torstai 30. elokuuta 2018

Matkaan sittenkin!

Instagramissa tarinaa seuranneet tietävätkin jo, että meillä, tai oikeammin minulla on ollut melko mieleenpainuvat viimepäivät.

Olen viettänyt kolme päivää sairaaloissa sappitiehyttukos -epäilyn vuoksi. Maksa-arvot ja bilirubiiniarvot ovat koholla ja viikonloppuisen pahimman kohtauskivun helpotuttua olo lähinnä etova. Jokainen joko itse tapaamani tai tilastani konsultoitu lääkäri on ollut eri mieltä hoitolinjauksesta. Poksin lääkäri oli tietokonekuvauksen jälkeen sitä mieltä, että leikataan koko sappirakko sekä rassataan sappitiehyet. Koksin päivystävä lääkäri taas oli sitä mieltä, että tehdään vain jälkimmäinen operaatio ja jään yöksi osastolle sitä odottamaan. Tänään aamulla osastolla kiertänyt lääkäri taas sanoi, ettei operoida mitään, vaan otetaan magneettikuvat ja leikkausaika tulee postitse kotiin. Kyllästyin olemaan ravinnotta kolme vuorokautta "varmuuden vuoksi", nukkumatta ja jatkuvana neulatyynynä. Kotiutin itseni. Todennäköisesti voisin nyt sappikohtauksen jäljiltä paremmin jos olisin jäänyt kotiin, syönyt ja nukkunut hyvin. Olen käytännössä ollut lauantai -iltapäivästä saakka ravinnotta. Ei ihme, että olo on vähintäänkin veltto ja väsynyt.


Kuuden hengen huoneessa olin varmasti ainoa alle 7-kymppinen ja takuulla tervein kaikista. Ehkä pisin yö koskaan. Voisin kirjoittaa romaanin alkusanoilla " -Eräs loppukesän yö keskussairaalassa". Kertoisin siitä, kuinka kaksi virkeintä rouvaa korjasivat toisen silmälaseja haavateipillä nauraa räkättäen ja tauotta höpöttäen. Tai siitä kuinka aamulla vuoteesta noustessani olin astua lammikkoon, kun vieruskaverin virtsakatetrin keräyspussin suljin oli jäänyt yöhoitajalta vahingossa auki. Lääkepissan haju oli kamala.

Mutta nyt, omalla riskillä luonnollisesti, me lähdetään sittenkin matkaan huomenna! Tämä lomamatka on tosiaan varattu jo talvella, kun koko sappikivistä ei vielä tiedetty, ja lomaa on odotettu pitkään ja hartaasti. Mies ehti jo selvittelemään ottamiamme vakuutuksia matkan perumista ja siirtämistä varten ja hälyttämään niin koirien hoitajat kuin lasten opettajatkin. Onneksi kuitenkin turhaan!

 

 Tänään tämä perhe lentää Kreetan maisemiin pariksi viikoksi! Ig -seuraajat, stay tuned, stooria tulee varmasti juuri niin paljon kuin puhelimeni akku kestää!



lauantai 25. elokuuta 2018

Erilainen venetsialaisviikonloppu


Tänä vuonna rikoimme perinteitä emmekä lähteneet mökille viettämään venetsialaisia. Joka vuosi ollaan sinne aina menty ja lähdetty katsomaan satamassa järjestettävää ilotulitusta sekä juhlittu huvilakauden päättäjäisiä grillaamalla ja saunomalla pitkän kaavan mukaan. Tällä kertaa kuitenkin lomamatkan läheisyys teettää viikonlopulle niin paljon muuta puuhaa, ettei lähdetty enää tiukentamaan aikataulua lähtemällä mökkireissulle.


 


Onneksi ollaan kuitenkin ehditty kesän mittaan mökkeilemään, nauttimaan lämpimistä kesäpäivistä ja pienen hirsitorpan tunnelmasta. Nämä postauksen kuvat ovat kaikki viimeisimmältä mökkireissulta elokuun alusta.

 
 


Lomareissun jälkeen tehdään vielä ainakin yksi reissu mökille ja käydään laittamassa mökkikausi pakettiin ennen talvea. 

 
 


Vaikka mökkeily onkin ihan parasta kesäisin, niin syksyllä siinä on aivan oma ainutlaatuinen tunnelmansa! Ne hämyiset illat ja villasukkiin käärityt varpaat. Kostean maan tuoksu ja taskulampun valo yöllisellä huussireissulla. 

 
 


 Mutta nautitaan nyt vielä näistä lämpimistä ja kesäisistä elokuun viimeisistä päivistä! Tänäänkin on vielä mittari noussut ulkona yli kahdenkymmenen ja aurinko pilkotellut pilvien välistä.


 


Minä pesen ja kuivatan vimmatusti pyykkiä täällä kotona, matkalaukut odottavat jo alakerrassa pakkaajaa ja viimeiset apteekkihankinnat pitää suorittaa huomenna. Ai niin ja viedä meidän ainokainen viherkasvi hoitoon äidilleni! Vielä riittää siis puuhaa ennenkuin Helsinki-Vantaa koittaa. 

 Puuhakasta ja kivaa lauantaita teillekin kaikille! 


 

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kaverisynttärit

...Asuntovaunussa ❤

Meillä vietettiin tyttären 11v. kaverisynttäreitä viime viikolla.  Juhlat järjestettiin tytön toiveesta tällä kertaa kotipihalla asuntovaunussa!


 


 Tyttö kutsui juhliinsa vain muutaman lähimmän ystävän eikä pikkuveljellä ollut mitään asiaa näihin pirskeisiin!  Enää ei pyydetty äidiltä kermakakkua ja kynttilöiden puhaltaminen onnittelulauluineen olisi ollut suorastaan noloa. Sen sijaan tyttö toivoi rockyroadia, suklaapopcorneja ja dippivihanneksia.



 


Suklaapopparit tarjoiltiin "drinkkeinä" muovisista coctail -laseista ja vaunun jääkaappi täytettiin Eskimo -puikoilla sekä pienillä limpparipulloilla. Tyttö autteli rockyroad -karkkien paloittelussa ja dippivihannesten kuorimisessa sekä pilkkomisessa. Ihanaa kun tuon ikäisestä on jo niin paljon apua juhlien järjestämisessä!


 


 Vaunun etupää levitettiin yhdeksi suureksi vuoteeksi, pullonpyörityksellä tytöt valitsivat elokuvan, jota yhdessä katselivat ja jokaiselle jaettiin pienet yllätyspussit joissa oli kynsilakkaa ja "timanttisormus", jonka timantti oli tikkaria.


 
  

Kauaa eivät tytöt kuitenkaan malttaneet elokuvaa katsella, vaan pian oli piha täynnä juoksevia punaposkisia lapsia. Hyvä niin! Ja pääasia, että synttärit oli mieluisat! Kukapa ei tykkäisi kauniina loppukesän päivänä juosta kavereiden kanssa pihalla ja leikkiä kirkonrottaa?


 


Tyttö sai aivan ihania lahjoja ja oli illalla kavereiden lähdettyä niin iloinen ja onnellinen juhlien onnistumisesta, että ihan äidin sydämestä puristi. Ystävät on niin tärkeitä tuossa iässä. 



Katso aina ylöspäin, tavoittele tähtiä ja kuuta. 
Itsetunnosta rakentele elämäsi peruspuuta. 
Muistathan myös sydäntäsi ja sieluasi rakastaa, 
se on voimara, joka tyytyväisyyttä kasvattaa. 
Vielä tulet loistamaan, kirkkaammin kuin uskotkaan.



torstai 16. elokuuta 2018

Tämä vai tuo?

Täällä blogeissa on pyörinyt (ainakin omasta mielestäni) kiva haaste, jossa bloggaaja vastaa kahdesta vaihtoehdosta omimman ja perustelee hieman valintaansa. Minä nappasin haasteen Helin blogista Kotoisaa arkea. Tunnistin Helin noista hänen vastauksistaan niin hyvin, että ajattelin kokeilla itsekin vastata kysymyksiin. Tunnistattekohan te minut vastauksistani? 


Suihku aamulla vai illalla? 
 No jos kukaan yhtään mua tuntee niin tietää heti tämän vastauksen. Eli illalla. Ehdottomasti illalla. Koska aamulla nukutaan juuri niin pitkään kuin vaan suinkin pystyy ilman, että tulee järkyttävä kiire (...ja tulee kuitenkin).

Kaupungin vai luonnonläheisyys?  
Tämä on paha. Mulla on hyvin joko/tai suhtautuminen tähän asiaan. Eli jos asuisin kaupungissa niin pitäisi asua ihan Helsingin keskustassa ja kaupungin sykkeessä, jos taas maalla niin sitten pitäisi asua niin maalla, ettei naapurit häiritsisi ja pihalla voisi kekkuloida alasti kanojen ja kilien kanssa. Nythän asumme välimuodossa, joka ei tavallaan ole kovin tyydyttävä ratkaisu.

Kirkkaat vai neutraalit värit? 
Neutraalit. Valkoinen, musta, harmaa, beige ja puun sävyt miellyttävät silmää. Lisänä ripaus vaaleanpunaista. Tämä toistuu niin kotona, mökillä, asuntovaunussa kuin omassa vaatekaapissakin.

Outo vai typerä? 
Outo. Kaikki on vähän outoja. Toiset enemmän kuin toiset, mutta jonkun silmissä sekin on outoa. Tosin joskus saatan itse olla vähän typeräkin ja reagoida asioihin liian tunteella, vaikka järki muuta sanookin.

Kevät vai syksy? 
 Olen syksynlapsi eli vastaan syksy. Minä, mieheni ja meidän lapset ollaan kaikki synnytty syksyllä. Hääpäiväkin valikoitui syyskuulle. Vaikka keväällä aina herään henkiin ja kunnon kesää rakastan, niin jossain tuolla sielun sopukoissa olen sellainen perusmelankolinen ja kaihoisa ja rakastan syksyä. Paksut lämpimät neuleet, huivit ja saappaat. Torkkupeitot, villasukat, takkatuli ja kuumat keitot. Niitä minä odotan aina kesän jälkeen.

Minttu vai kaneli? 
 Kaneli. Syön riisipuuroa ympäri vuoden kanelilla ja sokerilla. Kanelipullat, kanelikauralastut, kanelinen kaura-omenapaistos, kanelinen porkkanakakku...! Joo, ehdottomasti kaneli!

Suunniteltu vai extempore?  
Suunniteltu. Tarkkaan ja harkiten. Ettei tule pettymyksiä tai yllättäviä tilanteita. Ne on pahoja, tosi pahoja. Ts. me ei varmaan koskaan saada aidattua meidän pihaa, koska joka toinen viikko olen sitä mieltä, että aidataan koko piha ja joka toinen viikko, että aidataan vain osa pihaa ja eilen viimeeksi tulin siihen tulokseen, ettei aidata ollenkaan vaan tehdään koirille tarha. Että juu. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tai jotain.

Leffa kotona vai teatterissa? 
Teatterissa! Siinä on se oma juttunsa, äänentoisto ja iso kuva. Meillä lapsetkin on jo vuosia jaksaneet istua elokuvateatterissa ja aika usein käydään yhdessä leffassa.

Expresso vai latte? 
Latte. Kahviin kuuluu maito. Tai siis jos minä joisin kahvia ja voisin valita, niin valitsisin aina vaniljamacchiaton. Mutta sappivaivojen vuoksi en ole voinut nyt yli vuoteen juoda kahvia. Aina silloin tällöin rohkeana maistan suullisen, mutta aika usein kärsin jälkeenpäin. Odotan aikaa, että voin taas juoda kahvia, kermalla.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli? 
Vastaajan. En ole kovin utelias ihminen enkä kysele juurikaan. Vastaajana olen ehkä liian rehellinen, joten sinä, joka mietit haluatko kysyä minulta jotain, niin olethan varautunut myös siihen itsellesi epämieluiseen vastaukseen.

Halit vai pusut? 
Pysy kaukana! Mulla on suuri "oma reviiri", jolle en mielelläni laske ihmisiä. Kiusaannun halailijoiden lähentely-yrityksistä ja pyrin väistämään sellaiset tilanteet. Eli mieluummin ei. Työminäni kestää paljon tiiviimpää kanssakäymistä ja saatan usein itsekin siellä silittää mummoa tai vaaria olkapäästä ohikulkiessani.

Tulinen vai mieto ruoka? 
Mieto, mutta suolainen. Tykkään kyllä mausteista, mutta tulisesta en välitä ollenkaan. Olen myös arka kokeilemaan uusia ruokalajeja ja pysyttelen mieluummin tutussa ja turvallisessa.

Nahka vai pitsi? 
Pitsi. Tykkään pitsin herkkyydestä ja läpinäkyvyydestä. Pitsiverhot antaa ihanasti valon kulkea läpi. Pitsialusvaatteet on kauniita ja pitsiset yksityiskohdat vaatteissa näyttää kivoilta.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut? 
Jaa-a. Varmaan silloin tällöin molempia. Ehkä ennemmin alipukeutunut kuitenkin, koska en kestä epämukavia vaatteita. Kuljen arkena lähes aina urheilutopissa, trikoisissa vaatteissa ja matalissa kengissä, koska en halua tinkiä mukavuudesta.

Kokemus vai mukavuus? 
Mitä tämä kysymys oikein tarkoittaa? Benji-hyppy vai riippumatto? No riippumatto. Eli mukavuus. Toisaalta kyllä mä mieluummin ottaisin kokeneen miehen kuin mukavan miehen. Eiku. Ja työkaverinakin kokenut on ehkä parempi kuin se, että on vain mukava, mutta muuten kujalla (taisin juuri kuvailla itseni). Oh no.

Tv-sarjat vai elokuvat? 
Tv-sarjat. Ne jatkuu. Mua aina harmittaa kun hyvä elokuva loppuu eikä tiedä mitä hahmoille sitten tapahtui. Jatkumo on hyvä asia. Pahinta on jos elokuva loppuu ns. kesken ja katsojapoloisen pitäisi itse osata päättää mitä siinä lopulta kävi.

Rock- vai country -musiikki? 
Punk. Iskelmä. Ihan mitä vaan mutta ei kumpaakaan noista. Mutta jos ihan pakko olisi valita, niin country, koska viulut.

Punaviini vai valkoviini? 
Kuohuviini. Kuplat, i love.

Yksin vai yhdessä työskentely? 
Yhdessä. Minä tykkään työskennellä tiimissä ja ihmisten kanssa. Silloin aina oppii muiden tavoista työskennellä. Tykkään myös, että itseä mietityttävistä asioista voi puhua työkaverin kanssa.

Uiminen vai rannalla makoilu? 
Uiminen ehkä jos pitää valita vain toinen. Minä kyllä viihdyn rannalla ja laiturillakin oikein hyvin. Voisin vain kuunnella ja tuijotella liikkuvaa vettä, pidellä kädessä kiviä ja tutkailla ympäristöä. En tylsisty helposti.

Pikaruoka vai kunnon ravintola?  
Kunnon ravintola. Posliinilautanen ja kiva tunnelma.

Perunasalaatti vai pastasalaatti? 
Rakastan perunaa ja perunaruokia, MUTTA kylmä peruna on ihan nou nou! Eli (maissi)pastasalaatti, vaikka pastakin on kylmänä vähän yök. Ruoka lämpimänä kiitos. En oikein ymmärrä muun perheen ihastusta kylmiin nakkeihin ja lihapulliin. En koskaan syö suoraan jääkaapista kylmää ruokaa.

Parilliset vai eriparisukat? 
Parilliset. Ymmärrän kyllä, että joskus pesukone syö sukan toisen parin, mutta sitä ei silti korvata eri sukalla vaan valitaan kaapista toiset sukat, joilla on pari.

Tanssiminen vai laulaminen?  
Tanssiminen. Meitsi ei laula. Paitsi joskus jos musiikki on tarpeeksi lujalla niin, ettei omaa ääntä kuule itse eikä muut. Ihan turha pyytää mua karaokeen.




Olipas hauska vastata näihin! Jos joku ei jostain syystä ole ehtinyt vielä törmäämään ja vastaamaan tähän haasteeseen niin nappaahan tästä mukaasi! Olisi hauskaa päästä lukemaan sinunkin vastaukset! 


Aurinkoista torstaita kaikille, minä lähden valmistelemaan tytön huomisia kaverisynttäreitä! Jännitystä on ilmassa! Tulen kertomaan myöhemmin teille niistä lisää.




maanantai 13. elokuuta 2018

Astetta parempi arki

Arki alkoi ja loma lähenee! Kuulostaa hieman hullulta, mutta totta se on! Meillä kutkuttelee ja kihelmöi jo kovasti tuleva Kreetan matka ja väkisinkin ajatukset alkavat kiertää kehää lähestyvän matkan ympärillä. 

Kreikka -kuumetta nostattamaan tein päivälliseksi lemppariblogini Marjan Grilled fetaa.
Tämä oli aikuisten kesken todellinen suksee! Grillatun fetan kaverina tarjolla oli esipaistettuja patonkeja ja paistettua kananrintafilettä.


 


Tämä oli ihanan helppo ja nopea iltaruoka ja mausteineen vei ainakin minut hetkellisesti Kreikkalaiseen tavernaan. 

 
 


  Minä olen joskus tehnyt hieman samoista aineksista kasvisvuokaa, johon tulee viipaloitua tomaattia ja perunaa, aurinkokuivattua  tomaattia, öljyä, fetakuutioita ja yrttimaustetta. Täytyy ehkä tässä ennen lomaa tehdä sitäkin!


 


Mutta nyt jatkan nettikauppasurffailua vielä hetken ennen iltavuoroa. Etsin nimittäin meille matkalle mukaan hamam -pyyhkeitä! Ne on ihan parhaita keveydessään, monikäyttöisyydessään ja kauneudessaan! 


 Iloista ja astetta parempaa arkea kaikille tähän maanantaihin! 


keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kukkia pöydällä ja seinällä



Jos ette ole jo laittaneet merkille niin tässäpä teille pieni fakta minusta: rakastan kukkia! (Ja kynttilöitä ja bling-blingiä...!) ja käytän yhtenään Instagramissa hästägiä #kukkiapitääolla.

Ostan usein kotiin leikkokukkia tai napsin maljakkoon kotipihalta löytyviä kukkia ja oksia. Alkukesästä ruokapöydän vaasissa nähtiin niin omenapuun kukkivia oksia kuin syreenejäkin. Nyt kuitenkin lähes kaikki perennat ovat jo kukkineet, vain muutama hassu kukka nököttää pihalla, joten otin suunnan kukkakauppaan. Ajatuksenani oli ostaa pioneja, mutta nähtyäni nämä suuret hortensiapallot muutin mieleni ja tartuin niihin.




Kukat olivat alkuun kauniin vanhan roosan -väriset.




Kukat ovat myös olleet uskomattoman kestäviä! Ne eivät ole menneet miksikään puolessatoista viikossa, vaan ovat edelleen yhtä kauniit kuin ostohetkellä, joskin niiden väri on muuttunut tummemmaksi ja vihreämmäksi. Värin muuttuminen ilmeisesti johtuu veden laadusta, jos oikein olen ymmärtänyt? Oikaiskaa jos tiedätte muuta.




Jokatapauksessa nämä hortensiat on upeat! Tavallaan hauskaa, että kukkien värikin muuttuu ajan myötä, aivan kuin olisin hiljattain ostanut täysin uudet kukat maljakkoon! 


 


Ja koska olen niin kovin ihastunut kukkiin, niin tilasin niitä hieman seinällekin. Mainittakoon, ettei meillä ole yhtään taulua tai valokuvaa seinillä, koska en ole koskaan niistä oikein pitänyt. Nyt kuitenkin valitsin nämä kaksi hempeää julistetta ja vieläpä melko suuressa koossa. Tummapohjaiseen kuvaan halusin valkoisen kehyksen ja valkopohjaiseen mustan. Minusta tästä tuli oikein toimiva pari. 


 


Olen ollut julisteisiin todella tyytyväinen! Huomattavasti helpompi, nopeampi ja edullisempi tapa sisustaa kuin tapetti, ollen kuitenkin näyttävä. Samoihin kehyksiin voi vaihtaa uudet julisteet jos joulun aikaan kyllästyy katselemaan vaaleanpunaisia pionin terälehtiä (joillekin meistä saattaa käydä niin...öhöm).


 


Enkä muuten ole ainoa julisteisiin ihastunut. Meidän tyttö on nimittäin toivonut syntymäpäivälahjakseen omaan huoneeseen julisteita. Tiedän siis mitä teen tänään illalla, hih. 

 Sisustatteko te julisteilla tai tauluilla?