Tonttulakkeja

Meillä viuhahtelee nurkissa pieniä hiippalakkeja! 

 

Katselin tuossa, että viimejouluiset (hetkinen, vai peräti toissajouluiset?!) 

tonttulakit alkavat näyttää vähän nafteilta lasten päihin, joten kotiviikonloppuna päätin ryhtyä tuumasta toimeen. 

Tällä(kään) kertaa en halunnut punaisia lakkeja, 

eikä minulta kyllä punaisia kankaita kaapista löydykään, kun en siitä väristä niin perusta.

Tytölle ompelin vinoraitatrikoosta tonttulakin valkoisella rusetilla 

ja mustavalkoiset joustocollege -legginssit.  

 

 

 

Suuttuja sai puhtaan valkoisen hiippalakin eikä huolinut siihen rusettia...yllätys. 

Lakin kaveriksi ompelin yhtä värikkään paidan, hehhee. 

 

 

Paita päätyikin itseasiassa Suuttujan päälle seuraavan päivän päiväkotikuvaan ja oli ilmeisen mieluinen pojalle. 

 

Paidan miehustaan leikkasin tukikankaalla vahvistetun tähden 

ja jätin reunat tarkoituksella huolittelematta. 

Tähdestä tulisi vähän rouheamman näköinen jos sen

reunat pikkuisen rispaantuisivat ja rullaantuisivat käytössä.

 

 

 

Yritin aika heikoin tuloksin saada sovituskuvaa tonttulakista... 

 

Minusta tämä hiippalakin malli on jotenkin suloinen ja se pysyy hyvin lapsen päässä!

Tehtailin samaan syssyyn pari harmaapohjaista apilakuosista tonttulakkiakin. Vähän mietin, että laittaisinko näihin tupsut tai kulkuset, mutta olkoot toistaiseksi näin.  

 

 Tällainen paja täällä tällä kertaa! 

Seuraavaksi pitäisi alkaa ompelemaan pehmoisia pukinkonttiin, mutta se onkin haastavaa, kun toimet pitäisi päästä tekemään salaa....! 

Suklaiset piparkakut (gluteeniton, vegaaninen)

Tässä ohje mainitsemiini suklaisiin piparkakkuihin!

Ohjeesta tulee kaksi pellillistä pipareita, jos haluat enemmän niin tuplaa ohje. 

Tarvitset:
 

1,5 dl Semper fin mix -jauhoja

1 dl tattarijauhoja

0,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja

3 tl Van Houten kaakaojauhoa

1 dl hienoa sokeria

1 dl tummaa siirappia

0,5 tl soodaa

2 tl piparkakkumaustetta

0,5 tl jauhettua kanelia

75 g sulatettua sinistä Keijua

: Kaada siirappi, sokeri ja mausteet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää margariini ja anna sulaa joukkoon. Jäähdytä taikinaa hetki ja lisää jauhot sekä sooda. Itse jätin taikinan melko löysäksi, koska leivonta-kaulintavaiheessa lisäilen jauhoja pöydälle ihan reippaasti, mutta tämä on makuasia. Taikina saa jähmettyä ja levätä jääkaapissa vaikka yön yli, mutta parikin tuntia riittää hyvin. 

Taikinaa on helpompi käsitellä kun se on vielä jääkaappikylmää. 

Kauli taikinasta levy ja paina muoteilla haluamasi  mallisia pipareita. 

Piparit kannattaa jättää suhteellisen paksuiksi, sillä kananmunattomina nämä murustuvat helposti. 

Paista leivinpaperin päällä pellillä 200 -asteessa uunin keskitasolla 7-10 minuuttia. 

Kannattaa olla tarkkana ettei ohuimmat kohdat pääse palamaan. 

 

 Pinnan voi koristella tomusokerista ja vedestä valmistetulla tahnalla 

tai sulatetulla (maidottomalla) suklaalla ja nonparelleilla! Nam! 

Kotoilua

Meillä on ollut flunssakierteen katkaisu -viikonloppu ja ollaan pysytelty kotosalla lepäillen ja rentoutuen.

Täällä ollaan sairastettu kolme viikkoa nuhaa, silmätulehdusta, yskää sekä kaikenlaisia särkyjä ja väsymystä siihen päälle. Perjantaina sain puhelun päiväkodista, että Suuttujalla nousee kuume ja väsähtänyt poika pitää hakea kotiin. Illalla nousi kuume myös tytölle. Edellisviikonloppuna maksettiin hunajaa ja käytiin yksityisellä hakemassa apua silmätulehdukseen... Alan olla aika loppu tätä sairastelua. Kaikki nukkuvat huonosti, milloin kukakin yskii ja yöt ovat levottomia.

 

 

Tänä viikonloppuna ollaan siis levätty ja kerätty voimia seuraavaan viikkoon.

 

 

Lapset taiteilivat tähtitorttuja 

ja minä tein piparkakkutaikinan jääkaappiin köllöttämään. 

 

Tein piparitaikinasta gluteenittoman sekä vegaanisen, pienellä suklaisella twistillä ja täytyy sanoa, 

että jopa minä, joka en piparkakuista välitä, söin kolme! 

Tein taikinan aika silmämääräisesti, 

mutta mielelläni naputtelen ohjeen teillekin jos joku sellaista kaipaa.

Minulla on näköjään jännä tapa rentoutua siivoamalla, sisustelemalla ja ompelemalla. 

Niitä kaikkia nimittäin mahtui minun viikonloppuuni, mutta niistä lisää jahka saan otettua kuvia.

 

Nyt hyvin huilitun viikonlopun päätteeksi voikin aloittaa reippain mielin uuden viikon! 

Pidän peukkuja, että parannumme kaikki 

ja tämä loputtomalta tuntuva tautikierre alkaa olla meidän osalta nyt ohi. 

 

 

Isit ❤ 13.11.

Tänään muistetaan kaikkia ihania isejä ❤ Päivä on täynnä tunteita.

 

Meillä aamu alkoi letunpaistolla ja lahjoilla. 

 

 

Minäkin muistin ihanaa puolisoani ja lasten isää ompelemalla t-paidan tällaisesta hauskasta työkalutrikoosta. 

 

 

Tyttö teki hauskan sanaristikon, 

jonka sanan keksimällä löytyi paikka jonne isänpäivälahja on piilotettu. 

 

 

Omalle isälleni lähetän lämpöiset terveiset sinne taivaaseen. 

Harmi, ettei hän ole täällä juhlimassa ja vastaanottamassa kortteja lapsenlapsiltaan.

Tunnelmallista ja kaunista talvista isänpäivää kaikkiin koteihin!

 

 

Terkkuja sähköpeiton alta

Lumikola

Punaiset posket

Kylmät varpaat

Luminen kuisti

Jäätyneet auton ikkunat

Kolmatta päivää kestänyt köhä ja kurkkukipu.

 

Täällä on tuiskuttanut lunta tänään ihan urakalla. 

Autoa on saanut kaivaa hangesta ja ikkunoita raapata.

Hektisen harkkapäivän jälkeen päiväkodin ja kaupan kautta harjaamaan lumet kotiportailta, 

sormet jäätyy, kauppakassi odottaa purkamista. 

Nälkä kurnii eikä mitään valmista ruokaa kaapissa. 

Kylmä talo, keittiön mittarissa +16. Ei yhtään sytytyspussia talossa. 

2 silputtua pahvirasiaa ja kymmenen tulitikkua myöhemmin luovutusvoitto. Ei syty.

Siinä hetkessä onni on iso, pehmeä sähköpeitto.

Hetki sohvalla murjotusta ja täysi maha. 

Uusi minä. 

Ja taas jaksaa kolata lunta.

 

Kaikesta huolimatta on ihanaa kun on lunta ja pieni pakkanen. 

Kaikki on niin kaunista ja valoisaa.  

 

Ehkä mä kestän. 

Talvi on ihan jees.

Onhan mulla sähköpeitto.

<3

 

 

Löytöjä

Meille on muuttanut viime aikoina pari ihanaa uutta juttua. 

Tai siis vanhaa juttua. 

Ensi viikonloppuna tulee vielä yksi vähän isompi "uusi-vanha" kaluste kotiin! 

En malttaisi odottaa! 

Siihen pitääkin hakea maalia purkki jos toinenkin 

ja varmasti isänpäivän aamuna minä hiippailen pensseli kourassa pitkin taloa :D 

Jouluttaa ja sisustuttaaaaaaaa!

 

Tällainen elämää nähnyt emännänjatke muutti meille muutamalla eurolla 

(jotka olen itseasiassa edelleen velkaa appiukolleni, iiks, dementiako tässä vielä iskee?!). Mietin sen maalaamista, mutta toistaiseksi olen antanut sen olla ihan näin. Ehkä maalaan sen joskus jos oikein tympiinnyn tuohon siniseen väriin, mutta tällä hetkellä se viehättää minua tällaisenaan.

Tyttö on tykästynyt tähän aivan erityisesti ja suunnitteli jo istuvansa siinä ruokapöydän ääressä! Odotan vaan sitä päivää, kun se keksii haluavansa tämän yläkertaan omaan huoneeseensa :D

 

 

Samaisesta osoitteesta kotiutui pari vanhaa pärekoria. 

Tuollaista isoa "pyykkikoria" olen haikaillut jo pidempään 

ja nyt se tuli vastaan kuin tarjottimella. 

Vähän puuliimaa sinne ja tänne niin hyvä tulee! 

Nämä kaunottaret etsivät vielä paikkaansa kodissa, mutta käyttöä niille tulee aivan varmasti. 

Mulle tulee aina niin hyvä mieli tällaisista löydöistä. 

Todennäköisesti nämäkin raaskut; vanha nitisevä porrasjakkara ja vähän risa iso pärekori, 

olisivat joutuneet roskalavalle, mutta pienellä fiksauksella ne pääsevät meillä vielä "osaksi perhettä". 

Voihan minä ja mun epäonnistunut Kon Mari -projektini :D Lisää tavaraa vaan tulee ovista ja ikkunoista! Niin vähän tilaa, ja niin paljon pelastettavia huonekaluja! Oh dear!

 

Jouluttais jo ihan pikkuisen...

Se hiipii nurkkiin ja mieliin pikkuhiljaa, kuin varkain. 

Ensin näkyi pienillä hataraisilla viivoilla ympyröityjä toiveita kotiin tulleissa mainoslehtisissä. 

Piparkakkumaustepussi sujahti keittiön kaappiin.

Ensimmäinen itsekeitetty glögi oman pihan omenamehusta ja vaivihkaa vintiltä kaivettu tonttulakki nuorimmaisen päässä. 

 

Vähän tunnelmavaloja siellä ja täällä ja pieni kuusi napattuna purkkiin. 

 

Viime vuotiset paperitähdet ja ikkunan takana hiljalleen leijailevat lumihiutaleet. 

Kuurankukkia kuistin ikkunoissa.

 

 

Joko muilla hiipii joulu ja talvi nurkkiin? 

 

Lahja ystävälle

Mulla on ihana koulukaveri, joka aina kannustaa ja tsemppaa, huomioi ja muistaa minua. 

Hänellä oli lokakuun alussa syntymäpäivä ja halusin antaa jotain ajatuksella tehtyä ja uniikkia lahjaksi. 

Aika on kuitenkin jatkuvasti kortilla, joten en ehtinyt ommella ennenkuin vasta syyslomaviikolla. 

Lahja saapui nyt sankarille vähän myöhässä, mutta ehkä saan sen anteeksi <3

Pipo on ohut, yksinkertaista trikoota, 

joten se sopii autoilu- tai lenkkeilypipoksi parhaiten. 

Vanulla täytetty avaimenperä/laukkukoriste on myös samaisesta trikoosta ommeltu.

 

Seuraavaksi pitääkin alkaa miettimään joululahjoja, hui! 

Jouluttelusta sitten seuraavassa postauksessa enemmän, 

mutta voin paljastaa, etten minä suinkaan ole perheen ainoa, jota jo jouluttaa! 

Mukavaa ja rentoa viikonvaihdetta teille ihanat! Ja kiitos edellisen postauksen huippukivoista kommenteista <3 

 

 

Paskinhaaste: lokakuu

 Päällimmäisinä mieleen tulee lokakuusta väsymys ja kamalat aamut. 

Aamu-unisuus ja pilkkopimeät aamut eivät ole hyvä yhdistelmä. 

Kirkasvalolampulle ja hyvälle silmänympärysvoiteelle olisi käyttöä...aamuisin peilistä katsoo panda.  

Hyvin väsynyt panda.

Syyslomaviikko oli vähän tympeä sään puolesta eikä ylimääräisiä viitsinyt lasten kanssa ulkoilla... ja niistä pakollisista ulkoiluista on merkit yhä näkyvissä olohuoneen sohvassa, nggggh! Koiraa itseään märkyys ei toki haittaa, vaan se tyytyväisenä makaa keskellä kuraista pihaa vahtihommissaan ja kiipeää sitten sohvalle kuivattelemaan itseään.

Loma oli tosi kiva, mutta hitsi, niin lyhyt!
Sunnuntaina loman päätteeksi totesin,
että tarvittaisiin toinen lomaviikko tästä ensimmäisestä toipumiseen, hehhe.

Ylläolevista kaikki kelpaisi just nyt. 


 Kiire ja ajanpuute.
Tai lähinnä se, että tekisi mieli tehdä yhtä jos toista,
mutta aika ja energia riittää juuri ja juuri pakollisiin puuhiin. Eli niihin tylsiin. 

Ja sitten yksi ihan tyhmä juttu. Nimittäin repsahdus.
Mun teki niin kovasti mieli ruislimppua, että vetelin sitä useamman siivun parina päivänä...
 ja nyt tottakai kärsin seuraamuksista ja voin kertoa, että kaduttaa.
Ja tekee ehkä vielä enemmän mieli lisää sitä ihanan makuista leipää! Kiusallista! 

Kaikenkaikkiaan lokakuu oli tosi kiva ja siitä jäi oikein hyvä mieli.

Marraskuustakin on tulossa opiskelujen puitteissa kiireinen,
mutta varmasti aikatauluiltaan selkeämpi kuin lokakuusta.
Pitää koittaa keksiä sinnekin paljon kivoja juttuja vastapainoksi niille ei niin kivoille.