Helin noista hänen vastauksistaan niin hyvin, että ajattelin kokeilla itsekin vastata kysymyksiin. Tunnistattekohan te minut vastauksistani? 

Suihku aamulla vai illalla? 

 No jos kukaan yhtään mua tuntee niin tietää heti tämän vastauksen. Eli illalla. Ehdottomasti illalla. Koska aamulla nukutaan juuri niin pitkään kuin vaan suinkin pystyy ilman, että tulee järkyttävä kiire (...ja tulee kuitenkin).

Kaupungin vai luonnonläheisyys?  

Tämä on paha. Mulla on hyvin joko/tai suhtautuminen tähän asiaan. Eli jos asuisin kaupungissa niin pitäisi asua ihan Helsingin keskustassa ja kaupungin sykkeessä, jos taas maalla niin sitten pitäisi asua niin maalla, ettei naapurit häiritsisi ja pihalla voisi kekkuloida alasti kanojen ja kilien kanssa. Nythän asumme välimuodossa, joka ei tavallaan ole kovin tyydyttävä ratkaisu.

Kirkkaat vai neutraalit värit? 

Neutraalit. Valkoinen, musta, harmaa, beige ja puun sävyt miellyttävät silmää. Lisänä ripaus vaaleanpunaista. Tämä toistuu niin kotona, mökillä, asuntovaunussa kuin omassa vaatekaapissakin.

Outo vai typerä? 

Outo. Kaikki on vähän outoja. Toiset enemmän kuin toiset, mutta jonkun silmissä sekin on outoa. Tosin joskus saatan itse olla vähän typeräkin ja reagoida asioihin liian tunteella, vaikka järki muuta sanookin.

Kevät vai syksy? 

 Olen syksynlapsi eli vastaan syksy. Minä, mieheni ja meidän lapset ollaan kaikki synnytty syksyllä. Hääpäiväkin valikoitui syyskuulle. Vaikka keväällä aina herään henkiin ja kunnon kesää rakastan, niin jossain tuolla sielun sopukoissa olen sellainen perusmelankolinen ja kaihoisa ja rakastan syksyä. Paksut lämpimät neuleet, huivit ja saappaat. Torkkupeitot, villasukat, takkatuli ja kuumat keitot. Niitä minä odotan aina kesän jälkeen.

Minttu vai kaneli? 

 Kaneli. Syön riisipuuroa ympäri vuoden kanelilla ja sokerilla. Kanelipullat, kanelikauralastut, kanelinen kaura-omenapaistos, kanelinen porkkanakakku...! Joo, ehdottomasti kaneli!

Suunniteltu vai extempore?  

Suunniteltu. Tarkkaan ja harkiten. Ettei tule pettymyksiä tai yllättäviä tilanteita. Ne on pahoja, tosi pahoja. Ts. me ei varmaan koskaan saada aidattua meidän pihaa, koska joka toinen viikko olen sitä mieltä, että aidataan koko piha ja joka toinen viikko, että aidataan vain osa pihaa ja eilen viimeeksi tulin siihen tulokseen, ettei aidata ollenkaan vaan tehdään koirille tarha. Että juu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tai jotain.

Leffa kotona vai teatterissa? 

Teatterissa! Siinä on se oma juttunsa, äänentoisto ja iso kuva. Meillä lapsetkin on jo vuosia jaksaneet istua elokuvateatterissa ja aika usein käydään yhdessä leffassa.

Expresso vai latte? 

Latte. Kahviin kuuluu maito. Tai siis jos minä joisin kahvia ja voisin valita, niin valitsisin aina vaniljamacchiaton. Mutta sappivaivojen vuoksi en ole voinut nyt yli vuoteen juoda kahvia. Aina silloin tällöin rohkeana maistan suullisen, mutta aika usein kärsin jälkeenpäin. Odotan aikaa, että voin taas juoda kahvia, kermalla.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? 

Vastaajan. En ole kovin utelias ihminen enkä kysele juurikaan. Vastaajana olen ehkä liian rehellinen, joten sinä, joka mietit haluatko kysyä minulta jotain, niin olethan varautunut myös siihen itsellesi epämieluiseen vastaukseen.

Halit vai pusut? 

Pysy kaukana! Mulla on suuri "oma reviiri", jolle en mielelläni laske ihmisiä. Kiusaannun halailijoiden lähentely-yrityksistä ja pyrin väistämään sellaiset tilanteet. Eli mieluummin ei. Työminäni kestää paljon tiiviimpää kanssakäymistä ja saatan usein itsekin siellä silittää mummoa tai vaaria olkapäästä ohikulkiessani.

Tulinen vai mieto ruoka? 

Mieto, mutta suolainen. Tykkään kyllä mausteista, mutta tulisesta en välitä ollenkaan. Olen myös arka kokeilemaan uusia ruokalajeja ja pysyttelen mieluummin tutussa ja turvallisessa.

Nahka vai pitsi? 

Pitsi. Tykkään pitsin herkkyydestä ja läpinäkyvyydestä. Pitsiverhot antaa ihanasti valon kulkea läpi. Pitsialusvaatteet on kauniita ja pitsiset yksityiskohdat vaatteissa näyttää kivoilta.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? 

Jaa-a. Varmaan silloin tällöin molempia. Ehkä ennemmin alipukeutunut kuitenkin, koska en kestä epämukavia vaatteita. Kuljen arkena lähes aina urheilutopissa, trikoisissa vaatteissa ja matalissa kengissä, koska en halua tinkiä mukavuudesta.

Kokemus vai mukavuus? 

Mitä tämä kysymys oikein tarkoittaa? Benji-hyppy vai riippumatto? No riippumatto. Eli mukavuus. Toisaalta kyllä mä mieluummin ottaisin kokeneen miehen kuin mukavan miehen. Eiku. Ja työkaverinakin kokenut on ehkä parempi kuin se, että on vain mukava, mutta muuten kujalla (taisin juuri kuvailla itseni). Oh no.

Tv-sarjat vai elokuvat? 

Tv-sarjat. Ne jatkuu. Mua aina harmittaa kun hyvä elokuva loppuu eikä tiedä mitä hahmoille sitten tapahtui. Jatkumo on hyvä asia. Pahinta on jos elokuva loppuu ns. kesken ja katsojapoloisen pitäisi itse osata päättää mitä siinä lopulta kävi.

Rock- vai country -musiikki? 

Punk. Iskelmä. Ihan mitä vaan mutta ei kumpaakaan noista. Mutta jos ihan pakko olisi valita, niin country, koska viulut.

Punaviini vai valkoviini? 

Kuohuviini. Kuplat, i love.

Yksin vai yhdessä työskentely? 

Yhdessä. Minä tykkään työskennellä tiimissä ja ihmisten kanssa. Silloin aina oppii muiden tavoista työskennellä. Tykkään myös, että itseä mietityttävistä asioista voi puhua työkaverin kanssa.

Uiminen vai rannalla makoilu? 

Uiminen ehkä jos pitää valita vain toinen. Minä kyllä viihdyn rannalla ja laiturillakin oikein hyvin. Voisin vain kuunnella ja tuijotella liikkuvaa vettä, pidellä kädessä kiviä ja tutkailla ympäristöä. En tylsisty helposti.

Pikaruoka vai kunnon ravintola?  

Kunnon ravintola. Posliinilautanen ja kiva tunnelma.

Perunasalaatti vai pastasalaatti? 

Rakastan perunaa ja perunaruokia, MUTTA kylmä peruna on ihan nou nou! Eli (maissi)pastasalaatti, vaikka pastakin on kylmänä vähän yök. Ruoka lämpimänä kiitos. En oikein ymmärrä muun perheen ihastusta kylmiin nakkeihin ja lihapulliin. En koskaan syö suoraan jääkaapista kylmää ruokaa.

Parilliset vai eriparisukat? 

Parilliset. Ymmärrän kyllä, että joskus pesukone syö sukan toisen parin, mutta sitä ei silti korvata eri sukalla vaan valitaan kaapista toiset sukat, joilla on pari.

Tanssiminen vai laulaminen?  

Tanssiminen. Meitsi ei laula. Paitsi joskus jos musiikki on tarpeeksi lujalla niin, ettei omaa ääntä kuule itse eikä muut. Ihan turha pyytää mua karaokeen.

Olipas hauska vastata näihin! Jos joku ei jostain syystä ole ehtinyt vielä törmäämään ja vastaamaan tähän haasteeseen niin nappaahan tästä mukaasi! Olisi hauskaa päästä lukemaan sinunkin vastaukset! 

Aurinkoista torstaita kaikille, minä lähden valmistelemaan tytön huomisia kaverisynttäreitä! Jännitystä on ilmassa! Tulen kertomaan myöhemmin teille niistä lisää.

Mitä mulle kuuluu?

Täällä on vietetty blogin osalta hiljaiseloa viime viikot. Olen istunut niin paljon tietokoneella naputellen kevään viimeisiä koulutehtäviä, joten koneella kököttäminen on alkanut maistua puulta. Nyt on kuitenkin pahin tehtäväsuma helpottanut ja ajattelin katkaista hiljaisuuden vastaamalla haasteeseen. Nappasin jo kauan aikaa sitten Kristiinan Arjen helmiä -blogista haasteen, jossa bloggaaja kysymyksiin vastaten kertoo mitä hänelle sillä hetkellä kuuluu. Tänään tähän on hyvä vastata, kun takana on aurinkoinen vapaapäivä ja sellainen on luvassa myös huomenna!


Miten voit?
En voi sanoa, että voisin loistavasti, mutta voin sanoa voivani aika hyvin. Allergiaoireet hieman vaivaavat, samoin sappikivet muistuttavat itsestään säännöllisesti, mutta muuten olo on oikein hyvä ja  pirteä. Olen jonossa sappikivileikkaukseen ja toivon, ettei koko kesä mene pilalle sitä odotellessa.


Mitä toivot tällä hetkellä? 
Toivon lämmintä kesää ja että tämän kuun lopulla päästäisiin vihdoin aloittamaan mökkikausi. On jo kova ikävä sinne! Mies myös kysyi äsken, mitä toivon äitienpäivälahjaksi. Vastasin samalla tavalla kuin viime vuonnakin, että toivon kodin ikkunoiden pesua ja autoni pesua niin sisä- kuin ulkopuolelta. Ne olisi ihan huippulahjat!

Mitä olet syönyt tänään?
Ai kauheeta! Tänään on ollut mun vapaapäivä ja olen syönyt lounaaksi kaupan gluteenittoman pakastepizzan, jota tuunasin juustoraasteella ja ananaksella. Päivälliseksi mies grillasi maissia ja makkaraa, kaikki grillattu kun on suurta herkkua taas talven jälkeen. Illaksi laitettiin kuohuviini kylmään ja jatketaan eilen aloitettua Netflix -sarjaa, sillä huomenna on ihana koko perheen vapaapäivä.

Mikä on suosikkihedelmäsi?
Onpas vaikeaa valita yhtä! Tykkään päärynästä tosi paljon, samoin viinirypäleistä ja vesimelonista. Banaanille olen allergiatestin mukaan allerginen, mutta syön sitä silti välillä. Omenaa taas välttelen sappikivien takia.


Mitä ajattelit tehdä huomenna?
Huomiseksi luvataan kaunista säätä, joten tiedossa on ainakin ulkoilua. Viereisessä kaupungissa järjestetään kirpputoritapahtuma, joka kiinnostaisi myös. Varmaa on, että aion ainakin nukkua pitkään ja syödä terveellisemmin kuin tänään!  

Kenen kanssa nukuit?
Yö meni tutussa ja turvallisessa, oman aviomiehen, kainalossa.

Mitä luet tällä hetkellä?
Sain juuri luettua saattohoitoa, kivunhoitoa ja johtamista käsittelevät kirjat. Niitä taisi olla kaikkiaan yli kymmenen, jotka tuli kahlattua läpi huhtikuun aikana. Seuraavaksi pitäisi jatkaa mielenterveystyön kirjojen parissa. Eli luen paljon ja hyviä juttuja, mutta viihdekirjallisuuden lukeminen on jäänyt opiskelun aikana lähes kokonaan. Viimeksi taisin lukea kesällä jotain romaaneja mökillä.


Viimeeksi katsottu elokuva?
Koston liekki, joka oli juoneltaan jännittävä, varmaan trilleri, jossa Denzel Washington esittää CIA -agenttia, joka palkataan turvaamaan 9-vuotiaan tytön henkeä. Ihan ok leffa. Kauhuelokuvia en uskalla katsoa ja useimmiten valitsen jonkun romanttisen hömpän tai komedian. En myöskään koskaan aloita katsomaan elokuvaa, jos tiedän etten ehdi katsoa sitä kertaistumalta loppuun.


Kuka soitti sinulle viimeksi?
Aviomies soitti ja kysyi mitä toisi kaupasta kotiintullessaan. Tilasin maissia ja limpparia ja poika soitti vielä perään, että kaapista puuttuu kauramaitoa ja mehukatti -mehua.

Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä? 
Elloksen tarjousviesti, viesti äidiltä, että saunareissu oli onnistunut ja viesti esimieheltä liittyen tulevan kesän työvuoroihin.


Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi viestissä?
-Oon töissä 20 saakka!
Lähetin sen äidilleni, joka yritti soittaa kun olin töissä. 

Milloin nauroit viimeksi?
Minä kyllä nauran ihan joka päivä. Tänään nauroin, kun poika vahingossa rikkoi vesi-ilmapallon päähänsä. Onneksi oltiin pihalla ja sää oli lämmin. Eilen töissä nauratti monikin asia kun työparin kanssa toljailtiin ja vitsailtiin.


Viimeisin ostos?
Eilen ostin lähimarketista iltapalaa ja kukkia työvuoron päätteeksi. Ostin myös koirille kalapuikkoja. Ne on niiden suurta herkkua jäisinä! Ai niin, ostin myös yhden pienen jutun äitienpäivälahjaan!

Mitä pelkäät? 
Saattohoidon ja kivunhoidon kurssien materiaaleja lukiessa tuli moneen kertaan kyyneleet silmiin lukiessani syövän läpilyöntikivuista ja lasten saattohoidosta ja heidän perheidensä kohtaamisesta. Kyllä minä syöpää pelkään ja että lapsille tai perheelle sattuisi jotain. 

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Jonnekin ihanaan kaupunkikohteeseen miehen kanssa kahdestaan tai mukavassa aikuisporukassa! Ehkä Nizzaan tai johonkin kivaan Italian kaupunkiin? Koko perheen Kreetan matka varattiin elokuun loppuun ja sitä kyllä fiilistellään ja odotetaan kovasti.

 
Nyt olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu? 
Napatkaas haaste tästä ja vinkatkaa kommenttikenttään niin hoksaan tulla lukemaan!



Aurinkoista helatorstaita ja kivaa vapaapäivää niille, joilla sellainen sattuu olemaan! Nautitaan auringosta!

Weekend vibes

Viikonloppu aloitetaan tänään hyvissä tunnelmissa; käydään vähän ostoksilla, sillä huomenna tiedossa on yhdet rippijuhlat ja aina niin ihana vierailu pk-seudulle! 

 

Kuten arvata saattaa, on täällä tuskailtu tällä viikolla niin vaatteiden kuin lahjankin osalta. Miten se onkin aina niin hankalaa?!

Kyselin lahjavinkkejä Instagramin tarinan puolella ja sainkin ihan huikean kivoja ideoita!
Lisääkin saa lähettää ja aion julkaista niistä parhaimmat, jotta muutkin saavat vinkkejä kevään ja kesän lahjapulmiin! 

 

 Tiedättekö muuten sen tunteen, kun olet nähnyt ihanan vaatteen (eli nyt sen juhlamekon!) ja sulla on päähänpinttymä saada juuri se vaate päälle tiettyyn tilaisuuteen (kuten rippijuhliin!). Vaate on tilattavissa nettikaupasta, mutta se ei enää ehdi ko. tilanteeseen, joten syöksyt kaikki lähialueen vaatetta myyvät liikkeet läpi tuloksetta (eikä mekkoa löydy edes naapurikaupungin myymälästä...). 

Nyt pitäisi siis päästä yli tuosta päähänpinttymästä ja löytää omasta vaatekaapista jotain päällepantavaa tai vaihtoehtoisesti ilahduttaa muuta perhettä perjantai-iltana vaatekauppakierroksella. 

 

 Onneksi lapsilla on tilaisuuteen sopivat vaatteet, joskin tytölle pitää ostaa hienostelusukkahousut vielä. Tähän pakkaskevääseen sopivia siistimpiä jalkineita ei tosin taida tähän hätään löytyä, joten täytynee tyytyä arkisempiin versioihin.

 

Minä jatkan kauppalistan suunnittelua ja toivottelen näiden tunnelmien myötä oikein aurinkoista ja kivaa viikonloppua teillekin! 

ps. pizzaperjantai! Jee!

 

 

Käsilaukun sisältö

Blogeissa on kietänyt hauska haaste, jossa kurkataan bloggaajan käsilaukun sisälle. On ollut hauska päästä kurkkimaan mitä ihmiset kantavat mukanaan! Uskon, että käsilaukku kertoo kantajastaan jotain, vai mitä itse tuumitte? 

Itse käytän arkisin mahdollisimman tilavia ja suuria käsilaukkuja, koska mukana tarvitaan milloin lapsen unilelua eskariin, työkenkiä ja vesipulloa töihin tai kalenteria ja koulukirjoja kouluun. Käsilaukkuja on myös paljon, mutta koskaan niitä ei tietenkään voi olla liikaa. Laukuissa suosin koon lisäksi myös kestävyyttä ja ulkonäköä, mutta ehkä eniten käytössä on laukut, joissa on crossbody eli yliolan hihna, joka jättää kädet vapaiksi. Välillä kuitenkin tällaiset käsivarrella roikutettavat pikkulaukut on kivoja!

 

 Mun pitäis oikeesti laittaa osa laukuista myyntiin, koska ne jäävät kokonaan käyttämättä juurikin koon tai olkahihnattomuuden vuoksi

Sen olen huomannut, että mitä suurempi on laukku, sitä enemmän kannan tavaraa mukanani. 

 

Tässä koko ryönäläjä mitä tuo kassi tällä kertaa sisältää. 

 

 

 Aika usein laukustani löytyy tämä päivyri, jonka väliin sujautan laskut, varatut lääkäriajat, lapsen hoidontarvelomakkeet ja muut arkiset paperit. Tämän "kaksonen" on itseommeltu penaali, jossa kynien lisäksi on sakset ja nitoja, älkää kysykö miksi.

 

 

 Villasormikkaat, ohut mukaantaiteltava lisäkassi, kotiavaimet ja autonavaimet.Tuntuu, että noita muovilätkiä on avaimet täynnä; yksi kuntosalille, yksi päiväkotiin, yksi ostoskärryyn ja yksi kouluun.

 

Nämä on AINA, siis ihan aina mukana. 

Tärkeimmät, heti puhelimen jälkeen eli purkka ja huulirasva. Nyt sattui olemaan myös huulipuna kassin pohjalla.

 

Aurinkolaseja tarvitaan taas! Korttikukkaro kulkee aina mukana ja harvemmin multa kolikoita löytyy edes, sillä yleensä ne syystä tai toisesta päätyvät lapsille. Parit hampurilaisbaari -lelut kuuluu tottakai joka äidin käsilaukun sisältöön... ja avattu pussi pähkinöitä, koska aina nälkä. 

 

Sitten tämä. Ehh. Mulla siis kulkee aina mukana tämmönen pussukka, jossa on ne

 "varmasti tulee eteen tilanne, jossa näitä tarvitaan jos nyt jätän ne kotiin" -tavarat.

Kuten terveysside ja pikkuhousut. Pussipuuro, teepussi ja lakupastilleja. Laastaria, Litalginia, avaava nenäsumute ja Strepsilssejä. (etsinkin toissailtana tuota nenäsuihketta kun itkin silmät päästäni piikille vietyä kaniherraa ja nenä oli ihan tukossa...no nyt sekin sitten löytyi) Lisäksi KAKSI erilaista käsivoidetta. Harvemmin niitä muistan kuitenkaan käyttää...mutta jos tarvii hei! Ja hiuspompula. Siitä tulee kyllä oikeesti kriisi jos se unohtuu matkasta. Ja kynä. Jos kalenteri ja penaali on jostain syystä pois matkasta niin tottahan yksi kynä pitää olla.

 

Aika paljon siis erilaista tavaraa kulkee matkassa. Tuosta puuttui vielä ne yleensä laukun pohjalla seilaavat kuitit, hiuspinnit, särkylääketabletti ja puhelin. Kesäisin ja kokopäivän kestävillä retkillä kannan mukana vielä urheilurintsikoita. En kestä jos rintaliivit alkaa hangata tai painaa kesken päivän.

Ehkä tästä laukun sisällöstä voi päätellä minusta jotain? 

Ainakin sen, että pelkään kuolevani nälkään hetkellä minä hyvänsä :D 

Mitä teidän käsilaukuista löytyy? 

Kukkapaita

Olipa huikean hienot säät viikonloppuna! Suorastaan niin jäiset, että meillä meni vähän suunnitelmat mönkään, mutta oikein kiva viikonloppu saatiin silti aikaiseksi. Ainakin tänään on jatkunut tuo viikonloppuinen ihana auringonpaiste ja riuska pakkanen, toivottavasti se jatkuukin vielä meidänkin loman yli.


Varmaan muistatte kun ompelin tytölle ihanasta turkoosipohjaisesta pioni-trikoosta juttuja? Tilasin samassa kangastilauksessa myös itselleni tummapohjaisia pioneja joustocollegena. Saksin yhden vanhan lempicollarini kaavaksi (se oli kutistunut kuivurissa ja sen lisäksi siinä oli kloriitin tekemiä tahroja) ja lisäsin kaksinkertaiset pitkät hiharesorit ja tuubikauluksen siihen.

 

Tästä tuli tosi kiva! Värit on ihanan kirkkaat ja keväiset ja olen yhdistellyt tätä niin farkkujen kuin collareidenkin kanssa.

Erityisesti tykkään tästä leveästä ja korkeasta kauluksesta! Se lämmittää ja antaa ilmettä muuten hyvin simppeliin paitaan.

 

 

  Eilen yhdistin paidan harmaiden haaremicollegeiden kanssa ja olihan tuo ihan hauska kotiasu!

 

Jännitin miten tuon  tummapohjaisen kuosin käy pesun myötä, sillä kankaan tausta on valkoinen. Pelkäsin, että se valkoinen alkaa tehdä mustaan pintaan"hiutua" ja nukkaa, mutta ainakin toistaiseksi kangas on pysynyt pesussa oikein hyvänä! 

 Sain juuri ja juuri riittämään tilaamani 80cm kangasta ja siitä johtuen kaksinkertaisten hihojen ja kauluksen sisäpinnat ovat ohutta yksiväristä trikoota.

 -Antakaa minun syrjäytyä -paita. Heh. Kaulus vain pään yli ja ei kun murjottamaan. 

Kaulus muuten toimii aivan erityisen hyvin näin talvella! Eilen uloslähtiessä ei tarvinnut kaivella kaulahuivia kaulaan lainkaan, vaan kaulus toimi lämmikkeenä. 

*

*

 * 

Ihanaa aurinkoista pakkasviikkoa ja suloista lomaa kaikille nyt lomaileville! Meillä on vielä 4 aamua arkea ja sitten koittaa koululaisten talviloma, aion itsekin lomailla silloin muutaman päivän lasten kanssa. Niin kivaa! 

Avainkaulanauha ja ammattiylpeys ❤

Kuten tiedätte olen lähihoitaja ja työskentelen vanhusten parissa. Opiskelen parhaillaan myös ammattikorkeakoulussa vanhustyötä ja tarkoituksena olisi valmistua vielä tämän vuoden puolella. 

Olen koko viime syksyn kaivannut jotain kaunista ja kivaa yksityiskohtaa työasuun ja ehkä muistattekin lempivärini, heh. No siitä se ajatus sitten lähti. (Aavistuksen tekisi mieli tilata vaaleanpunainen työtakki!)

 

 Pitkään ja hartaasti googlettamalla löysin muutaman tosi kivan avainkaulanauhoja valmistavan tahon, ja päädyin lopulta tällaiseen yli olan tulevaan avainnauhaan. 

 

Tilasin nauhan Facebookin kautta Riikka´s Sweet Dreams -nettikaupasta. Sain itse valita nauhan värin, helmien ja korujen värit sekä nauhan pituuden. Toimitus oli huippunopea siihen nähden, että avainnauha tehtiin tilaustyönä juuri minulle. Vain muutama päivä tilauksen maksamisesta odotti postilaatikossa jo kirje ❤ Voi sitä iloa kun avasin sen sopivasti ennen iltavuoroon menoa! 

 

Yli olan tuleva avainnauha ei roiku syötettävän soppalautasessa eikä liiemmin vaipan sisällä hoitotoimia tehdessä, vaan se pysyy kivasti lantiolla ja hartian takana. Avaimen voi helposti sujauttaa nauhassa työtakin taskun sisälle.  

 

 Haluatteko tietää miksi tilasin juuri tuolta Riikka´s Sweet Dreamsista avainnauhani? 

Siksi, että siinä on niskassa turvalukko. Ei ole kerta eikä kaksi, kun tuo turvalukko on napsahtanut auki viimeisen kuukauden aikana, koska asukas on siihen tarttunut tai olen muuten jäänyt nauhasta jonnekin kiinni. Turvallisuus siis ennen kaikkea! 

Toinen syy on allergisoimattomat silikonihelmet ja pesun kesävä nauha. Tämä avainnauha on kestänyt pesupussissa pesua muun pyykin mukana. Aika tärkeä seikka tämäkin. Vuosien varrella saattaa tuo metallinen avainlenkki ottaa pesuista itseensä, jolloin se pitää vaihtaa, mutta se on pieni vaiva siitä, että nauhan voi pestä. 

Ja kolmanneksi; onhan tämä ihan hurjan kaunis, kuin koru!

 

Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan olen aidon tyytyväinen asiakas, jonka avainnauha on saanut ihailua osakseen niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin osalta.  

*

*

*

Sitten tuohon toiseen aiheeseen. 

Olen pian kolme vuotta opiskellut koulussa niin opiskeluun kuin asiakastyöhön liittyvää dialogisuutta ja oman oppimisen reflektiota. Näitä ei voi painottaa liikaa silloin, kun työskennellään ihmisten parissa. Olen näiden kurssien aikana oppinut varmasti eniten koko koulutuksen aikana, enkä vähiten itsestäni. Koenkin, että meillä on ammattikuntana aivan upea taito ja lähtökohta kohdata ikääntynyt asiakas. Vastaavanlaisia oppitunteja soisi olevan myös lähihoitaja- sekä sairaanhoitajaopiskelijoilla. Kaikilla toisen ihmisen kohtaamisen ja kuuntelemisen taito ei vain tule luonnostaan ja meidän kaikkien olisi hyvä sitä opetella.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta kirjan...tai ainakin esseen. (jos ei niitä olisi tälle keväälle jonossa jo yli oman tarpeen...)

 

No niin. Eli kannustan kaikkia oppimaan uutta ja opiskelemaan, mutta tämä ei ollut se pääpointti tässä vaan se, mitä kuulin opiskelijakaverini suusta viime dialogisuuden tunnilla. Hän kertoi työskentelevänsä yksikössä, jossa on paljon hoitoalan henkilökuntaa. Yksi lähihoitaja oli hänelle kertonut, ettei koskaan kerro ammattiaan missään, jollei sitä erikseen kysytä. No miksi? ...Koska lähihoitajia ei yleisesti arvosteta eikä hän halua mainita edes ystäviensä läsnäollessa olevansa pienipalkkainen hoitaja. 

Mitä ihmettä!?

Toistan; MITÄ IHMETTÄ?

Jos ei ihminen itse arvosta omaa työtään ja pidä sitä merkittävänä, niin ei sitä toden totta taida muutkaan tehdä. Ai että, melkein suututtaa tämä yhteiskunta taas, mutta ei siitäkään sen enempää. 

Miksi kouluttautua ammattiin, josta ei makseta ja jota ei arvosteta? Rakkaudesta lajiin? No vaikka siitä jos et mitään muuta hyvää asiaa ammatistasi löydä. Ja eikö sitä rakkautta siihen ammattiin voisi tuoda julki omana arvostuksena omaa ammattikuntaa ja työtovereita kohtaan? Pitkään omia lapsia kotona hoitaneena ja siitä suoraan opiskelijaksi hypänneenä voin kertoa olevani ihan tyytyväinen tällä hetkellä saamaani lähihoitajan palkkaan. 

Arvostakaa sitä mitä teette! Me olemme hyviä, loistavan koulutuksen saaneita hoitajia, joiden ammattitaitoa työelämä kipeästi tarvitsee! Me omalla toiminnallamme tuomme sitä ammatikuntamme tarpeellisuutta ja arvostusta esille. Minä olen valinnut tämän ammatin, se on kutsumus ja minä olen hyvä siinä!

Ja te, ihanat työkaverit, jotka käytte täällä blogissa; Kiitos, olette huippuja! En voisi toivoa ammattitaitoisempaa ja reippaampaa porukkaa ympärilleni kuin te! Ja luvataan muistaa miten tärkeää työtä me tehdään. Onko mitään arvokkaampaa kuin antaa jotain itsestään toiselle. 

Olla se joka saattaa turvallisesti matkalle. 

Hyvä me! 

Välipäivien alennusmyynnit

Jokos te olette käyneet hyödyntämässä joulunjälkeiset alennusmyynnit? Teittekö löytöjä?

Itse päätin lähteä katsastamaan välipäivien alennusmyynnit heti pyhien jälkeen. Lapset pääsivät samalla käyttämään pukilta saamansa lahjakortit ja valitsemaan itselleen mieluisia vaatteita ja juttuja.
Kiitos joulupukki, me oltiin vissiin superkilttejä tänä vuonna! Lahjoja oli valtavan paljon ja kaikki niin mieluisia taas kerran ❤

Tällä kertaa päätin pitää järjen mukana ostosreissussa enkä päästänyt mopoa keulimaan. Ja koska molemmat lapset saivat omat vaatelahjakorttinsa, etsin lähinnä omaan vaatekaappiini täydennystä; yksinkertaisia ja yhdisteltäviä vaatteita ilman kuoseja ja kuviota. Peruskäyttövaatteita eikä mitään ihmeellisyyksiä, jotka unohtuvat erikoisuudessaan kaapin kätköihin. Niitä hutejakin on siis tullut tehtyä joskus, mutta nyt niistä viisastuneena pysyttelin perusasioiden äärellä, heh.

 

Minulla ei ole oikein koskaan ollut ruskeita vaatteita. En muista, että edes lapsena olisin kärsinyt ruskeista vakosamettihousuista tai villapaidoista. Ne taisivat koskettaa enemmän 70-luvulla lapsuuttaan viettäneitä sisaruksiani? 

 Maitokahvin ruskea pocho kuitenkin houkutteli sovituskoppiin, eikä se oikeastaan ole yhtään hullumpi väri itselleni! Vaikka väri on tummahko niin se ei tee samaa kalpeus -efektiä kasvoihin kuin musta väri. Lisäksi se on helppo yhdistää vaatekaapista jo löytyvien vaaleanpunaisten, valkoisten ja mustien vaatteiden kanssa.

 

Ponchon lisäksi löysin valkoisen ohuen neuleen ja vanhan roosan väriset treggingsit. Paita oli -50% ja hintaa jäi enää 15 euron verran, samoin kuin tuon ponchon. Housuista maksoin kympin. Nämäkin käyvät kaikki hyvin yhteen ja itseasiassa ulkoilutinkin housuja ja neuletta Jumbon ostosreissulla. Vaatteet pääsivät suoraan käyttöön siis eivätkä jääneet kaapin perukoille lojumaan.

 

 

Jumbossa minun on aina pakko päästä käymään Mangossa  ❤ 

Tälläkään kertaa en pettynyt! 

Löysin ihanan pehmoisen perusmustan pitkähihaisen neuleen. Näitä tarvitaan aina! Toinen musta pitkähihainen neule löytyi 9 eurolla Gina Tricotista. Molemmissa on hieman pyöristetty helma, mikä tekee niistä vähän naisellisemmat ja jotenkin kivemmat.

 

Minun täytyy tunnustaa yksi asia. Ostin alkusyksystä Mangosta ihanat mustat biker -treggingsit, juuri oikeankorkuisella vyötäröllä, joka piilottaa armollisesti mahamakkaran alleen. Uusista housuista ihastuneena laitoin ne päälleni vuoden viimeiselle mökkireissulle ja arvatkaa unohdinko ne sinne tuvan kaappiin! Krääääh! Nyt joudun odottamaan pitkälle kevääseen mökkikauden avausta ja housuja, vaikka ne olisivat olleet täydelliset myös talvikäyttöön.

 

H&M:sta tilasin normaalihintaisen Nicki Minaj -hupparin, 

mutta sain tilauksesta -20% alennuksen kertyneillä asiakaspisteillä. 

 Huppari on scuba -materiaalia ja oversize -mallia. Tilasin tottuneesti normaalin M-kokoni, vaikka tiesin hupparin olevan "liian suurta kokoa", koska usein noissa oversize -vaatteissa on kuitenkin normaalia mitoitusta olevat hihat. Noh, tässä ei kyllä ollut ja nyt paremmalla tiedolla olisin voinut tilata parikin kokoa pienemmän hupparin itselleni.

 

Huppari on kaikessa isoudessaan aivan ihana! Siis niin mahtavaa materiaalia ja ylimukava päällä, etten sekuntiakaan ajatellut palauttavani sitä. Puuteriroosa värikin on niin minua ❤ Tämä käy kesällä mekosta valkoisten tennareiden kanssa ja nyt se on kivan muhkea yläosa leggareille.

 

Lisäksi tilasin paketin rengaskorviksia. Halpiksia, koska minulla on tapana hukata toinen pari jonnekin. Työn vuoksi käytän korviksia vain vapaapäivinä ja silloinkin vain jos olen menossa jonnekin lähikauppaa pidemmälle.  

 Elloksen tilaus on vielä tulematta ja sieltä on tulossa muutama musta lyhythihainen paita kivoilla yksityiskohdilla, vaaleanpunainen neulemekko ja pitsinen pusero. Keväisempää siis jo! 

En kuitenkaan ihan vielä ala odottamaan kevättä, odotan toistaiseksi vielä talvea ;) Olisi ihanaa saada paukkupakkaset, valkoiset hanget ja kirkkaat päivät! Odotan pulkkamäkeä, ulkona juotua kuumaa kaakaota, jäälyhtyjen tekemistä ja paksuihin neulepaitoihin käpertymistä. 

 

Yhdellä sanalla

Nappasin Sadun blogista kiertohaasteen, jossa kysymykseen vastataan yhdellä sanalla.
Helppoa?  Ei vaan sittenkin melko vaikeaa!

Tämä osui hyvään saumaan, sillä pari päivää on ollut sellainen olo, ettei minulla ole mitään sanottavaa mihinkään. Lauantaina alkoi eskarilainen oksentaa ja eilen hain tytön kesken koulupäivän kotiin sairastamaan. Omat kouluhommat seisovat edellämainituista syistä, joten olen viettänyt liikaa aikaani mopin varressa (pissivä koiranpentu...) ja somessa.

1. Missä kännykkäsi on? Latauksessa.

2. Puolisosi? Aviomies.

3. Hiuksesi? Tylsät.

4. Äitisi? Höpsähtänyt.

5. Isäsi? Poisnukkunut.

6. Suosikkisi? Perhe.

7. Unesi viimeyönä? Unohtunut.

8.Mielijuomasi? Pepsimax.

9. Unelmasi? Koulu.

10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa.

11. Harrastuksesi? Ompelu.

12. Pelkosi? Jämähtäminen.

13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona.

14. Missä olit viimeyönä? Yläkerrassa.

15. Jotain, mitä sinä et ole? Räikeä.

16. Muffinsit? Gluteenittomana.

17. Toivelistalla? Laukku.

18. Paikka jossa kasvoit? Ogeli.

19. Mitä teit viimeksi? Söin.

20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaaleanpunaista.

21. Televisiosi? Kaapissa.

22. Lemmikkisi? Rakkaita.

23. Ystäväsi? Harvat.

24. Elämäsi? Parasta.

25. Mielialasi? Toiveikas.

26. Ikävöitkö jotakuta? Aina.

27 Auto? Suzuki.

28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Huivi.

29. Lempikauppasi? Kirppis.

30. Lempivärisi? Valkoinen.

31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken.

32. Milloin itkit viimeksi? Kesällä.

33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset.

34. Paikka johon menet uudelleen ja uudelleen? Sohva.

35.Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Opettaja.

36. Lempiruokapaikka? Kreeta.



Miten te vastaisitte yhdellä sanalla näihin kysymyksiin?
 Tarttukaapa haasteeseen! 

Rautaisessa kunnossa?

Syksyn tullen ihmiset alkavat harrastamaan, yksi jos toinenkin pakenee pimeyttä kuntosalille nostamaan rautaa. Minä sen sijaan haen virkeyttä ja vahvistusta purkista. 

Tämä on pitkä tarina, mutta kerron sen teille silti, sillä toivon, että teiltä voi tulla hyviä vinkkejä ongelmaani.

*

*

*

Neljä vuotta takaperin olin 2- ja 6- vuotiaiden pienten lasten äiti. Imetys oli loppunut jo vuosi takaperin ja olin pienemmän kanssa vielä kotona. Minulle alkoi ilmestyä kummallisia oireita. Hiuksia lähti, väsytti ja päätä särki päivästä toiseen, masensikin ja tunsin oloni aloitekyvyttömäksi. 

Varasin ajan yksityiselle lääkärille, sillä epäilin kilpirauhasen toiminnan vajausta. Lääkäri kuitenkin minut nähtyään passitti allergiatesteihin, joista löytyikin mielenkiintoisia yliherkkyyksiä. Näistä mainittakoon nyt tässä yhteydessä heinät ja viljat. Karsin hiljalleen ruokavaliosta allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita pois jolloin osa oireista lähtikin, mutta eivät kaikki. 

Hakeuduin vielä kunnalliseen lääkäriin, jolloin verikokeista löytyi vihdoin syy kurjaan olooni. 

Hemoglobiini oli matala; anemia vaivasi. Vain muutama viikko rautakuurin aloittamisesta oloni oli kuin uudella ihmisellä! Päähän ei koskenut ja väsymys alkoi hellittää. Riemuvoitto, en ollutkaan masentunut tai vakavasti sairas! 

Viime keväänä tutut oireet palasivat ja osasin jo arvata syyn. Verikoe vahvisti tunteen; anemiahan se taas. Söin siis koko kuluneen kesän rautaa tupla-annoksella ja olo lähti taas korjaantumaan, kunnes ennen meidän etelänmatkaa oireet palasivat rajumpina. Sydän muljahtelee rinnassa kurjan tuntuisesti, pää särkee jatkuvasti, väsyttää ja peilistä katsoo vastaan panda mustine silmänympäryksineen. Jalat särkevät iltaisin ja pienikin ponnistus hengästyttää ja saa sydämen tykyttämään hurjasti. Virustaudit kuten flunssa ja huuliherpes iskivät kesän loputtua rajuina päälle.

Uusi aika verikokeisiin ja lääkärin lukema tulos kertoi taas karua tarinaansa. Varastoveri eli ferritiiniarvo on käytännössä nollassa ja hemoglobiini matala. Ei siis ihme, että kroppa oireilee. Vaihdoin rautavalmistetta lääkärin mukaan paremmin imeytyvään versioon ja käyn ensi viikolla kontrollilabroissa. Oireet eivät ole helpottaneet näiden kolmen viikon aikana rautaisesta kuurista huolimatta, joten mielenkiinnolla odotan noiden kokeiden vastauksia. 

 Ihmetyttää miksei koko kesän ajan syöty rautakuuri auttanut ja miksi nyt yhtäkkiä veriarvot heittävät häränpyllyä? Syön suhteellisen monipuolisesti; lihaakin lähes päivittäin, kauraa puuron ja leivän muodossa viikottain, salaatteja ja kasviksiakin ihan hyvin. Purkista napsin lisäksi sinkkiä, sekä d- ja b-vitamiineja. Olen ottanut rautavalmisteet ohjeen mukaisesti tyhjään vatsaan, vältellyt maitotuotteita jne. Kahviakaan en juo, vain mukillisen mustaa teetä kerran päivässä. Hemoglobiini on aina aikaisemmin ollut ennemmin korkea kuin matala, jopa raskausaikana se pysytteli alimmillaan 135 lukemissa ja sektion jälkeen, joka on kuitenkin melko mittava leikkaus, oli jälkitarkastuksessa arvo 160. Terveydenhoitaja ei ollut  tuolloin uskoa silmiään ja mittasi saman lukeman toiseenkin kertaan. 

Joten kysymys kuuluu: mitä minulle on tapahtunut viidessä vuodessa?

Vaikka asiat voisivat olla paljon huonomminkin, niin on silti tylsää olla näin väsynyt ja särkyinen jatkuvasti. 

Onko kenelläkään muulla vastavanlaisia kokemuksia ja kenties jotain vinkkejä millä tästä suosta pääsisi nousemaan? 

 Suloista sunnuntainjatkoa kaikkiin koteihin ja kiitos kun käytte täällä lukemassa ja kommentoimassa, 

olette kultaa!  ❤ Minä lähden iltavuoroon taas paijaamaan mummuja ja pappoja. Kivaa vaihtelua opiskelupäiviin ja arkeen! 

Lomanjälkeiset tunnelmat

Täällä on nyt palattu arkeen ihanan loman jälkeen. 

Ensimmäisten päivien tunnelmat olivat, no, ankeat. 

Tiistaina aamulla hotellikuljetuksen tullessa meitä noutamaan oli asteita +28. Siis ennen kahdeksaa aamulla. Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastassa oli asteita +8. Muutamassa päivässä on rusketus alkanut tasaantumaan ja ne tutut tummat silmänympärykset loistaa taas alati kalpenevilla kasvoilla. Masentavaa.

 

 

Nyt kun päiviä on kulunut muutama enemmän, 

alkaa kotona oleminenkin jo maistumaan vähän vähemmän kitkerältä. 

Lomapyykkivuori alkaa olla selätetty (tässä kohtaa täytyy mainita, että meidän kuivausrumpu sanoi itsensä irti ennen lomaa, ja sään ollessa näin kostea ei pyykit tahdo kuivua edes lattialämmityksen päällä...) 

ja koulut, työt ja lasten harrastukset jatkuvat omalla painollaan. 

Ajatukset karkailevat pikkuhiljaa villasukkiin, torkkupeittoihin, kynttilöihin ja kanervaistutuksiin. 

 

 Viikonloppuna kaivelinkin esiin vähän syksyisempiä juttuja ja kaikki pestyt kesävaatteet pakkailin takaisin matkalaukkuun ja vintille odottamaan seuraavaa kesää 

(jolloin ne todennäköisesti ovatkin kaikki jo pieniä lapsille...). 

 

Olen tehnyt kivoja kirppislöytöjä tällä viikolla ja maalaillut kalkkimaalilla pieniä juttuja. 

Kerron niistä sitten toisessa postauksessa.  

 

 Nyt rentoa sunnuntai-iltaa kaikille! 

Meillä hiljennytään telkun ääreen vielä hetkeksi ja pakkohan se on taas mennä ajoissa nukkumaankin, 

että jaksaa huomenna arjen tohinat.