keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Hyvä tiimi

On ihana huomata, että hädän hetkellä on ihmisiä, jotka rientävät apuun. 

Olen ollut kolme vuorokautta vuoteenomana; siinä lasten kuume-vatsataudissa. Kaksi ensimmäistä vuorokautta pysyin hereillä tunnin kerrallaan, kolmantena yönä lähes menetin tajuntani verenpaineiden laskiessa oksennuskouristuksen aikana, ja vietin osan yötä kylmänhikisenä koirien kanssa lattialla. Päänsärky ja kuume vetivät olon ajoittain todella kipeäksi ja nyt neljäntenä alkavana vuorokautena en huimaukselta meinaa pystyssä pysyä.

Kuitenkin tässä on juhlittu isänpäivät ja arki rullaa normaalisti eteenpäin, kiitos tukiverkoston, joka rientää apuun kun sitä tarvitaan. 

Tyttö on ottanut koiranpennun ulkoilutuksen ennen ja jälkeen koulupäivänsä hienosti vastuulleen, hän on myös auttanut aamulla pikkuveljelle tarvittavat ulkovaatteet eskariin mukaan ja hoputtanut syömään aamiaista.
Isähenkilö on hoitanut työpäivän jälkeen tottuneesti kauppa- ja aptekkireissut, valmistanut ruuat ja hoitanut tiskit. Silittänyt vaimoa ohimennen hiuksista ja kantanut polttopuita sisälle.

On ihan mahtavaa huomata, miten hyvä tiimi me ollaan ❤ meidän pieni perhe.

*
*
 * 

Suuri kiitos kuuluu myös
Appivanhemmille, jotka ovat kuljettaneet poikaa eskariin ja viihdyttäneet sekä ruokkineet iltapäivällä eikä mitään menoa ole jouduttu perumaan näiden sairauspäivieni takia. 
Elämä rullaa eteenpäin kuten kuuluukin. 

Vaikka mieluummin olisin terve ja toimisin normaalilla höngällä, on nämä muutamat kamalan sairaat päivät avanneet silmiäni näkemään oman arjen hieman toiselta kantilta. 

Ei ole katastrofi jos tiskit jäävät aamulla pöydälle tai ruuaksi tarjoillaan eineksiä. Suklaavanukas toimii iltapalana, kun muu ei maistu eikä haittaa jos lasten hampaat unohtuu aamulla harjata.
Viikko tai kaksi tätä menoa ei kaada koko vuoden venettä. 

Kunpa sitä muistaisi olla armollisempi itselleen ja muille, alisuoriutua silloin, kun se tekee arjesta sujuvamman. 


 


 


 


 

 
 


torstai 9. marraskuuta 2017

Feikkijuttuja ja naisen alati muuttuva mieli.


Nyt kun halloweenit on vietetty ja oksennusämpärit on saatu takaisin muuhun käyttöön, on ajatuksissa ollut joulu. Nyt uskallan jo sanoa tuon j-sanan. Joulu ❤

Tässä kohtaa vuotta sitä kaipaa ympärilleen lämpöä ja lohtua. Tekstiilejä, joihin kietoutua kuuman glögimukin kanssa. 

Luonnonmateriaalit, kuten pellava ja puuvilla, ovat lähellä sydäntäni ja kovin mielelläni sisustaisin kotia myös aidoilla lampaantaljoilla.  
Mutta.
  Meidän koiranjolppi rakastaa myös aitoja taljoja.
Ilmeisesti niiden tuoksu on vastustamaton, kun ne pitää hampailla raastaa ja repiä palasiksi?
(olen aikaisemminkin manannut samaa asiaa täällä...) 

 


Hieman googleteltuani löysin ihanan värisen taljan ja mikä parasta, keinokarvaisen sellaisen! 
Toissapäivänä hain karvat postista ja voi miten tykkään! 


 


Karva on ihanan pehmeää ja pitkää eikä koiriakaan kiinnosta mokoma tekokarvareuhka yhtään. Lemmikkiperheessä plussaa on myös se, että nämä ovat vesipestävät! Tilasin samalla myös pyöreitä pieniä istuinkarvoja ruokapöydän tuoleihin. Epähuomiossa tilasin yhden paketin, eli kaksi istuinalustaa liikaa, mutta enköhän minä keksi niillekin käyttökohteen.

Nyt minullakin on vähän talvisempaa tunnelmaa ruokailutilassa. 
Tykkään!


 


Ja nyt: tunnustus. 
Niin paljon kun mä tuota meidän tapettia rakastan edelleen, niin täytyy todeta, ettei se toimi joulusisustukseen yhtään kesäisellä värillä ja kuosillaan. Meidän ruokailutilassa on aina kesä. 

Mun tekisi mieli peittää se jollain nyt talveksi ja keväällä kaivaa taas esiin, mutta se lienee mahdoton toive. Ehkä mun pitää nyt vaan kestää tämä pari kuukautta ja kulkea katse lattiassa tuon huoneen ohi. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että olisi voitu valita joku neutraalimpi tapetti tuohon... Noita värejä kyllä rakastan, mutta noi kukkaset.

Mies tuskin ihastuu tapetinvaihto -ajatuksestani, vai mitä luulette? Ehh.



 


Koululainen sairastaa täällä edelleen, mutta eskarilainen on onneksi jo paranemaan päin. 
Minä pääsen illalla kouluun pitkästä aikaa ja vähäksi aikaa pois täältä sairastuvalta.
Viikonloppukin häämöttää ihan kulman takana ♥ 
Mitä suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Sunnuntaina ainakin muistetaan taas kaikkia ihania isejä ♥




keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Yhdellä sanalla

Nappasin Sadun blogista kiertohaasteen, jossa kysymykseen vastataan yhdellä sanalla.
Helppoa?  Ei vaan sittenkin melko vaikeaa!

Tämä osui hyvään saumaan, sillä pari päivää on ollut sellainen olo, ettei minulla ole mitään sanottavaa mihinkään. Lauantaina alkoi eskarilainen oksentaa ja eilen hain tytön kesken koulupäivän kotiin sairastamaan. Omat kouluhommat seisovat edellämainituista syistä, joten olen viettänyt liikaa aikaani mopin varressa (pissivä koiranpentu...) ja somessa.


1. Missä kännykkäsi on? Latauksessa.
2. Puolisosi? Aviomies.
3. Hiuksesi? Tylsät.
4. Äitisi? Höpsähtänyt.
5. Isäsi? Poisnukkunut.
6. Suosikkisi? Perhe.
7. Unesi viimeyönä? Unohtunut.
8.Mielijuomasi? Pepsimax.
9. Unelmasi? Koulu.
10. Missä huoneessa olet? Olohuoneessa.


11. Harrastuksesi? Ompelu.
12. Pelkosi? Jämähtäminen.
13. Missä haluat olla kuuden vuoden päästä? Kotona.
14. Missä olit viimeyönä? Yläkerrassa.
15. Jotain, mitä sinä et ole? Räikeä.
16. Muffinsit? Gluteenittomana.
17. Toivelistalla? Laukku.
18. Paikka jossa kasvoit? Ogeli.
19. Mitä teit viimeksi? Söin.
20. Mitä sinulla on ylläsi? Vaaleanpunaista.


21. Televisiosi? Kaapissa.
22. Lemmikkisi? Rakkaita.
23. Ystäväsi? Harvat.
24. Elämäsi? Parasta.
25. Mielialasi? Toiveikas.
26. Ikävöitkö jotakuta? Aina.
27 Auto? Suzuki.
28. Jotain mitä sinulla ei ole ylläsi? Huivi.
29. Lempikauppasi? Kirppis.
30. Lempivärisi? Valkoinen.




31. Milloin nauroit viimeksi? Äsken.
32. Milloin itkit viimeksi? Kesällä.
33. Kuka on tärkein läheisesi? Lapset.
34. Paikka johon menet uudelleen ja uudelleen? Sohva.
35.Henkilö, joka s-postittaa säännöllisesti? Opettaja.
36. Lempiruokapaikka? Kreeta.



Miten te vastaisitte yhdellä sanalla näihin kysymyksiin?
 Tarttukaapa haasteeseen! 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Syys-lokakuun ompelut


No nyt on digiprinttiä kerrakseen! Itse en ole ollut mikään digiprinttikuosien suurin ystävä, mutta täytyy myöntää, että nämä näyttävät  kyllä hauskoilta omaankin silmään. 

Ehkä huomasittekin, että en postannut syyskuun ompeluita lainkaan. Niitä oli jotenkin niin vähän ja niiden julkaiseminen meni niin pitkälle lokakuuta, että lopulta päätin yhdistää ne lokakuun ompelupostaukseen.

❤❤

 Tässä tulee ompelut nyt ompelujärjestyksessä. Ennen meidän syyskuista Kreetan -reissua ompelin lapsille t-paidat. Muistan, että tilasin tuon tummanbeigen trikoon omaa pipoa ja kauluria ajatellen jo viime talvena, mutta en koskaan saanut aikaiseksi niitä ommella. Nyt se päätyikin sitten lasten vaatteisiin.



Poika sai kalapaidan koossa 128




 Ja tyttö kirsikankukkia koossa 146


 


Isähenkilön isosisko tilasi miehelleen syntymäpäivälahjaksi traktori t-paidan. Tässä kaavana vanha raglan t-paita. 
 

 


Ja koska kangas oli riittävän leveää, sain loppupalasta ommeltua vielä pipon ja kaulurinkin pakettiin mukaan.
 
 

Lokakuussa kävin ystävän kanssa retkellä paikallisessa kangaskaupassa ja mukanani oli syyslomaa viettävä eskarilaiseni. Annoin luvan valita yhden kankaan josta ompelen jotain mitä poika haluaa. Hän valitsi koirakankaan ja halusi siitä vaikka ja mitä, ainakin paidan ja sukat ja pipon ja...

No paidan ompelin 

 


Tässä sovituskuvaa. Onhan toi nyt aika hauska!  


 


Ja koska kangas riitti niin tein siitä fleece-vuorilliset lapaset myös. 
Tosin tyttö omi ne omakseen. 
 



Tytölle löysin samalla kangaskaupparetkellä palalaarista persikkaan vivahtavaa vaaleanpunaista trikoota. 
Tyttö on tykännyt minun tekemistä korkeakauluksisista paidoista, joten päätin ommella sellaisen tällekin talvelle. Piristykseksi laitoin valko-harmaaraidallista resoria. 





 
Tyttö on kasvanut edellisistä kaavoistani ulos, joten piirsin uudet isommat paitakaavat tätä tunikaa varten. Olisin näköjään voinut piirtää vielä yhtä kokoa isommatkin, mutta menköön nyt. 


Tästä tuli kyllä jotenkin söpö. 
Ehkä nämä kuviottomat trikoot on kuitenkin enemmän omaan makuuni ❤


 

Taidan tarvita itsekin pari tällaista talveksi! 


Sellainen saldo tälle syksyä! 
Tästä on hyvä jatkaa talviompeluksilla eteenpäin! 


Kiva marraskuuta kaikille! 
 ❤
 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ihan uus ihanuus

Kauhu


 


Instagram -seuraajat tietävätkin jo, 
että meidän kodin hälytysjärjestelmä sai vahvistusta viikonloppuna. 

 
 


Tänään tasan 9 viikkoa täyttä rakkautta ❤


 


Paljon unta. 
Paljon ruokaa.
Paljon vauhtia. 
Paljon pieniä teräviä hampaita.
Yksi tapettu tennispallo ja yhdet menetetyt jouluvalot. 
Aika monta leveää haukotusta ja koiranpennun hikkaa. 



 


Tällä pienellä on hurja murina ja vahtihaukku nyt jo. 
Meidän ei enää koskaan tarvitse lukita kotiovea, 
niin pettämätön vartiointijärjestelmä meiltä löytyy ❤


 


perjantai 27. lokakuuta 2017

Talvisen perjantain touhut

Kylläpä on kaunista kun maa on valkoinen ja puiden oksat roikkuvat lumen painosta ❤
Ihanaa tämä valoisuus ja valkoisuus! Ei oikein meinaa uskoa, että on vasta lokakuu!

Täällä on varustauduttu villasukin ja piparitaikinoin alkavaan viikonloppuun.
 Lounaspöytään ilmestyi myös muutama tonttu, kun lapset kaivoivat ne pitkästä aikaa leikkeihinsä. On ne vaan söpöjä.

Tänään on ollut ihanan kiireetön päivä ja olen nappaillut kuvia pitkin päivää,
samalla siivoillen ja puuhaillen.
Kirjoittelen teille viikonlopun aikana vielä tänään tekemäni helpon piparkakkutaikinan ohjeen,
mutta ensin me paistellaan ja maistellaan niitä lasten kanssa ja testataan reseptin toimivuus! ❤


 


 


 


 


 


 




torstai 26. lokakuuta 2017

Ha-ha-halloween!




Jokos teillä on alettu valmistautumaan tulevaan pyhäinpäivään eli amerikkalaisittain Halloweeniin? 

Meillä lapset tutkivat ja ihastelevat kauppojen krääsähyllyjä (turhankin) innostuneina ja suunnittelevat kovasti tuota juhlaa. Itse en ole aivan vakuuttunut onko kyseessä varsinaisesti juhla vai jotain tänne rantautunutta amerikanhömppää. No, joka vuosi olen kuitenkin lapsille jotain teemaan liittyvää järjestänyt. Viime vuonna meillä oli tytön kaveri kylässä ja toissavuonna järjestettiin Halloween-disko.


Meidän kylällä on myös kotiseutumuseon ympäristössä nuorisoseuran järjestämä koko perheen Halloween -tapahtuma. Se on ollut ihan hitti ja sinne on aivan pakko päästä joka vuosi. Siellä on elävää tulta, naamiaisasuja ja tehtävärasteja. Jännittävää ja hauskaa. Ja miten musta tuntuu että joka vuosi mulla on ollut siellä ihan järkyttävän kylmä ja aina on ripsinyt vettäkin. Saa nähdä juhlitaanko tänä vuonna Halloweenia hangessa pönöttäen, vähän nimittäin siltä näyttää kun ulos katselee! Lapset varustellaan aina heijastimilla ja taskulampuilla sekä tottakai jollain rekvisiitalla.Tänä vuonna varmaan myös toppavaatteilla.

Löysin viime viikolla Lidlistä muutamalla eurolla tytölle hämähäkkisukkahousut ja noidan hatun. 
Prismasta taas ostettiin hauskoja, valkoisia, muovikurpitsoja. Noihin kun kieputtaa valosarjan niin tulee kyllä kiva. Lisäksi vähän erilaisia kummituskarkkeja ja muuta herkkuja, eiköhän näillä yhdet Halloweenit vietellä! Mutta sitä ennen on yksi aika ihqu yllärikin tulossa!


 


Kivaa ja lumista loppuviikkoa kaikille! 
Pitäkää itsenne lämpiminä, nyt on oikea hetki kaivaa villasukat kaapista!

 




maanantai 23. lokakuuta 2017

Syysloma



Me aloitettiin syysloma pikaisella mökkireissulla. Oli viimehetket käydä laittamassa mökki talvikuntoon, sillä nurmi oli jo hyhmässä ja pihalle jääneet vesiastiat jäässä. Pian olisi vesipumppu jäätynyt kaivoon kiinni...ääks!

 
 


Oltiin vain yksi yö mökillä, sillä isähenkilöllä ei ole nyt lomaa ja työt kutsui heti maanantai-aamuna. Ehdittiin silti hienosti laittamaan kaikki paikat kuntoon ja ulkokalusteet suojaan katon alle. 

 
 


 Vaan olisipa tuonne voinut taas jäädä. Minun ❤ ainakin jäi sinne.  Niisk. Joka vuosi on yhtä raastavaa hyvästellä tämä pieni torppa. 


 


Ihana tunnelma kyllä tässä syysmökkeilyssä. Aivan erilainen kuin kesällä. Tuvassa paloi kynttilät ja takassa loimusi tuli. Villasukat jokaisella jalassa ja rento olo.

 
 


Vaikka mökiltä oli haikeaa lähteä, niin kotiinkin on mukava tulla. Meillä ei ole lasten kanssa sen suurempia suunnitelmia lomalle. Ollaan vaan ja rentoillaan. Nukutaan myöhään ja syödään hyvää ruokaa. Ollaan yhdessä, se kai se tärkeintä ❤

 
 


Ulkoilua, ompelua ja ystäviä on ainakin tiedossa tälle viikolle. 
Luonnollisesti jälleen toivotaan, että säät olisi aurinkoisia ja kirkkaita ja saataisiin kotipihaakin vielä haravoitua ja laitettua talviteloille.

 
 


 Viikonloppuna onkin sitten jännät paikat ja isähenkilökin viettää meidän kanssa loman lopettajaisia muutaman vapaapäivän merkeissä. 


 


Minä taidan kaivaa huomenna lämpöpeiton vintistä ja lisäillä vielä tunnelmavaloja tupaan. Jollain konstilla pitäisi saada lapset motivoitua siivoamaan huonettaan. Meinasin pyörtyä kun tänään katselin siellä ympärilleni, huhhei. 

 Iloista syyslomaa teille kaikille jotka nyt lomailevat ja tsemppiä taas niille, joilla loma on jo lomailtu ja arkinen aherrus alkanut!





sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Rautaisessa kunnossa?

Syksyn tullen ihmiset alkavat harrastamaan, yksi jos toinenkin pakenee pimeyttä kuntosalille nostamaan rautaa. Minä sen sijaan haen virkeyttä ja vahvistusta purkista. 

Tämä on pitkä tarina, mutta kerron sen teille silti, sillä toivon, että teiltä voi tulla hyviä vinkkejä ongelmaani.

*
*
*

Neljä vuotta takaperin olin 2- ja 6- vuotiaiden pienten lasten äiti. Imetys oli loppunut jo vuosi takaperin ja olin pienemmän kanssa vielä kotona. Minulle alkoi ilmestyä kummallisia oireita. Hiuksia lähti, väsytti ja päätä särki päivästä toiseen, masensikin ja tunsin oloni aloitekyvyttömäksi. 

Varasin ajan yksityiselle lääkärille, sillä epäilin kilpirauhasen toiminnan vajausta. Lääkäri kuitenkin minut nähtyään passitti allergiatesteihin, joista löytyikin mielenkiintoisia yliherkkyyksiä. Näistä mainittakoon nyt tässä yhteydessä heinät ja viljat. Karsin hiljalleen ruokavaliosta allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita pois jolloin osa oireista lähtikin, mutta eivät kaikki. 
Hakeuduin vielä kunnalliseen lääkäriin, jolloin verikokeista löytyi vihdoin syy kurjaan olooni. 
Hemoglobiini oli matala; anemia vaivasi. Vain muutama viikko rautakuurin aloittamisesta oloni oli kuin uudella ihmisellä! Päähän ei koskenut ja väsymys alkoi hellittää. Riemuvoitto, en ollutkaan masentunut tai vakavasti sairas! 

Viime keväänä tutut oireet palasivat ja osasin jo arvata syyn. Verikoe vahvisti tunteen; anemiahan se taas. Söin siis koko kuluneen kesän rautaa tupla-annoksella ja olo lähti taas korjaantumaan, kunnes ennen meidän etelänmatkaa oireet palasivat rajumpina. Sydän muljahtelee rinnassa kurjan tuntuisesti, pää särkee jatkuvasti, väsyttää ja peilistä katsoo vastaan panda mustine silmänympäryksineen. Jalat särkevät iltaisin ja pienikin ponnistus hengästyttää ja saa sydämen tykyttämään hurjasti. Virustaudit kuten flunssa ja huuliherpes iskivät kesän loputtua rajuina päälle.

Uusi aika verikokeisiin ja lääkärin lukema tulos kertoi taas karua tarinaansa. Varastoveri eli ferritiiniarvo on käytännössä nollassa ja hemoglobiini matala. Ei siis ihme, että kroppa oireilee. Vaihdoin rautavalmistetta lääkärin mukaan paremmin imeytyvään versioon ja käyn ensi viikolla kontrollilabroissa. Oireet eivät ole helpottaneet näiden kolmen viikon aikana rautaisesta kuurista huolimatta, joten mielenkiinnolla odotan noiden kokeiden vastauksia. 




 Ihmetyttää miksei koko kesän ajan syöty rautakuuri auttanut ja miksi nyt yhtäkkiä veriarvot heittävät häränpyllyä? Syön suhteellisen monipuolisesti; lihaakin lähes päivittäin, kauraa puuron ja leivän muodossa viikottain, salaatteja ja kasviksiakin ihan hyvin. Purkista napsin lisäksi sinkkiä, sekä d- ja b-vitamiineja. Olen ottanut rautavalmisteet ohjeen mukaisesti tyhjään vatsaan, vältellyt maitotuotteita jne. Kahviakaan en juo, vain mukillisen mustaa teetä kerran päivässä. Hemoglobiini on aina aikaisemmin ollut ennemmin korkea kuin matala, jopa raskausaikana se pysytteli alimmillaan 135 lukemissa ja sektion jälkeen, joka on kuitenkin melko mittava leikkaus, oli jälkitarkastuksessa arvo 160. Terveydenhoitaja ei ollut  tuolloin uskoa silmiään ja mittasi saman lukeman toiseenkin kertaan. 
Joten kysymys kuuluu: mitä minulle on tapahtunut viidessä vuodessa?


Vaikka asiat voisivat olla paljon huonomminkin, niin on silti tylsää olla näin väsynyt ja särkyinen jatkuvasti. 



Onko kenelläkään muulla vastavanlaisia kokemuksia ja kenties jotain vinkkejä millä tästä suosta pääsisi nousemaan? 

 Suloista sunnuntainjatkoa kaikkiin koteihin ja kiitos kun käytte täällä lukemassa ja kommentoimassa, 
olette kultaa!  ❤ Minä lähden iltavuoroon taas paijaamaan mummuja ja pappoja. Kivaa vaihtelua opiskelupäiviin ja arkeen! 



maanantai 9. lokakuuta 2017

Hemmottelua ja blogi-ilta

❤❤❤

Meillä oli torstaina aivan ihana ilta. 
Kourallinen ihania naisia, ihanassa miljöössä. Sanoinko jo ihana?

 
 


Jessica kutsui meidän blogiporukan luokseen Sisustusliike Dreamsiin. Niin kaunis paikka ja kivat puitteet viettää iltaa! Jessica oli laittanut meille herkullisia alkupaloja ja lasilliset kuohuvaa ❤


 


Ihanat tarjoilut! 
Jäljelle taisi jäädä vain murusia ja muutama sokerista nuoleksittu kuoharilasi, hih. 

 
 


 Nappailin paljon kuvia noilta treffeiltä ja nyt onkin kamala vaikeus valita niistä vain muutama tähän postaukseen. Dreams on niin kaunis paikka, että mietin voisikohan Jessica tulla meille kotiin vähän sisustamaan!


 


Muutamat pienet ostoksetkin tehtiin siinä kierrellessä, tietenkin! 
Eihän tuolta vaan voi poistua tyhjin käsin!
 

 


 


Tämä alla olevassa kuvassa näkyvä pitkulainen tyyny jäi vähän vaivaamaan. 
Hitsiläinen, pakko varmaan palata joku ilta uudestaan ostoksille. 

 
 


Tämän hyllyn olisin voinut kotiuttaa kokonaan! 
Kiiltävää hopeaa, kirkasta lasia ja valkoisia tekstejä! Kaikki niin minua!
 
 
 


 Voihan bling-bling! 


 


Illalla kotiin lähti aika onnellinen ja sisustusintoa puhkuva nainen!  


 


Olin aika myöhään lopulta kotona, joten ostoskassin purkaminen jäi seuraavaan aamuun. 
Ja voi miten sitä voisikin aloittaa joka aamun tuolla tavalla! 

 
 


...sanoinko jo, että minuun kolahtaa kirkas lasi ja valkoiset tekstit? Ehheh. 

 
 


Tämän mukin ihana yksityiskohta on tuo sydämen mallinen sisäosa!  
Enää puuttuu glögi ❤

 
 


...lisää kirkasta lasia ja valkoisia tekstejä....ja kynttilöitä,
 koska pimenevät illat ja se glögi ;)

 
 


Ja sitten sitä bling-blingiä! Tottakai! 
Tähän voi sitten sen kuuman glögikattilan nostaa. 

Eli kaikille ostoksille löytyy käyttöä ja tarkoitus. 
Ja kyllä, se J -sana on alkanut pyöriä mielessä, mutta koitan pidätellä vielä hetken! :D 


 


Kiitos illan emännälle Jessicalle ❤

sekä mukana olleille Lauralle -Raparperin alla ja Helille -Kotoisaa arkea. 
Ihania ootte!