Renew -mama haasteen kooste

En tiedä muistatteko enää, mutta osallistuin lokakuussa Kototekoja -blogin Renewmama haasteeseen, josta kerroin TÄÄLLÄ 

Haasteen tarkoitus oli tosiaan uudistaa omaa vaatekaappia sen sijaan, että ostaa aina lapsille vaatetta (vaikka tottahan on, että lapset kasvaessaan tarvitsevat jatkuvasti uusia vaatteita...!), joten istahdin pitkästä aikaa ompelukaapin eteen ja kaivoin kaikki vanhat Ottobre-lehdet ja kaavat esiin. 

Ensimmäiseksi ompelin tämän paidan, joka tuolta linkin alta löytyykin jo paremmin esiteltynä.

 Seuraavaksi ompelin Noshin puuteripinkistä joustocollegesta itselleni pipon ja lapaset. Lapasten vuori on leikelty vanhasta neulepaidastani. Tyttö lupautui toimimaan mallina ja värjöttelemään hetken ulkona kuvattavana. Sisätiloissa kuvaaminen loka-marraskuussa on aika haastavaa ja ulkonakin se pitää ajoittaa päivän valoisimpaan hetkeen. Tämän seikan vuoksi olen pitkittänyt melkein kuukauden postauksen tekoa, koska kaikki ottamani kuvat on yhtä suttua, mutta päätin nyt kuitenkin julkaista ne koska lähikuukausina tuskin tulee yhtään valoisampiakaan kuvaushetkiä.

 

 

 Sain tytön myös tämän jälkeen kaveriksi ompelemaan. Kuvissa onkin pipoja kaksin kappalein, sillä tyttö halusi ommella samasta kankaasta pipon itselleen! Tämä kankaan väri on niin mun mieleen ...vaikka joillekin se saattaa tuoda mieleen nudenväriset mummokalsongit :D Mutta hei ei se ihan hirveä voi olla kun esiteini haluaa samistella, eihän?

 

Ihan hirveästi en lokakuussa ehtinyt ompelukoneen edessä istua, mutta yhden ihanan mekko-tunikan sain vielä aikaiseksi. Minulla oli tällaista mustaa PaaPiin trikoota metrin verran kaapissa ja koska korkea kaulus ja kaksinkertainen helmaosa vei siitä yllättävän paljon niin hihat jäivät vastaavasti vajaamittaisiksi. Mietin jatkanko hihoja resorilla, mutta annoin niiden nyt toistaiseksi jäädä näin.

 

 

 Olen muutamaan kertaan nyt "ulkoiluttanut" tätä mekkoa farkkujen ja saappaiden kanssa ja onhan se kyllä aika kiva!

 

 Erityisesti tykkään tuosta korkeasta kauluksesta, johon siihenkin ompelin kapean frillan.

 

 

Kaavapohjana tässä mekossa on Ehta, jonka olen ostanut TÄÄLTÄ.

Suosittelen, kaava on kivan monikäyttöinen ja selkeä! 

Sellainen oli minun Renewmama -aikaansaannokseni ja olen nyt muutamaa kivaa käyttövaatetta rikkaampi. Tällaiset haasteet on mukavia ja saa tällaisen harvemmin ompelevankin innostumaan! Eilen tilasin yhden supersuloisen kankaan, josta aion ommella tytölle ja minulle samisteluvaatteet. Katsotaan vieläkö äidin ompelemat kelpaa vaikkei niissä luekaan Adidas tai Levis ;) 

 

Kutsuvierasillassa

Sain syyskuun puolella Instagramin viestilaatikkoon kivan viestin joka sisälsi kutsun tutustumaan Riviera Maisonin joulun -18 uutuuksiin Millan putiikkiin ❤ Ajattelin heti, että olisipa huippua päästä paikalle tapaamaan Instagramista tuttuja ihmisiä kasvokkain! Ja niin onnekkaasti kävikin, että minulla oli treffipäivänä aamuvuoro ja ehdin vielä sen jälkeen Lahteen ja Millalle.

 

Meidät otti vastaan iloinen ja vieraanvarainen Milla henkilökuntineen. Kilisteltiin, herkuteltiin ja kuultiin Riviera Maisonin uutuuksista ja ihasteltiin heidän stylisitiensä taituruutta! Voi miten kaunista siellä olikaan! 

Minua, ujona ihmisenä,  jännitti ihan valtavasti tavata uusia ihmisiä ja joutua vielä esittelemään itseni kaikkien edessä! Jaiks. Introvertin pakokauhun paikka! Mutta turhaan jännitin, sillä kaikki oli todella mukavia ja tunnelma iloisen rento. 

 

Ja olihan minulla mukana ehkä maailman höpsöin ja puheliain avec! Eli oma 11v. sisustajaneitokainen, joka auliisti esitteli ostoskorinsa sisältöä ja ääneen pohti mikä sopisi hänen vaaleanpunaiseen huoneeseensa parhaiten. Tiedättekö, on tosi ihanaa kun lapset kasvaa ja niitä voi suvereenisti ottaa mukaan lähes minne vain ja niistä on oikeasti seuraa! Minun pitäisi ehdottomasti viettää tytön kanssa useammin kahdenkeskistä aikaa ja puuhailla tyttöjen juttuja nyt kun en vielä sen mielestä ole supernolo :D

 

 

Katsokaa tuota kuusta! Aivan upeat koristeet ja kaikki sopii niin hyvin yhteen! Näyttävää, mutta hillittyä. 

Minä olen miettinyt mihin tänä vuonna joulukuusen sijoittaisin. Viime jouluinen paikka on nimittäin varattu, kun siinä on nyt miehen tekemä iso polttopuuteline... Mutta jonnekin sellainen pieni ja sievä kuusi on saatava mahtumaan, ilman sitä ei tule joulua.

 

 Minä ihailen aina kauniita kattauksia sillä en itse ole kovinkaan viitseliäs tai häävi kattaja. Tuolla Millan putiikissa oli useampikin ihastuttava pöytä kattauksineen, joten pakkohan niistä oli ottaa kuvia ja poimia ideoita! Ehkä meilläkin nähdään vielä joskus tällaisia hienoja asetelmia, heh.

 

 Katsokaa nyt näitä! Siis upeat esillelaitot ja tuo kerroksellisuus, kun pöytään on sijoiteltu korkeampia tarjottimia ja vaaseja. Kyllä kaunis kattaus vaan on puoli ruokaa!

 

 Kassalla minulle ojennettiin yksi ylimääräinen paperikassi, jossa oli tervehdys ja muistaminen Riviera Maisonin väeltä, kuinka kohteliasta ja ajattelevaista heiltä! 

 

Oli kyllä mukava ilta ihanassa miljöössä, iloisten ihmisten parissa! Suunniteltiin myös keväälle uutta tapaamista, jossa ehdottomasti haluan olla mukana! Tällaiset illat aina piristää ja on kivaa vaihtelua! Tuolla Millalla täytyy kyllä käydä uudestaan, sehän sijaitsee ihan meidän mökkimatkan varrella!

 Kiitos kutsusta Millan putiikki, @decorbynanna ja @minnashome! 

Tämä marraskuu tuntuu taas astetta lyhyemmältä, kun on tällaisia mukavia juttuja! 

ps. Haluatteko nähdä mitä se lahjakassi sisälsi ja mitä minä illan aikana nappailin ostoskoriini? 

 

Palasia syyslomasta

Meillä on ollut tapana laittaa mökki talviteloille joka vuosi lokakuun puolivälin tienoilla. Se on useimmiten ollut aika "viimehetki" koska säät ovat silloin, etenkin öisin, lähempänä talvea kuin kesää. Tänä vuonna lähdettiin mökille viettämään syyslomaa, ensimmäistä kertaa koskaan!  ❤

 

Mökillä oli niin rauhallista ja kaunista. Syysmökkeilyssä on ihan oma tunnelmansa. Levollinen, kun kesän touhut on jo ohi ja samalla hieman surumielinen, kun pitkä talvi on edessä ja sen myötä myös pakollinen tauko mökkeilyssä. 

 

Koirat nauttii aina mökillä rauhasta, koska siellä ei kertakaikkiaan ole mitään haukuttavaa ja vartioitavaa. Oikein huomaa kuinka nekin lepää ja nauttii olostaan tuolla metsänreunassa. Kauhu bongasi terassin alla myyrän ja se olikin hupaisa episodi, kun molemmat koirat into piukassa jahtasi myyrä parkaa. Siis myyrä oli täysin turvassa siellä terassin alla koirien tavoittamattomissa, mutta varmasti pelästyi kahta "hieman" innokasta ympärillä hääräävää tyyppiä.

 

  

 Saatiin nähdä ihania auringonlaskuja ja ruskan sävyjä noina neljänä päivänä. Ulkoiltiin koko perhe paljon, haravoitiin oikein talkoohengessä ja lapset leikkivät ison kuusen alla majaleikkiä. Ai niin, ja pitkästä aikaa tarvottiin tontin ympäri lenkki, ts. metsässä risut naamalla... mutta mukavaa oli! 

 Mökissä taas fiilisteltiin syksyä tunnelmavaloilla ja kynttilöillä, ja tietenkin takkatulen äärellä. Tuvan seinällä olevan hyllykön liitutaullussa oli vielä teksti: Heinäkuu (!!!) joten se piti vaihtaa äkkiä syksyisempään! Vaikka kyllähän tuo meitä taas huvittaa sitten huhti-toukokuussa kun seuraavan kerran tuvan ovi avataan :D

 Minulla oli mukana myös, mulle ah niin tärkeä, sähköviltti. Sen alla nukkua tuuskutin joka yö ja päivisin ulkoilun jälkeen lapsetkin hakeutuivat sen alle lämmittelemään. Ihan huippukeksintö tällaiselle viluiselle!

 

Tyttö ihastui myös tuohon mun peittoon ja sanoi toivovansa joululahjaksi itselleen samanlaisen. Enkä ihmettele, on se niin mukava. Ehkä jouluna kuusen alta löytyy näitä enemmänkin? 

 

 

 Vaihdoin tuvan ikkunaan verhot, kun virkattu verhokappa näytti vähän nuhjuiselta ja kesäiseltä. En siihen hätään löytänyt kaapista kuin tuollaiset ohuet beiget sivuverhot, mutta ne toimitti virkaansa ihan hyvin vaikkei olleetkaan niin syksyiset kuin olisin toivonut. Kauniisti niiden läpi kuulsi syksyn lämmin valo.

 

 Oli ihana herätä aamuisin kun oli vielä hämärää, pihan aamukasteessa hyppeli rastaat ja tuvassa tuoksui kahvi. 

 

 ...ja illalla taas oli pilkkopimeää kun koko porukka käveltiin polkua pitkin savusaunaan ja takaisin. Saunassakin peseydyttiin vain himmeän taskulampun valossa, aika hauskaa!

 Oli kyllä ihanat syyslomapäivät ja hyvillä mielin suljettiin torpan ovi kotiinlähdön hetkellä. Tämä mökkikausi oli huippu, niin lämmin ja kaunis kesä, joka huipentui upeaan ruskaan! 

 

Nyt vuorostaan köllötellään kotona nämä muutamat jäljelläolevat lomapäivät ja otetaan kiinni syksyn telkkuohjelmista. Tämänaamuisten pakkaslukemien myötä tuli todettua, että huomenna tämä äitihenkilö saa kavuta vinttiin kaivelemaan paksumpia takkeja ja kenkiä esille.

Kouluhommien pakoilua

Olen kuluneella viikolla kouluhommia pakoillessani saanut ihmeen paljon aikaan. Olen nimittäin järjestellyt ja siivonnut meidän keittiötä. Siis miten nopeasti kaapit räjähtääkin ihan kamalaan kuntoon. Siis tarkoitan tietenkin kaappien sisältöä, en itse kaappeja. Murot ja riisit pitkin laatikoita ja hirveä epäjärjestys!

Keittiön avohyllyt on ehkä huonoin keksintö ikinä. Siis onhan ne kauniita ja käytännöllisiä, kun tavarat ovat esillä, mutta miten se pölyjen pyyhkiminen voikin vastustaa? Tämä alla oleva kattokoulusto on ihan jäätävä pestä. Koska meillä ei ole puulieden päällä huuvaa, ja siinä kuitenkin valmistetaan säännöllisesti ruokaa, on se aika usein rasvapölyn peitossa. Nyt sain vihdoin kesän jälkeen otettua telineen alas ja hinkattua fairyllä putipuhtaaksi. Ihana tunne kun on puhdasta ja siistiä! ❤ 

 

Tämä miehen tekemä kattokoukusto on kyllä ajanut niin asiansa tuossa vanhan puuhellan päällä. Siitä on helppo napata kattila tai kahvipannu ja nostaa liedelle. Liedestä puheen ollen, meidän pitäisi ostaa liesimustaa ja käsitellä sen pinta taas kauniiksi.

 

Siinä keittiötä siivoillessa nostelin kaapeista esille vähän talvisempia juttuja, kynttiläkuppeja ja  pienet paristovalot. Tykkään pitää keittiön työtasot tavarasta vapaina, mutta tämän vanhan lipaston päälle vaihtelen aina käyttöesineitä sen mukaan mitä milloinkin käytetään.

 

 

Nyt nostin sen päälle leikkuulautoja ja kahvikoneen. Leikkuulaudoista kaksi suurinta on muuten nekin miehen tekemiä. Hirmu kätevä tuollainen kirvesmiespuoliso ❤

Kahvikoneen viereen kuuluu tietysti kahvikapselit, teepussit ja pieniä herkkuja. Naulakossa roikkuu käden ulottuvilla pannunaluset ja seinähyllyllä kahvikupit.

 

Pienessä keittiössä on kaikki lähellä. Ja kun tunnustautuu tällaiseksi astiahamsteriksi, niin lisätilaa laseille tarvitaan kaappien ulkopuolelta, vaikka se vaatiikin pölyjen pyyhkimistä. 

 

Tuohon tasolle kyllä kävisi hyvin sellainen edellisessä postauksessa vilahtanut minikuusi ja musta kynttilälyhty eikö vaan? 

Koska viikolla välttelin opinnäytetyökirjoihin tarttumista, sainkin sitten eilen korvamerkitä kirjoja ja istua koneella iltamyöhään. Iltalenkki koirien kanssa teki niin hyvää tuon maratonin jälkeen ja sain mukavan hien pintaan. Yritin hölkätä Kauhun kanssa, mutta siitä ei tullut sitten yhtikäs mitään! Koira kuvitteli ilmeisesti, että ollaan ajojahdissa ja yritämme yhdessätuumin saada jonkun kiinni? Se meni ihan hepuliin ja säntäili villisti haistellen ilmaa! Ihan pöhkö otus, mitä lie ajokoiraa siinä onkaan! Kumu taas on niin raskas ja suuri, etten juoksuta sitä ollenkaan kovalla alustalla, joten se näistä lenkkikavereista. 

Mutta nyt jätän taas tämän koneella istumisen ja lähden viemään poikaa kaverisynttäreille.

Kivaa viikonloppua kaikille!

 

Syksyttää

Tarvittiin vain muutama harmaa päivä ja hämärä aamu, kun syksytys iski. Tiedättehän sen pesäntekovietin ja ylettömän tunnelmoinnin. 

Sadepisarat ikkunoissa ja aamuinen kuura nurmikolle tippuneissa lehdissä.

 

Keittiön tuolit saivat päälleen viime vuonna ostetut harmaat tekotaljat ja eilen kaivoin ensimmäiset "tunnelma"valot esille. Tytär pyöritteli hieman silmiään kun ripustelin valojohtoa verhotankoon, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa.

Olen myös innostunut Spotifysta miehen hankittua meille yhteisen Perhe Premiumin ja aloin eilen koostamaan sinne soittolistaa...JOULULAULUILLE! Glögitölkki odottelee kutkuttavasti jääkaapissa ja villasukat on kaivettu kesän jälkeen esille. Näiden lisäksi eksyin Ikean nettisivuille ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään tällaiseen syksytykseen kadonneelle! Pehmeitä tyynynpäällisiä, kynttilälyhtyjä ja torkkupeittoja. Voi että!

Tuskailin Instagramin storyssä myös Ikean ihanaa valikoimaa ja sain aika monta viestiä, joissa todettiin sama,  pakkohan sinne on paikanpäälle mennä. 

 

Katsokaa nyt näitä! Tuo minikuusi ja musta kynttilälyhty on ihan must!

 

 

Ja entäs tämä karvainen, taljamainen tyynynpäällinen ja alimman kuvan kynttilät. Kynttilöitä meillä palaa päivittäin lokakuusta helmikuuhun, joten olisi jo kiire saada kynttilävarastoja täydennettyä!

 

 

Onko eilinen kirpsakka pakkasaamu saanut teille samanlaisen syksyfiiliksen ja kynttilöiden hamstrausvietin aikaan? 

 

Viikonloppu yhtä juhlaa

Meillä vietettiin viikonloppuna lasten syntymäpäiväjuhlia. Lauantaina saatiin kylään sukulaiset ja sunnuntaina talo täyttyi pienistä ekaluokkalaisista pojista. 

❤

 

 

Vaikka juhlien järjestämisessä on aina oma vaivansa, niin näin se oli kyllä astetta rennompaa, kun juhlat olivat peräkkäisinä päivinä. Lastenjuhliin ei tarvinnut erikseen siivota ja leipoa, riitti kun nosti edellispäivältä jääneet herkut pöytään ja puhalsi muutaman  ilmapallon. 

 

 

Tänä vuonna leivoin suklaakakun, tuttuun tapaan hieman soveltaen. Tämä oli siis gluteeniton ja maidoton ja väliin sipaisin vähän vadelmahilloa.

Mies on meillä se joka leipoo pullaa. Itse en ole leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Miksi vaivautua, kun toinen tekee ihan parasta tuosta vaan vasemmalla kädellä. 

 

 En panostanut sen ihmeemmin myöskään koristeluun. Tänä vuonna riitti tuoreet kukat maljakoissa ja puhtaanvalkoiset servetit. Joskus juhla syntyy vähän vähemmälläkin.

 

 Sunnuntain lasten kekkereille ostin kaupan valmiita pakastedonitseja ja ne olivatkin ihan hitti! Olisi pitänyt ostaa se kolmaskin paketti, sillä  niin vauhdilla ne tuosta tarjottimelta lähti. Samoin päärynän makuiset pillimehut. Mikä siinä onkin, että lapset eivät juuri arvosta oman pihan omenoista valmistetusta mehusta tai piirakoista tai itse leivotuista kakuista ja paakkelsseista. Ensimmäisenä kauppansa tekee kaupan valmiit "einekset" ja mehut. Tai näin ainakin meillä!

 

Oli kyllä mukavaa saada pitkästä aikaa vieraita! Kyläilyä tulee harrastettua ihan liian vähän nykyään! Mistähän tikusta sitä seuraavaksi keksisi asiaa, jotta voisi taas kutsua porukkaa kylään?

 Mutta nyt on siis juhlat juhlittu ja rääppiäiset pidetty (ts. ollaan tarjottu lapsille kavereineen iltapäivän välipalana loput herkut) ja siirrytty perus hernekeittolinjalle taas. Ei tee yhtään huonoa kaiken herkuttelun jälkeen palata asialinjalle syömisissä. 

 

Lomatunnelmista syyssateisiin.

Se on lomanjälkeinen sateinen tiistai-ilta. Arki käynnistyy pikkuhiljaa Wilma -viestien kilistessä sähköpostiin ja uusien opintojaksojen käynnistyessä taas. Eilen pms -palelussa, silmäpusseissa ja tihkusateessa mietin jälleen kerran onko mitään järkeä asua ja elää täällä Suomessa. En päässyt yhtään siihen kuuluisaan hygge- ja syksyttely -tunnelmaan! Tänään olen sentään kaivellut kynttiläkippoja esille ja sytytellyt niitä tunnelmaa tuomaan. Kesähuonettakin siivoilin syksyisempään kuntoon, ravistelin lampaantaljat ja asettelin penkkien päälle ja vein krysanteemin pöydälle. Pitää nappailla sieltä syksykuvia ja yrittää päästä tunnelmaan!

Mutta sitä ennen palataan hetki taaksepäin ja meidän niin ihanaan lomareissuun! Reissu oli alkulähtökohdista huolimatta oikein onnistunut, eikä minun tarvinnut kuin kerran turvautua lääkkeisiin sapen kiukutellessa. Sekin oli luonnollisesti omaa syytä, kun ahneuksissani menin syömään iltasella halloumijuustoa ja päälle vielä jäätelöpuikon. Kaikki kiva kostautuu.

 

Hotellivalinta osui taas kerran ihan nappiin! Meillä oli viihtyisä huone, jossa oli erillinen makuuhuone parivuoteella ja keittonurkkaus/olohuone, joka sohville oli pedattu lapsille lisävuoteet. Tässä on ollut ihan totuttelua, kun kukaan ei tulekaan joka päivä tiskaamaan tiskejä ja petaamaan vuoteita :D

Myös hotellin vesipuisto vastasi matkatoimiston kuvia ja oli oikein ihana! Itsehän en luonnollisesti, arkajalkana, syttynyt noihin vesiliukumäkiin, mutta muuten kyllä lilluin altaissa sormenpäät rusinoina. 

 

 

 

Myös hotellin allasalueet olivat siistit ja viehättävät turkooseine aurinkotuoleineen. 

 

 

Mutta se meri. Voi hyvänen aika miten upea se onkaan! Nähtiin taas kerran niin erilaisia ja upeita rantoja, ettei voi edes käsittää olevansa samalla saarella edelleen! Vesi oli kirkasta ja vedenalainen elämä aukesi ihan siinä snorkkelinlasien alla! 

 

 

Tämä kuva on otettu yhdessä suosikkirannoistani, Stavrosissa.  Aallonmurtajalla erotettu, vuorenrinteen katveessa oleva ranta on aivan ihana. Minä en pidä isoista aalloista ja merivirrat pelottaa, mutta täällä on aina tyyntä ja turvallista uida. 

 

Kävimme ensimmäistä kertaa myös Kournas -järvellä. Oli muuten aika hieno, joskin omituinen järvi. Vuokrattiin polkuvene ja poljettiin menemään ympäri järveä. Nähtiin sukeltavia lintuja, turkoosi sudenkorentoparvi, karppeja ja uiva käärme! Vesi oli kirkasta ja niin lämmintä! Ainoa miinus oli se, että alkuun niin kaunis hiekkapohja muuttui syvemmällä saveksi, joten uiminen ei ollut mitenkään miellyttävää. 

 

 

 

 

 Lapset hyppivät sukeltamaan polkuveneen kyydistä, kunnes tosiaan nähtiin se vedenpinnassa uiva käärme. Uimahalut katosivat kummasti molemmilta, hih. Käärme oli siis rannalla päivystävän heebon mukaan ihan vaaraton ja oltiin onnekkaita kun sellainen nähtiin. 

 

Tämä alla oleva kuva on Gialiskarin pikkukivirannalta, joka on varmasti yksi saaren upeimmista rannoista. Ihan pienten lasten kanssa en sinne menisi, sillä ranta on syvä ja äkkijyrkkä, mutta näiden meidän jo taitavasti uivien lasten kanssa se oli ihan paratiisi! Matka rannalle vie vuoriston yli, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

 

 

Tietenkin kävimme myös lähirannalla, Agia Marinassa, jossa meren pohja oli kalliota ja pehmeää hiekkaa. Toisella kerralla siellä  käydessä tuli yhtäkkiä niin kovat aallot, että rantaan nostettiin punainen lippu uimakiellon merkiksi. Se ei silti estänyt meitä nauttimasta rantaelämästä täysillä, päinvastoin tuli tutkittua rantaa ja luontoa ihan eri tavalla kun veteen ei saanut nilkkoja pidemmälle mennä. 

 

 

No niin, tuli siis selväksi, että me uitiin lomalla paljon. Järvessä, meressä ja altailla. Jossakin kohtaa Ig -storyyni päivitinkin, että meillä on loman aikana ollut uikkarit ja hiukset enemmän märkinä kuin kuivina! 

No uimisen ja saarellaretkeilyn lisäksi me luonnollisesti ehdittiin myös syömään kahden viikon aikana monissa eri paikoissa. 

 

Minä tykkäsin erityisesti kaikista rantaan sijoitetuista ravintoloista. Paahteisen päivän jälkeen oli ihanaa tuntea merituuli ja kuulla aaltojen pauhu vielä illallisaikaan.

 

Tunnelma näissä Kreetalaisissa ravintoloissa oli miellyttvävän kiireetön, henkilökunta ei kiirehtinyt korjaamaan astioita heti aterian jälkeen ja joka paikassa tarjottiin vieraanvaraisesti jälkiruokaa ja rakia ennen kuin lasku edes tuotiin pöytään. 

 

 

Maisemat siinä ruokaillessa hivelivät sielua. 

 

 

...ja ruoka oli erinomaista!

 

 

 

 

 

 

Pahoittelen tätä valtavaa kuvatulvaa, mutta en vaan voinut jättää näistä mitään pois. Loman buukkaaminen alkusyksyyn jatkaa kyllä ihanasti lyhyttä kesää (no okei, tänä vuonna kesä oli kyllä ihana ja pitkä), joten toivotaan, että ensi vuonnakin pystytään lomailemaan yhdessä vielä tälleen loppukesästä. 

Näihin kuviin on hyvä palata täällä kotona, kun syksy puskee villapaidan sisälle ja ulkoiluun tarvitaan otsalampun valoa. 

Kai se arki ja syksyttely tästä taas lähtee. Pitää keksiä paljon kivoja juttuja syksyiltoihin, jotta tämän pimeän kauden taas jaksaa.