perjantai 14. huhtikuuta 2017

Juustosarvet



Täällä on leivottu juustosarvia ja savuporosarvia pääsiäisen kahvipöytään. 
Nämä on kivan helppoja valmistaa ja aineksetkin löytyy useimmiten valmiiksi kaapista. 


JUUSTOSARVET 
(12-16 sarvea) 

2 tl leivinjauhetta
4 dl (gluteenittomia) jauhoja
0,5 tl suolaa
2 dl juustoraastetta
50 g pehmeää voita
2 dl kermaviiliä

Täytteeksi esim. juustoa, kinkkua, savukalaa.

Voiteluun kananmuna. 


: Sekoita jauho, leivinjauhe ja suola kulhossa. Lisää juustoraaste ja nypi pehmeä voi sekaan. Lisää lopuksi kermaviili ja työstä tasaiseksi massaksi. Jauhota leivonta-alusta ja jaa taikinapallo kahteen osaan. Kauli molemmat taikinapallot ohuiksi ympyrän muotoisiksi lätyiksi ja jaa kumpikin 6-8 osaan. Minä tein näistä aika pieniä ja jaoin taikinan kahdeksaan osaan eli sain 16 sarvea ja sopivasti kaksi pellillistä.


 


Ripottele täytettä jokaiseen osaan. 
Minä laitoin toisiin savupororouhetta, johon lisäsin vähän kananmunaa sitomaan täytettä
 ja toisiin rullasin puolitetun sulatejuustosiivun.  

Täytteissä vain mielikuvitus (ja jääkaapin sisältö) on rajana! 


 


Voitele pinta kananmunalla ja lisää halutessasi esim. juustoraastetta tai seesaminsiemeniä. 
Paista uunin keskitasossa 200 -asteessa n. 10-15 minuuttia kunnes pinta on kauniin ruskea. 


 


 Minä "merkkasin" juustotäytteiset sarvet seesaminsiemenillä ja savuporotäytteiset juustoraasteella. 


 


Nämä maistuvat niin kahvipöydässä kuin iltapalana tai keittoruuan kanssa tarjoiltuina.  


Nyt kaappaan lapset mukaan ja lähden pihalle ja kesähuone -projektin kimppuun! 



Rentoa ja rauhallista pääsiäisen aikaa!






maanantai 10. huhtikuuta 2017

Viikonloppu ja palmusunnuntai ❤

Pieni kuulumisten päivitys lienee paikallaan pitkästä aikaa! Ainakin itsestä tuntuu, etten ole kirjoittanut tänne sataan vuoteen mitään :P Eipä sillä, ei meille mitään ihmeellistä kyllä kuulukaan. 



Lauantaina meillä kävi päiväkahvi -vieraita ja minä askartelin lasten kanssa palmusunnuntaiksi pajunkissaoksia. Lapset lähtivät mummolaan yökylään ja me isähenkilön kanssa karattiin viettämään iltaa Tauskin keikalle. Livemusiikki on vaan ❤❤!!


 

 Eilen meiltä sitten lähti niin söpönen noita virpomisoksien kanssa liikenteeseen! ❤ Aika ison palkankin sai, vaikkei kovin monen oven takana käynytkään. Lähinnä muutaman koulukaverin luona ja tietysti isovanhempien.

Minä ruukutin edellisviikonloppuna tuliaisiksi saamiani orvokkeja, mutta en uskaltanut vielä laittaa niitä pihalle. Tuolla ne kuistin ikkunalautoja somistaa, kunnes yöt lämpenevät kunnolla! Siellä alkaa pian olla vähän tungosta narsissien kanssa, joten hopi hopi kevät!

 
 


Meillä oli tarkoitus aloittaa mökkikausi pääsiäisenä, mutta koska edelleen luvataan yöpakkasia, niin taitaa mökkireissu siirtyä tänä vuonna toukokuun puolelle. Vähän kyllä harmittaa, koska mulla ei ole mahdollisuuksia pitkiin viikonloppuihin ennen kesälomaa ja pitkien mökkimatkojen takia lyhyt viikonloppu on vaan kovin...no, lyhyt. 

 Mutta ohjelmaa meiltä ei tule silti puuttumaan pääsiäisenä, sillä aiotaan ryhtyä laittamaan kesähuonetta kuntoon! Parina viikonloppuna ollaan jo grillailtu siellä kesähuoneen kaaoksen keskellä, mutta olispa kiva päästä juhlimaan vappua sinne ja syödäkin ulkosalla. Mulla on melkoiset visiot millaiseksi kesähuoneen haluan, enää puuttuukin vain toteutus!

 


 
Mulla alkoi tosiaan tänään työharjoittelu ja vaikka ekat päivät uudessa paikassa ja uusien ihmisten ja käytäntöjen keskellä on väsyttäviä, niin ainakin ekan päivän jälkeen olo on ollut lähinnä innostunut! Voi miten ikävä mulla onkaan ollut vanhainkodin maailmaan!


 


Ilta on mennyt aika pitkälti nyt sohvalla, koska sain alaselän kivasti jumiin eilen pihaa haravoidessa. 
Mikä siinä onkin, ettei koskaan keväällä osaa aloittaa silleen hiljakseen? Pakko heti tunti tolkulla haravoida kädet rakkuloille ja selkä juntturaan, heh. No ensi viikonloppuna jatkuu kevätraivaus kukkapenkkien ja kesähuoneen kimpussa!


 


Mutta nyt lähden koiran kanssa lenkille verryttelemään selkää, ei passaa jäädä paikoilleen makoilemaan pitkäksi aikaa tai jumi vaan pahenee. 

Kivaa alkanutta pääsiäisviikkoa teille kaikille!



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Viikonlopun listaus


Minä rakastan kaikenlaisia listoja ja kalenterimuistiinpanojen kirjoittamista.



 
Kauppalistaa rustaan aina antaumuksella ja kuitenkin siitä joko a) unohtuu jotain tai b) koko lista unohtuu keittiön pöydälle. Minulla on myös puhelimessa jatkuvasti päivittyvä lista, mitä pitää muistaa ottaa vuoden ensimmäiselle mökkireissulle mukaan. Kirjoitan listaa tekemättömistä kouluhommista ja viivaan yli jo tehdyt jutut. 
Varsinkin kaikki käsin kirjoitetut listat on ihania! 
Tarttisinkin seuraavaksi kalenteriksi sellaisen, jossa on paljon tyhjiä tekstisivuja kaikille mun listoille!




Tässä teille lista mun kuluneesta viikonlopusta:

Tänä viikonloppuna minä:

- Sain kukkia isähenkilöltä vuosipäivän johdosta.
- Söin gluteenittoman salami-ananaspizzan (ja se oli niin hyvää!!)
- Söin kaksi närästyslääkettä.
- Murjotin, kun lauantain suunnitelmat peruuntuivat, koska joku ehti ostoksille meitä ennen.
- Neuvottelin isähenkilön kanssa ja päästiin, kai, yhteiseen päätökseen.
- Söin pitkästä aikaa perus sipsejä ja kermaviilidippiä ja sain mahani kipeäksi. Pitäis pysytellä juustonaksuissa vissiin :P
- Katsoin liian monta murha -ohjelmaa Friiltä. 
- Katsoin myös perheen kanssa Sohvaperunat ja kaksi BumtsiBum -jaksoa.
- Huomasin varpaankynsien kynsilakkojen rapistuneen, mutten muistanut poistaa niitä.
- Kävin saunassa kolme kertaa.
- Imuroin ja moppasin.
- Kävin kolme kertaa lenkillä.
- Ostin kilon irtokarkkia Filmtownista. OIKEESTI.
- Luin tosi tosi pitkästä aikaa paperiversion Ilta-Sanomista.
- Heräsin isähenkilön kuorsaamiseen molempina öinä.
- Nukuin pitkään.
- Harkitsin hiusten leikkaamista ja puolivakavissani mietin otsatukkaakin. 
- Kävin uimahallissa.
- Suunnittelin isähenkilön kanssa kevään ja kesän projekteja...kesähuoneen kunnostusta ja portaikon remontin loppuunviemistä. 
- Haaveilin lämpimämmästä säästä, uudesta sohvasta, puhtaista ikkunoista, siivoojan palkkaamisesta ja päivätyöstä.
- Aloin jännittämään viikon päästä alkavaa työharjoittelua.
- Luin ensi viikon tenttiin viisi minuuttia. 
- Luin blogeja. 
- Leivoin leipää, johon tulee juustoraastetta ja harmittelin, etten itse voinut sitä syödä. 
- Päätin aloittaa limulakon heti kun talon kaikki limupullot on tyhjät. 
- Saatiin vieraita ja grillattiin. 
- Siivosin lastenhuoneen yhdessä lasten kanssa.
- Pesin 5 koneellista pyykkiä.
- Puhuin puhelimessa (!!!) äitini ja veljeni kanssa. 




Ihan liian nopsaan meni viikonloppu!


 


Miltä teidän viikonlopun listanne näyttäisi? 
Onko teillä tapana kirjoitella listoja?

 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Maaliskuun ompelut, ompeluhaaste


Tämän postauksen nimi voisi hyvin olla: Jyväskylän Kangaskaupan ostokset vaatteiksi... No on tässä toki muitakin ja osa tuolta JKK:lta ostetuista kankaista odottaa vielä inspistä ompelupöydällä.

Törkeästi aloitin lomaviikolla ostetun kangaspinon tuhoamisen itsestäni. Tein ennen tuota lomaa ostoslistan nettikaupan tarjonnan pohjalta, mutta lopulta ostin vain yhden listassa olleen kankaan ja kaikki muut oli heräteostoksia. Kuten tämäkin. Nettikaupan kuvassa tämä ei säväyttänyt yhtään, mutta kun näin pakan, tiesin että siitä lähtee pala mukaani.


 


Tätä varten myös ostin viimeisimmän naisten Ottobren, koska halusin kokeilla tätä mekkokaavaa. Pääsääntöisesti suosin itselläni raglan -hihaa tai perhoshihaa, mutta tämä on kyllä ihan kiva! 


 


Hempeän vaaleanpunaiset kirsikankukat vei sydämeni <3  Ja kyllä mä näkisin tämän mekon päälläni kesällä, vaaleanpunaisten tennareiden tai ballerinojen kanssa


 


Pahoittelut likaisesta peilistä. Tuossa peilin alla on koiran lelukori ja tuo peilin alareuna on aina ihan kuolapärskeissä...


 


Nämä pipot ompelin arpajaisvoitoiksi luokkamme järjestämään ulkoilutapahtumaan. 
Kaikki eri kokoisia ja eri mallisia. 
Osassa on sivusaumat, osassa takasauma, ja kaikki on vuoritettuja.


 


Ompelin pojalle t-paidan tuosta yläkuvassakin näkyvästä karkki-trikoosta.
 Tai oikeammin karkkikauppa -trikoosta. Tässä on kivan raikkaat värit! Kangas on tilattu Verson Puodista.

 


Tyttö valitsi itselleen tätä trikoota Jyväskylän Kangaskaupasta ja täytyy myöntää, että on kyllä sööttiä! Tunika siitä piti tulla, mutta pätkäisin helman pois, koska se näytti ihan liikaa yöpaidalta :D 


 


Tästä ehdin jopa nappaamaan sovituskuvan. 




Isähenkilö valitsi tällaisen traktori -trikoon aika hurjassa värissä. Ei sopisi mun kalpeaan ihonväriin, mutta herkästi ruskettuvalla miehellä kyllä toimii. Paita meni suoraan päälle valmistuttuaan ja on aina joko likaisena pyykkikorissa tai märkänä narulla. Eli ilmeisen mieluinen. Tuolla ompsussa oottelee toinenkin miehen valkkaama trikoo, mutta ihan ensin täytyy teroittaa ja kiristää mun kangassakset.


 


Tästä tuli mun mielestä tosi ihana! Tämäkin kangas on Verson puodista tilattu. Tein siihen astetta pidemmän helman, ettei selkä vilku ja muutenkin kasvunvaraa tuli niin, että toivottavasti tämä mahtuu pojan päälle vielä kesän lopullakin. 




Joskus perus on vaan paras!

Ja hei. Kuha ompelin! 

 


Tästä PaaPiin trikoosta tein jo VIIME KUUSSA pojalle lippapipon ja tuubihuivin, mutta sitä jäi vielä yhden paidan etukappaleen verran, joten se pääsi mukaan "lisää teeppareita kesäksi" -projektiin. 




Pääntielle ompelin vain rullautuvan trikoosoiron. 
Tuli ihan hauska yksityiskohta muuten niin tavis paitaan. 




Pahoittelut vähäisistä sovituskuvista, kuvanlaadusta ja silittämättömistä vaatteista, jotka on aseteltu huonosti ja aivan vinkuralleen. Mä oon ehkä parempi suunnittelussa, kuin jälkitöissä.



 


Ihan hyvä ompelusaldo maaliskuulle! Jospa sitä huhtikuussa rohkaistuisi ompelemaan vielä astetta kesäisempiä vaatteita ja loppuisi vihdoin tämä pipotehtailu? Mulla olisi ainakin toppien ja parin hameen mentävä kolo vaatekaapissa :) 




tiistai 28. maaliskuuta 2017

Pajunkissoja ja aurinkoa


Meillä oli eilen illalla ihan kunnon myrsky! Satuttiin lähtemään koiran kanssa iltalenkille juuri, kun tuuli alkoi yltyä. Tuolla sitten kuljettiin väistellen puista lenteleviä katkenneita oksia! Kotona valot räpsyi ja puoli yötä kuuntelin lähteekö meidän peltikatto ihan todella lentoon vai kuulostiko se vain siltä. 

Aamu alkoi kuitenkin aurinkoisena ja kattokin on vielä paikoillaan, vaikka vieläkin tuulee melko kovaa. Mitään isompia vahinkojakaan ei näkynyt käyneen kun aamulenkillä kylällä kävelin, näin vain muutamia katkenneita oksia ja kaatuneita roska-astioita.


 


Toissailtana lenkkipolun varrelta löytyi isot pajupensaat täynnä pieniä valkoisia pajunkissoja. 
Harmittelin ääneen siinä, ettei tullut saksia tai puukkoa mukaan, sillä olisin halunnut muutaman oksan heti matkaan. Isähenkilö hyppäsi ojan yli puskien luokse sai katkaistua muutaman oksan käsineen ja sain kuin sainkin vaasiin ihanan kimpun oksia! Mun sankari <3


 


Eilen kaivelin vintistä pääsiäiskoristeet esiin ja laitoin pajunoksille roikkumaan muutaman pastellivärisen koristemunan. Tyttö kiljui riemusta koulusta tultuaan ja olisi halunnut ripustella heti kaikki löytämäni koristeet oksille ja ympäri taloa :D Salamana se pyyhälsi muovipussin ja saksien kanssa ulos hakemaan omia oksia ja lopputuloksena meillä on nyt kolme oksakimppua, joissa kaikissa on (mun makuun vähän liikaa) koristeita. 


 


Vintistä löytyi myös avaamaton pussi rairuohon siemeniä, mutta epäilen ettei ne lähde itämään enää oltuaan pakkasessa talven yli. Pitää seuraavalla kauppareissulla ostaa muutama uusi pussi innokkaille kylväjille. 


 


Tämä kevään valo on jotain niin kaunista ja herkkää! 
Sellaista keijupölyä ja ilmassa väreilee samalla lupaus kesästä!


 


Tästä tuli nyt tällainen kevyempi postaus, kun edellinen meni tarkoittamattani matalapaineen puolelle. 

Tarkoitukseni ei ollut saavuttaa näin suurta huomiota niistä parista kohdasta, taikka hakea myötätuntoa. Vain ymmärrystä, ettei kaikki asiat välttämättä ole silmin havaittavissa. Vaikka asiat ovat nyt hyvin, ei tarkoita, että ne olisi aina olleet hyvin tai ihminen olisi saanut syntymälahjanaan auvoisen elämän, syntynyt kultalusikka suussa täydellisine geeneineen. Vaikka aina itse tekisit oikein ja oikeita valintoja, voi silti tapahtua ikäviä seikkoja, jotka johtavat asiasta toiseen ja kolmanteen. Elämä vaan ei ole niin mustavalkoista. Joihinkin asioihin pystyy itse vaikuttamaan, vaan ei kaikkiin. Omilla ponnisteluillaan voi kuitenkin yrittää kääntää sitä kelkkaa, eikä sitä savista polkua ole pakko jäädä polkemaan. Uskon siihen, että kaikella on tarkoitus eikä mikään ole sattumaa tai tapahdu vahingossa. Jokaisella on oma polkunsa tallattavana ja sillä on merkitys. 

Kiitos kaikille edelliseen postaukseen kannustavasti ja rohkaisevasti kommentoineille <3 
Luin ne kaikki hyvin liikuttuneena ja kiitollisena. Te olette kultaa <3




maanantai 27. maaliskuuta 2017

25 satunnaista faktaa minusta


Ennen kuin lataan bloggeriin tämän kuukauden ompeluhaasteen tuotokset, niin päätin kirjoittaa toisenkin haastepostauksen. Nappasin tämän haasteen matkaani Arjen helmiä- ja Mansikkatilanmailla -blogeista.

Aluksi ajattelin, että tässäpä hauska haaste...mutta mitä pidempään mietin mitä kirjoitaisin, sitä enemmän aloin pelätä. Mitä sellaisia faktoja kertoisin, mitä ette jo tiedä? Ne asiat, joita ette tiedä, on hyvin henkilökohtaisia ja arkojakin. Miten paljon kirjoittaa julkiseen blogiin paljastamatta itsestään liikaa? Loukkaako joku kertomani jotain toista henkilöä? Onko avoimuus sittenkään ihan ok vai pitäisikö jotkut asiat pitää vain itsellään?

Päätin olla peloton. Ja avoin. Tässä satunnaisia faktoja minusta. Osa varmasti joillekin tuttuja, mutta osa niitä, joista useimmiten vaikenen.





1. Osaan pitää salaisuuksia. Olen mm. pitänyt molemmat raskauteni salassa jopa perheeltäni ensimmäiset kolme kuukautta (esikoista odottaessa jouduin kyllä paljastamaan työkavereille aikaisemmin, sillä olimme lähdössä pikkujouluristeilylle). Myös toisten ihmisten salaisuudet pysyvät takanani, jos niitä minulle uskotaan.

2. Olen elänyt suuren osan lapsuuttani äitini kanssa kahdestaan. Tämä johtuu suuresta ikäerosta sisaruksiini. Meillä kolmella sisaruksella on hyvin erilaiset lapsuudet, eikä minulla ole juuri yhteisiä lapsuusmuistoja kummankaan kanssa. Rakastan kuitenkin molempia hirvittävästi ja olen valmis pitämään heidän puoliaan viimeiseen henkäykseen.

3. Olen asunut vankilassa 14-vuotiaana muutamia viikkoja. Muistan siitä ajasta harmillisen paljon. Sen ikäisenä asia hävetti eikä se ollut lainkaan "coolia". Samalla vaihtui osoite, paikkakunta, koulu ja kaveripiiri. Onneksi hyvään suuntaan.

4. Olen saanut ylä-asteen aikana yksityisopetusta koulukodissa ja ainoastaan sen avulla pääsin luokaltani. Tämä liittyy edelliseen faktaan.

5. Vaikka ylläolevista voisi kuvitella muuta, niin todellisuudessa olen ollut aina ujo, hieman syrjäänvetäytyvä tarkkailija. Sekä ns. kiltti tyttö ja kaikkien kaveri. Olen aina sijoittunut välimaastoon. En ole kuulunut koviksiin ja suosituimpien porukkaan, mutten myöskään syrjittyihin tai kiusattuihin.




6. Rakastan vauvoja <3 Haikeudella ajattelen usein lastemme vauva-aikoja ja sitä kuplaa. En kuitenkaan ole erityisen lapsirakas, vaikka omiani rakastankin.

7. Olen ollut nuoruudessani eettisistä syistä kasvissyöjä melkein 10 vuotta. Edelleen minussa asuu pieni eläimiä rakastava kettutyttö. En myöskään osaa valmistaa kokolihasta ruokaa...mutta soijarouhe on ihan tuttua kamaa! :D

8. Inhoan konflikteja. Pyrin välttämään niitä viimeiseen asti. En suutu helposti, mutta kun suutun olen k a m a l a. Jopa itseni mielestä. Olen pitkävihainen, mykkä ja periksiantamaton.

9. Olen turvallisuudenhakuinen. En pidä yllätyksistä tai suunnitelmien muutoksista oli ne sitten isoja tai pieniä. Onneksi armas aviomieheni on sellaista tyyppiä, joka pitää sanansa ja joka ei osaa olla hiljaa ja pitää pitkään asioita itsellään ;)

10. En puhu puhelimessa jos ei ole pakko. En vastaa puheluihin enkä koskaan soita takaisin. Olen vitkuttanut lääkäriajan varaamista tälläkin hetkellä useita viikkoja, koska en vaan halua soittaa. Isähenkilö hoitaa siis meillä lasten neuvolan, hammaslääkärin, lääkärin ja muut puhelua vaativat ajanvaraukset ja yhteydenotot.

11. En kestä huutamista tai kovia ääniä. Tästä syystä meillä ei ole vietetty lasten kaverisynttäreitä koskaan sisätiloissa... Riidellessä saatan itse korottaa ääntäni, mutta jos minulle huudetaan alan itkeä. Huutaminen on epäreilua toista henkilöä ja kaikkia paikalla olevia kohtaan.

12. Olen arka kokeilemaan uusia asioita. Valitsen mieluiten aina sen tutun ja turvallisen. Ravintola-annoksen, jäätelön, hiuslakan, huuhteluaineen, hajuveden... Hyppy tuntemattomaan ajaa minut aina stressiin. Tästä syystä minusta tulee joku päivä myös hyvin uskollinen työntekijä jollekin yritykselle!

13. Olen 155 senttimetriä lyhyt. En ole koskaan oikein tiedostanut sitä. Olin aidosti hämmästynyt, kun ylä-asteella rinnakkaisluokan poika sanoi selkäni takana: Vi**u Marika sä oot lyhyt :D Kai mä sitten olen, vaikkei se tunnu siltä.

14. Olen aina inhonnut ylähuuleeni kesäisin ilmestyviä pisamia. Niitä tulee myös muualle kasvoihin ja olkapäihin, mutta miksi, oi miksi ylähuuleen??!

15. En kuulu kirkkoon. En ole käynyt rippikoulua, meidät vihki avioliittoon maistraatin tuomari, eikä lapsiamme ole kastettu. En silti koe olevani ateisti. Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja myös lapsemme osallistuu koulun uskonnon opetukseen. Kristinusko on osa perimäämme ja kulttuuriamme enkä pidä sitä peikkona. Suvivirsi saa edelleen sydämeni pakahtumaan.

16. Haluaisin osata soittaa viulua. Mutta en haluaisi mennä viulutunneille (koska todennäköisesti joutuisin soittamaan puhelun ja buukkaamaan itseni tunneille ja todennäköisesti viulunsoiton opettaja koskisi minuun ohjatessaan oikeaan soittoasentoon) enkä osaa edes nuotteja. Viulumusiikki on mielestäni aivan ihanan kuuloista!

17. Olen paljasjalkainen stadilainen jo toisessa polvessa. Eli itseni lisäksi myös molemmat vanhempani ovat syntyneet Helsingissä. Osaan hyvin slangia, mutten juurikaan käytä sitä. Myös molemmat lapsemme osaavat slangia ja tyttö oli viime viikolla vahingossa kirjoittanut ympäristötiedon kokeeseenkin sanan "safkaa". Tyttö on puhunut slagia jo ennenkuin osasi puhua :D Ensimmäisiä kahden sanan lauseita oli -Isi uuniin. Hetki piti miettiä, kunnes ymmärsin "uunin" tarkoittavan duunia.

18. Toinen nimeni on Hellin. Se on myös äidinäitini etunimi, äitini toinen nimi ja tyttäreni toinen nimi.

19. Inhoan rintaliivejä. Tai ehkä en ole koskaan vaan omistanut hyviä sellaisia. Mieluiten kuljen hyvin tukea antavissa urheilutopeissa. "Rintojen litistäjissä" niinkuin isähenkilö niitä kutsuu ;)




20. Olen juonut kahvia vasta muutaman vuoden ajan. Aikaisemmin pidin sitä kitkerän makuisena, mutta nyt rakastan kapselikahvia ja erityisesti Latte Macchiatoa. Mieluiten juon kahvini ilman sokeria ja kermalla kuorrutettuna.

21. Sain ajokortin vasta 30-vuotiaana ja ajoin inssin valtavan vatsan kanssa raskauden loppumetreillä. Isossa kaupungissa omaa autoa ei osaa kaivata kun julkiset kulkevat oven edestä...

22. Olen alkoholistin lapsi.

23. Olen kontrollifriikki. Kuljen tuntosarvet höröllä, aistin helposti muiden tunnetiloja ja jopa kokonaisen huoneen "fiiliksen" kun astun sisään. Useimmiten tiedän milloin toinen ei halua puhua tai päinvastoin haluaa olla esillä. En yleensä tahallani aiheuta kiusaantuneita hetkiä kenellekään ja pyrin aina käyttäytymään korrektisti. Kotona ahdistun jos tavarat eivät ole paikoillaan tai matossa on tahra. En kestä sekamelskaa tai sotkua.

24. Olin kiltti ja lapsenuskoinen 14-vuotias ja minulla oli ulkomaalainen, itseäni paljon vanhempi poikaystävä. Siinä suhteessa ei mikään ollut kaunista. Onneksi se on mennyttä enkä kanna sitä taakkana hartioillani. Olen sitä ennen ja sen jälkeen saanut paljon hyviä ja eheyttäviä kokemuksia miessukupuolisilta. Josta päästäänkin seuraavaan ja listan viimeiseen kohtaan...

25. Minua ei ole koskaan jätetty eikä petetty. Olen aina saanut pelkästään hyvää palautetta elämäni miehiltä, edesmennyt isäni mukaan lukien. No okei, isoveli kutsui minua pienenä palikaksi. Marika-palikka. Mutta uskon, että sekin oli vain sisarusrakkautta pientä mustahampaista siskoa kohtaan :P Olen siis ollut pääsääntöisesti onnekas miesten suhteen ja tälläkin hetkellä rinnallani on turvallinen, vakaa ja minulle niin tärkeä mies <3


*
*
*



 ...Ja nyt minua pelottaa painaa "julkaise" -nappia.
Ehkä poistan tai muutan tämän postauksen kohtia joskus, mutta laitetaan se hetkeksi tänne tällaisenaan.

Ottakoon haasteen vastaan kuka rohkenee! :) 





tiistai 21. maaliskuuta 2017

ARKIRUMBAA -haaste, päivä 1.


MILTÄ NÄYTTÄÄ SUOMALAISEN, TAVALLISEN NAISEN TAVALLINEN ARKI? 


Sain Villa Kardemumma -blogista HAASTEEN kertoa yhdestä arkipäivästäni ja yhdestä viikonlopun päivästäni. Tarkoituksena on koota päivän mittaan tehdyt asiat ja pohtia omaa jaksamista ja ajankäyttöä. Katsoa uusin, lempein silmin omaa arkea ja väsymystä.

Minä olen tosiaan ihan tavallinen, naimisissa oleva 36-vuotias nainen. Yhden ala-koululaisen ja yhden leikki-ikäisen lapsen tuikitavallinen, arkea pyörittävä äiti-ihminen. Ruuhkavuosiksikin näitä aikoja kutsutaan, kun yritetään rimpuilla (opiskelun) työelämän-, äitiyden-, parisuhteen- ja oman ikääntymisen- ehdoilla. Ja kun ei muuta enää keksitä niin hommataan talouteen koiranpentu... ei ajankäyttö-ongelmia. Eikä myöskään rahankäyttö-ongelmia.




AAMU 7.15-10: Arkiviikko alkoi kännykän herätyskellon värinällä klo 7.15. (minulla ei ole ääntä herätyksessä, sillä herään tärinään jokatapauksessa ennen ensimmäistäkään ääntä) Herättelin samaan aikaan lapset ja petasin sängyt. Päästin koiran pihalle ja kulautin pari suullista kylmää Rainbow light colaa naamaan. Puin illalla valitsemani vaatteet päälle ja hoputin lapset omiin, myös jo illalla valittuihin vaatteisiinsa. (Tässä välissä kävin pihalla laittamassa auton webaston lämpenemään ja potkaisin koiralle pari kertaa hevosille tarkoitettua kongi -lelua. Siitä on tullut ihan sen lemppari!)

Hoputin tyttöä syömään aamiaisen ja pesemään hampaat, letitin hiukset koulun uimareissua silmälläpitäen.

Siinä ohella harjasin omat hiukset ja meikkasin pikaisesti. Tässä kohtaa kello oli n. 8, joten tuuppasin lapset pihalle (tyttö narisi toppahousujen käytöstä ja halusi mennä pyörällä kouluun, vaikka maassa on lunta...juu ei päässyt, ei pyörällä eikä ilman toppahousuja), nappasin koiran hihnaan ja koko porukan auton kyytiin. Ajelin päiväkodille, tytön koululle ja palasin takaisin kotipihaan.


Rapatassu. Vielä mahtuu kyytiin...nippanappa!)



Lähdin koiran kanssa kävelylle ja kun tulin takaisin, oli kello vaille 9. Napsautin kapselikeittimellä kahvit ja söin aamiaisen blogeja lukien ja turhia sähköposteja poistaen. Viikkasin kuivuneet pyykit kaappeihin ja vein kanille palan kurkkua. Syötin koiralle joka-aamuiset niveljauheet parin kalkkunaleikkeleen sisälle piilotettuna. Laitoin facen kautta siskolle viestiä, että ollaan menossa hänen asuinpaikkakunnalleen ensi lauantaina ja ehdotin ruokatreffejä.




PÄIVÄ 10-16: Avasin koulun sähköpostin ja tehtävä-alustan, jatkoin sähköisesti kirjastokirjojen laina-aikaa, tein koulutehtäviä, palautinkin kaksi (JUHUU!), suunnittelin seuraavaa viikkoa ja kirjasin kalenteriin tärkeimmät muistettavat. Jatkoin kouluhommia puoli kahteen saakka, jolloin söin viikonlopusta jäänyttä pizzaa lounaaksi. Jatkoin kouluhommia lounaan jälkeen. Tyttö tuli koulusta 14.30, söi välipalan, teki läksyt ja laittoi uimakamppeensa kuivumaan. Klo 15.30 luovuin koulujutuista ja tietokoneella jäkittämisestä ja lähdin koiran kanssa hakemaan poikaa päiväkodista. Takaisin tultua jätin koiran vielä vahtihommiin pihalle, vein roskat, hain postin, tyhjensin ja täytin tiskikoneen ja ryhdyin lämmittelemään päivällistä.






ILTA 16-23: Juttelin siskon kanssa puhelimessa samalla kun lämmitin ruokaa. Saatiin kuin saatiinkin sovittua lauantaille treffit! Syötiin lasten kanssa päivällistä ja lähdettiin lenkittämään koiraa. Lapset halusivat ottaa mäkiauton mukaan ja sen työntäminen hiekoitushiekkaa täynnä olevalla tiellä oli melko raskasta. Siis lapsille. Minä talutin koiraa :P Käveltiin leikkipuiston kautta kotiin (juu en vienyt koiraa leikkipuistoon, vaan kävelin sitä ympäri sillä aikaa kun lapset leikkivät) ja samalla hetkellä myös isähenkilö ajoi töistä pihaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kello tuli seitsemän. Jatkoin vielä tunnin kouluhommia koneella. Lapset leikkivät yläkerrassa ja isähenkilö söi myöhäisen päivällisen ja laitteli tulet takkaan, hellaan ja yläkerran Porinmattiin (meillä lämmitetään pääsääntöisesti pelkästään puulla). Kahdeksalta lopetin puurtamisen, pyysin lapset alakertaan ja pukemaan yökkärit päälle ja syömään iltapalaa. Ihanaa kun lapset kasvaa ja osaa jo itse pukea, valita kaapista iltapalan ja syödä sen. Vielä kun ne oppisi avaamaan tiskikoneen luukun...hehhe.

Vähän ennen yhdeksää kävin peittelemässä lapset ja toivottamassa hyvät yöt. Lähdin suihkuun ja vein samalla jääkaapista kanille porkkanan. Loppuilta vierähti sohvalla syöden vähän iltapalaa ja tuijotellen tv-ohjelmia tallennuksesta (eli Salatut Elämät ja Maajuussille morsian) ...22.30 hammaspesut ja yläkertaan. Vahingokseni päätin vielä hetken selailla puhelinta ja päädyin lukemaan ihan järkyttävän JUTUN Suomen kuvalehden linkistä hukuttaja-murhaajasta, joka on pääsemässä 12 vuoden vankilatuomiolla! Uskomatonta, kaiken sen jälkeen! Tämän luettuani ei meinannut uni tulla silmään. Hyi olkoon!

Kello taisi olla vartin yli yksitoista kun laitoin kellon värisemään aamuksi ja ryhdyin nukkumaan.

*
*
*

Ja tänä aamuna sama alkaen alusta... sängyn petaus, lapset ja koira autoon, lenkille, kahvia, imurointi, kouluhommia, pyykkiä, lounas & blogin päivitystä, kouluhommia, koira autoon ja hakemaan lapset, tulet uuneihin, päivällisen valmistus, iltalenkki, suihkuun, lapsille hyvät yöt, telkkua, nukkumaan.

Tämä kaava toistuu hyvin pitkälti samanlaisena päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Vaihtelua päiviin tuo kauppareissut, luennot koululla, työharjoittelujaksot ja lasten vatsataudit, heh. Päiväni murmelina....


Kiitos Villa Kardemumma haasteesta! 

Itse haastan mukaan kaikki ruuhkavuosien pyörteissä arkea pyörittävät naiset! 
Olisi huippua päästä lukemaan miten teidän päivät sujuu!
 


sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Sunnuntaiterkut


Linnanmäen SeaLifesta!

Saatiin talvilomaviikolla ABC:llä ruokaillessa alennuskuponki, jolla koko perhe pääsi puoleen hintaan merimaailmaan. Ollaan käyty siellä monta kertaa aikaisemminkin ja aina se vaan on yhtä kiva!


 


Meduusat on niin herkkiä ja niiden liikkeitä jaksaisi hämmästellä vaikka kuinka pitkään. Niiden altaan vieressä on pieni kosketusnäyttötaulu, jonka värikarttaa koskettamalla altaan valon väri vaihtuu!


 


Ja kaikki ne värikkäät pikkukalat ja isot, pelottavat hait, jota uivat aivan meidän pään yläpuolelta! Bongattiin monta tuttuakin, kuten Nemo ja Dori -kalat.


 


Nähtiin yhden altaan kalojen ruokintahetki ja voi mikä vilske ja kuhina siitä tulikin. Jopa pohjalla oleviin rapuihin tuli liikettä kun ruokaa alkoi leijailla kohti! 


 


Ehdoton suosikkini on mitä sympaattisin Mikko Meriahven <3 Siinä se pitkään katseli ja käänteli laiskasti silmiään minua kohti. Teki pari hienoa kylkiuintia pohjaa viistäen ja palasi katsomaan taas minua lasin läpi. Ehkä se odotti aplodeja? Meillä oli ehdottomasti jotain sielujen sympatiaa ja olisin voinut jäädä tunneiksi tuohon ihmettelemään sen samettisen näköistä pintaa. 


 


Tarina kertoi Mikon olleen lemmikkiliikkeessä, josta se oli adoptoitu SeaLifeen, koska lemmikkiliikkeellä ei ollut tarjota sille riittävän suurta allasta. Voi Mikkoa <3




Oli kyllä kiva reissu ja ihan meinasi sydän pakahtua keväisessä Helsingissä. 
Lokit lenteli ja kadut oli puhtaat lumesta ja hiekasta, tutut maisemat ja ohi kolistelevat ratikat saivat aikaan melkoisen kotiseutukaipuun.


Tämänpäiväistä retkeä lukuunottamatta meidän viikonloppu onkin mennyt hyvin pitkälti kotona kölliessä. Sää on ollut pilvinen, kylmä ja märkä, joten sohvanpohja on kutsunut vähän liikaakin. Minä edelleen metsästän meille THE sohvaa ja olen karsinut kovalla kädellä kodin tekstiilejä pesuun ja vinttiin, sillä koira pudottaa edelleen urakalla pentukarvaansa (ja varmaan talviturkkinsa siinä samalla...). Vaikka harjaan sen joka toinen päivä kunnon karstalla, niin silti karvaa leijuu ympäriinsä ja imuriin saa tarttua joka päivä. Samaisesta syystä en ole viitsinyt kuvata kotia, joten tänne blogiinkaan ei ole tullut nappailtua mitään kivoja kuvia. Koti näyttää tosi pelkistetyltä kun viltit ja tyynyt on raivattu pois. Kivalta tavallaan... mutta samalla oudolta. 

*
*
*

Ensi sunnuntaina onkin kellojen siirto kesä-aikaan.
 Nytkin on iltaisin kivan valoisaa, mutta mitä se onkaan viikon päästä! Taidan olla Suomen ainoa kellojensiirtoa kannattava ihminen! 


Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Ja kiitos ihanista kommenteistanne <3







maanantai 13. maaliskuuta 2017

Maaliskuu ja suloinen kaipuu mökille

Sinne se viikonloppu taas hujahti, aivan liian nopeasti, hyvässä seurassa ja kivoissa puuhissa. Täällä kaakossa oli aivan ihana auringonpaiste koko viikonlopun ja se sulatti entisestään vähäisiä lumia monta senttiä pois. Keittiön ikkunan lumipenkan alta paljastui pieni pätkä hyvinvoivaa vihreää sammalta. Voi miten kaunista ja keväistä!

Näin maaliskuussa minua ilahduttaa ajatus siitä, että jo ensi kuussa päästään laittamaan kotipihan kesähuonetta kuntoon ja grillaamaan. Toinen, vielä ihanampi ja odotetumpi asia on mökkikauden aloitus pääsiäisen tai viimeistään vapun aikaan! Voi miten sitä odotankaan! ❤ Myös pieni Suuttuja on toistuvasti ottanut mökille menon puheeksi tämän kuun aikana. Äitinsä poika selvästi! 


 


Voi noita mökillä vietettyjä kesäpäiviä. 
Aurinkoisia aamupaloja tuvan pöydän ääressä, 
päiväkahveja pihakeinussa ja iltanuotiolla käristettyä makkaraa.


 


Mulla on niin ikävä vastaleikatun nurmikon tuoksua, 
istutuslaatikon ylisitkeiden rikkaruohojen kitkemistä 
ja lähellä asuvien lehmien matalia iltahuuteluja. 


 


Ja niitä suloisia kesäretkiä lasten kanssa uimaan ja satamaan jätskeille. 


 


Ja miten hyvin pieni ihminen voikaan nukkua niiden vanhojen hirsiseinien suojassa, kun on päivän touhunnut pihalla ja illalla saunonut savusaunan pehmeissä löylyissä.

Voi kesä! Sieltä se taas tulee kun vähän vielä maltetaan! 

 
 


Ennen mökkikauden starttausta pitää tyytyä tulevan kauden suunnitteluun. 
Ja se suunnittelu onkin ihan tosi kivaa! Pitää ostaa seinämaalia niin sisä- kuin ulkoseiniinkin,  hankkia erilaisia kukkien siemeniä ja uusi päiväpeittokin olisi ajankohtainen. Vintiltä pitää pestä pari räsymattoa mukaan mökille ja päivittää mökin peitto- ja tyynytilanne... ja mitä kaikkea muuta mieleen vielä tuleekaan! On tämä kevät niin ihanaa aikaa! 

Joko teillä on tulevan kesän touhut ajatuksissa ja suunnitteluasteella?