Viimeistä kertaa: paskinhaaste

Se olisi vuoden viimeisen listauksen paikka.

Vuosi meni kyllä hurjan nopeasti tämänkin haasteen kohdalla! Tämä oli tavallaan ihan hauska leikkimielinen haaste, johon sai vähän purkaa niitä negatiivisia tuntojaan mitkä helposti jää blogissa taustalle. Tulin huomanneeksi, että oman elämäni "tyhmät jutut" on hyvin pieniä arkisia asioita ja olen siitä enemmän kuin kiitollinen ja onnellinen. 

Samalla linjalla mennään tämän viimeisenkin postauksen kanssa. 

Tässä joulukuun arjen ankeuttajat:


-Flunssa. Koko perheen sellainen. Sarjassaan vissiin neljäs tänä syksynä. Tai sitten se on se sama virus, jonka jo luulee poistuneen ja sitten se parin välipäivän jälkeen paukahtaa salakavalasti uudelleen päälle. 

-Herkkävatsainen koira. Se mielellään olisi "kotiruokakoira", mutta sen vatsa ei kestä mitään uusia ruokia. Tämä tuli taas todettua muutama päivä sitten, kun koira sai nuolla Pekingin kana -aterian lautaset ruokailun päätteeksi... taisi tosin olla liikaa mausteitakin tällä kertaa. 

-Jännittäminen ...varsinkin kun se on turhaa. Minä olen lapsesta asti ollut kova jännittämään ja pyrin välttelemään kaikkia uusia jännittäviä asioita parhaani mukaan. Mutta aina ei vaan voi vältellä...esimerkiksi päiväkodin vasu -keskustelua, harjoittelun loppuarviointia, lasten joulujuhlia, joulupukkia ja niin edelleen. 

-Plus -asteet. Toisinsanoen kurainen piha,  kurainen koira, kuraiset lapset ja niiden kuraiset vaatteet kuraisella kuistilla. Ärh. Talviurheilu. Mitä se on?

-Autot. Etenkin rikkinäiset sellaiset. Ensin alkoi isähenkilön auto valuttamaan vesiään ja sitten minun kauppakassini ei mennytkään katsastuksesta läpi ja siihenkin piti tehdä remonttia. Kallista ja tympeää. 

 

Joulukuu meni jälleen kerran hurjan nopeasti jouluvalmisteluita tehdessä ja hyvä niin <3 

 Nyt on aika miettiä uutta alkavaa vuotta ja uusia haasteita! 

Kiitos teille tämän haasteen tiimoilta kannustavista kommenteista ja vertaistuesta! 

Olette ihania!

Marraskuu: paskimmat

 

Marraskuu meni ihan hujauksessa kivassa työharjoittelupaikassa. 

Siellä minä ohjaajien perässä kuljin ja ihmetettelin ja samalla tutustuin ihaniin vanhuksiin ja reippaaseen työtiimiin. Tänään sanoin porukalle heipat ja jotenkin jäi vähän tyhjä olo.

Mitään kamalaa katastrofia ei ilmaantunut harjoittelun ulkopuolellakaan, joten marraskuun lista on aika tylsä ja tynkä

Flunssa x3

Silmätulehdus x3

Kiire ja sata tekemätöntä asiaa niskassa 24/7

Väsy ja sata tekemätöntä asiaa niskassa 24/7

Ja yhdet vuotavat gore tex -kengät. 

Omani. 

Ei mulla muuta. 

Marraskuu oli ihan kiva, mutta joulukuusta tulee takuulla kivempi, 

koska TATTADAA loma!!! 

Siis 

k a h d e n

  v i i k o n 

LOMA! 

ps. Eiku hei, kyllä mua itseasiassa harmittaa vielä yksi juttu. Nimittäin päivien pimeys. Eikä sekään niinkään, vaan se, ettei iltaisin ja aamuisin kelmeän keltaisessa keinovalossa edes viitsi alkaa kuvaamaan blogiin tai instagramiin m i t ä ä n. Se on tylsää se.

Paskinhaaste: lokakuu

 Päällimmäisinä mieleen tulee lokakuusta väsymys ja kamalat aamut. 

Aamu-unisuus ja pilkkopimeät aamut eivät ole hyvä yhdistelmä. 

Kirkasvalolampulle ja hyvälle silmänympärysvoiteelle olisi käyttöä...aamuisin peilistä katsoo panda.  

Hyvin väsynyt panda.

Syyslomaviikko oli vähän tympeä sään puolesta eikä ylimääräisiä viitsinyt lasten kanssa ulkoilla... ja niistä pakollisista ulkoiluista on merkit yhä näkyvissä olohuoneen sohvassa, nggggh! Koiraa itseään märkyys ei toki haittaa, vaan se tyytyväisenä makaa keskellä kuraista pihaa vahtihommissaan ja kiipeää sitten sohvalle kuivattelemaan itseään.

Loma oli tosi kiva, mutta hitsi, niin lyhyt!
Sunnuntaina loman päätteeksi totesin,
että tarvittaisiin toinen lomaviikko tästä ensimmäisestä toipumiseen, hehhe.

Ylläolevista kaikki kelpaisi just nyt. 


 Kiire ja ajanpuute.
Tai lähinnä se, että tekisi mieli tehdä yhtä jos toista,
mutta aika ja energia riittää juuri ja juuri pakollisiin puuhiin. Eli niihin tylsiin. 

Ja sitten yksi ihan tyhmä juttu. Nimittäin repsahdus.
Mun teki niin kovasti mieli ruislimppua, että vetelin sitä useamman siivun parina päivänä...
 ja nyt tottakai kärsin seuraamuksista ja voin kertoa, että kaduttaa.
Ja tekee ehkä vielä enemmän mieli lisää sitä ihanan makuista leipää! Kiusallista! 

Kaikenkaikkiaan lokakuu oli tosi kiva ja siitä jäi oikein hyvä mieli.

Marraskuustakin on tulossa opiskelujen puitteissa kiireinen,
mutta varmasti aikatauluiltaan selkeämpi kuin lokakuusta.
Pitää koittaa keksiä sinnekin paljon kivoja juttuja vastapainoksi niille ei niin kivoille.

Paskinhaaste: Syyskuu

Alkukuu oli tosi ihana! 

Meillä oli hääpäivä ja synttärijuhlia, kivaa tohinaa ja ihanan aurinkoinen mökkiviikonloppu! Loppukuu on ollut kiireinen, mutta ilokseni ehdin ompelemaan ja ostamaan callunoita ja virittelemään vähän kynttilöitä ja tunnelmavaloja kotiin. Ollaan leivottu ja ulkoiltu paljon tässä kuussa ja joo, mun sokerilakko meni kankkulan kaivoon arjen kiireessä, mutta uusi yritys on jo kulman takana. Viikko herkuttelua sinne tai tänne, nyt ei jaksa stressata moista pikkujuttua.

Mitä tulee niihin "paskoihin" sitten:

- Koulu, Kyamk, Geronomi -linja. Se jaksaa yllättää joka kerta. Negatiivisesti. Sotkua ja epäselvyyttä riittää, huonosti järjesteltyjä opintojaksoja ja stressiä. Ensimmäisenä työharjoittelupäivänä pääsi itku kotiin päästyä. Perushuttua asianomaisille, mutta minulle siinä oli pari asiakkaan kyyneltä liikaa. Josta päästäänkin seuraavaan kohtaan...

- Epätietoisuus. Mikä minusta tulee isona? Olenko liian herkkä hoitoalalle ja sosiaalityöhön? Vai olenko juuri herkkyyden takia hyvä siinä ammatissa? Kannattaako edes kokeilla vai polttaako siinä itsensä heti loppuun? Onko järkeä jatkaa opintoja, kun toistaiseksi en ole keksinyt mitään, mitä nimenomaisen ammatin puitteissa haluaisin työkseni tehdä? 

- Jotenkin on tuntunut viime aikoina siltä, että minä olen talouden ainoa henkilö, joka osaa sanoa taikasanat: -seesam aukene ...tiskikoneelle, pyykinpesukoneelle ja pihan roskapöntölle. Tarttis oppia delegoimaan kotitöitä vähän näille juniorikansalaisille?

- Aamut. Minä en vaan kertakaikkiaan ole aamuihminen. Laitan kellon soimaan aina mahdollisimman myöhään, jotta saisin nukkua pidempään. Luonnollisesti se tekee aamuista kiireisiä. Aamu alkaa shokkihoidolla; hölkäten koiran kanssa korttelin ympäri, kahvia, lasten herätys ja hoputtelu liikkeelle, pikameikki ja hotkittu banaani, kurvaus päiväkodin pihaan ja kohti koulua tai harkkapaikkaa. Mutta hei, mä oon jalostunut ihan älyttömän hyväksi rutiinien muokkaajaksi! Kun on selvät sävelet ja tietty viimeiseen asti hiottu järjestys, niin pikalähdöt alkaa sujumaan, jeij! (ehkä jo piankin voin nipistää aamuista vielä yhdet 5 minuuttia lisää nukkuma-aikaa, hehhee!)

- Hsp ja kuormittuminen. Lähinnä päiväsaikaan tapahtuva sosiaalinen kuormittuminen. Se näkyy iltaisin "murjottamisena". En tavallaan ole huonolla tuulella, mutta en myöskään ole kovin vastaanottavainen. Haluaisin vaan istua hiljaa omassa kuplassani ja puuhailla omiani. Kanssaihmiset tekevät tästä omia päätelmiään, mikä johtaa luonnollisesti väärinymmärryksiin.

No, aika toistoa elokuuhunhan tämä oli. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa kiireinen arki ja se, että epäröin ja pähkäilen omaa kouluasiaa ja tulevaa ammattia. Luulen kuitenkin, ettei yhtä oikeaa ratkaisua siihen ole olemassakaan... (Paitsi lottovoitto. Ehkä.)

Odotan valaistumista ja a-haa -elämystä. 

 

 

 Mutta hei ihanaa, että on perjantai! 

Minun viikonloppuni alkoi pikaisella shoppailukierroksella ja perheen kanssa viettäen pizzaperjantaita. Huomiselle on tiedossa juhlia ja eiköhän me sunnuntaillekin jotain mukavaa keksitä. 

Oikein ihanaa viikonloppua ja huomenna alkavaa lokakuuta kaikille sinne ruudun taakse! <3 

Kiitos että käytte täällä lukemassa, kommentoimassa ja jakamassa vertaistukea, ootte huippuja! 

Paskinhaaste: Elokuu

Miten elokuu menikin niin nopeasti? Varmaan alkanut arki vei tunnit ja päivät mennessään? 

Täysin ilman harmitusta ei elokuukaan mennyt enkä ihan kaikkea jupinaa tohdi täällä blogissa mainita, mutta tässä kuitenkin jotain listaa potutuksista.

OMENAT. 

Niitä on liikaa ja ne on aivan rupisia. Kaksi kaikkein huonointa satoa tekevät ja ränskimmät puut tuli kaadettua, mutta silti me hukutaan omenoihin. Ja on oikeasti kauhea työ noukkia ja roudata niitä kompostiin. Hyötyliikuntaa, mutta ei niin mielekästä sellaista...

KOULU. 

Alkoi maanantaina ja nyt täytyy sanoa, että tämä on ehkä Suomen heikoin esitys koulutusohjelmasta ja sen toimivuudesta. Etsikää itse harjoittelupaikkanne ja varatkaa siihen 8 viikkoa. Ai niin, paitsi ettei lukujärjestykseen ole laitettu tilaa kuin 6 viikon harjoittelulle. No jatkakaa sitten tammikuussa. Paitsi, että tammikuussa alkaa uudet kurssit ja harjoittelu menee niiden kanssa päällekäin. Plus, että saat harjoittelun opintopisteet vasta keväällä vaikka ne pitäisi saada syyslukukaudella. Voin kertoa, että olen viettänyt viimeiset kaksi iltaa työvoimatoimiston sivuja ja työpaikkoja selaillen.

RAHA. 

Joku sanoo, ettei raha ratkaise. Haistakoon pitkän peen. KYLLÄ SE NYT VAAN RATKAISEE. Tässä myös yksi syy miksi olen katsellut kaksi iltaa mollin sivuja. Koko kesänä ei ollut rahaa käydä missään eikä tehdä oikein mitään. Kaikki mikä tulee taskunpohjalle myös häviää sieltä vähin äänin. En oikein ymmärrä mihin ne rahat oikein menee, kun ei olla tehty remonttia kotona eikä mökillä, minä ja lapset kuljetaan kirppisvaatteissa, ei käyty kesäteattereissa eikä vietetty hotelliöitä reissaten. Ei tehty mitään. No heinäkuussa tuli vähän tuhlailtua ja ostettua kotiin verhot ja jotain pientä, mutta muuten ollaan kyllä menty samoilla vanhoilla eteenpäin... eli sekään ei nyt ihan selitä tätä suota. Meillä ei myöskään mene rahaa kalliisiin harrastuksiin (katso seuraava kohta...), koira tietysti vie omansa, mutta se on perheenjäsen, ei harrastus, vaikka koko perhettä liikuttaakin. En ole ostanut edes kankaita tänä vuonna edellisvuosien tapaan ja sitä myötä ompeluharrastuskin on jumissa. Kampaajat, kosmetologit, manikyyrit...mitä ne on?

Vaikka eihän tässä tarvitse taloustieteilijä olla ymmärtääkseen, että asuntolaina ja omakotitalon juoksevat kulut sekä kaksi autoa pihassa vievät ne rahat. Plus, että kelan tuilla opiskeleva perheenäiti ei sinällään tulotasoa nosta.

PIENI PAIKKAKUNTA. 

Kaikki tietää ja tuntee kaikki. Paitsi ettei me edelleenkään tunneta oikein ketään näin kahden vuoden jälkeenkään. Se on ihan jees, stadilaisena siihen on tottunut. Mutta nyt työpaikkoja selanneena ja omia sekä lasten harrastusmahdollisuuksia tutkailleena voisin todeta, että melko ankea on tarjonta. Vaihtoehtona on istua illat autossa kuskaillen porukkaa 20 kilometrin päähän, joten ei kiitos, me jatketaan perhelenkkejä koiran kanssa jatkossakin.

HUONOT YÖUNET. 

Niitä on riittänyt. Herään herkästi lasten ääniin (molemmat puhuvat unissaan) ja koiran liikehdintään. Aika monena elokuisena yönä myös pissatin koiralasta pihalla. Huonosti ja katkonaisesti nukutut yöunet lisäävät ärtyisyyttä ja syömistä...mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

KESKIVARTALOLIHAVUUS. 

No tämä ei ole pelkästään elokuun potutus, mutta tässä hyvingrillatun kesän ja lököshortsien jälkeen tahtoo arkihousun kaulusta kiristää. Tarvii ilmeisesti tehdä asialle jotain ennenkuin joulusuklaat ilmestyvät kauppoihin. Tai vaihtoehtoisesti toivoa joulupukilta uusia isompia vaatteita kaappiin.

*

*

*

Näiden lisäksi minua on ärsyttänyt banaanikärpäset, liian paksut jalkapöytäni joiden vuoksi kenkien ostaminen on hankalaa (netistä tilaaminen liki mahdotonta), silmäpussit, huonosti pysyvä kynsilakka (3 tuntia on vissiin liikaa vaadittu näissä olosuhteissa...), pms, jääkaappiin mädäntynyt kurkku sekä lähikaupan valikoima (lähinnä sieltä puuttuva lempinäkkärini). 

Syyskuu olkoon hyvä, sillä se on meidän perheen juhlakuukausi! Syyskuussa meillä juhlitaan kolmia synttäreitä sekä hääpäivää, joten angsti pysyköön kaukana.

Heinäkuun savut korvista

Ampiaiset.

Muurahaiset. 

Lentävät ja pistävät muurahaiset. 

Banaanikärpäset. 

Paarmat.

Kanin suolisolmu. 

Pimeys.

Ähky. 

Koivut.

Mies.

Pyykki.

Uutiset.

Puolustelu.

Itsekkyys.

Laskut.

En nyt avaa sanoja sen enempää, 

jokainen varmasti osaa päätellä mikä noissa on aiheuttanut harmitusta ;)

ps. ihan hyvä kuu tämä on oikeasti ollut ja kaikkea kivaakin täynnä. 

Paskinhaaste -toukokuu

Tiiättekö, alkukuusta ja vielä kuun puolivälissä ajattelin, etten saa tähän listalle mitään. Niin ihana on toukokuu kaikesta kiireestä huolimatta ollut. Säät hellii, omenapuut kukkii, mökkikausi on aloitettu ja kaikkea kivaa on ollut luvassa!

MUTTA. Nyt pelkään, ettei yksi a4 -arkki riitä. Ja aiheita on vain yksi. Terveys.
Ensimmäisenä sai tyttö kamalan yskän kiusakseen. Luultiin sitä ensin allergiaoireeksi, kun koivukin sattui kukkimaan samaan aikaan. Siihenpä vaan ei antihistamiini auttanutkaan ja seuraavana vuorossa oli pieni Suuttuja. Kuten arvata saattaa nyt vuorossa olen minä ja molemmilla lapsilla on edelleen yskää ja nuhaa.

Jo viikko sitten alkoi minulla tämä kova kurkkukipu ja yskä. Loppuviikosta nousi kuume ja kurkussa oli pieniä rakkuloita. Kipeällä kurkulla on kiva yskiä... pari yötäkin meni siinä köhiessä ja buranaa nappaillessa. Sunnuntaina oli suuhuni ilmestynyt kipeä afta ja tänä aamuna heräsin märkärupi huulessa. Mitähän vielä?
Se, että tuntuu kurjalta niin onko vielä pakko näyttää kurjalta ja saada tartuttavia jälkitauteja? Pari kivaa menoakin on jo peruuntunut tämän tautipaholaisen takia ja näyttää peruuntuvan jatkossakin.

Onneksi nämä taudit harvoin kestää koko kesää, 

joten toivotaan että jälkitaudit olisi tässä ja me saadaan vielä hyvä ja terve kesäkuu rientoineen!

Paskinhaaste-huhtikuu

Narinalistaa pukkaa taas; 

-Ensinnäkin pitää todeta, että selvästi opiskelu on tuottanut tulosta, koska minä olen viisastunut niin paljon, että viisaudenhammas, joka aika-ajoin oikuttelee, on noussut taas yhden kulman verran ylös ikenestä. Voin kertoa, että se on hyvin epämiellyttävä tunne ja vaati viikon ibuprofeenikuurin.

-Koulun urheilujaksolla laskettiin jokaisen oma bmi ja rasvaprosentti. Ehkä hieman masentavaa.

- Huhtikuun kylmät ja sateiset säät on harmittaneet enkä ole vieläkään saanut aikaiseksi pestä kasvihuonetta ja järjestellä kesähuonetta talven jäljiltä.

- Toinen kaneista löytyi taas pari iltaa taaksepäin verilammikosta. Tällä kertaa tyttökani oli purrut häkin läpi (!!) tältä meidän poikakanilta hännänpäästä palan irti. Laitoin Etsin kotia -ilmoituksen facebook-sivulleni, mutten saanut yhteydenottoja. Ensisijaisesti kuitenkin olisin toivonut että kani pääsisi "tuttuun" perheeseen. Toivon, ettei meidän poikakani nyt pelkää ja stressaa itseään hengiltä tuolla alakerrassa.

- Norovirus -vappu. Jee. Meille osui tänä vuonna vapuksi sairastupa. Onneksi meillä oli alunperin tarkoitus mennä mökille ja kun se meni mönkään niin ei ehditty sopia ja suunnitella mitään muuta. Olisi harmittanut perua juhlat ja vieraat. Meillä oli siis tällainen pikastartti kesäkuntoon ;) Parin vuorokauden tehopuhdistuskuuri...

Ei lisättävää.  

Paskinhaaste:maaliskuu

Olisi taas se aika kuusta, että pitäisi pistää siirappihanat kiinni ja listata potutukset. Yllättävän vähän mulla on annettavaa tähän listaan, mutta pari pientä mieltä kaihertavaa juttua jäi kuluneesta kuukaudesta käteen.

-Talviloma (niinkuin lomat aina) on kiva, mutta viikon kuluttua loman päättymisestä on olo kuin lomaa ei olisi koskaan ollutkaan...Onkohan tähän jotain termiä, kuten lomanjälkeinen masennus-ahdistus-oireyhtymä?

-Kun räystäät tippuu vettä, linnut laulaa ja nautit kevään merkeistä. Suunnittelet pakkaavasi talvivaatteet ja pulkat varastoon. Ja ihan ohimennen katsot sääennustetta, joka lupaa viikon päähän -17 astetta yöksi. Kiva.

-Ja sitten se sääennuste ihan oikeasti toteutuu! En mä mitään kevättä olis halunnutkaan... Viimeistään tässä kohtaa hyytyy hymy ja muutto kauas pois kotimaan ankeudesta alkaa tuntua parhaalta vaihtoehdolta. Pakkaan ompelukoneen ja nettipankkitunnukset (kangastilauksia varten) ja alan tutkia mahdollisimman pikaisia lentoja jonnekin, missä ei ole maaliskuussa parin kympin pakkasia. Kiitos.

-Navigaattori, joka ei tunnista MITÄÄN osoitetta Kymenlaakson alueella ja joka johdattaa kinttupolkuja pitkin sinne kohteen liepeille. On eräänkin kerran meinannut lentää siitä sivuikkunasta pihalle. Olis ehkä aika päivittää se.

-Pääsiäispyhinä lapset heräsivät reilusti ennen seitsemää aamuisin, täysin virkeinä, täysillä palkeilla. Kun ensimmäinen arkiaamu koittaa, saa molempia herätellä ja suostutella nousemaan PUOLI KAHDEKSALTA.

-Niskajumi ja sen aiheuttama päänsärky ja pyörrytys. Meinaa ihan väkisin vääntää niskat lukkoon, kun joutuu istumaan joka päivä tunteja tietokoneella vääntämässä koulutehtäviä. Ja hyvin estoisena ihmisenä en kykene menemään hierojalle, joten kärsin ja taistelen Buranan ja venyttelyn voimin. Ei tunnu vaan auttavan.

-Edellisessä postauksessa mainitsinkin, ettei minulla ole ollut aikaa harrastella lempipuuhiani. Taaskaan. Hirveesti syyhyttäisi sormia päästä ompelemaan ja maalaamaan (maalitkin on jo hommattu!) mutta ei. Kesälomaa odotellessa siis...

-Edellisestä ja parista muusta seikasta johtuen on maaliskuun aikana tullut useampaan kertaan pohdittua opintojen keskeyttämistä tai linjan vaihtamista. Ala on kiva, mummot on kivoja, mutta tää opiskelu...ja epätietoisuus siitä tuleeko ammattiin soveltuvia työpaikkoja olemaan riittävästi kaikille valmistuville.

Tai sitten emme. 

Näillä positiivisilla sanoilla aloitamme huhtikuun.

Paskinhaaste; helmikuu

Sen suuremmitta puheitta. Suoraan asiaan. Tässä kuussa on otsalohkoon ottanut nämä asiat:

- Päätettiin vihdoin, puolen vuoden tuumimisen jälkeen, aloittaa vessaremontti. Samaan aikaan päätti Suuttuja aloittaa vatsataudin. Tarviiko kertoa, että meidän talossa on vain yksi vessa? Nimim. oksennusta portaikossa.

- Pieni rakas pupu lähti ja jätti meidän sydämiin ison aukon. Tämä oli kyllä tämän kuukauden paskimmista paskin. Kauhea ikävä on pientä loikkijaa <3

- Se tunne, kun viikon takaiselta vatsataudilta välttynyt lapsi tulee yökylästä ja illalla puhelimeen piippaa viesti: -Täällä on oksennustautia, toivottavasti ei ehtinyt tarttua.

- Se, että joudut raivaamaan ja tekemään tunnin töitä, ennenkuin voit aloittaa imuroimisen. "Mä imuroin vaan äkkiä" - tarkoittaakin yhtäkkiä kolmen tunnin siivoussessiota....

- Kun näet mielenkiintoisen ilmotuksen tori.fi -sivustolla eikä myyjä ole laittanut ilmoitukseen yhteystietojaan. Lähetät palvelun kautta viestin ja odotat kytäten sähköpostiasi...kaksi vuorokautta!! 

- Tappelevat kanit. Olis kai se pitänyt arvata, ettei se voi olla niin helppoa, että tuot vaan toiselle kaverin ja kaikki on onnellisia?

- Kun mies ilmoittaa edellisellä viikolla, ettei se aiokaan lomailla meidän kanssa koko talvilomaviikkoa. Ihan pikkunen palkokasvi meni nenään sillä sekunnilla. Se on myös pysynyt siellä nenässä kohta viikon...toivotaan, että se jossain kohtaa lähtee poiskin.

- Mitä hittoa. Miksi ihmeessä Pringles sipseihin on lisätty vehnätärkkelystä?! Eikö niiden pitäisi olla perunaa prkl?!!

- Kun keksit hyvän idean raahata täyteen ladatun ja painavan puukorin varastosta pulkalla etuovelle ja se pulkka kaatuu ensimmäisessä mutkassa. Joku kirosana saattoi päästä siinä keräillessä halkoja hangesta...

Näillä mennään kohti maaliskuun pettymyksiä.  Elämä on laiffii.

Paskinhaaste.

Yleisön pyynnöstä. 

Tässäpä haastetta tälle vuodelle. Pientä vastinetta viime vuoden kuukauden positiiviset -listoille, hehhee. Tämä on vastaisku blogien siirappisille vuodatuksille arjen ihanuudesta (johon toki syyllistyn itsekin).

Eli: 

#Paskinhaaste. 

Haasteessa listataan niitä päähän ottaneita asioita ja hiuksia nostattavia juttuja, joita kuukauden aikana on sattunut.

Huumorilla tai ei. 

Lista julkaistaan kunkin kuukauden loppupuolella blogissa tai instagramissa. 

Tämän voi toteuttaa vaikka vain yhden kerran.

Tai joka kuukausi.

Haasta kaverit mukaan!

Leuka rintaan ja aivot narikkaan.

Sanotaan nyt aluksi muutama asia, ettei sitten vedellä niitä herneitä siellä nenukkiin.
Tarkoituksena ei varsinaisesti ole synkistellä tai muutenkaan angstata, mutta listata vähän kuukauden aikana otsalohkoon ottaneita asioita. Ja tiedän toki, että mun arjen ärsyttävät asiat on pieniä, eikä tällä listauksella ole tarkoitus väheksyä muiden ihan todellisia ongelmia tai verrata niitä keskenään.

Tämä on lista arjen kommelluksista ja omista huonoista valinnoista hyvässä hengessä kirjoitettuna ja johon ehkä useimmat voivat samaistua.

Tässä siis tammikuussa harmittaneet;


- Vuoden ensimmäinen päivä ja jätin itseni lukkojen taa takkahuoneeseen. En ehtinyt onneksi kauaa siellä pojottamaan, kun isähenkilö tuli alas tuomaan saunaan puita ja pelasti minut. Ihania nämä vanhat talot.

- Ihan turha yrittää keskittyä kouluhommiin kun lapset on kotona. Jatkuvasti on joku metelöimässä, kyselemässä ja kyljessä kiinni. Varmaan muistelen kaiholla näitä aikoja joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta nyt kun pitäisi saada suoritukset tehtyä, meinaa pinna olla vähän tiukilla.

- Mun tekee mieli karkkia ja lupasin pitää sokerittoman tammikuun. Tuolla keittiön kaapissa huutelee Fazerina -levy mun nimeä ihan kokoajan! Note to myself; -älä lupaa mitään!

- Mun aamu-unisuus saa melkoiset mittakaavat tässä vuodenvaihteen tienoilla. Edes kahdeksan tunnin unet ei meinaa riittää, jos kello soi seitsemän jälkeen aamulla. Lisää yhtälöön pari äkäistä ja vetelehtivää lasta niin -KABOOM! vuoden äiti -palkinto napsahti taas plakkariin.

- Kylmä! Meidän pieni talo on ihan huurussa kovilla pakkasilla. Kellariin tuli niin vetoisaa ja vilakkaa, että pahimmilla -30 asteen pakkasilla siirrettiin kanit keskikerrokseen. Meidän turvapaikanhakijat.

- Ja koska kanit pääsivät keskikerrokseen, sai isähenkilö käydä ostamassa telkkariin uuden johdon ja mun sisustusvalosarja piti fiksata uuteen uskoon. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kanit sai muuttaa kahden vuorokauden jälkeen takaisin alakertaan. Siellä tiivistettiin ulko-ovi ja asennettiin lämmityslaite, joten ne pärjää siellä nyt vallan mainiosti.

- Meinasin masentua kun kolmen kuukauden sähkölasku tuli. En halua nähdä sitä seuraavaa, johon ajoittuu tammikuun kovat pakkaset.

- Suuttuja oli kaksi vuorokautta kuumeessa ja sille on tosi hankalaa saada annettua lääkettä. Sen oksennusrefleksi on yhtä herkkä kuin poika itse. Vai oikeen mansikan makuista lääkettä, joo-o, siltäpä vaikutti.

- Ylläolevasta syystä meillä on taas yksi valkoinen matto odottamassa pesulaan pääsyä... Huokaus. Syvä huokaus.

- Allergia. Minä heikkona hetkenä söin uudenvuodenpäivänä hotellissa aamiaisella vehnäsämpylän ja reilun kolmen viikon päästä olo on edelleen tukala. Närästää eikä maha kestä syödä oikein mitään, kyynärtaipeissa on ihottumaa ja polvitaipeetkin kutisee. Muista paikoista en edes viitsi mainita.

- Suuttujan allergiat. Ne ei tunnu helpottavan vieläkään. Se sai joulun aikaan useampana päivänä pieniä annoksia suklaata ja sai kiitokseksi kutisevan lehahtelevan nokkosrokon. Ja taas vuoden äiti -palkintoa pukkaa.

- Yläkertaan vievä portaikko on aiheuttanut harmaita hiuksia. Se kun on kylmää tilaa ja kovilla pakkasilla sieltä hohkaa kylmää koko taloon. Isähenkilö vietti vaarihenkilön kanssa kaksi päivää portaikossa eristäen kattoa ja seiniä, mutta edelleen se on yhtä kylmä kuin alkujaan. Luovutustappio ja kesällä uusi katselma seinien sisään.

- Ihan hirveesti ja liikaa koulutehtäviä on putkahtanut tähän kevääseen. En ihan oikeasti tiedä miten selviydyn niistä kaikista. Tehtävät on mielenkiintoisia, mutta niiden aikataulut on päällekkäisiä ja se aiheuttaa lievää ahdistusta. Ja täällä mä istun ja bloggaan enkä edes yritä tehdä niitä pois alta. Hyvä mä.

Oppiskohan sitä jotain jatkossa näistä listoista? Kuten;

-Suojaa johdot jos aiot siirtää kaneja toiseen huoneeseen. 

-Jätä takkahuoneen ovi rakoselleen, jos haluat sieltä joskus poiskin.

-Älä suotta opettele pitämään mattoja lattialla, ne sotkeentuu kuitenkin alle viikossa. Tai hommaa ainakin sellaisia mattoja, mitä pystyt itse pesemään ilman kalliita pesulalaskuja.

-Älä edes heikkona hetkenä syö mitään allergiaa aiheuttavaa, jollet halua muistuttaa ilmapalloa jolla on syyhy.

-Äläkä tee uudenvuodenlupauksia!

Minä haastan mukaan sanavalmiin Nean blogista Neanomat ja ihanan rehellisen Kristiinan blogista Arjen helmiä

Olis mahtavaa vertaistukea lukea teidänkin kuukauden kömmähdykset! Toivottavasti otatte haasteen vastaan ja viette haastetta eteenpäin!

Ja kaikki halukkaat mukaan! Vielä ehtii!