tiistai 29. syyskuuta 2015

Syyskuun positiiviset

Syyskuu on ollut aika kiva ja kiireinen. Koulunkäynti on lopsahtanut käyntiin hyvin ja arki rullaa. Mitä nyt välillä unohdetaan eväitä ja vaihtohousuja, eli silleen normisettiä.

Viimeisiä viedään tämän kuun osalta, tässä muutamia syyskuun aikana kertyneitä onnenhippuja; 


- Hääpäivä. Voi joko siitä on viisi (!!!) vuotta? Jestas.

- Kynttilät ja tunnelmavalot. Niitä on tullut viriteltyä taas sinne tänne. Jokseenkin kivoja nämä pimenevät illat.

 




- Juhlat. Syyskuu on meidän perheen juhlakuukausi, on synttäriä ja hääpäivää ja mitä kaikkea.




- Pestoomarkkinat ja lähiruokamessut. Ihan mahtavaa, että täällä järjestetään tällaisia kivoja koko perheen tapahtumia!

- Elokuvareissu lasten kanssa; Inside Out. Kiva leffa, vaikka vähän jäikin mietityttämään sen vaaleanpunaisen ronsun juttu.

- Kotipäivät (vaikkakin etäopiskeluja tehden). ts. ei tarvitse pestä pyykkiä illalla väsyneenä, kun sen voi tehdä jo päivällä kouluhommien ohessa.

- Syksyn värit. Ja syksyllä on tosi kaunis lämmin valo, sellainen ilta-aurinko aamusta iltaan tiedättehän?

- Wii. Lapset ovat innostuneet siitä uudestaan. Niin paljon parempaa ajanvietettä kuin telkkari!

- Wintage maali. Mattapinta iskee jotenkin nyt tosi kovaa ja ne maalikartan värisävyt on upeat. Tässä huomaa miettivänsä mitä seuraavaksi maalaisi, vaikka todellista tarvetta ei olekaan. Hups.






- Porin matti. Se on söpö ja se lämmittää niin mukavasti. Nyt siinä voi taas poltella tulia ilman, että läkähtyy kuumuuteen yöllä.


- Todella monet kukat kukkii kukkapenkeissä vielä nyt syyskuun lopussa, aika huikeeta! Nämä runkoliljat on niin kauniita, ja ajatella, että kukkasipulit maksoi Lidlissä alkukesästä vain muutaman euron. Nyt saa leikkokukkia suoraan omasta pihasta.




- Viime viikonloppu oli syyskuun ainoa mökkiviikonloppu. Siellä "metsän keskellä" todella huomaa syksyn tulleen. Lohdutonta, mutta kaunista.





-Metsä aurinkoisena iltana. Ei hyttysiä tai muitakaan kiusankappaleita, lapset söivät marjoja suoraan maasta ja istuivat mättäälle välillä huilaamaan.





-Liittyen edelliseen; runsas puolukkasato. Puolukat on muutenkin kivempia kuin mustikat. Helpompi poimia, ei sottaa sormia ja vahva hyvä maku. Tähän voisi lisätä myös vispipuuron <3 Olen keittänyt useamman puuron jo karkeisiin riisijauhoihin (allergian takia) ja ai että kun on hyvää!




Listaan voisi lisätä vaikka mitä; aurinkoiset syyspäivät, keltaiset lehdet, saappaat (jes!) ja kaulahuivit, ompelu, takkatuli, ulkoa tulevien lasten punaiset ja viileät posket, villapaidat ja neuleet....

Ja itseasiassa mä oon tosi iloinen, että uudet perunat loppuu ja kauppoihin tulee kunnon syyspottuja paksuilla kuorilla. Inhoan syödä perunoita kuorineen ja ne ohuet kuoret on vaikeaa kuoria pois. Syyspottu rules ja niistä tehty kunnon perunamuussi!


Miltä tämä lista näyttää, onko teidän syksyssä samanlaisia ilonaiheita vai oonko mä yksin näiden kanssa? 



torstai 24. syyskuuta 2015

Mikä mua vaivaa?

Tuli tuossa mieleen, että ollaan asuttu täällä uudessa kodissa ja uudella paikkakunnalla nyt vähän yli vuosi. Aika on mennyt nopeasti, mutta se taitaa liittyä enemmän kirjoittajan ikään kuin mihinkään muuhun :D Mikä siinä onkin, mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin aika juoksee!?

Aloitettiin silloin heti muutettuamme remontti keskikerroksesta, eli laitettiin uusiksi kaikki pinnat keittiö, ruokailutila -olohuone -akselilta. Vaihdettiin keittiö ja kodinkoneet, kaadettiin pari seinää, eli ei ihan pientä pintaremonttia sitten kuitenkaan.
Ja silti!! minulla on nyt jo "syyhy" muuttaa olohuoneen ilmettä. Siis vuosi sitten rempatun huoneen! 




Sama juttu mökillä! Nyt kun saatiin sielläkin remontti edistymään ja makuuparvi kutakuinkin valmiiksi, aloin jo suunnitella porstuan seinien maalausta ja lattialautojen vaihtoa. Uusi naulakko olisi kiva ja säilytyspenkkikin pitäisi uusia ja vierasaitta rakentaa (ja voittaa lotossa ennen näitä kaikkia...).

Ehkä mulla vaan on ollut viime kesänä liikaa aikaa tuijotella seiniä? Vai onko tämä parantumaton sairaus? Että aina pitää olla joku projekti, rahareikä, tuunausjuttu meneillään? Tarttuuko tällainen tauti samalla hetkellä kun omistussuhde astuu kuvioon? En nimittäin myönnä, että vuokralla asuessa olisi ollut samanlainen vimma ja pakkomielle häärätä kämppää nurin.



Vai liittyykö tämä vanhenemiseen? Että alkaa kiinnostaa remontoiminen ja puutarhanhoito, eikä ole enää "ihansama" minkälaisen sohvannurkkaan päivän päätteeksi köpsähtää?

Pari päivää sitten laitoin meidän olohuoneen sohvan myyntiin ja takkahuoneen nahkasohvaakin olen kovaa vauhtia häätämässä. Uusista ei tietenkään ole mitään hajua, joten pian varmaan istutaan koko perhe lattialla kaikessa tässä muutosvimmassani!

 

Minulla ei ehkä niinkään ole pakottava tarve saada uusia huonekaluja/esineitä/juttuja, vaan siirrellä ja vaihdella/tuunailla näitä jo olemassaolevia huoneesta toiseen. Eli en sanoisi tätä tautia suuruudenhulluudeksikaan.

Nii, että mikä mua sitten oikein vaivaa? Ja onko tähän parannuskeinoa?


maanantai 21. syyskuuta 2015

Syksy

Syksy tekee tuloaan. Sen haistaa niin pihalla kuin sisälläkin. 

 


Pitkin kesää on tullut polteltua roskia puuhellassa, mutta nyt sekaan voi jo heittää muutaman puukalikan lämpöä tuomaan. Viikonloppuna laitettiin pitkän kaavan mukaan ruuatkin siinä ja tulet paloivat useamman tunnin yhtämittaa. Aika lämmin tuli tönöön ja sisälämpömittari näyttikin illalla +27 astetta.



Viime syksy oli enimmäinen tässä kodissa ja minulle, ikäni kerrostalossa asuneelle, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Opettelin tekemään tulet takkaan ja hellaan...uunissa polttelin isoimpia halkoja ja kun pellin sai kiinni nousi ihana lämpö muuria pitkin yläkertaan asti.
Tänä syksynä ja talvena en ole enää päivisin kotona puilla pelailemassa, joten joudumme varmasti tyytymään sähkölämmitykseen viime vuotta enemmän. Se vähän harmittaa, koska noilla uuneilla tulee niin ihana lämpö ja ne samalla kierrättää huoneilmaa aivan eri tavalla kuin patterit.

Pian pitää myös hakea varastosta yläkertaan vievään portaikkoon ovi ja asentaa yläkerran sisäikkunat takaisin paikoilleen. Menee muuten lämmöt harakoille. Nämä on näitä joka syksyisiä traditioita. Keväällä poistetaan ja syksyllä asennetaan takaisin.



Pelastin muuten tomaatit etanoiden kynsistä ja toin ne kasvihuoneesta sisälle kypsymään. Tässä oli lähtötilanne.
En tiedä, mutta viikonloppuinen uuninlämmitys taisi tehdä tehtävänsä ja nyt näistä on liki jokainen jo kypsä ja punaposkinen. Ja siis syy, miksi tomaatit roikkuvat varsineen katonrajassa, on se, että luin fb puutarharyhmästä tällaisen kypsytysvinkin. Tällä konstilla kuulemma tomaatit saavat kypsyessään varsista vielä ravinteita ja makua. En tiedä pitääkö paikkansa, mutta ainakin nämä maistuvat tosi hyviltä kun kypsyvät tuossa hiljalleen.

 


Pihakalusteet saavat toistaiseksi olla paikoillaan, mutta varmasti lokakuun puolella nekin kannetaan säänsuojaan varastoon odottamaan kevättä. Kanihäkki jo kasattiin ja vietiin varastoon. Aika säälittävän vähän meidän puput pääsi tänä kesänä ulos kun oli niin märkää ja tuulista. Pitäisi suunnitella niille sellainen isompi ja osittain katettu ulkohäkki ensi keväänä, kun ne kuitenkin silminnähden nauttii ulkoilusta.

Lasten ulkovaatteita päivitetään sitä mukaa, kun niitä tarvitaan ja kesäiset laitetaan pikkuhiljaa pois; vinttiin odottamaan kirpputoria. Muutaman pipon jo ompelin, mutta kaulureita ja tumppuja pitää vielä tehtailla. Tyttö jo lapasia pyytelikin kun penkoi mun kangaspinoja yksi ilta, joten ehkäpä sitä pitäisi tarttua tilaukseen.



Ostin pihalle muutaman Callunan ja viskasin tuulessa rönttääntyneet orvokit pois. Aika monet kesäkukat kukkii vielä kukkapenkeissä, mutta purkkeihin laittelen pikkuhiljaa jo syksyisempiä kasveja ja ripottelen kynttilälyhtyjä pitkin pihaa.




Yksi omenapuista on tiputtanut lähes kaikki lehtensä (suuttunut varmaan jostain?!) , mutta muissa niitä vielä piisaa ja jahka pihan koivut varistavat lehtensä on haravalla jälleen tosissaan hommia!
Kuulemma lehdet pitäisi haravoida kasoiksi puiden juurille antamaan ravinteita, mutta nehän lentää ensimmäisessä tuulenpuuskassa takaisin pitkin pihaa!! Minulla on siis dilemma. Siisteyteen pyrkivänä ihmisenä maassa lojuvat lehdet ahdistaa, mutta järki sanoo, ettei niitä kannata vielä haravoida pois, kun uusia kuitenkin tippuu päivittäin. Miten te pihaa ja puutarhaa hoitavat ihmiset toimitte?


Syksyssä on kyllä sellaista luopumisen haikeutta, kovin kaunista ja riipaisevaa. Samalla on kuitenkin kiva kaivaa villasukat jalkaan ja tuijotella takkatulta. Ristiriitaista tavallaan.


Ihanaa syksyistä alkanutta viikkoa sinne koteihin ja hei kertokaas oletteko jo laitelleet kotiin ja pihalle syksyä? Minulla on hirmuinen vimma tehdä meidän olohuoneelle jotain, mutta en oikein itsekään tiedä, että mitä! :D


torstai 17. syyskuuta 2015

Kolmevitonen

Se on puolet seittemästäkympistä, joka on todennäköisesti se ikä, jolloin me 80-luvulla syntyneet jäädään eläkkeelle.


 


Joskus 20-vuotiaana kolmekymmentä oli tosi kaukainen luku. Kolmekymppiset oli tosi aikuisia silmissäni. Niillä on ura ja perhe ja ne tekee fiksuja juttuja. 

Kolmevitoset oli jo ihan tätejä!
Niillä on jo isot lapset ja ne harrastaa kansalaisopistossa kirjontaa ja uimahallissa ne pukeutuu litistävään kokouikkariin eikä ajele karvojaan.

Niillä on vakituinen työpaikka ja kahdeksasta neljään työaika. Siellä ne on työskennelleet yli kymmenen vuotta ja nauttii nyt kaikista ansaituista vuosilomista. Mutta lomalla ne käy korkeintaan Ruotsin risteilyllä, muun loma-ajan kolmevitoset haravoi ja sienestää mökillä. Jos ne haluaa pitää oikein hauskaa, niin ne tapaa yhtä vanhoja ystäviään kulttuuririennoissa, ja silloin ne puhuu vaan työstään tai politiikasta  viinilasillisen kanssa. Ei ne ainakaan yökerhoissa käy tai tanssi muita kuin paritansseja.

Ne syökin tosi tylsän tavallisesti. Kastiketta ja perunaa, eikä koskaan pizzaa tai karkkia ja vielä vähemmän ne käy jossain mäkkärissä. Jos niiden joskus harvoin tekee mieli makeaa niin ne tekee jonkun jälkiruokakiisselin. 



Nyt mä olen tuollainen vai häh?! 
 Ei ei ei, en tunnista itseäni tuosta kuvauksestani.



Ensinnäkään en omista kokouikkaria enkä jättäisi karvoja ajelematta tai hiuksia värjäämättä.

En harrasta kansalaisopistossa kirjontaa, vaan ompelen intohimoisesti kotona kellarissa. Lenkkeilen kun jaksan ja viitsin, eli kaksi kertaa vuodessa.

Syön karkkia sohvalla. Usein. Aivan liian usein. Syön pizzaa ja hampurilaisia jos tekee mieli, vien myös lapset syömään pizzaa ja hampurilaisia jos tuntuu siltä. Ja joo, sorrun terveellisyyden nimissä välillä myös mummoiluun.  Keitin eilen tuoreista puolukoista kiisseliä ja vispipuuroa. 

Musta on joskus hurjan kiva hytkyä jossain baarissa ja tanssia aamuyön tunneille. Enkä koskaan juo viiniä, se maistuu liian karvaalle. Politiikankin jätän mieluummin väliin, puhukoot ne, jotka siitä enemmän ymmärtävät.

Meidän lapset ei ole kovin isoja, ei ainakaan niin isoja, että ne voisi keskenään jättää kotiin ja lähteä kansalaisopiston kurssille tai vielä vähemmän firman pikkujouluihin. Toinen ei edes pyyhi pyllyään itse, joten kyllä ne vielä aika lahkeessa roikkuu. Ja mun puolesta saa roikkua vielä pitkään.

Mulla ei myöskään ole vakituista työpaikkaa eikä pitkää työuraa.Tai on, jos kotiäitiys lasketaan työuraksi, sitä kesti seitsemän vuotta yhteensä. Lompakko ei varsinaisesti pullota tuon uran jäljiltä, eikä naulakossa roiku Chanelit ja Burberryt, mutta ainakin olen tehnyt lasten eteen parhaani ja toivottavasti antanut hyviä eväitä tähän elämään. 
Nyt ollaan siis tilanteessa, että minä olen päätoiminen opiskelija ja aivan opintojen alussa vielä. Valmistun ehkä reilun kolmen vuoden päästä, eikä minulla ole hajuakaan missä tulen uuden ammattini puolesta toimimaan. Mutta eiköhän sekin ajallaan selviä. 

En stressaa ja hyperventiloi enää samoista asioista kuin 2-kymppisenä. Suurimmat huoleni liittyvät lapsiin ja niiden terveyteen ja pärjäämiseen, ei niinkään omaan napaan ja sen ympärillä tapahtuviin asioihin. Ikäkriiseihinkin suhtaudun melko rennosti, yksi harmaa hius sinne tai tänne, vatsamakkaratkin on ja pysyy.





Mulla on nyt, kolmevitosena, asiat tosi tosi hyvin.  On rakas aviomies, ja vieläpä hyvä ja kunnollinen sellainen. Kaksi ihanaa lasta, sievä pieni omakotitalo ja toimiva tankattu auto pihassa. On omia opiskelujuttuja ja innostava harrastus. On kahden raskauden löysistämä vatsanahka ja liiallisesta mukavuudenhalusta aiheutuneet jenkkakahvat. Rillitkin asettelen mielelläni päähän kun pitää oikein pitkään keskittyä lukemaan. Mutten silti koe olevani niin kovin aikuinen ja vauhdilla neljää kymppiä lähestyvä täti-ihminen. Tykkään hyppiä trampoliinilla ja rakentaa juna-ratoja. Innostun edelleen kauppoihin ilmestyvistä uusista kimaltavista meikeistä, vaikka sipaisenkin naamaani iltaisin silmänympärysvoidetta.

Kolmeviis on siis tosijees!





tiistai 15. syyskuuta 2015

Kylmät aamut ja massan mukana kulkeva Suuttuja

Vaikka viime viikot onkin olleet lämpimiä ja aurinkoisia ovat aamut olleet hirmu kylmiä ja kosteita, siis todella syksyisiä. Viime viikolla kaiveli tyttö jo sormikkaita käsiin kun lähti aamulla pyöräillen kouluun. Monilla on kuulemma jo ulkohousutkin käytössä koulun pihalla.

No, eipä siinä.
Pitää siis päivittää kuistin lipaston sisältö. Aika monet viime keväiset pipot ja hanskat ovat vielä hyvässä kunnossa ja sopivan kokoisia, mutta ainahan se on mukavaa saada jotain uutta, vai mitä?

Ja koska en ollut vielä kokeillut tehdä rusettipipoa, niin lähdin siitä liikkeelle. Tyttö vallan rakastui tähän PaaPiin raksut -kuosiin ja ennenkaikkea väriin ja kun kaapista sattui löytymään pala ohutta puuvillaa sopivassa värissä niin pipoksihan ne muuttui.






Uuteen pipoonsa tyytyväinen neiti lähti iloisella mielellä aamulla se päässään kouluun. 
Vähän oli hakusessa noiden rusettikappaleiden koko ja saatoin vähän liioitella sen kanssa, hups. Mutta ensimmäiseksi yritykseksi ihan ok, vai mitä sanotte? 
 



Pakkohan se oli sitten tehdä toinenkin, itseäni ajatellen, mutta jotenkin arvaan, että tämäkin sujahtaa vielä tuon neidin päähän kun silmä välttää. Meillä kun on nykyään lähes samankokoiset päät! Tässä kankaana Verson Puodin Paratiisin puutarha ja rusetti on ihan vain yksinkertaista raitatrikoota.




Ja koska ompelin tytölle, niin tottahan Suuttuja pongahti paikalle vaatimaan itselleen samanlaista. Se olisi halunnut myös ison rusetin pipoonsa. En kuitenkaan laittanut. En halua, että sitä aletaan kiusaamaan päiväkodissa. Lapset on niin kamalan raakoja eikä kiusaamiseen vaadita kuin vähän väärän näköinen pipo. 

 


Onneksi kangasta riitti niin pääsin toteuttamaan vielä alkuperäisen tälle kankaalle suunnitelmani ideankin, nimittäin puseron Suuttujalle. Tästä tuli niin reipas ja raikas! Tykkään kovasti. 

Mutta kuten voitte arvata... Suuttuja valitsi aamulla päälleen kaupasta ostetun harmaan paidan ja farkut. Tylsä tyyppi ja massan perässä kulkija nyt jo

Uhkasin antaa paidan naapurin pojalle. Krhm.


 

 No ehkä huomenna on parempi lykky ja poika suostuu pukemaan uuden paidan päälleen. Sovituskuvaa ei siis juuri nyt ole saatavilla, sorry. 





tiistai 8. syyskuuta 2015

Hääpäivä

Meillä oli perjantaina hääpäivä. Puuhäät, eli viisi kokonaista vuotta vaimona ja miehenä. Olen aika onnekas <3

Etukäteen oli kamalan vaikeaa miettiä kivaa ja tarpeellista lahjaa, mutta kun facen ompeluryhmässä näin tästä trikoosta tehtyjä vaatteita, niin se olikin siinä sitämyöden. Tilasin pari viikkoa aikaisemmin siis kankaan ja jännityksellä odotin sen saapumista. Tiukille meni, kangastilaus saapui keskiviikkona, joten torstaina leikkasin ja ompelin kiireenvilkkaa saadakseni puseron valmiiksi.




Jollain konstilla onnistuin ilman kaavaa tekemään sopivan kokoisen ja istuvan teepparin. Mutta edelleen, se hyvä miesten luottokaava on hakusessa. Olisi aika paljon helpompaa tehdä hyvän kaavan pohjalta, kuin mututuntumalla vanhoja paitoja mittaillen.




Paita tuli ihan tarpeeseen, sillä miehen teepparit alkaa olla jo nukkaisia ja harmaantuneita, mutta pakko oli ostaa yksi "tarpeetonkin" lahja. Tavallaan meille yhteiseksi. Meillä nimittäin oli taannoin tarkoitus käydä elokuvissa katsomassa Fifty shades of Grey, muttei koskaan saatu järkättyä lapsia hoitoon ja mentyä. Joten...ostin sen dvd:n ja perjantai-iltana, lasten mentyä nukkumaan, istuttiin sohvalle karkkikipon kanssa sitä katsomaan. Sanoisin, että ihan jees, vaikka se loppuikin mun mielestä ihan outoon kohtaan ja kirjat on kyllä parempia. Ihmettelen myös elokuvan aikaansaamaa kohua. Aika hassua, kun eihän siinä nyt mitään sensaatiomaista ollut.


Synttäriksi, jotka oli siis tiistaina (jep, tämä juhlien määrä on hurja!) ostin ihan kaupasta Hilfigerin t-paidan ja siihen lisäksi ompelin tällaiset bokserit. Vähän oli sellainen "reilu vaimo" -fiilis tuon kuosin ja värin takia, mutta musta niistä tuli niin mageet!




Ja hei, mistä te muut ompelevaiset ostatte bokserikuminauhaa, tuollaista napakkaa ja leveää? Viime syksynä Karnaluksista niitä katselin, mutta ne jäi kuitenkin sinne hyllylle, mutta varmaan ihan kotosuomestakin jostain näitä saa tilattua?


 


 
Nyt minä koetan palautua näistä juhlahumuista ja Pajulahden reissusta ja pidän pyllyni tiiviisti kiinni kotisohvassa tänään ja huomenna. Huomenna saattaa parikin lihasta olla hellänä tämän päiväisestä kuntoilusta. Kivaa oli, mutta on kotiin vaan ihana tulla <3 







sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Syyspertsaa

Tällä viikolla valmistui kauan odotettua PerusPerttiä päiväkotiarkeen nuorimmaiselle. Seuraavaksi pitäisi joko tehtailla tai ostaa sille housuja. Katselin sen eilisiä lempparihousuja ja melkein pyörryin. Ne on olleet viimeeksi jalassa alkukesästä ja nyt kun näin ne sen päällä niin öööööö.... söpösti puristaa pohkeita noi lahkeensuiden kumpparit! Apua! Ei ihme, että tyypillä on öisiä kasvukipuja kun vauhti on tällainen.

Nyt kun syksy alkaa kolkutella, niin kaipaisin ihanan pehmeitä ja lämpimiä joustofroteita ja veloureita, mutten löydä mieleisillä kuoseilla mistään. Saa vinkata jos tiedät jossain sellaisia myytävän. Tuntuu, että digitrikoita ja joustocollegeja pukkaa joka kaupasta, muttei näitä vanhoja lemppareita ollenkaan. 


Ostin Verson puodista tätä tuutti-trikoota vaaleanpunaisena ja turkoosina ja saatoin vähän yllättyä, kun Suuttuja halusi nimenomaan tätä vaaleanpunaista omaan paitaansa. Mutta miksikäs ei? Onhan tämä tosi söpö ja raitoihin yhdistettynä sellainen vähän reippaampi.



Ja joo, tuutit on pop. Tätä keltaista tuuttia tilasin siis vuosi sitten ja olen siitä ommellut jo pipoa ja farkuntaskua, mutta nyt vihdoin myös puseron. Lasketut hihat toimii niin hyvin tälle meidän pojalle, että taidan jatkossa tehdä pelkästään tällä kaavalla sille.



Pohojalaaset ja karhu -trikoo kolahti ihan täysillä! Pohjaväri on hurjan kiva vähän petrooliin vivahtava sininen ja toi kuosi!!! Niin huippu!
Työkoneet digitrikoo oli pojan oma toive ja sen kanssa tyyliin kuljettiin äidin perässä ja pyydettiin paitaa. 




Tässä siis myös noi lasketut hihat. 


 

Tämmöisiä tällä kertaa. 
Meillä on ollut melko hektinen viikko, kiitos syyskuisen juhlakuukauden, mutta eiköhän se tästä taas. Juhlapostauksia siis tulossa jahka kerkiän niitä rustailla!

Nyt pyykinpesuun ja pakkaamaan huomiseksi varusteita, minä nimittäin lähden pariksi päiväksi liikkumaan ja opiskelemaan Pajulahden liikuntakeskukseen opintojen puolesta. Niin jännää! Ja vähän outoakin olla kaksi kokonaista päivää ja yksi yö ilman miestä ja lapsia. Saattaa whatsappi tuutata kuumana, kun kyselen ja varmistelen miten mies muistaa hakea lapsen hoidosta ja pärjää niiden kanssa, hehhee. Minä meinaan parhaani mukaan ottaa tämän lomailun kannalta; syödä hyvin valmiista pöydästä vailla tiskejä, pyykkiä ja ruuanlaittoa. Mukavaa vaihtelua arkeen!







tiistai 1. syyskuuta 2015

Venetsialaiset

Kirjasin puhelimen kalenteriini jo kuukausia sitten viime viikonlopun mökkiviikonlopuksi. Samalle viikonlopulle kun oli laitettu sekä markkinat, että Venetsialaiset eli huvilakauden päättäjäiset.

Ja mökille me mentiin! Perjantaina oli aivan kamala sää, vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ballerinat vettä valuen tulin koulun jälkeen kotiin. Onneksi oli lyhyempi päivä ja olin edellisiltana jo pakannut mökkikassit valmiiksi, niin päästiin hyvissä ajoin liikkeelle. Sää kirkastui mitä lähemmäs mökkiä päästiin ja lauantai-aamuna herättiinkin näin ihanaan auringonpaisteeseen!

(ja oravanpoikasten ralliin meidän peltikatolla!! Niillä on pesä meidän kattolautojen alla ja kumpanakin aamuna alkoi klo 7 hirmu ripinä ja kaahaus pitkin talon ulkopintoja. Sieltä lautojen raosta ne söpöläiset kurkki meidän pihapuuhailua koko viikonlopun.)


Aurinko paistoi koko päivän ja saatiin taas paljon hommia tehtyä, kiitos lämpimän ja ihanan elokuun viikonlopun.


Iltapäivällä napattiin ämpäri ja poimurit mukaan ja lähdettiin marjametsään lasten kanssa. Puolukat oli melkein kaikki vielä raakoja, mutta saatiin me niistäkin ihan kivan kokoinen saalis.


Enpä olisi uskonut etukäteen, että lapset tykkäisivät kulkea tuolla metsässä ja poimia marjoja, mutta nehän tykkäsi. Ihan hurjasti. Joten pitää mennä toistekin.


Ja tokihan poimurit piti huuhdella käytön jälkeen lammen kirkkaassa ja yllättävän lämpimässä vedessä.



Isähenkilö oli laittanut jo alkuiltapäivästä savusaunaan tulet ja pian metsästä saapumisen jälkeen päästiinkin pesulle ja löylyttelemään. Tuo viime kesänä rakennettu saunan terassi on ollut paljon käytössä ja joka saunareissu istutaankin kylmien juomien kanssa moneen kertaan siinä jäähdyttelemässä.



Illan tullen sytyteltiin tulet kynttilöihin, sisälle ja ulos ja laitettiin nuotio palamaan. Venetsialaisia kun sanotaan myös muinaistulien yöksi.


Lapset teki meille "juhlajuomat", eli mustaherukka-mintunlehti vettä. Hih. Nooooo, joskus voi juhlia tälleen kevyemminkin. Eipähän särkenyt pää sunnuntai-aamuna.



Ja tuttuun tapaan lähdettiin illalla pimeässä vielä satamaan katsomaan ilotulitusta. Tästä on tullut jo perinne. Lapsetkin jaksoivat ihmeen hyvin valvoa, vaikka päivä oli ollut touhua täynnä.



Harmi, ettei mun puhelimella saanut yhtään hyvää kuvaa ilotulituksesta... Mutta kerrottakoon, että se oli upea valoshow! En muista vastaavanlaista nähneeni! Kannatti siis valvoa ja lähteä katsomaan.



Sunnuntaina vielä perattiin mustaviinimarja pensaat (vaivaiset neljä tuntia siinä meni, huhhei!) ja tänään olen keitellyt  niistä mehuja ja hilloja talven varalle. Nyt uskon ja luotan siihen, että näiden talteen keiteltyjen vitamiinipommien ansiosta me vältytään koko talvi flunssalta, hehhee.

Pakko oli ottaa ihan kuva, kun tuvan ikkunan alla kukki niin kauniisti (ja hurjasti levinneet) mäkimeirami ja minttu. Ensi kesänä kyllä kaivan niistä osan ylös ja istutan kotipihallekin näitä ihanuuksia! Tarkoitus oli napata muutama oksa kotiin vaasiin tuoksumaan, mutta siinä kotiinlähtötohinoissa ne unohtui, pöh.




Hirmu haikeaa oli lähteä mökiltä kotiin. Siellä on aina niin hyvä olla. Meidän oma rakas piilopaikka <3 Onneksi jo sovittiin, että lähdetään parin viikon päästä sinne taas viikonloppua viettämään.

Miten te vietitte Venetsialaisia jos vietitte? Onko siihen joku perinne?