Renew -mama haasteen kooste

En tiedä muistatteko enää, mutta osallistuin lokakuussa Kototekoja -blogin Renewmama haasteeseen, josta kerroin TÄÄLLÄ 

Haasteen tarkoitus oli tosiaan uudistaa omaa vaatekaappia sen sijaan, että ostaa aina lapsille vaatetta (vaikka tottahan on, että lapset kasvaessaan tarvitsevat jatkuvasti uusia vaatteita...!), joten istahdin pitkästä aikaa ompelukaapin eteen ja kaivoin kaikki vanhat Ottobre-lehdet ja kaavat esiin. 

Ensimmäiseksi ompelin tämän paidan, joka tuolta linkin alta löytyykin jo paremmin esiteltynä.

 Seuraavaksi ompelin Noshin puuteripinkistä joustocollegesta itselleni pipon ja lapaset. Lapasten vuori on leikelty vanhasta neulepaidastani. Tyttö lupautui toimimaan mallina ja värjöttelemään hetken ulkona kuvattavana. Sisätiloissa kuvaaminen loka-marraskuussa on aika haastavaa ja ulkonakin se pitää ajoittaa päivän valoisimpaan hetkeen. Tämän seikan vuoksi olen pitkittänyt melkein kuukauden postauksen tekoa, koska kaikki ottamani kuvat on yhtä suttua, mutta päätin nyt kuitenkin julkaista ne koska lähikuukausina tuskin tulee yhtään valoisampiakaan kuvaushetkiä.

 

 

 Sain tytön myös tämän jälkeen kaveriksi ompelemaan. Kuvissa onkin pipoja kaksin kappalein, sillä tyttö halusi ommella samasta kankaasta pipon itselleen! Tämä kankaan väri on niin mun mieleen ...vaikka joillekin se saattaa tuoda mieleen nudenväriset mummokalsongit :D Mutta hei ei se ihan hirveä voi olla kun esiteini haluaa samistella, eihän?

 

Ihan hirveästi en lokakuussa ehtinyt ompelukoneen edessä istua, mutta yhden ihanan mekko-tunikan sain vielä aikaiseksi. Minulla oli tällaista mustaa PaaPiin trikoota metrin verran kaapissa ja koska korkea kaulus ja kaksinkertainen helmaosa vei siitä yllättävän paljon niin hihat jäivät vastaavasti vajaamittaisiksi. Mietin jatkanko hihoja resorilla, mutta annoin niiden nyt toistaiseksi jäädä näin.

 

 

 Olen muutamaan kertaan nyt "ulkoiluttanut" tätä mekkoa farkkujen ja saappaiden kanssa ja onhan se kyllä aika kiva!

 

 Erityisesti tykkään tuosta korkeasta kauluksesta, johon siihenkin ompelin kapean frillan.

 

 

Kaavapohjana tässä mekossa on Ehta, jonka olen ostanut TÄÄLTÄ.

Suosittelen, kaava on kivan monikäyttöinen ja selkeä! 

Sellainen oli minun Renewmama -aikaansaannokseni ja olen nyt muutamaa kivaa käyttövaatetta rikkaampi. Tällaiset haasteet on mukavia ja saa tällaisen harvemmin ompelevankin innostumaan! Eilen tilasin yhden supersuloisen kankaan, josta aion ommella tytölle ja minulle samisteluvaatteet. Katsotaan vieläkö äidin ompelemat kelpaa vaikkei niissä luekaan Adidas tai Levis ;) 

 

Renewmama!!

Ja Renewkototeko ❤

Tartuin Kototeko -blogin Sannan Renewmama -haasteeseen, jossa lokakuun aikana keskitytään ihan omaan vaatekaappiin. Ideana on että ruuhkavuosissa tarpovat äidit muistaisivat välillä myös itseään. Aika helposti sitä pukeutuu aamuisin aina niihin samoihin (kulahtaneisiin) vaatteisiin ja laittaa hankintalistan etusijalle ne lasten kurarukkaset ja goretexit. Tässä kuussa kuitenkin listan kärkeen nousee tää mama!

  

Olen ommellut tätä samaa kaavaa ja vieläpä samaa kangasta käyttäen aikaisemminkin. Ihan samanlaisen lörppäpaidan, johon niin kovasti tykästyin, että käytin sen puhki. Oikeasti, saumakohdissa oli jo pieniä reikiä! 

Tuon paidan löydät TÄÄLTÄ

(Tuli tuosta vanhasta postauksesta mieleen, että pitäisköhän leikata taas hiukset noin lyhyiksi?) 

 Oli siis jo aikakin hypätä ompelukoneen ääreen ja alkaa häärätä oman vaatekaapin kimpussa!

 

Ja siinä se nyt on. Mun ensimmäinen Renewmama -vaate ja aivan yhtä ihana kuin se edeltäjänsäkin. Tällä kertaa valkoisena, koska Eurokankaasta ei lötynyt enää samaa vaaleanpunaista kuin vajaa 4 vuotta takaperin.  Mutta olen niin onnellinen, että tätä kangasta ylipäätään löytyi vielä! Se on ihan kamalaa leikata ja ommella, mutta niin mukavaa päällä. 

 

Huomatkaa sama  pimeä eteinen ja yhtä huono kamera sekä poseeraus edelleen, näin 3,5 -vuoden jälkeenkin, ehh. 

 

 

 Mutta paidasta tykkään, tykkään tykkään! 

Tähän kun laittaa vielä alle jonkun kivan värisen topin, joka kuultaa paidasta läpi, niin ilme muuttuu heti! 

 

 Tästä se lähtee! Lähtekää tekin mukaan! 

Haasteen säännöt ja tarinan löydätte täältä KOTOTEKO -blogista! 

Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla se taitaa vierähtää kässäillen! 

Ilo uudesta kaavasta

Facebookin ompeluryhmässä on vilahdellut tiuhaan kivan näköisiä tunikoita, joiden kaava löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 5/18. Onnistuin löytämään tuon lehden ja sukelsin Eurokankaan trikoolaarista ihanaa vaaleanpunaista viskoositrikoota mekkohaaveet mielessäni. 

Kaava on ihana! Siis helppo, nopea ja kaunis! Mekkoa sovittaessani totesin kuitenkin, ettei malli ole minun pulluraiseen olemukseeni sopiva eikä varsin imarteleva. Joten pätkäisin mekon helman, käänsin kaksinkerroin ja ompelin ns. "tuubin" helmaan ja kas, siitä tuli oikein kiva kesäpaita!

 

En koskaan lue ompeluohjeita. En siksi, etteivätkö ne olisi itselleni tarpeelliset, vaan siksi, etten yleensä ymmärrä niistä hölkäsen pöläystä. Jotkin termit ovat minulle outoja ja jotenkin ohjeet on niin kummallisesti selitetty, että aivot vinksahtavat sijoiltaan. Jotenkin olen kuitenkin onnistunut ompelemaan kappaleet aina yhteen, ja jos joskus olenkin epäonnistunut niin ainakin olen oppinut purkamaan ja yrittämään uudestaan heti kun hermo on kestänyt. Tämän kaavan kohdalla onnistuin kyllä kertayrittämällä, niin simppeli se on.

 

Kävin ulkoiluttamassakin jo tätä paitaa ja se oli kivan kevyt ja kesäillan tunnelmaan sopiva. Tykkään tosi paljon! 

 

Aivan erityisesti tykkään tuosta avonaisesta selkäkappaleesta ja niskaan solmittavista nauhoista! 

Se on kiva  yksityiskohta muuten simppelissä paidassa. 

 

Anteeksi taas likainen peili ja huono kännykkäräpsy. Meidän koiralla on kiva taipumus käydä kumittamassa kirsullaan tuossa peilin luona ja pärskiä kuolaa ympäriinsä, joten peili (ja kaikki ikkunapinnat) on ihan järkyttävän näköinen kokoajan. 

 

Ostin myös luonnonvalkoista viskoositrikoota, josta aion tehdä samanlaisen puseron! Uskon, että sillekin löytyy käyttöä. Jospa juhannuksena olisi lämmintä ja kaunista ja ehtisin sen pian leikkaamaan ja ompelemaan mukaan lomareissuun. 

Kivaa viikonvaihdetta kaikille! ❤

ps. enää kolme työpäivää ennen lomaa ja mökkireissua! Huomenna alkaa loman suunnittelu ja reissuun pakkaaminen ihan kunnolla, jee!

Weekend vibes

Viikonloppu aloitetaan tänään hyvissä tunnelmissa; käydään vähän ostoksilla, sillä huomenna tiedossa on yhdet rippijuhlat ja aina niin ihana vierailu pk-seudulle! 

 

Kuten arvata saattaa, on täällä tuskailtu tällä viikolla niin vaatteiden kuin lahjankin osalta. Miten se onkin aina niin hankalaa?!

Kyselin lahjavinkkejä Instagramin tarinan puolella ja sainkin ihan huikean kivoja ideoita!
Lisääkin saa lähettää ja aion julkaista niistä parhaimmat, jotta muutkin saavat vinkkejä kevään ja kesän lahjapulmiin! 

 

 Tiedättekö muuten sen tunteen, kun olet nähnyt ihanan vaatteen (eli nyt sen juhlamekon!) ja sulla on päähänpinttymä saada juuri se vaate päälle tiettyyn tilaisuuteen (kuten rippijuhliin!). Vaate on tilattavissa nettikaupasta, mutta se ei enää ehdi ko. tilanteeseen, joten syöksyt kaikki lähialueen vaatetta myyvät liikkeet läpi tuloksetta (eikä mekkoa löydy edes naapurikaupungin myymälästä...). 

Nyt pitäisi siis päästä yli tuosta päähänpinttymästä ja löytää omasta vaatekaapista jotain päällepantavaa tai vaihtoehtoisesti ilahduttaa muuta perhettä perjantai-iltana vaatekauppakierroksella. 

 

 Onneksi lapsilla on tilaisuuteen sopivat vaatteet, joskin tytölle pitää ostaa hienostelusukkahousut vielä. Tähän pakkaskevääseen sopivia siistimpiä jalkineita ei tosin taida tähän hätään löytyä, joten täytynee tyytyä arkisempiin versioihin.

 

Minä jatkan kauppalistan suunnittelua ja toivottelen näiden tunnelmien myötä oikein aurinkoista ja kivaa viikonloppua teillekin! 

ps. pizzaperjantai! Jee!

 

 

Avainkaulanauha ja ammattiylpeys ❤

Kuten tiedätte olen lähihoitaja ja työskentelen vanhusten parissa. Opiskelen parhaillaan myös ammattikorkeakoulussa vanhustyötä ja tarkoituksena olisi valmistua vielä tämän vuoden puolella. 

Olen koko viime syksyn kaivannut jotain kaunista ja kivaa yksityiskohtaa työasuun ja ehkä muistattekin lempivärini, heh. No siitä se ajatus sitten lähti. (Aavistuksen tekisi mieli tilata vaaleanpunainen työtakki!)

 

 Pitkään ja hartaasti googlettamalla löysin muutaman tosi kivan avainkaulanauhoja valmistavan tahon, ja päädyin lopulta tällaiseen yli olan tulevaan avainnauhaan. 

 

Tilasin nauhan Facebookin kautta Riikka´s Sweet Dreams -nettikaupasta. Sain itse valita nauhan värin, helmien ja korujen värit sekä nauhan pituuden. Toimitus oli huippunopea siihen nähden, että avainnauha tehtiin tilaustyönä juuri minulle. Vain muutama päivä tilauksen maksamisesta odotti postilaatikossa jo kirje ❤ Voi sitä iloa kun avasin sen sopivasti ennen iltavuoroon menoa! 

 

Yli olan tuleva avainnauha ei roiku syötettävän soppalautasessa eikä liiemmin vaipan sisällä hoitotoimia tehdessä, vaan se pysyy kivasti lantiolla ja hartian takana. Avaimen voi helposti sujauttaa nauhassa työtakin taskun sisälle.  

 

 Haluatteko tietää miksi tilasin juuri tuolta Riikka´s Sweet Dreamsista avainnauhani? 

Siksi, että siinä on niskassa turvalukko. Ei ole kerta eikä kaksi, kun tuo turvalukko on napsahtanut auki viimeisen kuukauden aikana, koska asukas on siihen tarttunut tai olen muuten jäänyt nauhasta jonnekin kiinni. Turvallisuus siis ennen kaikkea! 

Toinen syy on allergisoimattomat silikonihelmet ja pesun kesävä nauha. Tämä avainnauha on kestänyt pesupussissa pesua muun pyykin mukana. Aika tärkeä seikka tämäkin. Vuosien varrella saattaa tuo metallinen avainlenkki ottaa pesuista itseensä, jolloin se pitää vaihtaa, mutta se on pieni vaiva siitä, että nauhan voi pestä. 

Ja kolmanneksi; onhan tämä ihan hurjan kaunis, kuin koru!

 

Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan olen aidon tyytyväinen asiakas, jonka avainnauha on saanut ihailua osakseen niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin osalta.  

*

*

*

Sitten tuohon toiseen aiheeseen. 

Olen pian kolme vuotta opiskellut koulussa niin opiskeluun kuin asiakastyöhön liittyvää dialogisuutta ja oman oppimisen reflektiota. Näitä ei voi painottaa liikaa silloin, kun työskennellään ihmisten parissa. Olen näiden kurssien aikana oppinut varmasti eniten koko koulutuksen aikana, enkä vähiten itsestäni. Koenkin, että meillä on ammattikuntana aivan upea taito ja lähtökohta kohdata ikääntynyt asiakas. Vastaavanlaisia oppitunteja soisi olevan myös lähihoitaja- sekä sairaanhoitajaopiskelijoilla. Kaikilla toisen ihmisen kohtaamisen ja kuuntelemisen taito ei vain tule luonnostaan ja meidän kaikkien olisi hyvä sitä opetella.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta kirjan...tai ainakin esseen. (jos ei niitä olisi tälle keväälle jonossa jo yli oman tarpeen...)

 

No niin. Eli kannustan kaikkia oppimaan uutta ja opiskelemaan, mutta tämä ei ollut se pääpointti tässä vaan se, mitä kuulin opiskelijakaverini suusta viime dialogisuuden tunnilla. Hän kertoi työskentelevänsä yksikössä, jossa on paljon hoitoalan henkilökuntaa. Yksi lähihoitaja oli hänelle kertonut, ettei koskaan kerro ammattiaan missään, jollei sitä erikseen kysytä. No miksi? ...Koska lähihoitajia ei yleisesti arvosteta eikä hän halua mainita edes ystäviensä läsnäollessa olevansa pienipalkkainen hoitaja. 

Mitä ihmettä!?

Toistan; MITÄ IHMETTÄ?

Jos ei ihminen itse arvosta omaa työtään ja pidä sitä merkittävänä, niin ei sitä toden totta taida muutkaan tehdä. Ai että, melkein suututtaa tämä yhteiskunta taas, mutta ei siitäkään sen enempää. 

Miksi kouluttautua ammattiin, josta ei makseta ja jota ei arvosteta? Rakkaudesta lajiin? No vaikka siitä jos et mitään muuta hyvää asiaa ammatistasi löydä. Ja eikö sitä rakkautta siihen ammattiin voisi tuoda julki omana arvostuksena omaa ammattikuntaa ja työtovereita kohtaan? Pitkään omia lapsia kotona hoitaneena ja siitä suoraan opiskelijaksi hypänneenä voin kertoa olevani ihan tyytyväinen tällä hetkellä saamaani lähihoitajan palkkaan. 

Arvostakaa sitä mitä teette! Me olemme hyviä, loistavan koulutuksen saaneita hoitajia, joiden ammattitaitoa työelämä kipeästi tarvitsee! Me omalla toiminnallamme tuomme sitä ammatikuntamme tarpeellisuutta ja arvostusta esille. Minä olen valinnut tämän ammatin, se on kutsumus ja minä olen hyvä siinä!

Ja te, ihanat työkaverit, jotka käytte täällä blogissa; Kiitos, olette huippuja! En voisi toivoa ammattitaitoisempaa ja reippaampaa porukkaa ympärilleni kuin te! Ja luvataan muistaa miten tärkeää työtä me tehdään. Onko mitään arvokkaampaa kuin antaa jotain itsestään toiselle. 

Olla se joka saattaa turvallisesti matkalle. 

Hyvä me! 

Välipäivien alennusmyynnit

Jokos te olette käyneet hyödyntämässä joulunjälkeiset alennusmyynnit? Teittekö löytöjä?

Itse päätin lähteä katsastamaan välipäivien alennusmyynnit heti pyhien jälkeen. Lapset pääsivät samalla käyttämään pukilta saamansa lahjakortit ja valitsemaan itselleen mieluisia vaatteita ja juttuja.
Kiitos joulupukki, me oltiin vissiin superkilttejä tänä vuonna! Lahjoja oli valtavan paljon ja kaikki niin mieluisia taas kerran ❤

Tällä kertaa päätin pitää järjen mukana ostosreissussa enkä päästänyt mopoa keulimaan. Ja koska molemmat lapset saivat omat vaatelahjakorttinsa, etsin lähinnä omaan vaatekaappiini täydennystä; yksinkertaisia ja yhdisteltäviä vaatteita ilman kuoseja ja kuviota. Peruskäyttövaatteita eikä mitään ihmeellisyyksiä, jotka unohtuvat erikoisuudessaan kaapin kätköihin. Niitä hutejakin on siis tullut tehtyä joskus, mutta nyt niistä viisastuneena pysyttelin perusasioiden äärellä, heh.

 

Minulla ei ole oikein koskaan ollut ruskeita vaatteita. En muista, että edes lapsena olisin kärsinyt ruskeista vakosamettihousuista tai villapaidoista. Ne taisivat koskettaa enemmän 70-luvulla lapsuuttaan viettäneitä sisaruksiani? 

 Maitokahvin ruskea pocho kuitenkin houkutteli sovituskoppiin, eikä se oikeastaan ole yhtään hullumpi väri itselleni! Vaikka väri on tummahko niin se ei tee samaa kalpeus -efektiä kasvoihin kuin musta väri. Lisäksi se on helppo yhdistää vaatekaapista jo löytyvien vaaleanpunaisten, valkoisten ja mustien vaatteiden kanssa.

 

Ponchon lisäksi löysin valkoisen ohuen neuleen ja vanhan roosan väriset treggingsit. Paita oli -50% ja hintaa jäi enää 15 euron verran, samoin kuin tuon ponchon. Housuista maksoin kympin. Nämäkin käyvät kaikki hyvin yhteen ja itseasiassa ulkoilutinkin housuja ja neuletta Jumbon ostosreissulla. Vaatteet pääsivät suoraan käyttöön siis eivätkä jääneet kaapin perukoille lojumaan.

 

 

Jumbossa minun on aina pakko päästä käymään Mangossa  ❤ 

Tälläkään kertaa en pettynyt! 

Löysin ihanan pehmoisen perusmustan pitkähihaisen neuleen. Näitä tarvitaan aina! Toinen musta pitkähihainen neule löytyi 9 eurolla Gina Tricotista. Molemmissa on hieman pyöristetty helma, mikä tekee niistä vähän naisellisemmat ja jotenkin kivemmat.

 

Minun täytyy tunnustaa yksi asia. Ostin alkusyksystä Mangosta ihanat mustat biker -treggingsit, juuri oikeankorkuisella vyötäröllä, joka piilottaa armollisesti mahamakkaran alleen. Uusista housuista ihastuneena laitoin ne päälleni vuoden viimeiselle mökkireissulle ja arvatkaa unohdinko ne sinne tuvan kaappiin! Krääääh! Nyt joudun odottamaan pitkälle kevääseen mökkikauden avausta ja housuja, vaikka ne olisivat olleet täydelliset myös talvikäyttöön.

 

H&M:sta tilasin normaalihintaisen Nicki Minaj -hupparin, 

mutta sain tilauksesta -20% alennuksen kertyneillä asiakaspisteillä. 

 Huppari on scuba -materiaalia ja oversize -mallia. Tilasin tottuneesti normaalin M-kokoni, vaikka tiesin hupparin olevan "liian suurta kokoa", koska usein noissa oversize -vaatteissa on kuitenkin normaalia mitoitusta olevat hihat. Noh, tässä ei kyllä ollut ja nyt paremmalla tiedolla olisin voinut tilata parikin kokoa pienemmän hupparin itselleni.

 

Huppari on kaikessa isoudessaan aivan ihana! Siis niin mahtavaa materiaalia ja ylimukava päällä, etten sekuntiakaan ajatellut palauttavani sitä. Puuteriroosa värikin on niin minua ❤ Tämä käy kesällä mekosta valkoisten tennareiden kanssa ja nyt se on kivan muhkea yläosa leggareille.

 

Lisäksi tilasin paketin rengaskorviksia. Halpiksia, koska minulla on tapana hukata toinen pari jonnekin. Työn vuoksi käytän korviksia vain vapaapäivinä ja silloinkin vain jos olen menossa jonnekin lähikauppaa pidemmälle.  

 Elloksen tilaus on vielä tulematta ja sieltä on tulossa muutama musta lyhythihainen paita kivoilla yksityiskohdilla, vaaleanpunainen neulemekko ja pitsinen pusero. Keväisempää siis jo! 

En kuitenkaan ihan vielä ala odottamaan kevättä, odotan toistaiseksi vielä talvea ;) Olisi ihanaa saada paukkupakkaset, valkoiset hanget ja kirkkaat päivät! Odotan pulkkamäkeä, ulkona juotua kuumaa kaakaota, jäälyhtyjen tekemistä ja paksuihin neulepaitoihin käpertymistä. 

 

Jouluhömpää ja pari tyyppiä jotka eivät arvosta sitä.

Minä olen ihan hurahtanut näihin Ugly Christmas -neuleisiin! Näitähän tuntuu olevan nyt joka kaupassa, kaikki yhtä mauttomia ja ah, niin ihania! 

 Me ostettiin omat joulupaidat Lidlistä. Lapset ovat niitä jo käyttäneet koulussa ja eskarissa, mutta alkuperäinen tarkoitus on laittaa neuleet päälle jouluaattona. 

Meillä on siis villasukka-joulu tulossa, oman perheen kesken, omassa pienessä tönössä. Hektisen syksyn jälkeen nuo kotona köllötellen vietettävät muutamat vapaapäivät kuulostaa ihan superhyviltä!

❤

 

Joko te olette ostaneet joulun tiimipaidat koko perhelle, hehhe? 

Saatoin myös ostaa minulle ja tytölle poron sarvet ja punaiset joulupallo -korvakorut. 

 

 

Mieluummin överit kuin vajarit on mun tän joulun teema! 

Me ollaan niin tyylikkäitä tänä vuonna jouluaterialla!

 

 

Sovitin näitä myös karvalapsille. Eivät arvostaneet. 

 Toisilla vaan ei ole joulumieltä.

 

Ja toisilla sitä on liikaakin. 

Ostettiin kuusi. 

Sellaista ihan pientä metristä metsäkuusta lähdettiin hakemaan, sitten tuli vastaan tämä.

 

 

 

No ei siitä sen enempää. 

 

Mitä tää nyt on?!

Täällä on tosiaan alkanut arki ja vaatekaapissa olisi paikka muutamille kivoille syksyvaatteille. Harjoitteluun tarvitsee joustavat ja mukavat vaatteet, jotka kestää jatkuvaa pesua, mutta ihan pieruverkkareissa ei ilkäisi kulkea. Kouluun taas tarvitsisi jotain astetta siistimpää, mutta yhtälailla mukavaa ja lämmintä syksyn viileisiin iltaluentoihin. 

Siispä aloin selaamaan nettikauppojen syksyn tarjontaa. Klikkasin monissa kaupoissa kohtaa UUTUUDET tai TULOSSA PIAN ja voi hyvänen aika millaista tarjontaa sieltä löytyi! 

Mä olen aivan poissa tolaltani kun mietin miltä minä näyttäisin esimerkiksi näissä farkuissa!

Jos ne näyttää mallin mitoissa olevalla noin hirveiltä, niin miltä ne näyttäisi tällaisella lyhytkinttuisella koossa 42?

 

No selasimpa lisää tätä farkkuosastoa, enkä suotta. 

Siis mitä minä näen?! 

Pullukkamahaisena just ja just ymmärrän korkean vyötärön pointin, 

mutta noi lahkeet. 

Oikeesti?

Jo pelkästään näiden väri aiheuttaa kutinaa. 

 

 

No mutta mites astetta siistimpi toimisto (kassiAlma) -look? 

Löysä printti t-paita nololla tekstillä, vielä löysempi viuhahtaja -takki 

ja housut, joiden lahkeeseen mahtuu viisi reittä. 

Kiva. 

En tilannut. 

Kuljen mieluummin niissä vanhoissa pieruverkkareissa.

 

 

Tän kohdalla en enää tiennyt pitäiskö itkeä vai nauraa. 

 -Hei isoisoisä, saanko lainata sun tupakkitakkia? Kuinka kiva olis lisätä tämä tuohon ylläolevaan kokonaisuuteen.

 

Ja takaisin 70-luvulle? Mun verkkokalvot sulaa.

Kivat syksyiset värit tässä neuleessa, kuten ylläolevassa takissakin. 

Sopii niin nätisti yhteen nämä kaksi ylä-osaa. 

 

 

 

Ja kun olet pukenut ensimmäisen kuvan farkut, 

ylläolevan neuleen ja isoisoisän pompan, 

niin kruunaa toki kokonaisuus tällä veikeällä lätsällä. 

Ei hiusongelmia hei!

 

 

Yllänäkyvään lippahattuun sopii myös kivasti tämmöinen farkkutakki. Niihin vähän lämpimämpiin syyspäiviin. Tää olis aika hitti myös kakkoskuvan purjelahje-, etuprässi -farkkujen kanssa, eikö?

 

 

Oonko mä ainoa joka saa kylmiä väreitä näistä syysuutuuksista? 

Mä en ottaisi yhtäkään näistä vaatekaappiini edes ilmaiseksi, saati maksaisin näistä. Kuka näitä tilaa? 

Kiitos. Anteeksi ja näkemiin. 

 Lähden pieruverkkareissani iltavuoroon ja aion kulkea niissä kunnes muodin uudet tuulet vaihtuvat takaisin 2000-luvulle.

(Toivottavasti en nyt pahoittanut kenenkään mieltä, joka on juuri hakenut ko. vaatteet postista ja onnellisena niitä sovittelee ja odottaa viileämpiä säitä.)

 

 

Heinäkuun ompelut

Heippa taas pitkästä aikaa! Meillä alkaa loma olemaan lopuillaan ja palattiinkin nyt illansuussa mökki-vaunu-reissuilta kotiin. Minulla on pari postausta ollut täällä luonnoksissa odottelemassa, joten laitanpa tässä heti ensimmäisen tulemaan!

Tuttuun tapaan olen taas kuvannut kuukauden ompelukset yhteen pakettiin. Nyt täytyy myöntää, että olen ommellut muutaman muunkin vaatekappaleen kuin mitä tässä postauksessa tulette näkemään, mutta en ole ehtinyt kuvaamaan niitä vielä, joten ne pääsevät sitten elokuun ompelupostaukseen.


Olen varsin ihastunut tekemään "tiimivaatteita" lapsille ja erilaisia settejä ja niinpä niitä sitten tulee ommeltuakin.

 

Eskarin aloittavalle ompelin Vimman leteistä Noshin ilmaiskaavalla lippapipon koossa L 

ja Ottobren tutulla ja "omimmalla" Rascal -paitakaavalla paidan koossa 128.

 

Näistä tuli niin mun mieleiset! 

Mustavalkoista on kivan helppoa yhdistää muihin väreihin, 

mutta eniten varmaan tykkään näistä tumman sinisen farkun kanssa. 

 

 

 

Tytölle ompelin valtavan rusettipannan. Taisin "pikkuisen" liioitella rusetin koolla ja luulen, ettei tuo panta pääse käyttöön. Täytyy muokata sitä vähän. Samaan syssyyn ompelin lettileggarit vanhojen H&M legginssien pohjalta, nämä on suunnilleen kokoa 140. 

 

Lettisettiin sopii ihanasti tämä Noshin joustocollege -paita. Tämäkin Rascal kaavalla koossa 146. 

 

 

 

 

 

Ja onko ihanampaa kuin käsitöistä innostunut lapsi?! Tämä on sellainen tyttö, joka bongailee kauppareissuilla lankakeriä ja virkattavaa trikookudetta ja huokailee niiden perään.

 

 

 

 

Ja pitihän mun itsellenikin ommella jotain pientä leteistä. Paino sanalla pientä. Eli minishortsit, koti-yöppärishortsit, mitkälieshortsit. 

 

Näiden kaavapohjana on jotkut ikivanhat yöshortsit, jotka leikkelin kappaleiksi.

 

Toimii ihan jees. Vyötärö jäi vähän lörpöksi, joten varmaan pujotan siihen solmimisnauhan tai kuminauhan. Näissä voisi toimia sellainen kiiltäväpintainen leveä satiininauha?

 

 Mikähän tän kaavan nimi oikein olikaan? No Ottobren lasten kaavalehdestä napattu kuitenkin. Helppo ja kiva kaava, jolla olen tehnyt jo useampia toppeja tytölle ja aina ne vaan on yhtä kivoja. 

 

 

 Kuosi on nimeltään Dandelions eli voikukka, kai, kenties? Ihana kuitenkin. Herkkä ja kaunis ja valkopohjainen eli juuri sitä mistä pidän!

 

 Ostin keväällä Jyväskylän kangaskaupasta tällaista itselleni aika käsittämätöntä kuosia. Oli vissiin kesä mielessä tai jotain? No heinäkuun helteitä silmälläpitäen tein siitä hapsutunikan. Sellaiseen kuosi toimii oikein hyvin ja värikin korostaa kivasti rusketusta. 

 

 

 Tää on kyllä ihana päällä, mutta helma on niin lyhyt 

ettei tätä voi tosiaan pitää kuin rannalla tai leggareiden kanssa. 

 

Paristi se ehti loman aikana päällekin, vaikkei niitä helteitä koskaan tullutkaan. 

Rannalla ollaan oltu kuitenkin ahkerasti.

 

 

Kivan paljon ehdin istumaan saumurin äärellä heinäkuussa. Pahoin pelkään, että elokuu tekee siihen muutoksen, kun arki taas alkaa.  Ja itseasiassa mun kangaslipasto alkaa näyttämään pohjiaan eli melkein kaikki kankaat on nyt ommeltu...

Sellaisia ompeluksia tällä kertaa. Vähän syksykin jo mielessä pitkien hihojen ja lahkeiden kanssa. Kohta saa taas ommella pipoja ja lapasia. Jaiks. 

Ihanaa alkanutta viikonloppua ja rentoa perjantai -iltaa teille! Meillä on vielä melkoinen pyykkirumba selätettävänä vielä ennen arjen alkua. Reissupyykit tuolla odottelee pesuun pääsyä.