tiistai 4. joulukuuta 2018

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne

 



Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne pikkukaupunkiin. Tai oikeammin ison kaupungin pieneen kylään. Se on aivan ymmärrettävää. Kysyjä ehkä odottaa saavansa vastaukseksi, että työ, opiskelu tai sukulaiset. Jos nyt ei mikään näistä niin ehkä rakkaus?

No mitä minä olen vastannut kaikki nämä neljä vuotta? Olisi hauska vastata jotain yllättävää, kuulijan shokeeraavaa, mutta ei. Minä olen vastannut, että hintataso. Tylsää, mutta totta.

Me asuimme aikaisemmin vuokrakolmiossa, 70-luvun alun kerrostalossa, kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ilman hissiä, ilman peruskorjauksia...kaksi autopaikkaa ja kerran viikossa saunavuoro. Te ette halua tietää mitä me tuosta kaikesta "luksuksesta" maksoimme kuukausittain. Nyt meillä on pieni talo, omaa pihaa ja asumiskulut vievät alle puolet tuosta aikaisemmasta. 




Seuraavaksi sanon tietenkin myös, että sijainti. Sijainti toi meidät tänne ehkä vielä enemmän kuin hintataso. Olisihan varmasti jossain päin Suomea vielä edullisempaa asua ja elää kuin täällä. Muuttoon vaikutti se, että meiltä ajaa pk-seudulle reilussa tunnissa. Samoin kuin se, että talomme sijaitsee lähellä koulua, kauppaa ja päiväkotia.

Mutta kun olen kysyjille vastannut nyt neljä vuotta, että hintataso ja sijainti toivat meidät tänne, olen huomannut kuulijan kasvoilla lievän pettymyksen. Vastaus on ankea. 

No mikä meidät ihan oikeasti tänne toi? Olisimme voineet asua ahtaasti ja kalliisti Helsingissä, palveluiden vieressä ja pärjänneet ihan hyvin.




Ei ole vain yhtä asiaa, joka meidät tänne toi. Meidät toi  pihalla kauniina seisovat omenapuut. Pieni soma talo täynnä tunnelmaa. Narisevat kapeat portaat. Syreeniaita. Aurinkoinen kesäpäivä ja ennen kaikkea unelma. Unelma onnellisesta kodista, jossa asuu pieni perhe. Sen unelman tavoittelu toi meidät tänne.

Muistan kuin eilisen tuon päivän, jona ensimmäistä kertaa astelin tämän pihan poikki. Oli viikonloppu ja aurinko paistoi. Olimme ostaneet lapsille karkkipussit automatkalle. Minulla oli vaaleanpunainen hame, eikä minua palellut. Se kesä oli lämmin. Ensimmäisenä rakastuin pihaan ja heti perässä tuli pieni mintunvihreä kuisti vanhoinen ikkunoineen ja pitsiverhoineen. Keittiössä oli suloinen pirttipöytä penkkeineen. Vahakangasliina ja vihreä seinäkello. Aika oli pysähtynyt. Niin kellossa kuin talon tunnelmassakin. Kaupoista sovittiin heti. Hetkeäkään en ole katunut. Mitä pidempään olemme tässä asuneet, sitä enemmän olen tähän taloon rakastunut. Tuulessa rämisevään peltikattoon, pihakoivuun ja lautalattiaan.




Oikea tunne on varmasti viha-rakkaus -suhde. Usein manaan liian ahtaita tiloja, kylmää kellarin lattiaa ja remontin määrää. Vielä useammin rakastan niitä. Ihan kuin avioliitto ja se rakas, ärsyttävä puoliso. Mutta silti se osa elämääni, josta en voisi luopua tai lakata rakastamasta.

Ja täällä pikkuisessa talossa me vietetään pian jo viidettä jouluamme, paistetaan pipareita ja fiilistellään omenapuihin satanutta lunta! Aika ihanaa!


13 kommenttia:

  1. Ihana postaus ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika ❤️ Tämä on ollut mielenpäällä jo tovin ja nyt viimein sain sanat tulemaan ulos saakka :)

      Poista


  2. Juuri näin!! Ihanaa joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vivi ❤️
      Rauhaisaa joulunaikaa sinulle myös!

      Poista
  3. Kyllä sen tietää kun tulee "kotiin" <3 Mukavaa joulun odotusta sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Minulla sen tunteen herääminen kesti aika paljon pidempään kuin muulla perheellä, mutta enää ei itketä (ainakaan joka kerta) lähteä Helsingistä kotiin ;)

      Kiitos sinulle ja oikein ihanaa joulunaikaa sinne myös! ❤️

      Poista
  4. Ihana postaus. Hyvä mieli tuli.

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. Joskus extempore -päätökset kannattaa! Täällä on hyvä ihmisen olla ja elää ❤️

      Poista
  6. Se kai kuuluu tän kaupungin henkeen, että ihmetellään, jos joku viihtyy. ;) Itse oon viimeisen vuoden aikana joutunut selittämään usein, miksen muuta täältä pois. Mutta kun en halua, koska täällä on koti. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo! Lähes jokainen kysyjä on ollut lähinnä ällistynyt että oikeestiko muutitte Helsingistä tänne ja miksi ihmeessä :D No tässä syy ;)

      Poista
  7. Selailin tässä blogeja ja törmäsin sivustoosi. Ihastuttava koti teillä ja en ihmettele yhtään paikan valintaa :) Tuolla on varmasti ihana asua ja viettää perheen kanssa aikaa.
    Blogisi näyttää ihanalta ja kutsuvalta. Jään seurailemaan :)
    Mukavaa joulun odotusta :)

    VastaaPoista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)