lauantai 30. marraskuuta 2013

Paratiisin yllätys

Samaisista Verson puodin paratiisin puutarha -joustofroteista syntyi pikasurautuksena joulusukat äidin pienille ihmeille.

Nämä eivät missään nimessä ole joulukalentereita, joista löytyy joka päivä yllätys. Ehei, nimittäin näistä löytyy joskus, joinain kivoina aamuina, pieni muistaminen tontulta. Siltä nimenomaiselta tontulta, joka kurkkii meidän ikkunoista ja katsoo onko lapset kilttejä. Jos lapset on jonain päivänä oikein erityisen reippaita ja kaunis käytöksisiä, silloin, seuraavana yönä on tonttu käynyt laittamassa sukkaan yllätyksen. 

Toinen puoli on molemmissa punainen ja toinen sininen, tytön sukassa roikkuu punainen pyörylä ja pojan sukassa sininen.


perjantai 29. marraskuuta 2013

Paratiisin pöksyt

Nyt pukkaa näköjään ihan pelkkiä ompelupostauksia... ehkä tässä joku kaunis päivä saan sen lastenhuone kuvina -postauksenkin aikaiseksi? Joko nämä ompelu-kangas-vaatejutut kyllästyttää?

No tässä silti suuttujan housut ja kerrassaan ihana kangas. Ajatuksena oli tehdä itselleni tunika tästä sinisestä paratiisin puutarhasta, mutta kun avasin paketin ja kangas oli käsissäni, ymmärsin, että tämä kangas täytyy käyttää pikkuipanoiden vaatteisiin. Pitkästä aikaa tuli välitön visio kun näki kankaan livenä!


Ottobre 4/13, ultimate casual 98 ilman lahjeresoreita ja taskuja. Tosi hyvä peruspöksy kaava muuten!



 

Visiot senkun lentelee päässä, pakko tilata tätä lisää! 


tiistai 26. marraskuuta 2013

Hertta

Viime viikonlopun kädentaitomessut olivat iso pettymys, mutta jäi sieltä Sampsukan pisteestä käteen metrin pala kaunista Hertta-trikoota.

Olin varma, että ph olisi ominut kankaan, mutta ilmeisesti tämä oli liian lapsellinen neiti eskarille? Ei se mitään, sopii minulle. Joo-o, ja tein sillä samalla kaavalla taas. Tällä kertaa yhdistin kaulukseen ja hihoihin resoria ja pitsinauhaa. Toimii!


Kaulus on erittäin korkea ja melko kapea tällä kertaa. Sisäpinta pehmeää velouria.


Tämä oli kuvista varmasti hölmöin, mutta oli pakko valita taustalla näkyvän Höneksen takia :D



 

Ja milloinkahan alkaisin käyttämään ihan oikeaa kameraa enkä vaan puhelimen? Kuvanlaatu on taas ihan kökkö, sorry! 


maanantai 25. marraskuuta 2013

Taskupussukka

Tässä on retrokankaista ja -tilkuista kootut kaksi "joulu"kalenteria. Molemmissa on 24 erikokoista taskua, jonne sujauttaa yllätyksiä. Toinen on tehty pystysuunnassa, toinen vaaka.


Kaverini pyysi pienelle pojalleen retrokalenteria, ajatuksena, että sillä olisi käyttöä muulloinkin kuin jouluna. Tuonne voisi pääsiäispupu tuoda myös yllätyksiä. Tai siinä voi säilyttää jotain pientä ja söpöä, pienen miehen pieniä aarteita.


Taskut on vähän vinksin vonksin, mutta ei anneta sen haitata. Huvikummussa kaikki useimmiten on hieman hassusti!
 


Toisen kalenterin säästin meille, tuolla se vielä odottaa silitystä ja sopivaa paikkaa seinällä. Niin ja täytettä!


Hyvin poikamaista!



Suuttujan rallipaita! Löysin trikoon kirpputorilta. Ikkunan läpi sen jo bongasin ja siskoni syöksyi nappaamaan sen koriin minulle. Ja huippulöytö olikin, reippaasti yli metri kangasta ja hintaa vain 4€! Etupuolen raglansaumoihin laitoin punaista resoria tereiksi ja  leimasintyynyillä (Tiger) ja kangasvärillä (Hobby Point) painoin pojan nimen paidan rintaan. Tästä tuli pirteä ja tosi kiva, toivotaan että teksti pysyy pesuissa.

Hiippahupullinen huppari taas tuli Majapuulta tilatusta kaivinkone-neuloksesta. Neulosta on todella helppo ja mukava käsitellä, se ei pölise niinkuin frotee, eikä rullaannu reunoista kuten trikoo. Niin, ja onhan muuten ihanan pehmeä ja lämmin iholla. Ja huom, ensimmäinen huppu, jonka olen koskaan vuorittanut ja onnistui!


Tästä ei ole vielä sovituskuvaa, kun eilen myöhään illalla sain tämän valmiiksi, mutta eiköhän se tule vilahtelemaan täällä blogin kuvissa. Luulen, että tästä tulee suuttujan suosikki kaivurikoneiden takia.

Molemmat paidat on tehty Ottobren Rascal kaavalla koossa 92.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen

...ja suuttujan vaatteeseen mä ompelin sen.

Tanyasumin harmaata sydäntrikoota ja Viljamin puodin hattarakekkeriä yhdistämällä tuli tällainen pusero. Isähenkilön mielestä vähän tyttömäinen kangas, mutta siltä ei kysytä. Kaavana Ottobren 4/13 lehdestä Rascal koossa 92, hieman suurennettuna.




Eskari tilasi vaaleanpunaisesta hattarakekkeristä tunikan. Hän sai itse nyt päättää kankaan, resorin, kauluksen ja helman pituuden. Ja uskomatonta, mutta totta: tunika on ollut nyt koko päivän päällä ja tyttö on edelleen TYYTYVÄINEN! Jes!



Tässäkin kaavana samainen Rascal, koossa 128, helma pidennettynä ja kaulus lisättynä.


Tyttö itse valitsi myös kauluksen vuorikankaan. Olin varma, että katse osuu pinkkiin velouriin, mutta tyttöpä yllätti ja halusi harmaata. Hienosti muuten sopiikin!

 

Mutta täytyy tunnustaa... PH kovasti lääppi ja omi minun harmaata, arvokasta ja ihanaa suomutrikootani, josta aion siis tehdä itselleni tunikan. Hän haluaa tästä kankaasta JOTAIN. -Harmaa huppari olisi äiti ihana! 
Menin ja ostin sille harmaan vetoketjuhupparin H&M:stä, maksoi hurjat 9.90€.

MINUN suomukangas! 


lauantai 16. marraskuuta 2013

Zebra goes olkkari

Kiitos taannoisen Ikea -reissun, on minulla mielettömän paksuja raidallisia puuvilloja jokunen metri. Ensisijainen tarkoitukseni on uusia erään kierrätyskeskuksesta bongaamani tuolin kulahtaneet päällikankaat. Tulette kuulemaan siitä vielä, mutta ennen sitä projektia tein vaatehuoneessa lojuneisiin vaahtomuovin palasiin päällyset ja uudistin eteisen vauvakeinua hieman.

Nyt meillä on reippaita raitoja olohuoneessa lattiatyynyinä. Ne ovat istumiseen tarkoitettuja. (Äidin kovettunut polvinahka kaipaa pehmeämpää laskualustaa kun kokoamme junarataa sen 15 kertaa päivän aikana.) Lapset vaan eivät vielä ole sisäistäneet asiaa ja kuvittelevat niiden olevan riehumis- ja hyppimisleikkejä varten.




Keinu on löydetty vuosi sitten Kontulan ostarin Uffilta kuudella eurolla ja siinä oli aika rumat kankaat ja tosi ahtaat aukot jaloille. Kun ei meillä enää asu vauvaa, oli luonnollista uudistaa kiikkua niin, että jätin siitä etu- ja takakappaleet kokonaan pois.

Ennen tuunausta

Ja jälkeen!

Nyt sieltä pääsee itsekin pois kun haluaa, ennen piti aina huudella äitiä  nostamaan

Ikeasta lähti mukaan myös tämä turkoosi kärry! Nyt suuttuja saa roudata lastenhuoneen ja olohuoneen välillä seilaavia lelujaan edestakaisin. Tuohon on iltaisin näppärä kerätä lelut lattioilta ja kuskata pois. Ainakin se on kätevämpi ja kauniimpi kuin sitä edeltävä valkoinen muovinen monitoimikori, joka pursuili olkkarin lipaston alla. Luulenpa, että tälle tulee käyttöä sittenkin, kun ne lelut lakkaavat seilaamasta pitkin asuntoa (tuleehan se päivä vielä, tuleehan?) tuohon saa koulupöydän viereen kirjat ja askarteluvälineet ja teininä meikit ja hajuvesipullot.



Siellä pötköttää sulassa sovussa HelloKittyt ja pikkuautot.


tiistai 12. marraskuuta 2013

Seepra ja pingviini

Tein ensimmäistä kertaa itselleni jotain neuloksesta. Metri musta-valko-raidallista kangasta Pehemiältä ja mami goes zebra. Liruista tein vielä hiuspannan/rusetin mekon kaveriksi. En osannut arvioida neuloksen venyvyyttä, joten jouduin ottamaan sentin-pari saumoista vielä sisään. Joku sanoi, että neuloksesta tulee helposti polvipussit, minä pelkäsin että mekkooni tulee mahapussi, hehhe.






Ja sitten se pingviini.

Toinen mekko syntyi Viljamin puodin turkoosista hattarakekkeri -trikoosta ja Pehemiältä tilatuista raikkaista raitaresoreista. Tähän tein erilaisen, halkiollisen, kauluksen Linnelin ohjetta mukaillen. Sisäpinta on kirpparilta löytynyttä harmaata velouria, ihanan pehmeä ihoa vasten.







 

Molemmissa mekoissa on sama ottobren autumn mood -kaava, mutta neulosmekkoon tein aavistuksen pidemmän helman. Loistava kaava minulle, toimii ilman muokkauksia kivasti! 

maanantai 11. marraskuuta 2013

Tilkkuisa kalenteri

Joulukuu lähestyy uhkaavasti. Joulukoristeet, -karkit ja -kalenterit täyttävät kauppojen hyllyt ja postiluukku huutaa hoosiannaa, kun mainoslehtisiä satelee joka päivä ja välillä iltaisinkin.

Aiheeseen liittyen otin viikonloppuna tilkkukassin esiin ja aloin valitsemaan sopivan kokoisia ja -kuosisia joustofroteita riveihin. Niistä syntyi pieniä kalenterinluukkuja, pieneen, oikeastaan nukelle paremmin kokonsa puolesta sopivaan, peittoon. Pohjana kelta-valkoraidallinen joustofrotee ja taustana musta velour. 

Kalenteri-peitto. Iloisen värikäs ja pehmeä. Ehkä sinne tonttu iltahämärissä piilottaa rapisevaan paperiin käärityn namun? 




Sitten, kaikki epätoivoiset vanhemmat, vink vink!
 
Viime vuonna tähän aikaan ostelin kovasti kaikkea pientä ja söpöä tytön "kalenteria" varten. Sillä oli huoneessaan sellainen huopainen sukka, jonne tonttu toi yllätyksen aina yöllä, mutta vain jos tyttö oli ollut kiltti. Jos oli tuhma, ei tonttu tullut käymään. 

(sukasta löytyi mm. tarroja, värikyniä, joulukuusen koristeita, tikkareita, pieniä lelufiguureita ja kirppiksiltä löytyneitä pieniä juttuja)

Ihan huippu aika vuodesta, äitihenkilön mielestä, kun voi tontun avulla kiristää ja uhkailla, ja mikä parasta; -SE TOIMII!! Meillä asui joulukuussa aika kiltti lapsi, hehhee. 



tiistai 5. marraskuuta 2013

Peppiä ja Annicaa

...sen nimisiä ovat uusimman Ottobren kaavat, joita kokeilin.

Minulla oli korissa kesällä kirppikseltä  löydettyä pystyraita-trikoota, josta en ole osannut itselleni ommella mitään. Trikoo on kuitenkin kivan pehmeää ja ohutta, joten taipukoon se lapsille alusasuiksi. Resorit on pieniä jämäpaloja korin pohjilta. 

Toppi= peppi koossa 128 ja kalsarit = annica myös koossa 128, molemmat leikattu ilman saumanvaroja.

Ja käyttöön meni! 
Pinsessa Hellin on käyttänyt paljon pitkähihaisia -ja lahkeisia pyjamia (no yllättäen tietysti mökillä, mutta nyt ihan kotonakin) ja joka ilta kun olen nukkuvia pieniä käynyt kurkkimassa, on tytön peitto rutussa jossain jalkopäässä. Ilmeisesti kuumaverinen lapsi ja tässä sille sopiva yökkäri. Pitää kohta käydä kurkkaamassa onko nyt peitto pysynyt päällä.

 

Ehkä seuraavaksi Herra Tossavaisia? 


Lampa, lampan, lampor, lamporna...

Olenko koskaan kertonut, että meidän kodin kattovalaisimet ovat retroja?

Vaikkei koti vielä varsinaisesti mikään retron kotipesä olekaan, eikä täältä sen kummempaa tyylisuuntausta löydy, niin tämä on varmaankin ainoa sisustuksellinen punainen lanka meillä. Että huoneet olis niinku samaa sarjaa tai silleen.
Eteisessä loistaa isältäni peritty kauniin vihreä lamppu ja se tekee tosi kivan valokuvion kattoon.

Keittiössä kaveriperheeltä saatu ihastus!

Oranssi lastenhuoneen valaisin ja valkoinen olohuoneen valaisin ovat kirpputoreiltä löydettyjä, keltainen makuuhuoneen valaisin huutonetistä.

 Yksi yhteinen tekijä näissä kaikilla valaisimissa on, nimittäin jokaisessa on maalattua peltiä.

Olen ajatellut kotimme olevan sellainen aika skandinaavinen ja modernikin, mutta meillä on loppupeleissä paljon vanhoja tavaroita, ne vaan eivät ole kovin värikkäitä tai huomiota herättäviä, joten ne eivät ehkä nouse sisustuksesta esille. Itse nimittäin yllätyin vanhojen huonekalujen ja esineiden määrästä kun aloin tarkemmin kotiamme katsomaan. Hmm. pitäisikö oikein tehdä kotimme "vanhat tavarat" postaus erikseen?

Pikkuhiljaa, parin vuoden sisällä, on alkanut kotiimme hiipiä väriä, esine kerrallaan ja varsinkin lastenhuoneessa on helppo leikkiä väreillä. Kun melkein kaikki ympärillä on valkoista, pomppaa värit aivan ihanasti esille. Taidanpa tehdä lastenhuoneestakin oman postauksen, vai kiinnostaako nämä koti/ sisustus -jutut teitä ollenkaan?

Mikä on teidän kotinne tyylisuuntaus? Mistä te pidätte?