Se on lomanjälkeinen sateinen tiistai-ilta. Arki käynnistyy pikkuhiljaa Wilma -viestien kilistessä sähköpostiin ja uusien opintojaksojen käynnistyessä taas. Eilen pms -palelussa, silmäpusseissa ja tihkusateessa mietin jälleen kerran onko mitään järkeä asua ja elää täällä Suomessa. En päässyt yhtään siihen kuuluisaan hygge- ja syksyttely -tunnelmaan! Tänään olen sentään kaivellut kynttiläkippoja esille ja sytytellyt niitä tunnelmaa tuomaan. Kesähuonettakin siivoilin syksyisempään kuntoon, ravistelin lampaantaljat ja asettelin penkkien päälle ja vein krysanteemin pöydälle. Pitää nappailla sieltä syksykuvia ja yrittää päästä tunnelmaan!
Mutta sitä ennen palataan hetki taaksepäin ja meidän niin ihanaan lomareissuun! Reissu oli alkulähtökohdista huolimatta oikein onnistunut, eikä minun tarvinnut kuin kerran turvautua lääkkeisiin sapen kiukutellessa. Sekin oli luonnollisesti omaa syytä, kun ahneuksissani menin syömään iltasella halloumijuustoa ja päälle vielä jäätelöpuikon. Kaikki kiva kostautuu.
Hotellivalinta osui taas kerran ihan nappiin! Meillä oli viihtyisä huone, jossa oli erillinen makuuhuone parivuoteella ja keittonurkkaus/olohuone, joka sohville oli pedattu lapsille lisävuoteet. Tässä on ollut ihan totuttelua, kun kukaan ei tulekaan joka päivä tiskaamaan tiskejä ja petaamaan vuoteita :D
Myös hotellin vesipuisto vastasi matkatoimiston kuvia ja oli oikein ihana! Itsehän en luonnollisesti, arkajalkana, syttynyt noihin vesiliukumäkiin, mutta muuten kyllä lilluin altaissa sormenpäät rusinoina.
Myös hotellin allasalueet olivat siistit ja viehättävät turkooseine aurinkotuoleineen.
Mutta se meri. Voi hyvänen aika miten upea se onkaan! Nähtiin taas kerran niin erilaisia ja upeita rantoja, ettei voi edes käsittää olevansa samalla saarella edelleen! Vesi oli kirkasta ja vedenalainen elämä aukesi ihan siinä snorkkelinlasien alla!
Tämä kuva on otettu yhdessä suosikkirannoistani, Stavrosissa. Aallonmurtajalla erotettu, vuorenrinteen katveessa oleva ranta on aivan ihana. Minä en pidä isoista aalloista ja merivirrat pelottaa, mutta täällä on aina tyyntä ja turvallista uida.
Kävimme ensimmäistä kertaa myös Kournas -järvellä. Oli muuten aika hieno, joskin omituinen järvi. Vuokrattiin polkuvene ja poljettiin menemään ympäri järveä. Nähtiin sukeltavia lintuja, turkoosi sudenkorentoparvi, karppeja ja uiva käärme! Vesi oli kirkasta ja niin lämmintä! Ainoa miinus oli se, että alkuun niin kaunis hiekkapohja muuttui syvemmällä saveksi, joten uiminen ei ollut mitenkään miellyttävää.
Lapset hyppivät sukeltamaan polkuveneen kyydistä, kunnes tosiaan nähtiin se vedenpinnassa uiva käärme. Uimahalut katosivat kummasti molemmilta, hih. Käärme oli siis rannalla päivystävän heebon mukaan ihan vaaraton ja oltiin onnekkaita kun sellainen nähtiin.
Tämä alla oleva kuva on Gialiskarin pikkukivirannalta, joka on varmasti yksi saaren upeimmista rannoista. Ihan pienten lasten kanssa en sinne menisi, sillä ranta on syvä ja äkkijyrkkä, mutta näiden meidän jo taitavasti uivien lasten kanssa se oli ihan paratiisi! Matka rannalle vie vuoriston yli, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.
Tietenkin kävimme myös lähirannalla, Agia Marinassa, jossa meren pohja oli kalliota ja pehmeää hiekkaa. Toisella kerralla siellä käydessä tuli yhtäkkiä niin kovat aallot, että rantaan nostettiin punainen lippu uimakiellon merkiksi. Se ei silti estänyt meitä nauttimasta rantaelämästä täysillä, päinvastoin tuli tutkittua rantaa ja luontoa ihan eri tavalla kun veteen ei saanut nilkkoja pidemmälle mennä.
No niin, tuli siis selväksi, että me uitiin lomalla paljon. Järvessä, meressä ja altailla. Jossakin kohtaa Ig -storyyni päivitinkin, että meillä on loman aikana ollut uikkarit ja hiukset enemmän märkinä kuin kuivina!
No uimisen ja saarellaretkeilyn lisäksi me luonnollisesti ehdittiin myös syömään kahden viikon aikana monissa eri paikoissa.
Minä tykkäsin erityisesti kaikista rantaan sijoitetuista ravintoloista. Paahteisen päivän jälkeen oli ihanaa tuntea merituuli ja kuulla aaltojen pauhu vielä illallisaikaan.
Tunnelma näissä Kreetalaisissa ravintoloissa oli miellyttvävän kiireetön, henkilökunta ei kiirehtinyt korjaamaan astioita heti aterian jälkeen ja joka paikassa tarjottiin vieraanvaraisesti jälkiruokaa ja rakia ennen kuin lasku edes tuotiin pöytään.
Maisemat siinä ruokaillessa hivelivät sielua.
...ja ruoka oli erinomaista!
Pahoittelen tätä valtavaa kuvatulvaa, mutta en vaan voinut jättää näistä mitään pois. Loman buukkaaminen alkusyksyyn jatkaa kyllä ihanasti lyhyttä kesää (no okei, tänä vuonna kesä oli kyllä ihana ja pitkä), joten toivotaan, että ensi vuonnakin pystytään lomailemaan yhdessä vielä tälleen loppukesästä.
Näihin kuviin on hyvä palata täällä kotona, kun syksy puskee villapaidan sisälle ja ulkoiluun tarvitaan otsalampun valoa.
Kai se arki ja syksyttely tästä taas lähtee. Pitää keksiä paljon kivoja juttuja syksyiltoihin, jotta tämän pimeän kauden taas jaksaa.
