Pelastusoperaatio

Ennen lomaa pelastelin pihan pelargoniat hukkumiskuolemalta katon alle kesähuoneeseen. 

Täällä oli meidän loman aikana ollut ilmeisen viileitä öitä ja kukkaparat myös sen näköisiä. 

Piti tehdä pelastusoperaatio sisätiloihin. Ongelmaksi muodostui enää tilanpuute. 

Mihin ihmeeseen tunkisin neljä pelargoniaa ja yhtä monta murattia?! ...kunnes välähti! 

Kiitos ihanan isähenkilön, oli minulla tuntia myöhemmin keittiön ikkunan alla lankusta tehty ikkunalauta, jolle kukat asettaa! 

 

Olin jo aikaisemmin päivällä tarttunut maalisutiin ja maalannut kalkkimaalin jämillä muutaman korin, joten jatkoin samalla sudilla ikkunalaudan kimppuun. 

Muutama uusi ruukku kaupasta, pullo kukkaravinnetta ja kivalta näyttää!  ❤❤❤

Ja kun kukat lähtevät kellariin talvehtimaan, voi tuohon nostaa ensimmäiset hyasintit ja kynttilät!

Jotenkin tykästyin nyt noihin saviruukkuihin ja niiden syksyiseen väriin ❤

*

*

*

Kävin tosiaan kirpputorilla pitkästä aikaa ja tein aika söpöjä löytöjä kotiin. Siis ainakin omasta mielestäni. 

 

 

 

Virkistävää laitella kotia syksyyn. Seuraavaksi hyökkään kuistin kimppuun ja alan laittamaan sitä syyskuntoon. Pitää kaivella lämpimämmät vaatteet esille ja vaihtaa kesäkukat kynttilöihin ja lyhtyihin! 

Kiitos edellisen postauksen ihaniin tsemppaaviin kommentteihin! 

Kyllä se tästä taas lähtee rullaamaan, arki.  

Iloa ja aurinkoa syyskuun viimeisiin päiviin ❤ Lokakuu on jo ihan nurkan takana! Hui! 

Lomanjälkeiset tunnelmat

Täällä on nyt palattu arkeen ihanan loman jälkeen. 

Ensimmäisten päivien tunnelmat olivat, no, ankeat. 

Tiistaina aamulla hotellikuljetuksen tullessa meitä noutamaan oli asteita +28. Siis ennen kahdeksaa aamulla. Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastassa oli asteita +8. Muutamassa päivässä on rusketus alkanut tasaantumaan ja ne tutut tummat silmänympärykset loistaa taas alati kalpenevilla kasvoilla. Masentavaa.

 

 

Nyt kun päiviä on kulunut muutama enemmän, 

alkaa kotona oleminenkin jo maistumaan vähän vähemmän kitkerältä. 

Lomapyykkivuori alkaa olla selätetty (tässä kohtaa täytyy mainita, että meidän kuivausrumpu sanoi itsensä irti ennen lomaa, ja sään ollessa näin kostea ei pyykit tahdo kuivua edes lattialämmityksen päällä...) 

ja koulut, työt ja lasten harrastukset jatkuvat omalla painollaan. 

Ajatukset karkailevat pikkuhiljaa villasukkiin, torkkupeittoihin, kynttilöihin ja kanervaistutuksiin. 

 

 Viikonloppuna kaivelinkin esiin vähän syksyisempiä juttuja ja kaikki pestyt kesävaatteet pakkailin takaisin matkalaukkuun ja vintille odottamaan seuraavaa kesää 

(jolloin ne todennäköisesti ovatkin kaikki jo pieniä lapsille...). 

 

Olen tehnyt kivoja kirppislöytöjä tällä viikolla ja maalaillut kalkkimaalilla pieniä juttuja. 

Kerron niistä sitten toisessa postauksessa.  

 

 Nyt rentoa sunnuntai-iltaa kaikille! 

Meillä hiljennytään telkun ääreen vielä hetkeksi ja pakkohan se on taas mennä ajoissa nukkumaankin, 

että jaksaa huomenna arjen tohinat. 

Terkkuja Kreetalta!

Aurinkoiset lomaterveiset täältä Kreetalta! Täällä me loistetaan nahka aurinkorasvassa yhdessä auringon kanssa vielä muutama päivä.

Eilisen retkipäivän jälkeen tänään vietetään päivä hotellin altailla ja suunnitellaan seuraavaa retkeä viikonlopulle. Illalla kajahtaa allasbaarissa karaoke ja syödään itsemme niin ähkyyn gyrosta! Tämä on lomaa! 

Ihanaa perjantaita ja viikonloppua! 

Kuusi

Meillä on joka syksy ihan hullu juhlabuumi. 

Tässä postauksessa kyseessä on meidän nuorimmainen, kuopus, eskarilainen. 

Hän täytti viime viikolla kuusi vuotta. 

Sukulaissynttäreitä meillä juhlittiin viikko sitten, hieman etukäteen ja varsinaisena juhlapäivänä sai tämä pieni ihminen itse päättää millä tavoin hän haluaa päiväänsä juhlistaa.

 

Eskarista kotiin saapuvaa odotti keittiön pöydällä herkkuja ja kaksi pientä lahjaa. 

 

 

Illalla hän halusi pitää koko perheen leffaillan kotisohvalla ja syödä mehujätskiä. 

Niinpä me nökötettiin tv:n ääressä katsellen Rangoa, joka olikin muuten aika hauska ja jännittävä elokuva!

 

Ihan uskomatonta miten aika juoksee ja tämäkin poika aloittaa vuoden päästä jo koulutaipaleensa! Viimeinen neuvolareissukin tehtiin viime viikolla ja nyt sekin rupeama on meidän perheen kohdalta ohi. Kuluneen vuoden kasvu ja kehitys on ollut päätähuimaavaa eikä vauhdille näy loppua. Tämä pieni poika oppi lukemaan ja kirjoittamaan 5-vuotiaana aivan itsenäisesti, se osaa laskea ja tekee jopa jakolaskuja päässään! 

Ei ole äitiinsä tullut kyllä tässä asiassa. Nimim. kävin ekaluokalla äidinkielen tukiopetuksessa harjoittelemassa äänteitä enkä vieläkään osaa kertotaulua.

 

 

Tällä on muurahaisia housuissa ja se rakastaa toimintaa. Kunhan sitä on äidin sylin kanssa sopivassa suhteessa. Se kiipeää, hyppii, pelaa jalkapalloa, potkulautailee ja rakastaa pyörällä ajoa. Siinä se on jo aika velmu temppuineen ja vaihdepyörineen se kiitää uskomatonta vauhtia niin halutessaan. Aika usein eskarimatkalla se kiertää pyörällä ylimääräisen lenkin, ihan vain koska se on niin kivaa.

 

Tämä pieni ihminen halusi kerrossängyn ja oman pedin se petasi yläsänkyyn, tietenkin, 

mutta silti sen iltaisin löytää alasängystä siskon kainalosta nukkumasta. 

Isona siitä tulee tubettaja ja se ottaa koiran ja kissan ja asuu äidin kanssa. Vähän hämmästellen se tiedusteli, että mahtaako isähenkilökin silloin asua meidän kanssa. 

Eskarissa on ihan kivaa käydä, mutta mieluummin se jäisi aamulla äidin kanssa kotiin. Eskarissa on kyllä ihan paras kaveri, jonka kanssa on kivaa leikkiä. Se on tosi kiva, vaikka se joskus kiroileekin. Ja siellä on myös tyttö. Sellainen, joka haluaa isona mennä naimisiin juuri meidän pojan kanssa. Se saattaa isoon ääneen kutsua pihalla poikaa nimeltä ja huutaa: -Haliiiiiii! 

 

 Sellainen on meidän pieni, mutta niin iso kuusivuotias. Sellainen liikuttavan rakas ja äärimmäisen omapäinen. Sellainen koko perheen muru murmeli. 

Elokuun ompelut

Elokuussa oli ompelurintamalla astetta hiljaisempaa silllä päätin suorittaa syksyn työssäoppimis -jakson etukäteen ennen virallista koulun alkua. Itseasiassa nämä ompelut on tehty heinä-elokuun vaihteessa, mutta esittelen ne teille nyt. 

Meidän ihan just 6v. sai vielä loppukesäksi nämä t-paidat. 

Kaikissa sama kaava, Rascal, koossa 128. 

 

Peruspaitoja kaivataan ja käytetään eniten, joten niitä sitten tehtaillaan. Kaikkiin sain jopa väkerrettyä lapsen nimen, kun eskaritaival alkoi. Tosin epäilen, että nämä itsetehdyt löytäisivät oikeaan osoitteeseen ilman nimikointiakin.

 

 

Pari sovituskuvaa vielä elokuiselta vaunureissulta.

Tämä tilkuista tehty paita on ollut tosi suosittu ja täytyy sanoa, että pidän siitä itsekin tosi paljon!  

 

Ja tästä samasta kankaastahan tein jo yhden t-paidan, mutta koska se oli jatkuvasti pesussa ja kangasta jäi vielä niin päätin ommella toisenkin. 

 

Tytölle ompelin ihanasta joustocollegesta legginssit. 

Tämä on mun mielestä ehkä maailman kaunein kangas ja väri! 

 

 

Vyötärölle ompelin leveän vyörärökaistaleen, jonka sisään sai pujotettua kuminauhan. 

 

 

Tämä yhdistelmä; pinkit Converse -tennarit ja nämä mintunväriset leggarit on niin karkkia silmille!

 

Me lähdetään ensi viikolla viikoksi Kreetan lämpöön, mutta sen jälkeen onkin jo tosissaan aika kaivaa vintistä syksyisempiä vaatteita esille ja lopettaa t-paitojen ompelu hetkeksi ja siirtyä pipoihin. Tavallaan ihan kivaa sekin! 

Mukavaa alkanutta syyskuista viikkoa kaikille!