Viikonloppu yhtä juhlaa

Meillä vietettiin viikonloppuna lasten syntymäpäiväjuhlia. Lauantaina saatiin kylään sukulaiset ja sunnuntaina talo täyttyi pienistä ekaluokkalaisista pojista. 

❤

 

 

Vaikka juhlien järjestämisessä on aina oma vaivansa, niin näin se oli kyllä astetta rennompaa, kun juhlat olivat peräkkäisinä päivinä. Lastenjuhliin ei tarvinnut erikseen siivota ja leipoa, riitti kun nosti edellispäivältä jääneet herkut pöytään ja puhalsi muutaman  ilmapallon. 

 

 

Tänä vuonna leivoin suklaakakun, tuttuun tapaan hieman soveltaen. Tämä oli siis gluteeniton ja maidoton ja väliin sipaisin vähän vadelmahilloa.

Mies on meillä se joka leipoo pullaa. Itse en ole leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Miksi vaivautua, kun toinen tekee ihan parasta tuosta vaan vasemmalla kädellä. 

 

 En panostanut sen ihmeemmin myöskään koristeluun. Tänä vuonna riitti tuoreet kukat maljakoissa ja puhtaanvalkoiset servetit. Joskus juhla syntyy vähän vähemmälläkin.

 

 Sunnuntain lasten kekkereille ostin kaupan valmiita pakastedonitseja ja ne olivatkin ihan hitti! Olisi pitänyt ostaa se kolmaskin paketti, sillä  niin vauhdilla ne tuosta tarjottimelta lähti. Samoin päärynän makuiset pillimehut. Mikä siinä onkin, että lapset eivät juuri arvosta oman pihan omenoista valmistetusta mehusta tai piirakoista tai itse leivotuista kakuista ja paakkelsseista. Ensimmäisenä kauppansa tekee kaupan valmiit "einekset" ja mehut. Tai näin ainakin meillä!

 

Oli kyllä mukavaa saada pitkästä aikaa vieraita! Kyläilyä tulee harrastettua ihan liian vähän nykyään! Mistähän tikusta sitä seuraavaksi keksisi asiaa, jotta voisi taas kutsua porukkaa kylään?

 Mutta nyt on siis juhlat juhlittu ja rääppiäiset pidetty (ts. ollaan tarjottu lapsille kavereineen iltapäivän välipalana loput herkut) ja siirrytty perus hernekeittolinjalle taas. Ei tee yhtään huonoa kaiken herkuttelun jälkeen palata asialinjalle syömisissä.