perjantai 5. helmikuuta 2016

Surullinen perjantai

Yksi on poissa.



Meidän pienenpienen pupun oli aika lähteä ja me ollaan täällä kovin suruissamme. 

Siltä löytyi jo kaksi vuotta sitten pieni, puolikkaan herneen kokoinen patti mahasta, joka viime syksynä alkoi kasvaa vauhdilla. 
Toissapäivänä kani oli normaali oma itsensä, mutta eilen selvästi vaisu ja pysytteli paikallaan pitkiä aikoja. Tänään sen oli selvästi vaikea olla, joten teimme kaverille viimeisen palveluksen ja päästimme sen pois. 

Ikävä jäi meille ja kanitoverille.
Rankkaa.



Tämä kani tuli meille kolme vuotta sitten. 
Se oli hylätty ystäväni kerrostalon rappukäytävään styroks -laatikkoon ilman vettä ja ruokaa.  
Meillehän se sitten tuli. 
Emme tienneet kanin ikää tai sukupuolta sen hakiessamme, mutta tytöksi hän osoittautui. 
Parin kuukauden jälkeen hommasimme sille poikaystävän, pienen valkoisen kaninpalleroisen, joka kasvoi jättiläiseksi. 
Silti, tämä pieni tytönsintti piti loppuun saakka pojan tossunsa alla <3 

Yhdessä ne ovat alusta asti olleet, kylkikyljessä pötkötelleet, matkustaneet mökille kesäisin nauttimaan ulkoilmasta ja rouskineet samasta porkkanasta vaikka vieressä olisi toinenkin. 



Nyt surettaa tuon yksin jääneen pojan puolesta. 
Toivottavasti se ei ikävöi itseään hengiltä.


32 kommenttia:

  1. Voi että, Marika, osanottoni suruunne ja nyt voin todellakin sanoa että tiedän miltä tuntuu, sillä me jouduimme tänään päästämään kissamme autuaammille hiirestysmaille. :( Kissa oli jo melkein 15 -vuotias, mutta jotenkin nopeasti tämä tuli. Suru on kova täälläkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teidän kisukin <3 :( Lemmikeistä tulee niin rakkaita ja luopuminen on ihan jotain kamalaa. Voimia sinne teillekin <3

      Poista
  2. Voi, minua niin aina itkettää nämä lemmikeistä luopumiset... Oman Pate- koiran poismeno viisi vuotta sitten tulee aina mieleen. Niisk...
    Ja sitten joillakin on pokkaa puhua " vain eläimistä". Surra saa hyvää kaveria ja ilon tuojaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se surettaa ihan joka kerta kun luopumisen hetki tulee <3 Täällä on itketty yhtälailla niin hamsterit kuin kanitkin. Minä herkkiksenä helposti parun vaikka kultakalan kuolemaa, mutta ei niitä tunteita voi poiskaan laittaa.

      Poista
    2. Ihana, kun on muitakin kaltaisiani! ♥ Menetin muutama vuosi takaperin todella, todella rakkaan hamsterini ja itkin silmät päästäni - ei voinut edes kauppaan mennä sen jälkeen, kun silmät olivat turvoksissa. Siihen kun joku olisi sanonut että "hei, c'mon, se nyt oli vaan hamsteri" niin en tiedä olisinko pystynyt pitämään käteni kurissa.. :D

      Poista
    3. Joo mä oon ihan mahoton noiden eläinten kanssa. Teininä itkin jokaisen tienposkessa maanneen linnun, oravan, ketun ja pupun. Maailmantuskaa. Kasvissyöjäkin olin 10 vuotta kun katsoin yhden aika kamalan dokumentin eläinkuljetuksista.
      Kovemmalle nää lemmikkien poismenot mulla ottaa, ei lapset tunnu olevan oikein millänsäkään! :O

      Poista
  3. Osanottoni! Lemmikin menetys satuttaa koko perhettä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Nyt pitää rapsutella kahta kovemmin sitä jäljellejäänyttä pupua.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niinpä. Vaikka se oli tiedossa jo loppusyksystä, että tämä hetki koitaa pian niin koville ottaa silti.

      Poista
  5. Voi ei :( Voimia. Tuleekohan toiselle ikävä kaveriaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä vähän pelottaa. Tuo toinen ei ole koskaan ollut yksin. Se tuli meille suoraan poikueesta kaveriksi tälle toiselle pupupulle. Pidetään peukkuja siis. Tuo on vasta 3-vuotias eli eläisi helposti vielä monia vuosia.

      Poista
  6. Voi miten surullista! Voimia teille ja silityksiä jäljelle jääneelle poikapupulle ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Poikapupu on saanut extrahuomiota nyt pari päivää :)

      Poista
  7. SE on vain kuule hankittava sille pojalle heti uusi kaveri, tai kohta teillä ei ole yhtään kania!
    Meillä on ollut kaneja, gerbiileja, marsuja, rottia, eikä koskaan yksin. Lemmikin kuolema on aina rankkaa, mutta viisaasti teitte, kun huomasitte, että kani ei voii hyvin ja päästitte sen kärsimyksistä ( kuulostaa aika kamalalta sanonnalta! :/)
    yt ei ole kuin noi koirat, mutta eilen viimeksi taisin tokaista, että pitäis olla joku salaattia syövä ötökkä.... :)
    Niin ja kanit ovat kovia komentamaan..meidän kääpiökani pisti rotikat järjestykseen mennen tullen ;)
    Voimia ja kupsutuksia pupulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei enää millään haluttaisi siihen kierteeseen. Ollaan aina otettu uusi kaveri ja uusi kaveri ja se on ihan päättymätön suo :P Ja totta, toi meidän tyttökani oli sähäkkä tapaus ja tosiaan piti kolme kertaa isompaansa ihan tossun alla :D Tää poika taas on aika nössö, sellainen pullamössö <3

      Poista
    2. Tiedän mitä tarkoitat tuolla kierteellä...Kun meidän Mummeli koira kuoli yllättäen reilu vuosi sitten, itkin ja huusin, että meille ei ikinä tuu enään kiraa kun en jaksa niiden kuolemista...meni tasan 2 vkoa, niin jo oli uusi pentu...Yksin jäänyt kun lopetti syömisen ja vain itki ja vaelsi ympäri kämppää, eikä innostunut edes lenkeistä. Ei sitäkään pystynyt katsomaan...
      Tuo Pullamössö-pupu on super söpö <3

      Poista
    3. Hih, ehkä meilläkin on parin viikon päästä uusi kaveri tuolle, o-ou! Ei kyllä voisi katsella toista surun murtamana pitkään <3

      Poista
  8. Voi miten kurjaa :( Lämmin osanottohali täältäkin <3
    Meilläkin kuoli tässä lyhyen ajan sisällä kaksi hamsterisiskosta, ja suru oli suuri.
    Nyt meillä onkin sitten jo uusi pikkukaveri talossa :)

    voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Niinhän se on, ei se suru katso eläimen ikää tai kokoa. Kai noita lemmikkejä tulee inhimillistettyä vähän liikaakin, mutta kun ne on niitä rakkaita perheenjäseniä niin minkäs teet. Nyt toivotaan vaan että meidän ihana kaniherra pysyy pirtsakkana vaikka jäikin yksin <3

      Poista
  9. Voi pientä pupua! Ihan kauhulla odotan sitä hetkeä, kun meiltä alkaa lemmikit vähentyä... saan itseni kyyneliin jo pelkästä ajatuksesta!

    Miten se yksin jäänyt kaveri on nyt pärjäillyt??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Näinä hetkinä sitä ajattelee, ettei yhtään lemmikkiä enää meille, kun se luopuminen on sitten jotain ihan kamalaa :(
      Pupuherra on saanut extraherkkuja (banaani on sen suurta herkkua!)ja eilen illalla tuolla hengailtiin sen seurana. Heti kun avattiin ovi aulaan, niin kyllä se lähti tutkimusretkelle ja oletan sen etsineen kaveria :( Ne oli kuitenkin niin myyryläisiä, aina kyljikkäin makaamassa <3 Pidetään peukkuja ja seuraillaan tilannetta.
      (en sano tätä ääneen. Mutta me eilen vähän mietittiin että meillä olis kyllä hyvät puitteet ottaa koirakin tähän meille. Joku ei kauheen metsästysviettinen tulisi varmasti toimeen tuon jättikanin kanssa. Meidän Suuttujahan suorastaan rakastaa koiria, se peittelee mun äidin koirankin aina oman peittonsa alle :D Mä vaan en oikein taida kestää sitä karvaa...)

      Poista
  10. Osanottoni pupun menetyksestä! ♥

    Kanit ovat sellaisia, että ne helposti kaverin kuoltua surevat kovastikin - riippuen toki aina yksilöstä. Yksinjäänyt kaveri saattaa yhtäkkiä alkaa syömään huonosti tai nököttää paikallaan, jolloin se voi omistajan silmään vaikuttaa sairaalta. Olen itse kanikasvattaja ja näitä kuulee paljon, kun ihmiset ottavat yhteyttä etsiessään uutta ystävää yksinjääneelle kanilleen, jonka käytös on muuttunut joskus hyvinkin radikaalisti yksin jäätyään.

    Kanit ovat kyllä niin ihania :) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kanit on ihan mahtavia persoonia! Tää meidän kani on tyypillinen ranskanluppa -kova herkkujen perään ja leikattuna vielä aika laiskanpulskea ukkeli :D Syöminen on sen elämän keskiö, joten toivotaan ettei kaverinpuute käy ihan ylivoimaiseksi.

      Poista
  11. No voi, lämmin osanottoni!
    Lemmikit on perheenjäseniä, ja niiden poismeno koskettaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 On tässä kyynel jos toinenkin tullut nyt vuodatettua.

      Poista
  12. Voi ei. Lemmikistä luopuminen on ehkä kamalinta mitä on.
    Voimia surullisiin päiviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Viimeiset pehmeän turkin rapsutukset ja viimeiset sanat rakkaalle kaverille on varmasti ne vaikeimmat sanat koskaan...

      Poista
  13. Voi pikku Pupua :/
    Osanotto suureen suruun <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Onneksi lapset ottivat asian superpaljon paremmin kuin niiden hupsu äiti.

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)