maanantai 29. elokuuta 2016

Elokuun viimeinen



Viikonloppu hujahti ihan älyttömän nopeasti mökkimaisemissa. 
Perjantai meni laitellessa pihaa ja kokkaillessa, tehtiin nimittäin niitä hyviä halloumihamppareita. Kaurasämpylän väliin sujautin grillattua halloumia, broilerinfileetä, tomaattia, salaattia ja pestoa! 
Suosittelen kokeilemaan tavallisten jauhelihapihvien sijaan näitä!



Ostettiin juhannuksen jälkeen Prismasta iso paviljonki mökin patiolle 
ja eilen palautettiin se ruostuneena takaisin. 
Uskomatonta, että ns. laatupaviljonki ei kestänyt kahta kuukautta ehjänä ja hyvänä pihalla, 
samassa paikassa, 
jossa Ikean "halpis"paviljonki on kestänyt ruostumatta ja hyvänä 4 vuotta! 
Heti alkuun katoksesta lerpahti kankaat 
ja vesisateen jälkeen katto oli täynnä pussittavaa vettä. 
Seuraavaksi katkesi sivuverhoja pitävät muoviset (öhöm!!) kiinnikkeet 
ja nyt kun tultiin mökille oli mustan rungon hitsauskohdissa oranssia ruostetta. 

Mikä pettymys. 

Koottiin siis vanha, pienempi, Ikean paviljonki takaisin paikoilleen 
ja ostetaan siihen vain uudet kankaat keväällä. 
Nyt ripustin siihen tunnelmaa tuomaan harsomaiset verhot, 
aurinkokennovalaisimet ja ilmapalloja venetsialaisten kunniaksi.




Perjantaina piti sataa koko päivän, 
mutta meidän onneksi ennusteet menivät pieleen 
ja saatiin laitella pihaa aurinkoisessa ja kuivassa säässä! 

Lauantaina olikin tosi kova tuuli, mutta se ei aiheuttanut meille mitään harmia. 
Käytiin kylällä markkinoilla ja ostamassa illaksi myrskylyhtyihin lamppuöljyä. 
Grillattiin lehtipihvit grillissä ja puuhasteltiin pihalla koko porukka. 
Ainoa mikä jouduttiin jättämään suunnitelmista tuulen vuoksi oli ulkotulet. 
Niitä ei rohjettu noin kovalla tuulella poltella, mutta onneksi lyhdyt ja aurinkokennovalaisimet toivat toivottua tunnelmaa. 



Lapsilla oli muurahaisia pöksyissä koko lauantain, 
kun piti odottaa pimeän tuloa ja ilotulitusrakettien ampumista! 
Isähenkilö osti muutaman raketin, joita ihasteltiin pihakeinusta käsin 
ja myöhemmin lähdettiin vielä satamaan katsomaan kunnan järjestämää jokavuotista ilotulitusta. 
Koirakin otettiin mukaan ja voitiin todeta ettei se ole paukkuarka. 
Vähän se roikutti häntää alhaalla alkuun, 
mutta lopulta se makoili vain meidän jaloissa odottaen takaisin autoon ja nukkumaan pääsyä. 
Se on väsyttävää puuhaa olla pihalla tarkkailemassa perheen touhuja monta päivää putkeen, hih.


  

Ihana viikonloppu ja ihanat venetsialaiset siis takana ja eilen illalla palattiin kotiin. 
Tätä viikonloppua olisi voinut venyttää vielä hitusen, niin mukavaa mökillä oli taas olla.

Tänään arki ja syksy pamahtikin oikein kunnolla päin kasvoja, 
kun heti aamusta sai lenkittää koiraa vesisateessa. 
Pakko kai se takkikin on vaan kaivaa kaapista esille, 
vaikka kovasti ajattelin pärjätä vielä poncholla ja huppareilla... 
Kenkäongelmakin odottaa vielä ratkaisua, mutta ehkä parempi odotella kuin kiirehtiä suin päin kaupoille?


torstai 25. elokuuta 2016

Huvilakauden päätös


Täällä pakkaillaan ja suunnitellaan viikonlopun menuuta mökkiolosuhteissa. 
Tiedossa on villasukkia ja nurmikon leikkausta, saunomista ja kortin peluuta. 
Mökkipaikkakunnalla on lauantaina markkinat ja illalla huvilakauden päätös ilotulitus satamassa, 
joten eiköhän mekin perinteisesti lähdetä niitä tutkailemaan.



Perjantaina tai lauantaina ajattelin valmistaa hampurilaisia paistetulla halloumilla! Kivaa olisi, jos aterian pystyisi kattamaan ja nauttimaan vielä ulkona, mutta se taitaa olla toiveajattelua elokuun kosteissa ja viileissä illoissa. Hassua muuten, että meillä on mökillä isompi ruokapöytä pihalla kuin sisällä! (Edelleen murisen sitä pyöreää pöytää...siihen on vaikea edes kattaa kauniisti. Pah.)

Tämä syksyllä mökkeily vähän haastavampaa kuin kesäisin, sillä mukaan saa pakata melko paljon enemmän vaatekertoja, lapsille pitää olla vedenpitävät ulkoiluasut ja kuitenkin saattaa tulla niin lämpimiä iltapäiviä, että t-paitojakin tarvitaan. Lisäksi matkoille on kiva laittaa vähän siistimpää päälle kuin polvipussiverkkarit ja kulahtanut huppari. Vaikka totuuden nimissä juuri sellaisissa taidan tämän päiväisen menomatkan viettää ja vaatia vielä pysähdystä Hesburgerin kohdalla :D


Iloista elokuun viimeistä viikonloppua! 
 Olkoon se vielä aurinkoinen ja kesäisen lämmin! 

*
*
*

ps.  Mulla on kenkäongelma. Olen surffaillut pari päivää nettipuodeissa etsimässä THE syksykenkiä, kevyitä, mukavia, siistejä ja kaikkiin asuihin sopivia. Ballerinat ja kangastossut on pian kylmät ja saappaat liian lämpimät. Nyt mulla on kahdessa eri nettikaupassa ostoskorissa kengät enkä osaa päättää kummat tilaan. On tää hankalaa. (tiedän, maailman suurin ongelma taas)


maanantai 22. elokuuta 2016

Löytöjä ja luopumista

Takana on ihan huikean kiva viikonloppu!

Lauantaina Laura Raparperin alla pyysi minut mukaansa Porvoon pihakirppispäivään. Lähdettiin heti aamusta liikkeelle ja kierrettiin niin kauan kuin kirppikset olivat avoinna. Lasten kanssa 24/7 vietettyjen viikkojen jälkeen oli rentouttavaa olla liikenteessä kahdestaan ja ajan kanssa. Syötiin lounasta ihan rauhassa ja vieläpä terassilla, elokuun puolivälissä. Kukaan ei keskeyttänyt, ruoka oli hyvää ja sää aivan mahtava! 




No ei me pelkästään kulutettu kengänpohjia ja syöty hyvin, vaan tehtiin ihan huippuja löytöjäkin, minä vähemmän kuin Laura, mutta silti tosi ihastuttavia muutamia juttuja! Meidän reitin aika alkupäässä tuli vastaan tuolit. Vanhat, kuluneet ja niin kauniit tuolit! 




Laura ne taisi ekana hoksata, mutta totesi niiden olevan enemmän minun näköiset. Tuoleissa ei ollut hintalappuja, mutta meidän hiplatessa niiden kauniin kulunutta pintaa asteli myyjä paikalle ja kertoi hinnan. Melkein pyörryin. O n n e s t a . Korttelikierros ja tuolit kainaloon! Ja voin sanoa, että olipa hyvä päätös lähteä liikkeelle Lauran autolla eikä minun kauppakassillani, olisi muuten tuolit jääneet ostamatta.

Minä olen salaa vähän kateellinen Lauran silmälle sommitella ihania juttuja. Laura löysi kivoja patinoituneita lyhtyjä, vähän enemmän ruosteisia, kuin omaa silmääni yleensä miellyttää, mutta hitsit miten ihanan kuvan Laura postasi eilen instaan yhdestä lyhdystä heidän kuistin portaalla! Yhdessä hortensiaruukkujen kanssa lyhty oli aivan täydellisen kaunis yksityiskohta. En ala. En minä vaan osaa.




Eilen sitten pidettiin omalla pihalla pihakirppistä. Kutsuin ystäviä ja sukulaisia, laitoin ilmoituksen paikalliselle fb -kirppikselle ja tyttö vei kaupan ilmoitustaululle lappusen. Porukkaa tuli heti aamusta ihan tuvan täydeltä, mutta iltapäivää kohti väki väheni. Paljon tehtiin kauppoja, mutta paljon jäi vielä myymättä, joten ehkäpä pidämme syyskuussa jonain kauniina viikonloppupäivänä vielä uuden kirppiksen. Isähenkilökin voisi katsoa oman vaatekaappinsa läpi ja kaivella dvd -elokuviaan ja minun pitää sukeltaa astiakaapin uumeniin ja ottaa mökiltä vielä tavaraa myyntiin.






Tyttö piti pientä kesäkahvilaa kirppistelyn ohessa ja leipoi minun kanssa tarjolle raparperipiirakkaa, gluteenitonta ja maidotonta banaanikuivakakkua ja maidottomia, munattomia ja vegaanisia suklaamuffinsseja. Lapsille oli pieniä karkkipusseja, popcornia, naksuja ja pillimehuja.






Lapsivieraita silmälläpitäen meillä oli keinuja, trampoliini ja kokosin myös pitkästä aikaa Peppi-teltan pihalle leikkeihin. Nurmikolle levitin vilttejä joilla voi istuskella ja nauttia kahvilan popcorneista ja muista herkuista.




Leikkipaikka ja kahvila taisivat olla päivän suurimmat hitit ja hyvä niin! 
Päivä oli aivan hurjan kiva niin sään kuin vieraidenkin suhteen!



tiistai 16. elokuuta 2016

Teeleipä ❤

Joskus tekee ihan hirmusti mieli tuoretta, lämmintä leipää ja juustoa. Niinkuin esimerkiksi eilen. Niinpä tein iltapalaksi pellillisen pieniä, somia teeleipiä ja voitelin ne valkosipuliöljyllä. Tyttökin nuuhki ilmaa ja ihasteli tuoksua, vaikkei muka valkosipulista tykkääkään!


 TEELEIPÄSET
(gluteeniton)
10 kpl

3dl luonnonjugurttia
1tl suolaa
1tl sokeria
2tl psylliumia
3dl gluteenittomia jauhoja (Semper fin mix)
1dl Provena gluteenittomia kaurajauhoja
0,5 pss kuivahiivaa
valkosipuli
oliiviöljyä tai margariinia


: Lämmitä jugurtti mikrossa hieman kättä lämpimämmäksi ja sekoita siihen suola ja sokeri. Sekoita jauhoihin psyllium ja kuivahiiva ja lisää jugurtin sekaan. Lisää reipas loraus öljyä, sekoita ja anna kohota liinan alla. 
Laita uuni lämpenemään 225 -asteeseen. 

Pyörittele kohonneesta taikinasta n. 10 pientä palloa (kastele kädet kylmällä vedellä, helpottaa hommaa huomattavasti!) ja nosta leivinpaperin päälle pellille. Liiskaa pallot lituskoiksi leiviksi (edelleen kastelluilla kämmenillä) ja tee muutamia pistoja haarukalla leipästen pintaan. Paista uunin keskitasolla n. 10 minuuttia. 

Purista valkosipulinkynsi tai pari öljytilkkaan tai sulata margariini ja uita valkosipulit siihen. 
Voitele leivät lämpiminä ja nauti. Itse laitoin leiville goudajuustoa paksut siivut. 

Ai että on hyväääää! 


(Vegaaniset leivät saat korvaamalla luonnonjugurtin maustamattomalla 
soija- tai kaurajugurtilla ja käyttämällä maidotonta margariinia) 


Iloista, vaikkakin sateista tiistaipäivää kaikille! 
Tämä nuhanenä keittää kupin kuumaa teetä ja painelee ompsuun tuhoamaan kangaspinoja! 


maanantai 15. elokuuta 2016

Pupu piilossa

Ompelin itselleni ihanan Pupu -hupparin tuossa jokunen viikko sitten. Ostin jo keväällä naisten Ehta -kaavan, jota päädyin nyt vasta loppukesästä kokeilemaan. Kaava onkin ihan tosi kiva ja tykkään erityisesti tuosta vuoritetusta kietaisuhupusta! Mä kyllä tarttisin enemmänkin tällaisia pehmeitä (lohtu)paitoja, joihin kääriytyä, tai sellainen fiilis tuosta hupusta tulee.

Lyhensin kaavasta helmaa (en ihan riittävästi, mutta ehkä tätä voi pitää myös tunikana) ja jätin taskupussit pois. Seuraavaan voisi ajatella tekevänsä sellaisen etutaskun niinkuin monesti huppareissa on.

Tämä trikookin on kuin tehty meille! Asuuhan meilläkin herra kani tuolla alakerrassa. Mä oon varmaan ikuinen puputyttö :D



Kerrankin tilasin kangasta reilusti, joten jämistä saan ommeltua lapsille vielä jotain söpöä syksyksi <3 Voidaan taas samistella! 

 Totesin tuossa lasten vaatekaappeja peratessa Suuttujan kasvaneen ulos lähes kaikista paidoistaan! Laitoin ainakin kymmenen itse ompelemaani paitaa pois, kun hihat jäivät pojalla puoleen väliin käsivartta. Pihakirppistä kun tässä suunnitellaan, niin myytävää ainakin löytyy! 

Täällä parannellaan flunssaa taas vaihteeksi. Ensin alkoi tyttö valittaa kurkkuaan, sitten Suuttuja ja nyt olen minä vuorossa. Lapset on onneksi jo terveitä ja pääsivät kouluun ja päiväkotiin. 
Näin se arki ja pöpökausi taas starttaa meidänkin perheessä.  
Onneksi on lämmin pupuhuppari ja villasukat <3 Saa syksy tulla. 




sunnuntai 14. elokuuta 2016

SUKLAAMOUSSEKAKKU (gluteeniton, munaton, maidoton, vegaani)

Tämä viikonloppu on ollut meilläpäin kovin sateinen ja syksyinen. 
Vallitseva säätila antoi siis hyvän tekosyyn leipoa, kun kumisaappaissa ulkoilukaan ei ketään innostanut.

Sain alkukesästä maistaa Kotoisaa arkea -blogin Helin tekemää moussekakkua, joka vei kielen mennessään. Resepti on alkujaan Kinuskikissan, mutta Helin vinkistä fiksasin reseptiä hieman. Tämä resepti on siitä kiva, että se sopii meidän allergisessa perheessä kaikille!

Tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen: Suklaakakku

 

Minä tein pohjan kauraisista gluteenittomista kekseistä, hienosta sokerista ja sinisestä Florasta. 
Täytteeseen laitoin kaksi purkkia (yht. 5dl) soija vispiä, puoli desiä hienoa sokeria ja levyllisen Pandan tummaa suklaata, joka on maidotonta. Jos tykkää oikein suklaisesta mausta niin suosittelen laittamaan toisenkin levyllisen suklaata, mutta tällä yhdellä levyllisellä täytteestä tulee ihanan pehmeää!

Meillä sattui olemaan kaapissa tytön synttäreille rockyroadeihin käyttettyjä ja niistä ylijääneitä minivaahtokarkkeja, joten ripottelin niitä kakun pinnalle ennen jääkaappiin laittoa. Vaahtokarkeissa on liivatetta, mutta jos jätät ne pois tai korvaa jollain sopivammalla niin kakku on tällöin myös täysin vegaaninen.
 
 

Ohje oli todella helppo ja kakku valmistui jääkaappiin laitettavaksi vartissa! 
Voin lämpimästi suositella! 



torstai 11. elokuuta 2016

Koiranpentu lapsiperheessä

Ajattelin kirjoitella millaista elämä on ollut koiranpennun kanssa, 
kun samassa taloudessa asustaa kaksi lasta. 

Meidän koirahan on edelleen pentu, vasta viisikuinen honkkeli, joten voi olla tarpeen tehdä uusi postaus vuoden -parin päästä, kun koira on ohittanut pentuvaiheen 
ja ehtinyt tekemään kaikki pentuaikojen temppunsa, hehhe.

Pentu tuli meille todella hyvään aikaan, vähän ennen vappua. Se ehti tottua olemaan muutamia tunteja  yksin kotona ja pääsi säännölliseen lenkitysrytmiin. Nyt kesällä ollaan oltu vähemmän rytmeissä, mutta uskon niiden palaavan helposti kun pohjatyö on ihan pikkupentuaikana jo tehty.

Minulla on ollut pitkä kesäloma aikaa olla koiran ja lasten kanssa ja olen pystynyt puuttumaan nopeasti epäkohtiin, kuten koiran kiusaamiseen ja sen sisäsiistiksi opettamiseen. Tuhojakaan tuo ei ole päässyt tekemään kun ollaan oltu kotona sen kanssa niin paljon. Alkava arki näyttää onko hyvät kesän aikana opitut käytöstavat iskostuneet sen mieleen vai alkaako se yksin jäädessään keksimään kepposia?




Alussa pentuhampaat oli ehkä kaikkein koettelevin asia. Ne olivat kuin neulaset, joissa oli väkäsiä ja tarttuivat kovasti kohteeseen kuin kohteeseen. Voin sanoa, että Suuttujalla ei ole kovin montaa ehjää paitaa kaapissaan tällä hetkellä. Sääntöjä on saanut luoda ja kerrata vielä kertaamisen peräänkin. Niin kivaa on riehuttaa koiranpentu ja lähteä juoksemaan karkuun! Yllättäen koira kirmaa perään ja nappaa siitä mistä kiinni saa, eli paidan helmasta. 




Alusta alkaen on lapsille toitotettu, että nukkuvan koiran annetaan olla rauhassa. Alkuun pennulla oli oma nurkkansa, mihin laitettiin sille patja ja se rauhoitettiin nukkumiseen. Nyttemmin se kolahtelee milloin mihinkin nurkkaan koipineen ja nukkuu pieniä hetkiä jopa sohvalla. Yleensä sille tulee parissa minuutissa jo liian kuuma ja se siirtyy viileämpään paikkaan lattialle.

 Alkuun sai herätä kerran yössä koiran kanssa pissille, mutta nyt se nukkuu läpi yön ja aamuisin sitä saa oikein suostutella nousemaan ylös ja pissalle. Iltaisinkin se käy yöunille paljon ennen meitä aikuisia, viimeistään puoli kymmeneltä se kuorsaa sikeää unta. Muutenkin se tuntuu nukkuvan hirvittävän paljon! Kai se on niin, että kasvava lapsi tarvitsee paljon unta ja lepoa, oli se sitten karvainen tai vähemmän karvainen lapsi?




Isähenkilön kanssa ollaan oltu tyytyväisiä rotuvalintaan (tai tässä tapauksessa ehkä kokovalintaan.) Tämä isokokoinen lapsi ei juurikaan hauku, säntäile tai kouhota. Leikkiin se ryhtyy mielellään ja jaksaa painia ja kiskoa leluja vaikka kuinka pitkään, mutta leikin jälkeen se rauhoittuu nopeasti. Pennuksi tämä on lähes flegmaattinen, niin rauhallinen ja tuumaileva se on. 

 

Lapsia se rakastaa ja on niiden kanssa u s k o m a t t o m a n pitkämielinen.
Lapsilta saa herkkuja ja varsinkin tyttö on nyt innostunut opettamaan sille temppuja. 
Se osaa istua, antaa tassua ja haukkua pyynnöstä. 
Lapset halaavat, ottavat kainaloon ja rapsuttavat koiraa. Suuttuja leikkii ja painii sen kanssa nauraa käkättäen ja tyttö on nähty muutamasti halaamassa koiraa ollessaan oikein pahalla mielellä. Koiralle voi kertoa surut ja murheet eikä se karkaa pois halauksesta <3



 Iltalenkille meillä lähtee aina koko perhe! Lapset kulkevat milloin pyörällä, milloin cruiserilla mukana ja lenkistä on tullut yhteinen jutteluhetki, jolloin vaihdetaan päivän kuulumiset. Ihan tervetullut lisä tähän hektiseen elämään, jolloin tuntuu, ettei oikein tiedä miten kenenkin päivä on sujunut. Lenkillä on aikaa jutella kaikki mieltä painavat pois.


 

Aika iso tämä poika alkaa olla sylivauvaksi. 
Se on säkäkorkeudeltaan nyt 66cm ja painaa kolmisenkymmentä kiloa. 
Aikuiskarva kasvaa vauhdilla ja nurkissa pyörii pehmeää pentuhahtuvaa. Hampaat on vaihtunut isompiin ja vähemmän teräviin, eikä niillä ole enää niin kovaa tarvetta napata kiinni. 

Koira kulkee meillä usein mukana. Tänäkin aamuna se hyppäsi auton takapenkille kun lähdin viemään tyttöä kouluun. Onnellisimmillaan se on kun se saa olla perheen kanssa. Autoiluun se totutettiin jo ihan pienenä ja pitkät monen tunnin mökkimatkat menee sen kanssa rutiinilla. 

Ainoa minua vaivannut seikka on ollut pennun tai ylipäätään lemmikin sitovuus. Minusta olisi ollut kiva lähteä kesällä parin päivän risteilylle tai peräti viikoksi jonnekin reissuun. Mutta koira. Koirahoitola kuulostaa ikävältä (ei mun vauvaa sinne <3) ja paras olisi, jos hoitaja tulisi meille koiran kanssa asumaan loman ajaksi. Sellaisia henkilöitä on vaan kovin vähän tarjolla. 





Mutta en olisi voinut kuvitella, miten paljon koirasta on iloa ja miten paljon koko perhe voikaan sitä rakastaa! Tämä iso, karvainen, haiseva kaveri on paikkansa lunastanut tässä perheessä <3 Miten me ollaan edes ikinä eletty ilman koiraa?




tiistai 9. elokuuta 2016

Esikoinen

Meillä asuu yhdeksänvuotias tyttölapsi. 

 Sellainen söpö. 
Hirmu iso, mutta kuitenkin niin pieni vielä. 
Teiniangstiakin leijuu seitinohuena ilmassa. 



 
Se toivoi syntymäpäivälahjaksi smoothie-konetta. 
Lempivärissä luonnollisesti.

(En ehkä ihan ymmärrä. Jokunen vuosi sitten se toivoi rikkaimuria...ja sai sen.)




  Synttärijuhliin se halusi mutakakkua ja äidin tekemää rockyroadia. 
Äiti on kuitenkin vielä silloin tällöin pop. 
Äidille voi kihistä jännitystä, kun kello on ihan kohta niin paljon, että vieraat saapuvat.




Juhlat piti järjestetää kotipihan kesähuoneeseen. 
Sinne raahattiin cd -soitin ja laitettiin taustalle Sannin levy soimaan. 


 

Pikkuveli ja koiranpentu piti häätää pois juhlista. 
Koska; tyttöjen jutut. 




Vilkkuvalot ja maltillisesti koristeita. Ei liikaa. 


 


Päivällä meinasi itku päästä, kun muutama kaveri ilmoitti, ettei pääsekään juhliin. 
Riipaisevaa. 




Juhlat olivat kuitenkin oikein ihanat ja tyttö onnellinen. 
Saatuja lahjoja ihasteltiin kovin vielä illallakin ja luettiin onnittelukortteja. 

Tiedättekö.
On melko ihanaa olla 9 -vuotiaan tytön äiti.



perjantai 5. elokuuta 2016

Mökillä lasten kanssa

Minä, kaksi lasta ja yksi karvalapsi. 

Pienenpieni Suzuki täpötäynnä tavaraa ja edessä liki 400 kilometriä halki Etelä-Suomen. 

Hullua? Joo ehkä, mutta me tehtiin se! Me vietettiin pieni pätkä lomaa kesämökillä. 



Päätin jo ennen kesälomien alkua, että lähden yksin lasten kanssa mökille jos ja kun isähenkilö ei taaskaan paria viikkoa pidempään lomailemaan jouda. 

Minä olen tämänkin kesän saanut enemmän ja vähemmän toimia lasten hoviviihdyttäjänä ja rutiinien pyörittäjänä. Mikäs siinä, lapset ovat ihan parasta seuraa, joten olen koettanut ottaa positiiviselta kantilta tämän lomavastaavan vastuun.



Mulla oli suunnitelma, että mökillä istun pihakeinussa ja aloitan jonkun kirppikseltä löytämäni pokkarin, syön herkkuja ja lojun vaan pari päivää. Näin jälkikäteen ajateltuna melko utopistinen suunnitelma tällä kokoonpanolla. 




Mutta ehdin minä aina välissä hetken upota omiin ajatuksiin ja keinutella pihakeinussa. Selasin pari vanhaa sisustuslehteä ja nappasin taas yhden kakkureseptin lehden sivulta testaukseen. 



 

 Osasin pumpata kaivosta vettä, lämmittää vesipadan ja savusaunan, grillata makkaraa ja maissia nuotiolla ja potkia ruohonleikkurin käyntiin. Niin ilahduttavaa huomata pärjäävänsä ja osaavansa. 





  



Meillä oli hurjan kivat pari päivää! Eilen ajettiin sitten sateessa koko matka kotiin. 
Hetken mietin miksi. 

Mutta viikonlopulle on ohjelmassa lasten synttäreiden järjestelyyn liittyviä juttuja ja pikkuhiljaa pitää alkaa ajaa lapsia taas arkisempiin rytmeihin.




Mulla on pari postausta tässä työn alla, joten palaamisiin vielä tänä viikonloppuna! 

Nyt toivottelen iloa ja aurinkoa sinne ruutujen taakse!


torstai 4. elokuuta 2016

Heinäkuussa


* ostin itselleni korun
* maalasin mökin
* uin ainakin kahdella eri rannalla
* kuuntelin surullisia rakkauslauluja Youtubesta
* istuin useampana iltana pihatakan ympärillä ja tuijotin elävää tulta
* grillasin vaahtokarkkeja
* shoppailin liikaa
* nukuin pitkään ja valvoin pitkään
* söin liikaa
* päätin aloittaa sokerilakon. Seuraavana päivänä päätin siirtää sitä kuukaudella.
* suunnittelin ensi kesää
* join kuplajuomaa aikuisten kesken
* lenkkeilin koiran kanssa
* leivoin mustikkapiirakkaa
* tein ainakakin 50 vesi-ilmapalloa
* vietin kivan iltapäivän blogikavereiden kanssa
* vaihdoin verhot
* keräsin omalta pihalta kukkia maljakkoon
* rikoin ainakin yhden juomalasin
* rusketuin
* ompelin
* iloitsin
* jumitin netissä
* pelasin korttia
* ihastuin Ville Valoon uudestaan
* lakkasin varpaankynnet ja ostin varvaskorun
* suutuin, petyin ja hiljenin
* kävin kirpputorilla
* söin vanilja-suklaa pehmiksen ja mietin miksen ottanut pelkkää vaniljaa
* juoksin karanneen koiranpennun perässä
* katsoin James Bond -elokuvia
* nukahdin sohvalle (ks. ylempi)
* leikkasin nurmikkoa kotona ja mökillä
* ikävöin
* leikin
* pissatin koiranpentua keskellä yötä
* kärsin allergiaoireista
* söin eväitä Suomenlinnassa
* kuuntelin Dingoa
* sovin elokuulle lapsivapaan päivän



* mitä sä teit heinäkuussa?