keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pikku tuholainen

Mutta se ei ole hän. Hän on Uuno Hansperi. Tyttären 4-vuotis synttärilahja. Pitkäkarvainen nappisilmä. Kiltti ja vähään tyytyväinen, nyt jo pappa-ikäinen. Ihana harvavarvas. Ja kuten kuva kertoo, hän aikoo pian ilmeisesti vaihtaa osoitetta. Enkä ihmettele miksi.

Meillä nimittäin asuu tuo 1-vuotias nuorimies, tuholainen pahimmasta päästä. Joka kiipeää hamsterin häkin päälle ja viihdyttää itseänsä tiputtelemalla sinne kaikenlaista roinaa. Eilen illalla häkistä löytyi kaksi tuttia, lasten hammasharja, Littlest Pet Shop -elukka ja atomi. Minäkin tekisin muuttoa jos olisin kahden tulitikkuaskin kokoinen pieni ja viaton lemmikki.

Oikeesti toi poika on ihan kamala touhottaja ja pahantekijä! Tänäänkin olen kaivanut kaksi tuttia jo hamsterihäkistä. Pesukoneessa pyöri aamulla munakello!!! Roskiksesta löytyi tuttipullo. Eteisen ja olohuoneen matot se on rullannut tänään toistamiseen. Nyt se rämpyttää valokatkaisijaa, meillä on siis disko. Rakkaat naapurit varmaan ajattelee että mitä se äiti-henkilö siellä morsettaa! Valot päälle, valot pois, valot päälle ja taas pois. *huokaus*

Hän on se pikku tuholainen.


tiistai 27. marraskuuta 2012

No voihan...Mc Flurry

Meillähän asuu siis täällä sellainen vuosikas, pallero, joka haluaa itse syödä ruokansa, omista pikku kätösistään.
Ja lusikoita on tietenkin joka lähtöön. On siskon vanhaa. Ikean uutta. Muumista metallista. Muumitonta metallista. Prisman pitkävartista. Mutta parhaiten tämä vuosikas syö Mc Donaldsin Mc Flurry muovilusikasta! Eikä siis saa flurryä, vaan ihan pastaa syödä tuolla lusikalla ja silti sillä menee ruuat oikeaan osoitteeseen sutjakasti. Siinä on sopivan paksu varsi ja ihan huippuhyvän kokoinen lusikkaosa. Eikä siinä ole liian pitkää vartta. Jostain syystä tyyppi pitää lusikasta kiinni ihan siitä lusikan päästä ja jos varsi on hirmu pitkä niin arvatenkaan lasti ei pääty suuhun vaan korvaan tai jonnekin muualle kuin suuhun. Lisäbonuksena se lusikka näyttäis kestävän tiskikonetta, jeeee!



Tämänhän TÄYTYY tarkoittaa sitä, että minä pääsen lähitulevaisuudessa mäkkäriin jäätelölle, koska lusikoita tarvitaan selvästi lisää? Vai mitä? Nythän mäkkärillä taitaa olla Mars Mc Flurry? Uujea.

Äidin pieni retropoika

Aina välillä se iskee. Hiipien. Yllättäen. Nurkan takaa. Retrorakkaus. Kausi. Villitys. Kyllä näitä kausia tulee näköjään äideillekin, eikä vain pienille ihmisille, ehhhehhe!

En mä tiedä olenko ainoa lajiani ja mulla lasten pukeminen menee kausittain. Siis välillä pitää olla tosi korrekteja vaatteita; pojalle vaaleansinistä ja siistiä (tyyliin kauluspaita, neuletakki...), tytölle pastelli lilaa ja vaaleanpunaista tyllihametta ja liivimekkoa, hillittyä ja kaunista. Sitten tuleekin perusvärit ja iskee tajuntaan ja pitää saada Polarn o. Pyretin kirkkaita värejä ja ihania raitakuoseja, Ticketin haalaria ja Molon haalaria ja ja ja. Ja sitten, sitten iskee se kaikkein rakkain ja ihanin, retrokausi. Se oli koko kesän, syksyllä hiukan hiipui, palatakseen nyt joulun alla rajuna tajuntaan. Pakko saada. Ihan pakko. Fb-kirppisryhmät vaviskaa!!! Tämä retro-lumppu-nutturatäti tulee ja tuhlaa kaikki veronpalautukset!

Viime keväänä ja kesänä retroilu kohdistui paljon ostamaamme kesämökkiin, hamstrasin sinne Sarviksen lautasia ja kippoja, vanhoja ihania mehukannuja laseineen, verhoja, täkkejä ja kaikenlaista muuta asiaan kuuluvaa. Ja ostinpa vauvalle retro-rattaatkin (joo se on mun vauva, vaikka onkin jo 1v2kk ja virallisesti kai taapero) Niitä työnnellessä on saatu paljon ihastelevia kommentteja! Ja täytyy myöntää että ne on kyllä aika hienot ja ikäisekseen upeassa kunnossa.

No, hiukan tuntuu sit tyhmältä laittaa pieni retropoika Ticketin tai Po.pin tuliuudessa haalarissa sinne kyytiin. Äääää. Mutta mä löysin kaappien kätköistä vanhan retron toppapuvun! Siis jo toisen, sillä viime talvena vauvalla oli 80-luvun alun äitiyspakkauksen toppahaalari. Nyt Finn-Lassien henkselihousut ja takki koossa 86. Fb kirppikseltä löytyi ihana kotimainen retrolakki, se on kyllä ohut eli sen alle pitää laittaa kypärämyssy ja kovilla pakkasilla se saa jäädä kaappiin. Se on vielä hiukan väljä eli elän toivossa että se sopii vielä keväällä pojan päähän! Ja sokerina pohjalla. Pionin vanhat (ei siis uustuotantoa) resorivarsikengät vuorella. Nam. Retrovauva on valmis talveen.





lauantai 24. marraskuuta 2012

Solidaarisuuden nimissä...

Oli minun ommeltava myös tyttärelle housut. Ompelinhan pojallekin: http://palanuttasiirappia.blogspot.fi/2012/11/o-o-o-o-ompelen-niin-nain-ja-vaarinpain.html

Tytölle tuli mustat trikoiset haaremi-malliset housut, joissa on korkea vyötäröresori ja pitkät resorit myös polvesta alaspäin. Kaavoja minulla ei edelleenkään ole, joten nämä tulee valmiiden housujen pohjalta, omasta päästä mukaellen ja jokaista tilkkua hyödyntäen. Nämä on kivan helpot pöksyt ja aivan huiput kun näin talvella pitää vetää toppasaapasta (tai kumisaapasta, huoh) jalkaan ja näissä on kapea tuo lahkeensuu eli se sujahtaa hienosti saappaaseen. Musta väri käy oikeastaan kaikkien tunikoiden ja puseroiden kanssa, vaikka vähän synkkä onkin. Ensi kerralla sitten jotain pirtsakkaampaa, ehkä?


Viime kesänä tein omasta mielestäni aika ihanan hameen ja huvin kirpputorilta löytämästäni retrosta pöytäliinasta. Se vaan on niin kesäinen ja ohut, ettei sitä näin talvella oikein voi pitää. Toivon kovasti että se mahtuu vielä ensi kesänä, on se niin herkullinen.


Olen koittanut pitää silmät auki kirppiskierroksilla, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään näin ihanaa ja edullista kangasta. Fb-kirppareilla ja huutonetissä tuntuu hinnat nousevan pilviin kaikissa värikkäissä ja retroissa kankaissa. Eipä silti, mun ompelukone teki tenän näiden viimeisimpien ompeluksien aikana, alapuolan pidike (tai mikä lie?) ei pysy paikallaan vaan pomppii ja lenksuu ommellessa ts. ommelta ei tule, vaan se purkaantuu ja menee sen tuhannen solmuun. Varmaan tunnin taistelin, puuskutin, hikoilin ja tuskailin sen kanssa, mutta pakko myöntää tappio ja todeta että pitäis kai viedä kone huoltoon. Tai kirjoittaa joulupukille? Jokatapauksessa, uusia ompeluksia ei ole hetkeen tulossa...



Kiltti joulupukki...

Tyttäreni 5v. teki kirjeen joulupukille. Siitä tuli hieno, kerrassaan upea ja hyvin havainnollinen. Koskapa tämä nuori henkilö ei osaa vielä lukea, saati kirjoittaa (muuta kuin nimensä ja muutamia numeroita), teki hän omanlaisensa kirjeen. Hän nimittäin osaa käyttää saksia ja liimaa, hyvin, erityisen hyvin. Ja rakastaa askartelua.

Aika hieno, vai mitä tykkäätte?

Sanoin että mitenkähän joulupukilla mahtaa riittää rahat kaikkiin näihin. Viisas tytär sanoi ettei joulupukki tarvitse rahaa, koska sehän tekee nämä itse. Hmmmmm. Kaikesta päätellen meillä vielä uskotaan joulupukkiin, tonttuihin ja keijuihin, myös yksisarvisia täytyy olla olemassa, vaikka emme ole sellaista koskaan nähneetkään.

Ollappa vielä 5-vuotias. Ihana, uskomaton ja suloinen 5-vuotias.

Äiti ja isi yrittävät toteuttaa edes joitakin näistä joululahjatoiveista. Niitä kun tuntuu tulevan lähes päivittäin lisää, kiitos postilaatikkoon tipahtavien mainosten. Puhumattakaan lauantaiaamuisin tulevien lastenohjelmien mainoskatkojen!!!!!!!!! Huhhh.



perjantai 23. marraskuuta 2012

Meikitön minä

Tämä on vastaus haasteeseen, laittaa oma meikitön naamataulu blogiin. Ehkä minäkin uskallan kun  http://tyyliametsastamassa.indiedays.com/2012/11/18/naked-truth/  ja http://mamigogo.blogspot.fi/ sekä lukuisat muut ihanat blogistit ovat uskaltaneet. Tämä on kannanotto siihen että blogeja kirjoittavat ja sinne omalla naamalla uskaltautuvat ovat saaneet hurjia, järjettömiä ja typeriä kommentteja ulkonäöstään. Pitääkö kaikkien olla maailmantähtien näköisiä, hoikkia ja virheettömiä barbie-nukkeja, vai saisiko sitä olla luonnollinen, puhdas ja oma itsensä? Ihan julkisestikin.Tässä olen minä. Kahden lapsen äiti. Hoitovapaalla. Väsynyt ja lössähtänyt. Mutta aito, oikea ihminen. Ei lisättävää.



Unohdus

Miten sitä onkaan unohtanut jotain näin herkullista? En ole varmaan puoleen vuoteen tehnyt JAUHELIHAKAALIKEITTOA. Miksi, oi miksi? Tämän maukkaampaa arkiruokaa saa hakea. Kuuma höyryävä keitto pelastaa synkimmänkin syyspäivän. Näin on.



Tytär ei jostain syystä ollut yhtä innoissaan äidin keitosta, ehhheh. Tyyppi on pienestä saakka ollut pastan perään. Joskus naureskeltiinkin, että muiden vauvat tuoksuu vauvalle, meidän valkosipulille, se kun rakasti jos silloin valkosipulista broileripastaa. Kiltisti se sopankin söi, kun lupasin perjantain kunniaksi jälkkäriksi muutaman suklaakonvehdin ja ihanan ihanan ihanan lastenelokuvan Up -Kohti korkeuksia. Oletteko nähneet sen? Meillä siitä pitää koko perhe!



maanantai 19. marraskuuta 2012

Elektroniikka-epeli

Mikä siinä on, että kaikki elektroniikka kiinnostaa pientä ihmistä? Ihan sama mikä laite, kaikki käy, niin siellä pitää olla säätämässä ja venkslaamassa. Kännykkä, digiboksi, kotiteatteri, jouluvalot, sähköjohdot, tietokone, kaukosäätimet, wii-konsoli...you name it.

Mies sai tarpeekseen ja meni itse, omasta tahdostaan, ilman minua, IKEAAN!!! Haki sieltä olohuoneen kaapin oviin lapsilukot ja asensi ne välittömästi. Poika oli irroittanut kotiteatterin volume-nappulan, joka katkaisi kamelin selän, ehhehhe. Minä olin tolkuttanut jo kuukautta aikaisemmin että siihen olis kiva saada lukko, kun kaikki kaksi kaapillista dvd-levyjä oli 5 kertaa päivässä pitkin lattiaa... Lopulta totesin klassisen -toi on vaan vaihe, se menee pian ohi. Ei mennyt riittävän pian ohi, ei.

Huomatkaa itsetyytyväinen ilme.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Talon sisustamista. Nukketalon nimittäin.

Ostin kirpparilta muutamalla kympillä nukkekodin. Joo-o, Lundbyn. Uudemman, muovisemman version. Yhtään "oikeaa" ihmisnukkea meillä ei asukiksi sinne ole. Eikä yhään Lundbyn huonekalua. Tai muutakaan. Asukkaatkin tuntuvat vaihtuvan päivittäin. Tänään siellä asuu Disneyn prinsessoja ja Polly Pocketteja. Eilen vielä Littlest Petshoppeja. Tai jotain muita, pieniä tyyppejä. Muumitkin siellä välillä vierailevat. Sekalaista sakkia. Ehkä kivempia kuin ne originaali-asukas-tyypit, ainakin minun mielestä.

Kylpyhuoneen sisustus on vähän, no, puuttuva. Siksi siitä tulikin pukeutumishuone. (Mullekki sellanen!!!) Ja sitäpaitsi, eihän prinsessat käy vessassa, ehei! Eikä tytöt piere!

Mä niin odotan, että joku kaunis päivä tonne muuttaa pikkuveljen tulevat Spidermanit ja muut poikien figuurit, mitä niitä nyt onkaan? Muistan vaan Heman-ukkelit ja Lego-ukkelit omasta lapsuudestani. Kai niitä muitakin oli? Ne vaan ei taida enää olla kansansuosiossa ja pop *huoh*.

torstai 15. marraskuuta 2012

O-o-o-o-ompelen, niin näin ja väärinpäin...

Iski inspiraatio, muutenkin kuin keittiössä. Kaivoin kankaanpätkät esiin, singerin ja suristelin pojalle farkut! Ihan itte, omasta päästä, ilman kaavoja. APUA. Ihan huippuhyvät niistä ei ylläripylläri tulleet, olisin voinut tehdä hiukan pidemmät takakappaleet kestovaippaa ajatellen. Mutta toimii ne näinkin. Ja ei muuten ollut ihan helppoa näin aloittelijalle. Aika paljon joutui purkamaan, kun saumat meni vääristä kohtaa kiinni ja alkuun onnistuin leikkaamaan toiset lahkeet kankaan väärälle puolelle!! No tekemällä oppii ja muuta diipadaapaa...

Värit on ehkä tylsähköt (?) tummansininen yhdistettynä valkoiseen, mutta on aika raikkaat ja toimivat. Kankaita on vaan niin hirmu vähän ja kun inspiraatio iskee niin niillä menään mitä kaapista löytyy.

Tyttö alkoi välittömästi kinuamaan itselleen samanlaisia, mutta sellasia missä on pyöreät taskut. Tekisi mieli tehdä punaisilla tai keltaisilla resoreilla sille. Kankaat ei sellaisiin nyt tällä erää riittäneet, joten tää mama "joutuu" kangaskaupoille pikimmiten, jeij! Eurokangas here I come!


Aika söpöt, vai mitä tykkäätte?



ps. jos joku ihana ja viisas ihminen tietää miten tätä blogin kellonaikaa muutetaan niin saa kertoa, mielellään, juu. Kello on nimittäin nyt 22.10 eikä suinkaan se mitä tuo väittää... Minä vaan en osaa sitä muuttaa oikeaksi.

Parhautta on...itsetehty fudge!

Olen jo pidemmän aikaa tutkaillut erilaisia fudge-reseptejä testattavaksi. Joidenkin reseptien kommenteista sai vähintäänkin sen kuvan, että enemmän kuin suurella todennäköisyydellä se menee pieleen, pilalle, roskikseen. Mutta olin rohkea. Valitsin tämän: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/karpalo-valkosuklaafudge Enkä vähiten sen vuoksi että tässä sotkun keittoaika ei ollut pitkä, kuten joissain...jopa 1,5 tuntia!!!!!! Kuka jaksaa ja ehtii (ehkä joku lapseton, tai sellainen onnekas jonka lapset nukkuvat pitkiä päiväunia?) seistä lieden ääressä heiluttamassa epämääräisen näköistä mössöä niin kauan?? En minä. Ja hei, kaikesta epäilyksestä huolimatta, ne onnistui!!!

Ja tällaisia niistä tuli



Itse soossi oli niin hyvää, että tyttö lusikalla kaapi ja nuoli kattilaa valehtelematta puoli tuntia, hehhe. Illalla tätä leikatessani annoin maistiaiset lapsille ja miehelle ja kyllä kehuivat, lisääkin ruinasivat, kaikki kolme. Mutta minä, julmuri, laitoin palaset kylmään odottamaan huomisiltaisia vieraita. Luulisin että nämä maistuvat piparkakkujen ja kuuman vanilja-glögin kanssa! (Tiedossa sokeriähky...)

Seuraavaksi ajattelin testata tätä reseptiä kuivatuilla aprikooseilla ja maitosuklaalla!! Ja ehkä yksi mitä voisi myös kokeilla on Marianne crush... ja pähkinät!!! Auuuuuuuu, liikaa liian hyvältä kuulostavia juttuja!






keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kynttilöitä

Illat on pimentyneet radikaalisti, varsinkin tällaisina sateisina päivinä tuntuu että ilta alkaa jo klo 15... Mutta minäpä olen varautunut ja ostanut kilokaupalla kynttilöitä ja tuikkuja, tuoksulla ja ilman.

Viime viikolla askartelimme tytön kanssa kynttilälyhtyjä vanhoista hillo -ja pilttipurkeista. Niistä tuli ihan tosi suloiset! Ensin pestiin ja irrotettiin purkeista etiketit (vitsit se liima on tiukassa!!!!), sitten pujotettiin askarteluhelmiä kuminauhaan ja laitettiin ne kuppien suuaukkojen ympärille. Helppoa ja kaunista. Ollaan nyt poltettu niitä ihan keittiön pöydällä, mutta ajattelin siirtää ne ulos, kunhan saan parvekkeen siistittyä.

Näin kivoja niistä tuli


Nämä Iittalan kivi-tuikut ovat olleet meillä jo vuosia, ja joka syksy niiden kauneus vaan jaksaa sykähdyttää.



Valoisaa pikkujoulun aikaa kaikille, ei anneta pimeyden ahdistaa, vaan nautitaan siitä.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Aloittamisen vaikeus

Mietin pitkään, mistä aloittaa, miten jatkaa, mitä ylipäätään kirjoittaa. Enkä keksinyt mitään järkevää. Siksi aloitan näin. Itseni ja perheeni esittelyllä.

Olen 32-vuotias, hoitovapaalla oleva äitihenkilö. Perheeseeni kuuluu myös isähenkilö ja kaksi yhteistä lastamme (5v. tyttö ja 1v.poika) sekä mieheni viikonloppulapset (10v. ja 15v. pojat)

Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, aina kun siihen liikenee aikaa ja energiaa. Uusin kokeiluni on pähkinä-toffee-keksit. Ne kyllä hupeni aika äkkiä, osa suoraan pelliltä, hups. Tykkään myös sisustaa kotia ja tänä vuonna ostamaamme kesämökkiä (jonka remontista tulette kuulemaan vielä pitkään!) Yritän herätellä itsessäni viherpeukaloa, jotta ensi kesänä saisimme maistella itse kasvatettuja herkkuja...Tänä vuonna saimme jo pienen sadon raparperia ja mustaherukkaa! Myös kaikki retro on lähellä sydäntäni ja kiertelen melkein joka viikko kirpputoreilla, kyllä kai sitä voi harrastukseksi sanoa, voihan? Kaikki lapsiin liittyvä kiinnostaa luonnollisesti myös, eikä vähiten kauniit ja iloiset lastenvaatteet. Niistäkin jaksan varmasti kohkata teille säännöllisesti, halusitte tai ette.

Tyttäreni, rakas pieni esikoiseni, täytti kesän lopussa 5 kokonaista vuotta. Hän on uskomattoman reipas, avoin ja rohkea persoona. Ja keksii mitä hauskempia juttuja. Ja rakastaa askarrella ja piirtää. Ja hokea. Ja meluta. Tämän tytön maailma ei mullistu ihan pienistä.Tänä kesänä hän oppi ajamaan pyörällä ilman apupyöriä ja on siitä hyvin ylpeä. Samoin kuin pikkuveljestään.

Poikani, hassu sylivauvani, täytti syyskuussa vuoden. Ja harjoittelee ahkerasti kävelyä ja puhetta. Ja kiipeilyä. Ja heittämistä. Ihan kaiken heittämistä. Niin ja itse syömistä. Tämän lapsen maailma taas mullistuu pienestä, minuutin poikkeavasta uniajasta sekoaa kello moneksi päiväksi. Ai niin, isosisko on luonnollisesti hänen suuri idolinsa, jonka perässä kuljetaan ja matkitaan kaikkea.




Näistä kaikista ja paljosta muusta tulette vielä kuulemaan, tai oikeastaan lukemaan. Kivaa olisi, jos saisin paljon kommentteja ja ehdotuksia aiheista, joista kirjottaisin!