Ruppasia banaaneja ja kadonnut kakkuvuoka

Mitä tehdä kun pöydällä seisoo kasa mustia banaaneja ja loman jälkeinen arkeenpaluu ahdistaa?

No leivotaan tietenkin!

 

Meidän hedelmävati sijaitsee vähän huonossa paikassa puuhellan viereisen kaapin päällä. Näin lämmityskaudella hedelmät tuppaavat kypsymään aika nopeasti siinä sijoillaan. Banaanit on parissa päivässä jo tummakylkisiä eikä niitä sen jälkeen kukaan kelpuuta syötäväksi.

 

Päätin siis leipoa pitkästä aikaa kakun! Itseäni ja aamuteetä ajatellen ajattelin leipoa gluteenittomista jauhoista, vaan kun totesin, ettei meillä ole yhden ainoatakaan kananmunaa, päädyin leipomaan kakusta myös vegaanisen. Minun aamuherkkukakusta tuli koko perheen kakku.

 

Loppuneiden kananmunien lisäksi ilmaantui toinenkin takaisku. Nimittäin kakkuvuoka, tai lähinnä sen katoaminen! Mihin ihmeeseen on yksi pyöreä iso kakkuvuoka joutunut? Ei auttanut kuin kipata taikina kahteen pienempään vuokaan. Vaan oikein söpöjähän ne on, ehkä teen jatkossakin kakut useampaan pienempään vuokaan!

 

Kakusta tulee banaanin ansiosta ihanan mehevää! 

BANAANIKAKKU

(gluteeniton, vegaaninen)

2dl Semper fin mix tai muita gluteenittomia hienoja jauhoja

1dl kaurajauhoja

1tl psylliumia

3 rupsahtanutta mustaa banaania

2tl kardemummaa

2dl hienoa sokeria

2tl vaniljasokeria

2tl leivinjauhetta

150g maidotonta margariinia

(vuokiin margariinia ja gluteenittomia korppujauhoja)

(päälle tomusokeria)

: Laita uuni kuumenemaan 175 -asteeseen. Sulata margariini mikrossa tai kattilassa ja lisää sokerit. Mittaa jauhot ja lisää niiden joukkoon psylliun, leivinjauho ja kardemumma. Sekoita rasva-sokeriseokseen. Muussaa kuoritut banaanit haarukalla mössöksi ja lisää taikinaan. Voitele vuoka margariinilla ja korppujauhota. Kaada taikina vuokaan. Älä täytä liian täyteen, sillä kakku kohoaa reilusti! Paista uunin keskitasolla n. 50 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä painamalla hammastikku kakun syvimpään kohtaan. Jos tikkuun tarttuu  taikinaa, on kakku vielä raakaa. Itse laskin vuoan uunin alimmalle tasolle paiston loppuvaiheessa, kun kakku oli vielä raakaa, mutta pinta alkoi ruskistumaan.

 

Tästä saankin hienon aasinsillan ja esittelen samalla teille lomalla tekemäni kirppislöydöt. Tuo klaffipöytä kutsui minua jo kaukaa sen nähtyäni! Hintalapun kohdalla pyöräytin silmiäni ja laitoin oitis miehelle viestin mahtuisiko pöytä hänen autoonsa, omaani en sitä olisi saanut tungettua mistään ovesta sisälle. Jo seuraavana iltana haettiinkin pöytä kotiin! 

Voi että se on ihana! Siinä on molemmin puolin klaffi -jatkeet ja siitä saa yllättävän suuren pöydän niin halutessaan. Ensimmäinen ajatus oli, että vien pöydän mökille ja pääsen eroon tuvan pyöreästä ruokapöydästä, johon olen kyllästynyt. Mutta jotenkin se kyllä sopii tänne kotiinkin. 

Saa nähdä minne pöytä lopulta sijoittuu.  

 

Tuossa puusohvan päällä olevassa naulakossa roikkuu toinen kirppislöytöni.

 En tiedä mikä minua tuossa peilissä niin viehätti, mutta paikkansa se löysi heti. 

 Peilin kehykset on jotenkin tosi kivat ja antaa paljon ilmettä koko naulakkoon. 

Tässä vielä muutama kuva kakunmaistajaisista. Katoin lapsille poikkeuksellisesti kakkulautaset olohuoneen pikkupöydälle (huomaatteko muuten pöytien yhtäläisyyden? Hih.) eikä meillä edelleenkään syödä mitään salassa karvalapsilta.

 Kylläpä tuo meidän Kauhu näyttääkin isolta jo! 

Viime viikolla meillä juhlittiin tuon saman pöydän ympärillä Kumun 2v. synttäreitä ja Kauhun 6kk juhlia maksalaatikko -kakulla.

Mutta se kakuista ja juhlista tällä erää. Kivaa alkanutta viikkoa!

Pelastusoperaatio

Ennen lomaa pelastelin pihan pelargoniat hukkumiskuolemalta katon alle kesähuoneeseen. 

Täällä oli meidän loman aikana ollut ilmeisen viileitä öitä ja kukkaparat myös sen näköisiä. 

Piti tehdä pelastusoperaatio sisätiloihin. Ongelmaksi muodostui enää tilanpuute. 

Mihin ihmeeseen tunkisin neljä pelargoniaa ja yhtä monta murattia?! ...kunnes välähti! 

Kiitos ihanan isähenkilön, oli minulla tuntia myöhemmin keittiön ikkunan alla lankusta tehty ikkunalauta, jolle kukat asettaa! 

 

Olin jo aikaisemmin päivällä tarttunut maalisutiin ja maalannut kalkkimaalin jämillä muutaman korin, joten jatkoin samalla sudilla ikkunalaudan kimppuun. 

Muutama uusi ruukku kaupasta, pullo kukkaravinnetta ja kivalta näyttää!  ❤❤❤

Ja kun kukat lähtevät kellariin talvehtimaan, voi tuohon nostaa ensimmäiset hyasintit ja kynttilät!

Jotenkin tykästyin nyt noihin saviruukkuihin ja niiden syksyiseen väriin ❤

*

*

*

Kävin tosiaan kirpputorilla pitkästä aikaa ja tein aika söpöjä löytöjä kotiin. Siis ainakin omasta mielestäni. 

 

 

 

Virkistävää laitella kotia syksyyn. Seuraavaksi hyökkään kuistin kimppuun ja alan laittamaan sitä syyskuntoon. Pitää kaivella lämpimämmät vaatteet esille ja vaihtaa kesäkukat kynttilöihin ja lyhtyihin! 

Kiitos edellisen postauksen ihaniin tsemppaaviin kommentteihin! 

Kyllä se tästä taas lähtee rullaamaan, arki.  

Iloa ja aurinkoa syyskuun viimeisiin päiviin ❤ Lokakuu on jo ihan nurkan takana! Hui! 

Viikonlopun puuhastelut ja pähkäilyä sohvasta

Minä kävin pitkästä aikaa kirppiksellä perjantaina koulupäivän jälkeen ja tein ihanan retrotäkki -löydön muutamalla eurolla! Voi miten minä ilahduinkaan! Samaan syssyyn löytyi ihana iso vanhasta lakanakankaasta ommeltu tyynynpäällinen niin kauniilla kuosilla että!

Vaikka meillä on tosi valkoinen koti enkä osaa kovin värikylläisessä kodissa olla ja elellä, niin silti mulla on pakkomielle ostaa jokainen vastaantuleva retropeitto! Mitä ihmettä?! No tästä johtuen mulla alkaa olla aika iso täkkikokoelma tuolla kaapissa ja mökillä...

Ehkä näin kevään kynnyksellä sitä rohkenee ottaa taas pieniä väriläiskiä sisustukseenkin? 

Sitäpaitsi nyt pakkasilla nämä peitot on olleet kovassa käytössä sohvaköllöttelyssä.

Toki peitoilla on lasten mielestä myös toinen funktio... 

Eilen meillä rakentui olohuoneeseen peitoista ja tyynyistä kasattu majaleikki! 

Leikin lopuksi lapset levittivät nuo peitot lattialle ja tekivät kuperkeikkoja 

ja muita temppuja täkkien toimiessa pehmusteena. Hauskaa! 

On niin kivaa seurata taka-alalla, kun lapset leikkivät sovussa ja yhdessä rakentavat molempia miellyttävän leikin juonen!

Meidän koiranjolpista on nyt alkanut lähteä pitkää mustaa karvaa ja toista kertaa tällä viikolla sohvaa ja nojatuoleja imuroidessa on päässäni alkanut itää melko voimakkaasti uuden sohvan hankinta ajatuksia. Siis apua! 

Minä niin tykkään näistä Ektorpeista, mutta jotenkin tuntuu että ne oikein imaisevat mustat karvat itseensä ja varsinkin noihin helmoihin tartuu kaikki roskat, karvat ja kuola... Ihan äskettäin vielä hehkutin, että nämä ovat parhaat sohvat koskaan, sillä päälliset on pestävät ja kestävät. Ja niin onkin, mutta en vaan jaksaisi kaksi kertaa viikossa pestä niitä ;) Hitsiläinen. 

Nahkasohva olisi varmasti karvojen ja lian kannalta paras mahdollinen, mutta en halua sellaista. En eettisistä syistä, enkä muutenkaan. Enkä halua mennä kaupasta ostamaan uutta sohvaa, vaan mieluummin haluaisin jonkun kierrätetyn ja uutta, rakastavaa kotia kaipaavan yksilön. Mielelläni kotiuttaisin sellaisen siron ja helppohoitoisen sohvaraaskun. Ja kun jonkun ajatuksen saa päähänsä, niin sehän pitäisi toteuttaa heti, nyt, mieluummiin jo eilen! Näinköhän mun kirppiskassa meneekin uuden sohvan hankintaan? Krääh!

 Näissä pohdinnoissa lopetellaan tämä viikko! 

Oikein leppoisaa sunnuntaita teille kaikille ja kiitos viime postauksen tsemppauskommenteista <3 

Olette ihan parhaita!

Sisustamisen ystäväkirja -haaste

Nappasin Sadun blogista Talossa no 23 kivan haasteen liittyen sisustamiseen!

Minulle on tärkeää, että koti on sellainen missä viihdyn. Tämä alkoi korostua joskus alle 3-kymppisenä, kun jäin äitiyslomalle ja esikoisen kanssa kotiin. Oli aikaa katsella ympärilleen ja vietinkin tuolloin kotona kolme vuotta hoitovapaalla. Koti myös muuttuu lasten tullessa taloon ja yhäkin niiden kasvaessa. Koti elää jatkuvaa muutosliikettä ja sen ilme muuttuu sen asukkaiden myötä.

Kodissa pitää olla hyvä henki ja sopivasti tilaa olla ja hengittää. Jostain kulmasta pitää löytyä löhöilyyn sopiva paikka, jossa rentoutua. Liian rönsyilevä tai värikäs tai tumma ja tunkkainen sisustus alkaa nopeasti hermostuttamaan. Myös liika tavara alkaa ahdistamaan ja pyrin pitämään tilat selkeinä. Kodin siivous pitää olla vaivatonta, eikä se toimi, jos tavaraa on paljon.

(Tämän postauksen kuvat ovat kaikki vanhoja, bloggerin kätköistä löytyneitä)

1. Mikä tekee kotisi sisustuksesta juuri sinun näköisesi?

Apua! En minä osaa sanoa? Ehkä kalusteiden keveys, runsas valo, ilmavuus ja raikkaus? Ne ovat asioita joita peräänkuulutan ja jonka hengessä pyrin sisustamaan ja nämä toistuvat myös kesämökin sisustuksessa. 


2. Mikä on pisimpään mukanasi kulkenut sisustusesine? Miksi?

Luojan kiitos ne ensimmäiset omaan kotiin hankitut kalusteet ovat jatkaneet matkaansa jo aikaa sitten. Ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan? Opiskeluboksi ei ollut viihtyisin mahdollinen sisustuksen suhteen, ehh. Siellä oli lähinnä sieltä täältä edullisesti haalittuja ja sukulaisten nurkista pelastettuja huonekaluja, astioita ja verhoja.

Vanhimpia kotiin ja sisustukseen liittyviä juttuja on varmaankin lapsuudenkodista aikanaan mukaani lähteneet äidin virkkaamat liinat? Sekä pieni käsin maalattu posliininen kahvikuppi, jonka enoni vaimo on maalannut minulle vuonna -84.

Nyttemmin hankituista huonekaluista monikin on sellainen, mistä en voisi kuvitellakaan luopuvani!


3. Haaveilemasi sisustustuote?

Ikirakkauksia on vanhat suuret tuvan kaapit ja puusohvat. Niistä minä en luovu koskaan ja niitä minä aina vaan haluaisin lisää. Nyt haluaisin löytää lapsille uudet sängyt kun kerrossänkyaika alkaa olla ohitse. Vanhat jatkettavat puiset sängyt olisivat ihanat. Tai ehkä ne voisivat olla jopa metalliset, putkirunkoiset sängyt. Nykyään haaveilen vanhoista kalusteista, joissa näkyy elämä. Ikeaa en kotiin kaipaa, vaikka sitäkin meiltä paljon löytyy eikä minulla ole mitään pahaa sanottavaa Ikean tuotteista. Jos muu perhe ei rajoittaisi, niin meillä olisi olohuoneen sohvanakin vanha puusohva! 

Suurimmat sisustukseen liittyvät haaveet olisi saada yläkerran ja sinne vievän portaikon remontti tehtyä ja kodin pintoja hieman muutettua. Sellaista pintasilausta ja viimeistelyä kaipaisi moni nurkka.


4. Rakkain sisustusaarteesi?

Mökin ylisiltä löytynyt vanha puusohva. Se kulkee mukanani varmasti ikuisesti. Aina silloin tällöin ajattelen maalaavani sen, mutta toistaiseksi se on saanut olla sellaisenaan. Siinä on nukkunut molemmat lapset pieninä ja viimeeksi joulun aikaan suunnittelin laittavani sen Suuttujan sängyksi. Pitäisikin taas tarttua ideaan ja miettiä sen raahaamista kellarista yläkertaan!

5. Virhehankinta?

Valkoinen karvalankamatto ei ehkä ollut paras mahdollinen vaihtoehto lemmikkiperheessä, vaikka tykkäisinkin sellaisesta kovasti. Ylipäätään mikään matto ei pysy puhtaana viittä minuuttia pidempään tässä taloudessa, joten tekstiilien ja mattojen helppohoitoisuus on tärkeää.


6. Suosikkiväriparini sisustuksessa?

Keväällä ja kesällä minuun iskee aina valkoinen yhdistettynä hempeisiin pastelliväreihin ja syksyisin taas luonnonvärit, kuten pellava ja harmaa ja edelleenkin yhdistettynä valkoiseen. Valkoinen on hyvä ja raikas pohja, johon on helppo yhdistää muita värejä.

7. Lempipaikkasi kodissasi?

Ruokailutilan puusohva. Siinä tulee kirjoitettua niin kouluhommia kuin päivitettyä blogiakin. Harvoin siinä tarvitsee yksin istua, vaan aina kylkeen kampeaa joku lapsista, useimmiten se karvaisin :P

8. Mistä esineistä tahtoisit päästä eroon/ olisit valmis luopumaan?

Takkahuoneen lipastosta ja kaapista en oikein välitä. Ne voisin helposti hävittää ja vaihtaa kivempiin! :D Olohuoneen vuolukivitakankin vaihtaisin ilomielin pönttöuuniin.


9. Vinkkisi, kuinka uusia sisustusta helposti ja edullisesti?

Maalilla. Seinäpinnan maalaus on sitäpaitsi myös hyvin rentouttavaa puuhaa! Ja toki kaappeja ja puisia kalusteitakin voi maalilla päivittää helposti uudenveroisiksi! Toinen edullinen keino on vaihtaa tekstiilejä. Verhot ja tyynyt antavat ihmeen paljon ilmettä huoneelle ja niitä löytyy myös kirpputoreilta!


10. Jos saisin 1000€ sisustukseen, mitä hankkisit/tekisit?

Laittaisin sen kesähuoneen pintojen uusimiseen. Sisätiloihin kaivattaisiin kipeästi uutta lattiaa ja välikattoa ja ulkopintaan uutta maalia. Terassikin olisi haaveissa.

Teen kuten Satukin ja tarjoan tätä haastetta kaikille blogia pitäville lukijoilleni, 

olisi hauskaa saada lukea teidän vastaukset! 

Löytöjä

Meille on muuttanut viime aikoina pari ihanaa uutta juttua. 

Tai siis vanhaa juttua. 

Ensi viikonloppuna tulee vielä yksi vähän isompi "uusi-vanha" kaluste kotiin! 

En malttaisi odottaa! 

Siihen pitääkin hakea maalia purkki jos toinenkin 

ja varmasti isänpäivän aamuna minä hiippailen pensseli kourassa pitkin taloa :D 

Jouluttaa ja sisustuttaaaaaaaa!

 

Tällainen elämää nähnyt emännänjatke muutti meille muutamalla eurolla 

(jotka olen itseasiassa edelleen velkaa appiukolleni, iiks, dementiako tässä vielä iskee?!). Mietin sen maalaamista, mutta toistaiseksi olen antanut sen olla ihan näin. Ehkä maalaan sen joskus jos oikein tympiinnyn tuohon siniseen väriin, mutta tällä hetkellä se viehättää minua tällaisenaan.

Tyttö on tykästynyt tähän aivan erityisesti ja suunnitteli jo istuvansa siinä ruokapöydän ääressä! Odotan vaan sitä päivää, kun se keksii haluavansa tämän yläkertaan omaan huoneeseensa :D

 

 

Samaisesta osoitteesta kotiutui pari vanhaa pärekoria. 

Tuollaista isoa "pyykkikoria" olen haikaillut jo pidempään 

ja nyt se tuli vastaan kuin tarjottimella. 

Vähän puuliimaa sinne ja tänne niin hyvä tulee! 

Nämä kaunottaret etsivät vielä paikkaansa kodissa, mutta käyttöä niille tulee aivan varmasti. 

Mulle tulee aina niin hyvä mieli tällaisista löydöistä. 

Todennäköisesti nämäkin raaskut; vanha nitisevä porrasjakkara ja vähän risa iso pärekori, 

olisivat joutuneet roskalavalle, mutta pienellä fiksauksella ne pääsevät meillä vielä "osaksi perhettä". 

Voihan minä ja mun epäonnistunut Kon Mari -projektini :D Lisää tavaraa vaan tulee ovista ja ikkunoista! Niin vähän tilaa, ja niin paljon pelastettavia huonekaluja! Oh dear!

 

Löytöjä ja fiiliksen nostatusta

Tein eilen pikapyrähdyksen koulun jälkeen kirppiksellä. Ihan vaan ollakseni hetken yksin ja omissa maailmoissani. Ja koska kirppis on kotimatkan varrella. 

Meillä olisi tarve lasten talvivaatteille, mutta en usko mieleisten löytyvän kirppikseltä eikä muita tarpeita ollut, joten kuljeskelin avoimin mielin, vailla tarkoitusta.

Periaatteessa mulla on viimeaikoina ollut ennemminkin sellainen "ähky" olo tavaroiden, vaatteiden ja kaiken suhteen ja tekisi mieli räjäyttää kaapit tyhjiksi ja Konmarittaa oikein kunnolla. Mutta minne ne kaikki ylimääräiset kamppeet laittaisin? En millään ehdi ja jaksa valokuvata jokaista, ladata kuvia koneelle ja kirjoittaa yksityiskohtaisesti kuvauksia...sumplia noutoja ja lähetellä viestejä päivätolkulla. Kirppispöytä on kallis ja se sitoo vähintään viikoksi ja onhan se hinnoittelukin melko iso rupeama (sen kaappien siivouksen päälle) Mutten myöskään haluaisi kantaa ehjiä tavaroita jätelavalle tai lahjoittaa arvokkaita esineitä ihan ilmaiseksikaan.

 

 

Tämän kankaisen sievän nuken kohdalla mietin hetken, 

mutten voinut vastustaa, joten nappasin sen koriin. Ja lyhtyjähän tarvitaan aina. Ja tämän virkatun, painavan pitsipeiton kohdalla olin jo aivan unohtanut konmarit ja kodin täpötäydet kaapit. 

 

 

Syksyn fiilistä nostattamaan purkitin vielä illalla pienen söpön kuusen.  

Vähän jouluista kyllä, mutta johan minä glögistäkin haaveilin, joten... 

 

 

Laitoin sen lyhdyn kanssa hetkeksi lattialle, mutta nostin ne kuitenkin ylös, kun koira kiinnostui työntämään kuononsa molempiin. 

 

Sellaisia alkuviikon tunnelmia täällä. 

Mutta nyt koiran kanssa lenkille, siellä onkin jo aivan pimeää! Ihanaa vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä haistelemaan raikasta syysillan ilmaa <3

Flunssakin alkaa olla muisto vain ja olo jo oikein mainio :) 

Reipasta viikonjatkoa teillekin!

 

Löytöjä ja luopumista

Takana on ihan huikean kiva viikonloppu!

Lauantaina Laura Raparperin alla pyysi minut mukaansa Porvoon pihakirppispäivään. Lähdettiin heti aamusta liikkeelle ja kierrettiin niin kauan kuin kirppikset olivat avoinna. Lasten kanssa 24/7 vietettyjen viikkojen jälkeen oli rentouttavaa olla liikenteessä kahdestaan ja ajan kanssa. Syötiin lounasta ihan rauhassa ja vieläpä terassilla, elokuun puolivälissä. Kukaan ei keskeyttänyt, ruoka oli hyvää ja sää aivan mahtava! 

No ei me pelkästään kulutettu kengänpohjia ja syöty hyvin, vaan tehtiin ihan huippuja löytöjäkin, minä vähemmän kuin Laura, mutta silti tosi ihastuttavia muutamia juttuja! Meidän reitin aika alkupäässä tuli vastaan tuolit. Vanhat, kuluneet ja niin kauniit tuolit! 

Laura ne taisi ekana hoksata, mutta totesi niiden olevan enemmän minun näköiset. Tuoleissa ei ollut hintalappuja, mutta meidän hiplatessa niiden kauniin kulunutta pintaa asteli myyjä paikalle ja kertoi hinnan. Melkein pyörryin. O n n e s t a . Korttelikierros ja tuolit kainaloon! Ja voin sanoa, että olipa hyvä päätös lähteä liikkeelle Lauran autolla eikä minun kauppakassillani, olisi muuten tuolit jääneet ostamatta.

Minä olen salaa vähän kateellinen Lauran silmälle sommitella ihania juttuja. Laura löysi kivoja patinoituneita lyhtyjä, vähän enemmän ruosteisia, kuin omaa silmääni yleensä miellyttää, mutta hitsit miten ihanan kuvan Laura postasi eilen instaan yhdestä lyhdystä heidän kuistin portaalla! Yhdessä hortensiaruukkujen kanssa lyhty oli aivan täydellisen kaunis yksityiskohta. En ala. En minä vaan osaa.

Eilen sitten pidettiin omalla pihalla pihakirppistä. Kutsuin ystäviä ja sukulaisia, laitoin ilmoituksen paikalliselle fb -kirppikselle ja tyttö vei kaupan ilmoitustaululle lappusen. Porukkaa tuli heti aamusta ihan tuvan täydeltä, mutta iltapäivää kohti väki väheni. Paljon tehtiin kauppoja, mutta paljon jäi vielä myymättä, joten ehkäpä pidämme syyskuussa jonain kauniina viikonloppupäivänä vielä uuden kirppiksen. Isähenkilökin voisi katsoa oman vaatekaappinsa läpi ja kaivella dvd -elokuviaan ja minun pitää sukeltaa astiakaapin uumeniin ja ottaa mökiltä vielä tavaraa myyntiin.

Tyttö piti pientä kesäkahvilaa kirppistelyn ohessa ja leipoi minun kanssa tarjolle raparperipiirakkaa, gluteenitonta ja maidotonta banaanikuivakakkua ja maidottomia, munattomia ja vegaanisia suklaamuffinsseja. Lapsille oli pieniä karkkipusseja, popcornia, naksuja ja pillimehuja.

Lapsivieraita silmälläpitäen meillä oli keinuja, trampoliini ja kokosin myös pitkästä aikaa Peppi-teltan pihalle leikkeihin. Nurmikolle levitin vilttejä joilla voi istuskella ja nauttia kahvilan popcorneista ja muista herkuista.

Leikkipaikka ja kahvila taisivat olla päivän suurimmat hitit ja hyvä niin! 

Päivä oli aivan hurjan kiva niin sään kuin vieraidenkin suhteen!

Pimp my äitienpäivälahja

Sain isähenkilöltä äitienpäivälahjaksi aivan ihanat ja toivotut, vanhat puiset A-tikkaat!

Nämä ovat entiset Kymen tehtaan tikkaat 

ja niiden toiseen kylkeen on kaiverrettu teksti 

KY TALOUS NO:64, 1,4. 

Tikkaat olivat lakattua (lue kellastunutta) puuta, 

pölyiset ja askelmista melkoisen kuluneet. 

Joten mitä tekee äitihenkilö? 

-Ostaa litran kalkkimaalia ja pintavahaa ja ryhtyy toimeen! 

Kannoin tikkaat kesähuoneeseen, 

joka osoittautuikin hyväksi paikaksi maalata. 

Siellä ei tarvinnut pelätä jaloissa pyörivän koiran maalausta, 

oli katto pään päällä ja hyvä tuuletus!

 

Yhden maalikerroksen jälkeen näytti tältä. 

Olisi voinut jättää ne noinkin, mutta halusin astetta siistimmän pinnan 

ja maalasin vielä toisenkin kerroksen. 

Mitäpä sitä ei tekisi välttääkseen tenttiin lukemisen ja koulutehtävien teon? Niinpä.

Yksi kerros lisää maalipintaa ja valkoinen vaha päälle. 

Rätillä kiillotus ja tikkaat sisälle paikoilleen. 

Aika ihanat, vaikka itse sanonkin! 

  Vaikka näiden tuunaamiseen tuhrautui tunti jos toinenkin 

ja sain viettää kaksi iltapäivää kesähuoneessa maalipensselin kanssa, 

on lopputulos kaiken sen vaivan väärti. 

Maali on jälleen kerran Jeanne D´Arc Living Vintage paint ja väriltään Natural white. 

Minä niin tykkään kalkkimaalien himmeästä ja mattaisesta pinnasta. 

Tämä oli ensimmäinen kalkkimaalattu esine, jonka vahasin pinnaltaan kestävämmäksi, 

sillä näitä tikkaita on myös tarkoitus käyttää keittiössä emännänjatkeena!

 

Arvatkaas mitä minä teen huomenna illalla?

.

.

.

-Pakkaan!  

Me lähdetään perjantaiaamuna viimein aloittamaan mökkikausi!

Vähän jännittää miten koiranpentu jaksaa matkustaa pitkän automatkan, 

mutta eiköhän se suju kun pitää juomis- ja jaloittelutaukoja aina välissä. 

Niin jännää ja niin ihanaa, tätä on odotettu! 

Pitsimania

Minuun on tänä talvena iskenyt pitsimania,

 joka kiihtyy vain kevättä kohden!

Ensin ihastuin vanhoihin pitsireunaisiin lakanoihin, joita olen asetellut sohvien päälle ja aikeissa on ommella niistä muutama tyynynpäällinen myös.

Näitä äitini virkkaamia pitsisiä tekstiilejä minulla on ollut jo pitkään, 

mutta nyt olen kaivanut ne kaikki esille ja käyttöön. 

Lisäksi olen haalinut erilaisia virkattuja mattoja kotiin. 

Niitä ei voi koskaan olla liikaa, jos minulta kysytään! 

 Haaveissa olisi saada mökillekin muutama sellainen.

Kodinhoitohuoneen seinustalle ripustin kirpparilta löytämäni vanhat verhot

 ja viime viikolla vastaan tuli aivan ihana virkattu peitto.

 Meinasin pyörtyä kun näin sen hinnan. 

Nimittäin onnesta. 

Äkkiä peitto koriin ja kassalle! 

Eikä tämä hullutus tunnu jäävän vain sisustukseen, 

sillä olen katsellut myös vaatekaappini sisältöä päivitysmielessä. 

Ihan vielä en ole tilannut mitään kevätvaatteita, 

mutta jossakin kohtaa on varmasti ihan pakko täydentää garderoobia muutamilla pitsisillä yksityiskohdilla ja asusteilla! 

 Nämä pitsisukat tilasin taitavalta ystävältäni jo vuosi takaperin ja edelleen ne on a i v a n ihanat! 

Tässä kohtaa täytyy varmaan vähän ylistää näiden valkoisten värien helppoutta. 

Jos sohvan päällä olevaan pitsipeittoon tai lakanaan tulee likaa, 

voi sen helposti valkaista kloriitilla pesukoneessa tai pesuvadissa liottamalla sitä hetken!

 Lapsiperheessä ihan ylivertainen väri siis!

Toinen mihin olen nyt aivan hulluna, on raakalauta. 

Meidän vessan uudistuneiden lautaseinien myötä olen entistä vakuuttuneempi, 

että haluan sitä myös muihin tiloihin. 

Vielä kun saisin isähenkilön puolelleni ja ryhtymään hommaan.

Tällaista tällä kertaa. 

Mitä teidän kevätsisustukseen kuuluu, onko joku juttu nyt ylitse muiden?!