Nyt se on jo kaksi

Ei kello, vaan suuttuja.

Äitihenkilön pieni rakas poika, perheen nuorimmainen, kuopus. Ja sillä on uhmaikä. Tai tahtoikä. Mikä vaan, mutta sellainen aika ärsyttävä ikä...vaihe, tai joku. Se suuttuu jos sitä kielletään. Se suuttuu jos lelu menee sohvan alle. Se suuttuu jos sen pitää syödä, kävellä, nukkua tai ihan mitä vaan.

Mutta osaa se rakastaakin ja tulee usein ihan iholle, halimaan ja useimmiten pyydettäessä antaa suukon eli ottaa tutin pois suustaan ja tarjoaa poskeaan suukotettavaksi. Se kaipaa vielä paljon syliä ja paijausta, varsinkin herättyään ja aina leikkien välissä, se tulee hetkeksi tankkaamaan lämpöä ja läheisyyttä siihen kainaloon.

Sen lempihahmoja on Teletapit, Muumit, Kaapo, Pipsapossu ja Puuhapete. Myös Late Lammas, Unelmatarha ja Risto Räppääjä kelpaavat. Se osaa valita itse neljästä dvd:stä mieluisimman, joka laitetaan päälle silloin kun äiti kirjoittaa blogia tai laittaa lounasta.

Se kyselee kokoajan jotakin. Ja yleensä vastaa kysymykseensä ihan itse. -Missä traktori on? -Tuolla se on, lattialla se on! -Missä esko (sisko) on? -Esko on pihalla, esko tulee! -Missä ruoka on? -Missä isi on? -Miksi isi töissä? -Isi autossa?
Yleisimmät lauseet ovat nyt: -En haluu, tai -Ei kiitos, en halua (mehua, autoa, pukea, syödä, kävellä...) Tai -MUN!! -MUN! (auto, traktori, kynä...)

Se laulaa myös. Mutta se ei laula ihhahhaata tai ukkonooaa, se laulaa -Huuda huuda ilosta, huuda huuda, huuda huuda. Sy-sy-sy-sy (sydämestä puuttuu palanen...) Se laulaa Haloo Helsinkiä tai Robinia.

Se puhuu slangia. -Isi, tsiigaa lintu, tsiigaa pupu! Se myös ymmärtää slangia ja osaa laittaa stiflat jalkoihin ja hakea byysat.
Ja se osaa laskea ainakin kahdeksaan. Ja sanoa muutamia kirosanoja. 

Pihalla se kerää kiviä ja joko heittää niitä tai laittaa ne vierimään liukumäkeä alas. Keinussa se huutaa -Auhtia, auhtia, varovasti äiti! Se ei vieläkään kävele tiellä, vaan puskissa ja pientareilla tutkimassa maailmaa. Eikä se kävele pitkiä matkoja vaan vaatii syliin. Ei rattaisiin, vaan syliin.

Se tykkää letuista, spagetista, makkarasta ja mehujätskistä. Ja siitä pienten vauvojen kasvis-kinkku-herkku-piltistä. Ruokapöydässä se nirsoilee ja odottaa palvelua. Jos ei suuttujaa miellytä, se häipyy. Tai ainakin yrittää sitä.

 

Vielä vuosi kotona ja sitten alkaa päiväkoti. Nyt jo surettaa. Lapset kasvavat niin vauhdilla.