sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Voi jänis!

Meiltä tosiaan kuoli toinen kaneista pari viikkoa takaperin. Meidän pupuherra jäi elämänsä ensimmäistä kertaa yksin ja huoli sen pärjäämisestä oli kova. Ihan mukavasti se tuntui pärjäilevän, mutta oli kuitenkin tosi yksin tuolla meidän takkahuoneessa. Tänne ylös sitä ei voi ottaa asustamaan, koska se puri heti sähkäjohdon poikki, eikä niitä saa piilotettua ylös tässä kerroksessa samalla tavalla kuin tuolla kellarissa.

Niinpä me lähdettiin perjantaina illalla katsomaan potentiaalista rouvaehdokasta tälle meidän pojalle. Minulla on ollut pian 20 vuoden ajan kaneja ja tiesin, että ne kannattaa tutustuttaa toisiinsa molemmille vieraalla maaperällä, ettei reviirikiistaa synny. Kanipalstoja selaillessa tuli useamman kerran ilmi, että paras mahdollinen pari olisi leikattu uros ja nuori naaras. Meidän poika on leikattu ja tämä tyttökani on nuori, vain 7 kuukauden ikäinen. Hyvät optiot siis!

Tyttökani onkin aivan valloittava persoona! En ole koskaan nähnyt näin pelotonta ja rohkeaa kania. Se tutkii uteliaana kaikki nurkat, hyppää sohvalle ihan viereen istumaan, eikä väistä edes lapsia vaan menee uteliaana haistelemaan. Se on hurjan nälkäinen ja tulee jalkoihin kerjäämään ruokaa ja eilen illalla yllätettiin se keittiön pöydältä nakertamasta mun tulppaanikimppua! Siis aivan uskomaton tyyppi! Siitä se pokkana pompotteli puusohvan kautta alas ja meni lattialle makoilemaan, herätäkseen taas vartin päästä ylös ja takaisin sohvan kautta pöydälle.
Tämä tyyppi on siis aivan ihanteellinen lapsiperheen kani, rohkea ja puuhakas <3 Sen yleisilmekin on tuollainen utelias ja virkeä!



Mutta.
Kanien tutustuttaminen ei mennytkään ihan putkeen. Tämä meidän poika, joka alistui vuosien ajan kolme kertaa pienemmälle tyttökanillemme, ei hyväksykään tätä kokoistaan tyttöä, ei sitten millään. Täällä on nyt todistettu monta rajua tappelua, kun karvat pöllyää ja molemmilla on korvassa haava! En ole näin raivoisia valtataisteluja aikaisemmin nähnyt, nämä ottavat aivan tosissaan ja käyvät hampaat tanassa toistensa päälle heti kun näkevät toisensa. Ei auta vieras maaperä, ei stressaaminen kuljettamalla yhteisessä boksissa. Olen aivan hämmästynyt siitä, että tämä meidän tossu kaniherramme onkin noin jäärä ja reviiritietoinen! Lisäksi minua säälittää, että se joutuu näin keski-ikäisenä vielä ottamaan noin rajusti yhteen ja taistelemaan oman tilansa puolesta.




Meillä on vielä yksi konsti takataskussa, mutta jos ei se toimi, niin meidän on todettava tappiomme ja laitettava tämä ihastuttava kanityttö eteenpäin. En halua, että kumpikaan kaneista joutuu elämään häkissä, edes öisin, kun ne kokonsa puolesta tarvitsevat paljon tilaa ja liikuntaa. Enkä todellakaan halua, että jompi kumpi stressaa itsensä hengiltä jatkuvan valtataistelun vuoksi. Pitäkää peukkuja että meidän kikkakolmonen toimii ja kanit alkavat sietää toisiaan! Me niin haluttaisiin kaksi onnellista kylkimyyrystä näistä jättiläisistä <3


16 kommenttia:

  1. Voi ei, toivottavasti kanit soputuvat ja ystyvystyvät vielä keskenään! Pidän peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että yhteiselämä lähtee sujumaan <3 Nää on molemmat niin huipputyyppejä, kun vaan tajuaisivat sen yhteisen sävelen!

      Poista
  2. No voihan suloisuus ja kurjuus.
    Ihana pupuneitonen, 💗
    Kurjaa jos ne ei tule toimeen...
    Täällä pidetään peukkuja että niistä tulisi kaverit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neito on tosi söpöläinen kyllä, valloittava persoona <3 Toivotaan että aika auttaa ystävystymään!

      Poista
  3. oih miten söpö ja todella toivon, että ystävystyvät tai mulle tulee kamala huoli neidin tulevaisuudesta ja ryhdyn epätoivoseen tekoon ja suunnittelemaan adoptiota ;)
    Onneksi mulla on noi koirat....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hurjan söpö, utelias pikku otus! Ja hei, tämä tuli koiraperheestä ;) :P

      Poista
  4. Kiva blogi sulla! Jäin lukijaksi! Löysin tänne toisen blogin kautta. Tervetuloa kylään myös My life blogiini :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, toivottavasti viihdyt! :) Tulen pikimmiten kylään!

      Poista
  5. No on se melkoinen apina, kun pöydällekin kiipeää!! Ei ihan ekana kanista uskois moista... =)

    Mielenkiinnolla kuulen, mikä se kikka kolmonen on?? Ja toimiiko se? Toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei niin! Pikkasen yllätys kun yksi leikkii vuorikaurista ja kiipeää pöydälle :D Me kokeillaan nyt siedätyshoitoa ja aikaa. Katsotaan kuinka käy!

      Poista
  6. Peukkuja pidän!!
    Meillä on vain koiria, mutta tiedän niissäkin joskus käyneen niin, että sopeutumista on jatkunut pitkään ja sen jälkeen ovat erottamattomat. (Itse mietin seuraavaa pentua ja tiedän, että tarvitaan kuukauden totuttelu ettei vanhempi pure kakaraa hengiltä...)
    Uskoisin, että pakko auttaa: toista oppii sietämään (ja myöhemmin tykkäämään) kun se ei vaan lähde pois vaikka kuinka irvistelee. Täytyyhän sitä aikansa vähän esittää kuka talossa määrää.
    Suloinen kuva kaverista pöydällä. Onko se ranskan luppa? Varsin jykevä noin neidoksi. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todella, että näidenkin kohdalla aika ja pakkosiedätys auttaa! Ja juu, molemmat on ranskanluppia <3 Poika on reilu 7kg ja tämä tyttö on nyt 7kk ja jo 5kg :) Meidän jätit <3

      Poista
  7. Kyllä mä niin toivon että teidän möllikät oppis sietämään toisiaan ja jopa tykkäämään toisistaan! Peukut pystyssä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne olis kyllä suloinen pari <3 Toivotaan, että siedätys auttaa!

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)