Hermoriekaleita keräilemässä

Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!

 

Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.

 

Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...

 

 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 

Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...

Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 

Lupausten pitämistä

Tammikuu on luvattu "paranna tapasi" -kuukausi. Tammikuussa tehdään uudenvuodenlupauksia, pidetään tipattomia, osallistutaan vegaanihaasteeseen ja tehdään ryhtiliike. 

 

Olisin voinut luvata paljonkin. Esimerkiksi pitää somehiljaisuutta, olla enemmän läsnä. Lenkkeillä ja ulkoilla enemmän. Vähentää lihansyöntiä ja opetella kokkaamaan uusia ruokia. Opetella uusia taitoja ja ylittää itseni jossakin asiassa. Aloittaa uusi harrastus tai osallistua työväenopiston kurssille.

Mitä minä sitten lupasin? En tavallaan mitään, mutta päätin osallistua kyykkyhaasteeseen. Ihan vaan ilon ja hauskuuden vuoksi. Ja tiedättekö mikä on ollut ihaninta näiden muutaman haastepäivän aikana? Se, että lapset ja puoliso lähtivät haasteeseen mukaan. Haasteesta tulikin minun yksinpuurtamisen sijaan koko perheen haaste. 

 

Kyykkyhaasteessa siis kyykätään päivittäin, joko kaikki kyykyt kerralla tai ripoteltuina pitkin päivää. Enimmäisenä päivänä kyykkyjä tehtiin 50, seuraavana 55 ja kuukauden viimeisenä päivänä kyykkyjä tehdään 250! Itse olen tehnyt kyykyt parissa osassa, tänään on haasteen yhdeksäs päivä ja kyykkyjä tehtiin 100. Vaikka kyykkyjen määrä kasvaa niin kyykkääminen on nyt jo helpottunut eikä jalat ole ensimmäisten päivien jälkeen enää tuntuneet puupökkelöiltä.

 En odota haasteelta mitään "tuloksia", muuta kuin hyvää mieltä ja hauskaa pientä kilpailua perheenjäsenten kesken siitä kuka on ensimmäisenä tehnyt koko päivän kyykyt. Lapset ovat muutaman kerran unohtaneet haasteen ja illalla sitten muistaneet sen ja tehneet koko päivän kyykyt yhtämittaa. Tai pahimmillaan kyykkäys on muistunut mieleen vasta seuraavana päivänä, jolloin on ollut tehtävänä edellispäivän kyykkyjen lisäksi myös saman päivän kyykyt. Mutta sitkeästi lapset pysyvät mukana ja meillä oli jo puhe helmikuun haasteesta, joka voisi olla joko lankutushaaste tai vatsalihashaaste!

Teittekö te mitään uudenvuodenlupauksia tai otitteko haasteita tammikuulle? 

ps. meillä tosiaan kukkii yhä joulutähti ja toinen joulukuusistakin on vielä paikoillaan. Raaskisikohan siitä luopua viikonloppuna...

5 yötä jouluun!

Tunnelma tiivistyy, ilmassa leijuu jännitys ja talven taika ♥

 

Meidän ekaluokkalainen uskoo vielä joulupukkiin ja neljä vuotta vanhempi isosisko varjelee salaisuutta pikkuveljeltään liikuttavan varmasti. 

 

 

Täällä mietitään siis ääneen onko tontut varmasti toimittaneet tonttupussiin jätetyn toivomuskirjeen joulupukille. Samaan hengenvetoon todetaan, että kirjeestä jäi kyllä puuttumaan vielä yksi juttu, mutta sen voi äiti tai isikin käydä ostamassa ja antaa joululahjaksi. 

Niin hassu tuo lapsen ajatusmaailma, että joulupukki tuo lahjat, mutta niitä tulee myös perheeltä ja sukulaisilta ja mekin ostetaan lahjoja muille. Joulupukkia ei sattuneista syistä tänä vuonna tilattu, koska pari vuotta takaperin lapset menivät pukin tulosta aivan puihin ja tunnelma oli aika...jännä. Eli meillä lahjat ilmestyvät kuusen alle joko edellisyönä tai sitten hautausmaalla käynnin aikana ja se on ollut oikein toimiva systeemi.

 

Joulusiivoukset on nyt kutakuinkin tehty, perus pintojen pyyhintä ja puhtaiden pyyhkeiden vaihto riittää ennen aattoa. Ilmeisesti odotan joulupukkia saapuvaksi tv-kaapista, koska eilen piti sekin pestä pölyistä sisäpintoja myöten, hahha! Mutta luulen, että siivotakin saa vielä, sillä aion huomenna pölläyttää jauhopussit vielä levälleen ja testata taatelikakun reseptiä! Luin, että se paranee vain kun saa levätä pari yötä jääkaapissa ennen tarjoilua! Toinen joulun jälkkäripöydän lemppari on luumurahka. Teen senkin helpoimman kautta, eli tuuttaan samaan kulhoon maitorahkan, vaahdotetun kuohukerman ja purkillisen luumumarmeladia. On todella hyvää, suosittelen!

 

Ensimmäinen joulukuusi tuli meille jo itsenäisyyspäivänä ja se sai heti ylleen valot ja koristeet. Toinen kuusi (kyllä, luit oikein!) haettiin sunnuntaina ja se saa jäädä ilman koristeita ja olla kaunis ja ihana aivan omana itsenään! Voi miten minä rakastankaan noita kuusia ja sitä tuoksua ja tunnelmaa mitä ne tuovat mukanaan!

Mutta nyt nukkumaan, viisi yötä enää! Ihan alkaa äitihenkilöäkin tässä jännittää! 

 

Jouluntuoksuinen Lucian päivä

Hyvää Lucian päivää! ❤

Ette muuten usko miten ihana tuoku meillä tällä hetkellä on!  

Meille tuli tasan viikko sitten joulukuusi ruokailutilan nurkkaan. Tähän hauska välihuomautus, että meillä kuusi on vaihtanut paikkaansa joka vuosi! No tällä kertaa siis ruokailuhuoneessa. Jo kuusi itsessään tuoksuu aivan ihanalle, mutta kun siihen lisätään pari hyasinttia, eukalyptuksen oksia ja itse keitetty glögi niin täytyy sanoa, että meillä tuoksuu JOULU!

Meillä on juotu glögiä jo tähän mennessä varmasti 8 litraa ja silti glögihammasta kolottelee jatkuvasti. Keittelinkin tänään oman pihan omenapuista puristettusta mehusta glögiä. Laitoin mehuun ripauksen fariinisokeria ja paljon mausteita, ihan huumaava tuoksu! Jos et ole koskaan keittänyt itse glögiä, niin suosittelen kokeilemaan. Se on helppoa ja ohjeita löytyy googlaamalla ihan pilvin pimein!

Tämä on nyt kolmas joulukuusi meillä täällä asuessa. Ensimmäisessä kuusessa oli vain valkoisia ja hopeisia koristeita, viime vuonna lisäsin niiden joukkoon punaisia palloja ja tänä vuonna meillä ei ole yhtään valkoista eikä punaista koristetta!

 

Tämän vuoden kuusi on koristeltu hempeillä pastellisävyillä ja ripauksella kultaa.  

 

Löysin sattumalta myös puusohvalle samansävyiset tyynynpäälliset ja täytyy sanoa, että aika puuterississa tunnelmissa vietetään tätä joulua. Enemmän on enemmän. Ehkä kyllästyn tuohon säihkeeseen ja riisun kuusen heti joulupäivänä, mutta siihen saakka se saa loistaa hempeänä tuolla nurkassaan.

 

Nyt iltavuoro kutsuu, mutta eiköhän me lämmitellä iltasella vielä yhdet glögsyt, kun istahdetaan telkun eteen lasten mentyä nukkumaan.

Kyllä joulu on ihmisen parasta aikaa!

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne

 

Minulta kysytään usein mikä meidät toi tänne pikkukaupunkiin. Tai oikeammin ison kaupungin pieneen kylään. Se on aivan ymmärrettävää. Kysyjä ehkä odottaa saavansa vastaukseksi, että työ, opiskelu tai sukulaiset. Jos nyt ei mikään näistä niin ehkä rakkaus?

No mitä minä olen vastannut kaikki nämä neljä vuotta? Olisi hauska vastata jotain yllättävää, kuulijan shokeeraavaa, mutta ei. Minä olen vastannut, että hintataso. Tylsää, mutta totta.

Me asuimme aikaisemmin vuokrakolmiossa, 70-luvun alun kerrostalossa, kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ilman hissiä, ilman peruskorjauksia...kaksi autopaikkaa ja kerran viikossa saunavuoro. Te ette halua tietää mitä me tuosta kaikesta "luksuksesta" maksoimme kuukausittain. Nyt meillä on pieni talo, omaa pihaa ja asumiskulut vievät alle puolet tuosta aikaisemmasta. 

Seuraavaksi sanon tietenkin myös, että sijainti. Sijainti toi meidät tänne ehkä vielä enemmän kuin hintataso. Olisihan varmasti jossain päin Suomea vielä edullisempaa asua ja elää kuin täällä. Muuttoon vaikutti se, että meiltä ajaa pk-seudulle reilussa tunnissa. Samoin kuin se, että talomme sijaitsee lähellä koulua, kauppaa ja päiväkotia.

Mutta kun olen kysyjille vastannut nyt neljä vuotta, että hintataso ja sijainti toivat meidät tänne, olen huomannut kuulijan kasvoilla lievän pettymyksen. Vastaus on ankea. 

No mikä meidät ihan oikeasti tänne toi? Olisimme voineet asua ahtaasti ja kalliisti Helsingissä, palveluiden vieressä ja pärjänneet ihan hyvin.

Ei ole vain yhtä asiaa, joka meidät tänne toi. Meidät toi  pihalla kauniina seisovat omenapuut. Pieni soma talo täynnä tunnelmaa. Narisevat kapeat portaat. Syreeniaita. Aurinkoinen kesäpäivä ja ennen kaikkea unelma. Unelma onnellisesta kodista, jossa asuu pieni perhe. Sen unelman tavoittelu toi meidät tänne.

Muistan kuin eilisen tuon päivän, jona ensimmäistä kertaa astelin tämän pihan poikki. Oli viikonloppu ja aurinko paistoi. Olimme ostaneet lapsille karkkipussit automatkalle. Minulla oli vaaleanpunainen hame, eikä minua palellut. Se kesä oli lämmin. Ensimmäisenä rakastuin pihaan ja heti perässä tuli pieni mintunvihreä kuisti vanhoinen ikkunoineen ja pitsiverhoineen. Keittiössä oli suloinen pirttipöytä penkkeineen. Vahakangasliina ja vihreä seinäkello. Aika oli pysähtynyt. Niin kellossa kuin talon tunnelmassakin. Kaupoista sovittiin heti. Hetkeäkään en ole katunut. Mitä pidempään olemme tässä asuneet, sitä enemmän olen tähän taloon rakastunut. Tuulessa rämisevään peltikattoon, pihakoivuun ja lautalattiaan.

Oikea tunne on varmasti viha-rakkaus -suhde. Usein manaan liian ahtaita tiloja, kylmää kellarin lattiaa ja remontin määrää. Vielä useammin rakastan niitä. Ihan kuin avioliitto ja se rakas, ärsyttävä puoliso. Mutta silti se osa elämääni, josta en voisi luopua tai lakata rakastamasta.

Ja täällä pikkuisessa talossa me vietetään pian jo viidettä jouluamme, paistetaan pipareita ja fiilistellään omenapuihin satanutta lunta! Aika ihanaa!

Pikkujouluostokset ❤

Hei taas ollaan viikkoa lähempänä joulua!

Sain toissalauantaisesta Millan putiikki -vierailusta todellisen joulukuumeen ja olen sen jälkeen penkonut vintin joulukoristelaatikkoa ja kolunnut kauppojen paperitähtihyllyt. Kaikista ripustamistani tähdistä päätellen meidän tämän vuoden jouluteema on valkoiset tähdet, tirsk. Tämän tädin joulumopo karkasi kertaheitolla!

Lupasin myös edellisessä postauksessa näyttää mitä kaikkea ihanaa kotiutin sieltä Millan putiikista, joten laitan tähän muutaman viikontakaisen kuvan.

 

Kuten jo mainitsin, niin olen aika onneton kattausten tekijä, mutta sitäkin enemmän rakastan kauniita astioita! Ostin siis kaksi uutta ja niin söpöä mukia, että nyt tekee mieli keittää glögiä joka välissä. Ja niinkuin tiedätte, olen ihan mahdottoman aamu-uninen, joten minua nauratti mukien teksti Early bird special. Haha, ihankuin olisin koskaan se, joka herää aikaisin :D

Tuo kahvalla istuva pieni lintu on jotenkin ihana! 

 

Lisäksi ostin kivan autokynttilän, josta tyttökin totesi, etten tule varmasti sitä koskaan polttamaan! No eihän tuota taida raaskia polttaa, on se niin söpö. 

 

Katsokaa nyt tuota lavalla pötköttävää kuusta ja kaikkia hauskoja yksityiskohtia. Voi suloisuus!

 

Pari pientä lumihiutaleen mallista kuppia tarttui alunperin tytön ostoskoriin, mutta saatoin omia ne itselleni. Ajattelin nimittäin laittaa niihin glögin "roskat" eli mantelilastut ja rusinat joulun jälkkäripöytään!

Ja keittiöpyyhkeitä tarvitaan aina. Ostin viime vuonna muutaman punaisen astiapyyhkeen jouluksi, mutta en tiedä onko meillä tänä vuonna punainen joulu, joten valkoinen ainakin menee oli joulun väri mikä vain.

 

Myös tämä pieni tarjotin teksteineen ihan pyysi saada lähteä meille. Täytyyhän glögimukien ja lumihiutalekuppien lisäksi saada joulupipareille oma alustansa?!  

Lahjakassista löytyi mitä kaunein valkoinen tähtikynttilä, kahviservetit ja pieni viinicooleri! Ja tietysti iltaluettavaksi uusimmat Riviera Maison kuvastot, joita onkin selattu hartaudella sen jälkeen. Suuri kiitos näistä Millalle ja Riviera Maisonin väelle!

 Yhtäkään astiaa en ihan oikeasti tarvitse, mutta täytyy myöntää, että olen viimepäivinä kurkkinut nettikaupasta myös kaakaomukeja ja jouluisia lautasia. Joulumopo senkun jatkaa holtittomasti matkaansa ;) Vielä kun lähimarkettiin tulisi hyasintteja ja pihalle ohut lumikerros! 

Tuntuu, että viikot menevät niin nopeasti, että joulu on ihan justiinsa jo täällä enkä ole ehtinyt jouluttelemaan vielä tarpeeksi kun huomaan, että joulu on jo ohi! Onko muita jouluhöyrähtäneitä jo liikkeellä? 

Puuliesi puts plank

Kävin viime viikolla lasten kanssa pyörähtämässä paikallisessa kauppakeskuksessa. Siinä missä lapset kulkivat omien intressiensä perässä, päätin minä käydä kurkkaamassa joko Clasulle olisi tullut paperitähtiä myyntiin. No olihan sinne, ja hitsi miten jänniä olikin! Siellä oli isoja sinisiä ja vihreitä samettipintaisia tähtiä. Aika huikeita, joskaan ei ehkä ominta tyyliäni.
No siinä seikkaillessa tuli vastaan kuin tilauksesta pieni purkki liedenhoitoainetta. En ole tämän 4 vuoden täällä asumisen aikana kertaakaan käsitellyt puuhellan pintaa muulla kuin ruokaöljyllä, joten tartuin tuohon purnukkaan sillä mielellä, että jos ei se anna niin ei se paljoa otakaan.

 

Ensin tuo musta mönjä levitettiin kostealla, pakkauksessa mukana tulleella, sienellä hellan rautaiseen pintaan ja sen jälkeen pyyhittiin kuivalla pyyhkeellä ylimääräiset pois.

 

Vähän nauratti nävä varoitustekstit. Ei saa syödä. No ei kyllä tehnyt mielikään! 

Aine tuoksuu lähinnä tuolle pellavaöljylle ja on koostumukseltaankin melko rasvaista töhnää. Myös tuo maininta itsestään syttymisestä sai hymyn huulille. Olisikin ensimmäinen kerta kun hella syttyisi itsestään. No otin toki vinkistä vaarin ja laitoin käyttämäni pyyhkeen roska-astiaan, kauas pois hellan lämmöstä ja syttymisvaarasta. 

 

Tuossa varoitustekstissä voisi kyllä olla maininta, että aine "imahtaa" käsien kuiviin kohtiin varsin mukavasti ja käsineiden käyttö voisi olla asiaa. Kaikesta fairyllä hinkkaamisesta huolimatta, minulla oli Halloween -teemaan sopivat mustat kynsinauhat aika monta päivää. 

 

Mutta liedestä tuli hieno! Sen pinnasta tuli kauniin tasaisen musta. Väri "paloi" ensimmäisellä lämmityskerralla hieman pois noista keittolevyistä, mutta edelleen liesi on paljon siistimmän ja kauniimman näköinen kuin ennen huoltotoimia. Jonkin verran hellaa ensimmäistä kertaa lämmittäessä tuli savua ja sellainen aika voimakaskin öljyn tuoksu. Tuoksu ja savu kuitenkin lähti tuulettaessa eikä seuraavilla kerroilla ole tullut enää mitään hajuhaittoja.

 

Ehdottomasti siis kannatti vihdoin ryhtyä toimeen! Ja tuo pieni 100g purkki riittänee ainakin kolmeen käsittelykertaan, joten rahallinenkaan panostus ei ollut paha.  

Täällä vietetään rauhallista kotiviikonloppua. Lapset syövät veljeni Saksasta tuomia kummallisia Halloween -karkkejaan minä tunnelmoin kynttilöiden ja Netflixin parissa. Illalla ajattelin valmistaa meille juustotarjottimen kun lapset lähtevät nukkumaan ja voipi olla, että korkkaan myös yhden glögitölkin kaapista. 

Tunnelmallista pyhäinpäivää ja rentoa viikonloppua kaikille! 

Kouluhommien pakoilua

Olen kuluneella viikolla kouluhommia pakoillessani saanut ihmeen paljon aikaan. Olen nimittäin järjestellyt ja siivonnut meidän keittiötä. Siis miten nopeasti kaapit räjähtääkin ihan kamalaan kuntoon. Siis tarkoitan tietenkin kaappien sisältöä, en itse kaappeja. Murot ja riisit pitkin laatikoita ja hirveä epäjärjestys!

Keittiön avohyllyt on ehkä huonoin keksintö ikinä. Siis onhan ne kauniita ja käytännöllisiä, kun tavarat ovat esillä, mutta miten se pölyjen pyyhkiminen voikin vastustaa? Tämä alla oleva kattokoulusto on ihan jäätävä pestä. Koska meillä ei ole puulieden päällä huuvaa, ja siinä kuitenkin valmistetaan säännöllisesti ruokaa, on se aika usein rasvapölyn peitossa. Nyt sain vihdoin kesän jälkeen otettua telineen alas ja hinkattua fairyllä putipuhtaaksi. Ihana tunne kun on puhdasta ja siistiä! ❤ 

 

Tämä miehen tekemä kattokoukusto on kyllä ajanut niin asiansa tuossa vanhan puuhellan päällä. Siitä on helppo napata kattila tai kahvipannu ja nostaa liedelle. Liedestä puheen ollen, meidän pitäisi ostaa liesimustaa ja käsitellä sen pinta taas kauniiksi.

 

Siinä keittiötä siivoillessa nostelin kaapeista esille vähän talvisempia juttuja, kynttiläkuppeja ja  pienet paristovalot. Tykkään pitää keittiön työtasot tavarasta vapaina, mutta tämän vanhan lipaston päälle vaihtelen aina käyttöesineitä sen mukaan mitä milloinkin käytetään.

 

 

Nyt nostin sen päälle leikkuulautoja ja kahvikoneen. Leikkuulaudoista kaksi suurinta on muuten nekin miehen tekemiä. Hirmu kätevä tuollainen kirvesmiespuoliso ❤

Kahvikoneen viereen kuuluu tietysti kahvikapselit, teepussit ja pieniä herkkuja. Naulakossa roikkuu käden ulottuvilla pannunaluset ja seinähyllyllä kahvikupit.

 

Pienessä keittiössä on kaikki lähellä. Ja kun tunnustautuu tällaiseksi astiahamsteriksi, niin lisätilaa laseille tarvitaan kaappien ulkopuolelta, vaikka se vaatiikin pölyjen pyyhkimistä. 

 

Tuohon tasolle kyllä kävisi hyvin sellainen edellisessä postauksessa vilahtanut minikuusi ja musta kynttilälyhty eikö vaan? 

Koska viikolla välttelin opinnäytetyökirjoihin tarttumista, sainkin sitten eilen korvamerkitä kirjoja ja istua koneella iltamyöhään. Iltalenkki koirien kanssa teki niin hyvää tuon maratonin jälkeen ja sain mukavan hien pintaan. Yritin hölkätä Kauhun kanssa, mutta siitä ei tullut sitten yhtikäs mitään! Koira kuvitteli ilmeisesti, että ollaan ajojahdissa ja yritämme yhdessätuumin saada jonkun kiinni? Se meni ihan hepuliin ja säntäili villisti haistellen ilmaa! Ihan pöhkö otus, mitä lie ajokoiraa siinä onkaan! Kumu taas on niin raskas ja suuri, etten juoksuta sitä ollenkaan kovalla alustalla, joten se näistä lenkkikavereista. 

Mutta nyt jätän taas tämän koneella istumisen ja lähden viemään poikaa kaverisynttäreille.

Kivaa viikonloppua kaikille!

 

Syksyttää

Tarvittiin vain muutama harmaa päivä ja hämärä aamu, kun syksytys iski. Tiedättehän sen pesäntekovietin ja ylettömän tunnelmoinnin. 

Sadepisarat ikkunoissa ja aamuinen kuura nurmikolle tippuneissa lehdissä.

 

Keittiön tuolit saivat päälleen viime vuonna ostetut harmaat tekotaljat ja eilen kaivoin ensimmäiset "tunnelma"valot esille. Tytär pyöritteli hieman silmiään kun ripustelin valojohtoa verhotankoon, mutta en antanut sen latistaa tunnelmaa.

Olen myös innostunut Spotifysta miehen hankittua meille yhteisen Perhe Premiumin ja aloin eilen koostamaan sinne soittolistaa...JOULULAULUILLE! Glögitölkki odottelee kutkuttavasti jääkaapissa ja villasukat on kaivettu kesän jälkeen esille. Näiden lisäksi eksyin Ikean nettisivuille ja voi mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyykään tällaiseen syksytykseen kadonneelle! Pehmeitä tyynynpäällisiä, kynttilälyhtyjä ja torkkupeittoja. Voi että!

Tuskailin Instagramin storyssä myös Ikean ihanaa valikoimaa ja sain aika monta viestiä, joissa todettiin sama,  pakkohan sinne on paikanpäälle mennä. 

 

Katsokaa nyt näitä! Tuo minikuusi ja musta kynttilälyhty on ihan must!

 

 

Ja entäs tämä karvainen, taljamainen tyynynpäällinen ja alimman kuvan kynttilät. Kynttilöitä meillä palaa päivittäin lokakuusta helmikuuhun, joten olisi jo kiire saada kynttilävarastoja täydennettyä!

 

 

Onko eilinen kirpsakka pakkasaamu saanut teille samanlaisen syksyfiiliksen ja kynttilöiden hamstrausvietin aikaan? 

 

Viikonloppu yhtä juhlaa

Meillä vietettiin viikonloppuna lasten syntymäpäiväjuhlia. Lauantaina saatiin kylään sukulaiset ja sunnuntaina talo täyttyi pienistä ekaluokkalaisista pojista. 

❤

 

 

Vaikka juhlien järjestämisessä on aina oma vaivansa, niin näin se oli kyllä astetta rennompaa, kun juhlat olivat peräkkäisinä päivinä. Lastenjuhliin ei tarvinnut erikseen siivota ja leipoa, riitti kun nosti edellispäivältä jääneet herkut pöytään ja puhalsi muutaman  ilmapallon. 

 

 

Tänä vuonna leivoin suklaakakun, tuttuun tapaan hieman soveltaen. Tämä oli siis gluteeniton ja maidoton ja väliin sipaisin vähän vadelmahilloa.

Mies on meillä se joka leipoo pullaa. Itse en ole leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Miksi vaivautua, kun toinen tekee ihan parasta tuosta vaan vasemmalla kädellä. 

 

 En panostanut sen ihmeemmin myöskään koristeluun. Tänä vuonna riitti tuoreet kukat maljakoissa ja puhtaanvalkoiset servetit. Joskus juhla syntyy vähän vähemmälläkin.

 

 Sunnuntain lasten kekkereille ostin kaupan valmiita pakastedonitseja ja ne olivatkin ihan hitti! Olisi pitänyt ostaa se kolmaskin paketti, sillä  niin vauhdilla ne tuosta tarjottimelta lähti. Samoin päärynän makuiset pillimehut. Mikä siinä onkin, että lapset eivät juuri arvosta oman pihan omenoista valmistetusta mehusta tai piirakoista tai itse leivotuista kakuista ja paakkelsseista. Ensimmäisenä kauppansa tekee kaupan valmiit "einekset" ja mehut. Tai näin ainakin meillä!

 

Oli kyllä mukavaa saada pitkästä aikaa vieraita! Kyläilyä tulee harrastettua ihan liian vähän nykyään! Mistähän tikusta sitä seuraavaksi keksisi asiaa, jotta voisi taas kutsua porukkaa kylään?

 Mutta nyt on siis juhlat juhlittu ja rääppiäiset pidetty (ts. ollaan tarjottu lapsille kavereineen iltapäivän välipalana loput herkut) ja siirrytty perus hernekeittolinjalle taas. Ei tee yhtään huonoa kaiken herkuttelun jälkeen palata asialinjalle syömisissä. 

 

Kukkia pöydällä ja seinällä

Jos ette ole jo laittaneet merkille niin tässäpä teille pieni fakta minusta: rakastan kukkia! (Ja kynttilöitä ja bling-blingiä...!) ja käytän yhtenään Instagramissa hästägiä #kukkiapitääolla.

Ostan usein kotiin leikkokukkia tai napsin maljakkoon kotipihalta löytyviä kukkia ja oksia. Alkukesästä ruokapöydän vaasissa nähtiin niin omenapuun kukkivia oksia kuin syreenejäkin. Nyt kuitenkin lähes kaikki perennat ovat jo kukkineet, vain muutama hassu kukka nököttää pihalla, joten otin suunnan kukkakauppaan. Ajatuksenani oli ostaa pioneja, mutta nähtyäni nämä suuret hortensiapallot muutin mieleni ja tartuin niihin.

Kukat olivat alkuun kauniin vanhan roosan -väriset.

Kukat ovat myös olleet uskomattoman kestäviä! Ne eivät ole menneet miksikään puolessatoista viikossa, vaan ovat edelleen yhtä kauniit kuin ostohetkellä, joskin niiden väri on muuttunut tummemmaksi ja vihreämmäksi. Värin muuttuminen ilmeisesti johtuu veden laadusta, jos oikein olen ymmärtänyt? Oikaiskaa jos tiedätte muuta.

Jokatapauksessa nämä hortensiat on upeat! Tavallaan hauskaa, että kukkien värikin muuttuu ajan myötä, aivan kuin olisin hiljattain ostanut täysin uudet kukat maljakkoon! 

 

Ja koska olen niin kovin ihastunut kukkiin, niin tilasin niitä hieman seinällekin. Mainittakoon, ettei meillä ole yhtään taulua tai valokuvaa seinillä, koska en ole koskaan niistä oikein pitänyt. Nyt kuitenkin valitsin nämä kaksi hempeää julistetta ja vieläpä melko suuressa koossa. Tummapohjaiseen kuvaan halusin valkoisen kehyksen ja valkopohjaiseen mustan. Minusta tästä tuli oikein toimiva pari. 

 

Olen ollut julisteisiin todella tyytyväinen! Huomattavasti helpompi, nopeampi ja edullisempi tapa sisustaa kuin tapetti, ollen kuitenkin näyttävä. Samoihin kehyksiin voi vaihtaa uudet julisteet jos joulun aikaan kyllästyy katselemaan vaaleanpunaisia pionin terälehtiä (joillekin meistä saattaa käydä niin...öhöm).

 

Enkä muuten ole ainoa julisteisiin ihastunut. Meidän tyttö on nimittäin toivonut syntymäpäivälahjakseen omaan huoneeseen julisteita. Tiedän siis mitä teen tänään illalla, hih. 

 Sisustatteko te julisteilla tai tauluilla?