Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne

 

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne pikkukaupunkiin. Tai oikeammin ison kaupungin pieneen kylään. Se on aivan ymmärrettävää. Kysyjä ehkä odottaa saavansa vastaukseksi, että työ, opiskelu tai sukulaiset. Jos nyt ei mikään näistä niin ehkä rakkaus?

No mitä minä olen vastannut kaikki nämä neljä vuotta? Olisi hauska vastata jotain yllättävää, kuulijan shokeeraavaa, mutta ei. Minä olen vastannut, että hintataso. Tylsää, mutta totta.

Me asuimme aikaisemmin vuokrakolmiossa, 70-luvun alun kerrostalossa, kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ilman hissiä, ilman peruskorjauksia...kaksi autopaikkaa ja kerran viikossa saunavuoro. Te ette halua tietää mitä me tuosta kaikesta "luksuksesta" maksoimme kuukausittain. Nyt meillä on pieni talo, omaa pihaa ja asumiskulut vievät alle puolet tuosta aikaisemmasta. 

Seuraavaksi sanon tietenkin myös, että sijainti. Sijainti toi meidät tänne ehkä vielä enemmän kuin hintataso. Olisihan varmasti jossain päin Suomea vielä edullisempaa asua ja elää kuin täällä. Muuttoon vaikutti se, että meiltä ajaa pk-seudulle reilussa tunnissa. Samoin kuin se, että talomme sijaitsee lähellä koulua, kauppaa ja päiväkotia.

Mutta kun olen kysyjille vastannut nyt neljä vuotta, että hintataso ja sijainti toivat meidät tänne, olen huomannut kuulijan kasvoilla lievän pettymyksen. Vastaus on ankea. 

No mikä meidät ihan oikeasti tänne toi? Olisimme voineet asua ahtaasti ja kalliisti Helsingissä, palveluiden vieressä ja pärjänneet ihan hyvin.

Ei ole vain yhtä asiaa, joka meidät tänne toi. Meidät toi  pihalla kauniina seisovat omenapuut. Pieni soma talo täynnä tunnelmaa. Narisevat kapeat portaat. Syreeniaita. Aurinkoinen kesäpäivä ja ennen kaikkea unelma. Unelma onnellisesta kodista, jossa asuu pieni perhe. Sen unelman tavoittelu toi meidät tänne.

Muistan kuin eilisen tuon päivän, jona ensimmäistä kertaa astelin tämän pihan poikki. Oli viikonloppu ja aurinko paistoi. Olimme ostaneet lapsille karkkipussit automatkalle. Minulla oli vaaleanpunainen hame, eikä minua palellut. Se kesä oli lämmin. Ensimmäisenä rakastuin pihaan ja heti perässä tuli pieni mintunvihreä kuisti vanhoinen ikkunoineen ja pitsiverhoineen. Keittiössä oli suloinen pirttipöytä penkkeineen. Vahakangasliina ja vihreä seinäkello. Aika oli pysähtynyt. Niin kellossa kuin talon tunnelmassakin. Kaupoista sovittiin heti. Hetkeäkään en ole katunut. Mitä pidempään olemme tässä asuneet, sitä enemmän olen tähän taloon rakastunut. Tuulessa rämisevään peltikattoon, pihakoivuun ja lautalattiaan.

Oikea tunne on varmasti viha-rakkaus -suhde. Usein manaan liian ahtaita tiloja, kylmää kellarin lattiaa ja remontin määrää. Vielä useammin rakastan niitä. Ihan kuin avioliitto ja se rakas, ärsyttävä puoliso. Mutta silti se osa elämääni, josta en voisi luopua tai lakata rakastamasta.

Ja täällä pikkuisessa talossa me vietetään pian jo viidettä jouluamme, paistetaan pipareita ja fiilistellään omenapuihin satanutta lunta! Aika ihanaa!

Rakas, tuunattu lankkupöytä.

Meidän kesähuoneen päätyyn on tänä kesänä rakentunut aika ihana terassi! Nyt kesähuoneesta pääsee pariovien kautta suoraan terassille ja aurinkotuoliin löhöilemään. Uuden terassin myötä iski luonnollisesti myös pulma; mistä kalusteet?

Appivanhemmillani oli viime kesänä pihajuhlat, jonne appiukko rakenteli puisia pöytiä. Pöydät olivat lankkua ja lautaa, tarkoituksella aika rouheita sillä niiden päälle levitettiin pitkät valkoiset liinat, eikä pöydille ollut tarvetta juhlien jälkeen. Appiukolla oli siis tarkoitus ruuvata pöydät kappaleiksi, mutta kun kehuin pöytiä niin sainkin yhden säästettyä palastelulta ja toimitettuna peräkärryllä kotipihaan! 

Kaikki hämmästelivät miksi minä sellaisen pöydän halusin säästää, sehän oli vain tekaistu pikaisesti lisätasoksi. Minä kuitenkin tykkäsin pöydän rouheudesta, vanhoista paksuista pöytätason lankuista ja tikkuisista jaloista. 

 

Niinpä eräs kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä otin ja hioin pöydän, maalasin sen valkoisella talomaalilla ja olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Ja varmaa on, ettei tämä pöytä lähde ensimmäisen tuulenpuuskan matkaan, niin painavaa tavaraa se on!

 

 

Kukaan muu ei nähnyt pöydän potentiaalia ja kauneutta. Minut se kuitenkin teki ikionnelliseksi! 

 

 

Lopulta pöydän pariksi löytyi muutama korituoli ja niin vain meidän uusi terassi sai kalusteet päälleen. 

 

 

 

 Nämä kuvat ovat alkukesältä ja tällä hetkellä villiviini ottaa kovasti terassia haltuun vihreydellään, mutta jollain tapaa se tuo ihan kivaa tunnelmaa. Vielä kun saisin kaikki nokkoset kitkettyä terassin reunoilta pois ja ehkä yhden kaiteen siihen lisää niin ai että tulee kiva! Tuossa olen makoillut pitkin kesää aurinkoa ottaen ja lehtiä lueskellen ja niin ajattelin tehdä huomennakin.

(En ehkä sano tätä ääneen, mutta hiljaa kuiskaten kuitenkin mainitsen, ettei tämä pöytä olisi yhtään hullumpi meidän mökin tuvassakaan. Nimimerkillä; edelleen kyllästynyt siihen pyöreään pöytään.)

 

Elä kuin viimeistä päivää

Täällä ollaan ihan pihalla! Kotipiha on muuttunut olohuoneeksi, kun tuolien ja penkkien pehmusteet on kaivettu esille ja levitelty ympäri pihaa. Radio soi ja koirat sekä lapset leikkivät ympärillä. Aika ihanaa!

Kun lämpö ja aurinko hellii tällä tavalla, tulee sydänalaan pelko, että pian se loppuu ja se tarkoittaa sitä, että nyt on pakko nauttia 100 lasissa joka hetkestä. Kotipiha kukkii jo kauniisti kun hedelmäpuut availevat nuppujansa ja alkavat kukkimaan! Myös marjapensaissa on hurjasti kukkia, joten satoisa vuosi kenties tiedossa?

 

Olen istutellut pelargonioita ja orvokkeja ruukkuihin ja ripotellut yhden sinne, toisen tänne. Lapset pelkäävät pörriäisiä, mutta minusta niiden puuhia on hauska seurata, kunhan eivät aivan iholle tule. Tein pörriäisbaarinkin, mutta se taisi houkutella enimmäkseen pelkkiä muurahaisia...no ensi keväänä liikkeelle uudella yrityksellä ja mehu-hedelmä -coctaililla! Eilen pelastin neljä pörisijää pihalle, kun raukat eksyvät avoimista ikkunoista sisälle. Pyydystän ne ikkunaa vasten juomalasin sisälle, ujutan paperin väliin ja vapautan pihalle. 

 

 Istutin kukkapenkkiin talon varjoisammalle seinustalle heinien ja rikkaruohojen joukkoon äitienpäivälahjaksi saamani alppiruusun. Voi että se on kaunis! Nyt toivon, että se viihtyy sijoillaan ja alkaa leviämään. 

 

 Kun minä vietin helteistä viikonloppua ja äitienpäivää töissä, on isähenkilö ahkeroinut täällä kotipihalla tehden terassia kesähuoneen päätyyn. Siinä puolivalmiilla terassilla olen viihtynyt tänäänkin useampaan kertaan aurinkovuoteella lojuen ja ihastellen armaan aviomiehen kädenjälkeä. Terassista tulee aivan ihana jatke kesähuoneelle! Olen jo nyt ihan fiiliksissä siitä! 

Eilen vietin tovin jos toisenkin hioen ja maalaten terassipöytää. Tulen esittelemään sen tänne teillekin pian tarinansa kanssa! 

Ihana kesä! Ollaanko teilläkin "ihan pihalla"? 

Ruokapöytäistuttelua

Ja niinhän se kamala flunssa iski sitten meihin aikuisiinkin. Tämä viikonloppu on siis mennyt s u p e r -rauhallisesti, sähköpeiton alla lepäillen. En muista milloin minulla olisi ollut kolme päivää perätysten yli 38 -astetta kuumetta! Tänään aletaan olemaan *kop kop* voiton puolella ja Buranan voimilla olen jaksanut olla hetkittäin jo pystyasennossa.

 

Ostin viime viikolla muutamia pieniä ja somia orvokintaimia, jotka ovat odottaneet kuistilla tähän saakka ruukkuihin pääsyä.

 

Koska ulkona oli tälle kuumepotilaalle liian kylmää ja harmaata, tein väliaikaisen ruukutuspöydän  paperin päälle keittiön pöydälle. Erittäin hyvä vaihtoehto tämä kukkien hypistely pyjama päällä spotifytä kuunnellen! Sillä täytyi olla parantava vaikutus, sillä tänä iltana kuume ei ole lähtenyt enää nousemaan!

 

Tuli niin hyvä mieli kun sain vihdoin kukat säädyllisesti purkkeihin ja niille niiden kovasti kaipaamaa kasvuravinnetta. Kun ne tuosta voimistuu ja vahvistuu, niin istutan ne leviämään pihan lavakauluslaatikkoon. Viime vuonna kevätmessuilta ostetut orvokit kukkivat syksyyn saakka kauniina ja levisivät vauhdilla noissa laatikoissa. Olisipa mukavaa jos tänä kesänäkin saisin ne kukoistamaan ja kestämään yhtä hienosti. 

 

Vaikka en tunnusta olevani mikään viherpeukalo tai puutarhaihminen, niin kukista minä pidän! Viime kesänä en laittanut kuin herneitä ja mansikoita laatikoihin kasvamaan, mutta sitäkin enemmän kukkia ja luulen, että pysyttelen tänä vuonna samalla linjalla. 

Nämä ihanat pienet orvokit pääsevät nyt ilahduttamaan meitä kuistille ruukkunarsissien kanssa. Ensi viikolla voisi hakea vielä muutaman lisää, niin kesähuonekin saisi omat kukkansa.

 

Joko te olette hankkineet ensimmäiset kesäkukkien taimet? 

Iloista alkavaa viikkoa kaikille, ei anneta säätiedotteiden masentaa! 

Kevät ja kesä tulee joka vuosi! 

Pakkasta!

Vihdoinkin tuli kunnon kuivattava pakkanen tänne kaakkoonkin! ❤

Tuntuu, että tämä syksy ja alkutalvi on ollut pelkkää pimeää ja märkää säätä. Vaikka onhan tässä kuivempiakin päiviäkin ollut ja luntakin vaihtelevasti. Tänä aamuna silti sydän hypähti onnesta, kun ulkomittari näytti peräti kahdeksaa astetta pakkasta! Se onnentunne laimeni tosin hetkellisesti kun auto ei lähtenyt käyntiin. Pienellä puhelintuella sain akun kuitenkin latautumaan ja auton käyntiin. Nyt pidetään peukkuja, että pääsen sillä illalla kouluun ja takaisin kotiin!

 

Pakkasesta ilahtuneena otin molemmat koirat kotipihalle kanssani touhuamaan. Reilu tunti tuli tallusteltua pitkin poikin pihamaata nappaillen välillä kuvia, sytytellen kynttilöitä ja fiilistellen.

 

 

 

Tuntuu, että koiratkin olivat aivan yhtä onnellisia säänmuutoksesta ja valoisalla ulkoilusta. Ainakin molemmat kuorsasivat ääneen kun tultiin lopulta sisälle.

 

Minä lakaisin kesähuoneen lattian ja laitoin pari kynttilää palamaan. Pihaan pitäisi kyllä panostaa ehdottomasti enemmän. Jotenkin sinne vaan ei tule lähdettyä kun vettä sataa niskaan ja ulkoilu vaatii otsalampun...

 

 

 Kesähuonekin on ihan kesäisissä tunnelmissa vielä. 

 

Pitäisi jostain saada havuja, sillä haluaisin tehdä kransseja tuonne kesähuoneeseen. Jotenkin siellä on nyt kovin paljasta ja riisuttua, kun olen vienyt lähes kaikki tekstiilit sisälle talveksi. Tyhmä kosteus pilaa ne niin herkästi. Kranssit ja kynttilälyhdyt toisivat talventuntua tuonne pastellisävyjen keskelle. Ehkä ripaus punaista väriäkin toisi joulun kesän keskelle.

 

 

 

 

 Ulkoilu tekee niin hyvää. 

Voi kun tämä sää pysyisi nyt edes muutaman päivän! Ja sataisi lisää lunta!

 

 Tämän silmää vinkkaavan pihatontun myötä toivottelen ihanaa loppuviikkoa! Minä alan hinnoittelemaan kirppiskamppeita sillä huomenna aamulla pitäisi viedä ensimmäinen kuorma myytävää pöytään! 

Kesähuone ❤ (kuvapläjäys!)

Maanantaina oli ihanan lämmin aamu, mutta iltapäivälle oli luvattu sadekuuroja, joten aloin siivoamaan kesähuonetta iltapäiväulkoilua silmälläpitäen. 

 

 Nostelin kaikki tuolit ja penkit ylös, harjasin siitepölyt ja roskat matosta, pyyhin tasot ja järjestelin hyllyjä. 

Jotenkin tuonne kesähuoneeseen myös kertyy kaikenlaista sinne kuulumatonta tavaraa, kuten miehen työkaluja, vaunun taittotuoleja, matkagrilli ja lasten pihaleluja. Naureskelin eilen illalla piipahtaneen kaveripariskunnan rouvalle, että noihin kesähuoneen oviin pitäisi saada lukko, johon vain minulla olisi avain. Silloin se pysyisi siistinä ;) 

 

Nostelin pihalta pelargonioita katon alle sadetta suojaan. Ne ovat saaneet liikaa vettä ja osa lehdista on alkanut sen takia kellastua, joten oli aikakin jo pelastaa ne tulvalta.

 

Iltapäivällä syötiin lasten kanssa myöhäinen lounas kesähuoneen pöydän äärellä. 

Raahasin pari uusinta sisustuslehteä mukaan ja kun lapset lähtivät syötyään omiin leikkeihinsä, jäin minä vielä istuskelemaan ja lueskelemaan.

 

 

Kesähuoneessa on sellainen jännä tunnelma. Luulen sen johtuvan mm. peltikatosta, johon sade ropisee ihan omalla rytmillään ja tuuli heiluttelee oksia kattoa pitkin päästäen huimia laahaavia ääniä! Ihan alkaa mielikuvitus laukkaamaan enkä ehkä haluaisi istua tuolla yksin pimeänä iltana ;) 

 

Ihan liian vähän tuolla on tullut vietettyä aikaa tänä kesänä, mutta onneksi vielä ehtii! 

Eiköhän me taas vietetä lasten synttäreitäkin siellä kahvitellen. 

 

 

 Myös täällä kesähuoneessa, kuten koko kodissa jatkuu kierrätysperiaate. Siellä on meidän vanha ruokapöytä, mökiltä tuodut pirttipenkit, kirppislöytö -tuoleja ja paikallisesta fb -kirppisryhmästä bongattu vanha puinen kaappi. Vanhat lasipurkit toimii niin kukkamaljakoina kuin kynttiläpurkkeinakin.

 Sateesta pelastettujen ruukkukukkien lisäksi napsin kukkapenkistä muutaman kukkivan Malvan vaasiin pöydälle. Kukkia ja kynttilöitä ei voi koskaan olla liikaa ❤

Siellä myös asuu kaikki pihatekstiilit eli ne pehmusteet ja viltit, joita minä juoksutan edestakaisin ulos ja kesähuoneen katon alle sadekuurojen iskiessä. 

 

 

Olen miettinyt, että veisin kesähuoneeseen kaikki vanhat sisustuslehdet, askartelukorin lapsille ja lautapelejä. Ehkä silloin siellä tulisi vietettyä enemmän aikaa vaikka sataisi tai sää olisi huono, kuten tänään? Taidankin nousta tästä sohvannurkasta ja ryhtyä heti toimeen! Kuppi teetä ja suunnittelemaan! 

 

Rentoa sadepäivää teille kaikille ja kiitos ihanista kommenteistanne! ❤

 

Kotipihan piknik

Täällä kaakossa on ollut eilen ja tänään vähän sateista ja epävakainen sää, mutta viikonloppuna me suorastaan asuttiin pihalla.

Mikään ei ole kivempaa kuin nostaa aamulla viltit ja penkkien pehmusteet pihalle ja hengailla koko päivä ulkona. Radio soi taustalla, lapset leikkivät ja koira nukkuu varjossa pihapöydän alla.

Jonkun tosin pitäisi kertoa koiranpennulle, ettei pöydän päällä makoilu kuulu piknik -henkeen eikä sitä katsota oikein hyvällä. Minä en raaskinut.

No toisaalta, ei se ole kovin vakavaa. Pari tassunjälkeä valkoisella liinalla ei maailmaa kaada. 

Pihalle kannetaan niin aamiainen, lounas, kuin päivällinenkin. 

Unohtamatta iltapalaa ja päiväkahveja! 

 

Ruuan päälle voi ottaa huilit puusohvalla tai nurmikolle levitetyllä viltillä. Minulla on tapana kantaa pihalle pino vanhoja siustuslehtiä ja selailla niitä auringossa. Siis jopa kaksi kertaa tänä kesänä, jeah. Kiitos Suomen ilmaston.

 

 

 Siinä pihalla pyöriessä napsin samalla kesäkukista kuivia lehtiä, tutkailen kasvatuslaatikon herneiden kasvua, potkaisen koiralle palloa ja annan lapsille vauhtia keinussa. 

Olen myös saanut toimia tuomarina trampoliinitempuissa, hulavanteen pyörityksessä ja saippuakuplien puhaltamisessa. Mistä kaikesta voikaan kilpailla, niin siitähän muuten sitten kilpaillaan!! Kuten siitä, kumpi viheltää kovemmalla äänellä, kumman röyhtäys kestää pidempään tai kummalla on pidempi isovarvas. Huh.

 

Olen huomannut, että jos minä lähden pihalle puuhailemaan, niin ei mene montaa hetkeä, kun muu porukka tulee perässä. Koira ensimmäisenä. 

 

Meillä ei tarvitse olla yksin. Varsinkaan jos pöytään on katettu jotain pientä purtavaa!

 

 

Nyt vaan toivotaan että nämä loman viimeiset viikot pitelisi poutaa ja aurinkoista säätä! 

Minä siivosin eilen kesähuoneen ja napsin sieltä muutamia kuvia, eli kesähuonepostausta olisi tarjolla ihan pian! Aurinkoista tiistai-iltaa kaikille! 

 

Arjen helmiä

Mun tiistai -ilta oli täynnä arjen helmiä ❤ 

Hyviä ystäviä, muutama uusi ystävällinen kasvo, hyvää ruokaa ja ihanat puitteet viettää kivaa iltaa naisporukalla. Tarkoitan tietenkin Arjen helmiä -blogin Krissen puutarhassa vietettyjä blogitreffejä!

Paikalla oli emännän lisäksi viisi naista, joista kaksi oli uusia tuttavuuksia. Tai tavallaan vanhoja, sillä molempien blogeja olen lukenut jo pidempään, mutta olipahan hauska tavata myös kasvotusten nämä iloiset naiset!

Kiitos kaikille mukana olleille:

Katja: Sydamellä tehtyä
Laura: Raparperin alla
Jessica: Sisustan ja unelmoin
Satu: Talossa no 23
Taina: Mansikkatilan mailla



Nyt annan kuvien puhua puolestaan!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voisin tilata lisää tällaisia mansikkakuohuviinin makuisia iltoja hyvässä seurassa. 

Tämän kesän kiintiö on vielä aivan vajaa! 

Rentoa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Nautitaan kesästä ja kärpäsistä!