tiistai 15. tammikuuta 2019

Hermoriekaleita keräilemässä


Täällä tapahtui heti uuden vuoden alettua, eli aika tarkalleen viikko sitten, tämän äidin hermoromahdus. 

Olin itse lähes koko lasten joululoman ajan töissä, minulla oli vain kolme vapaapäivää jouluna kun koko muu perhe vietti joululomaa. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä lomaa. Kun sitten perhe oli palannut arkeen; kouluun ja työhön, vietin itse vapaapäivää siivoillen keskikerrosta viikonlopun jäljiltä kuntoon. Löysin kuistilta mm. kolmen viikon takaiset kinkkurasvaiset astiat... Kolmen pyykkikoneellisen, tiskikoneellisen ja imurin pölysäiliön tyhjentämisen jälkeen erehdyin viemään vinttiin jo aikaisemmin pakkaamani joulukoristeet. Virhe!


 


Olin siis vieraillut yläkerrassa, lasten valtakunnassa, viimeeksi ennen joululomia ja silloin siivonnut ja vaihtanut lakanoita siellä. Yläkerta on ollut aika kaaoksessa muutenkin, kun siellä on sivuvintin remontti käynnissä, mutta se mikä näky minua odotti oli jotain aivan järkyttävää! Löysin ainakin 5 paria sukkia, kylpypyyhkeen, huppareita, yöpukuja ja muita erinäisiä vaatekappaleita ripoteltuina lattioille. Saldona oli myös yksi tyhjäksi nuoltu piparipurkki ja muovipussillinen roskia. Sänkyjen alla ja seinien vierustoilla kiersi ranteenpaksuiset villakoiravanat ja porin matin ympäristö oli polttopuuroskien ja tuhkan peitossa. Tyypit oli todellakin viettäneet lomaa! Harmi, etten hoksannut ottaa kuvia silloin. Olisin voinut tehdä sellaisen ENNEN ja JÄLKEEN -äidinraivon postauksen!

Voi kyllä minä niin mieleni pahoitin. Pienen avautumisen ja raivon vallassa vietetyn parituntisen päätteeksi saatoin alentua uhkailemaan perhettä kasvispihveillä ja yläkerran valtaustoimilla.



 


Mutta tiedättekö mitä? Kävin äsken taas yläkerrassa ja siellä oli edelleen siistiä. Lattioilla ei lojunut  mitään tavaraa, vaatteita eikä roskia. Eli kevyt raivaus (vein puolet lasten tavaroista vinttiin!), uhkailu ja yhden illan kotiaresti taisi ainakin hetkellisesti toimia. 

Lohduttakaa minua ja kertokaa, että teilläkin käy välillä näin? Pms -peikko täällä marttyyrina raivoaa ja uhkaa karkottaa perheen pihalla tönöttävään asuntovaunuun asumaan...



 


 Tänään katsoin Netflixistä jakson Marie Kondoa ja taas tuli ihan hinku alkaa tyhjentämään kaappeja ja heittämään tavaraa pois (lähinnä kaikkien muiden eikä suinkaan omiani). Tosin luulin, että KonMarituksessa on tarkoitus päästä vielä pelkistetympään ja suorastaan askeettiseen lopputulokseen ja yllätyin kun jaksossa olevan perheen taloon jäi niin paljon vielä omaan silmään ylimääräisiä kalusteita ja esineitä. 
Tosin siinä missä Marie Kondo opettaa luopumaan esineistä ilon kautta, on minulla taipumusta survoa tavaroita jätesäkkeihin vähemmän iloisella mielellä :D Seuraavaksi lähtee kolmatta päivää puuhellalla nakottanut kahvipannu, jonne kahvinpurut on todennäköisesti palaneet jo kiinni...



Joku hotelliviikonloppu voisi tehdä hyvää tähän saumaan? 



10 kommenttia:

  1. Voi sua,kun melkein mielesi pahoitit.Eikä ole ihme,kun muu perhe kotona ja olet ollut toisten lomaillessa töissä!Konmaritusta tulee tehtyä silloin tällöin.Ne kaapit sitten ovatkin pysyneet hyvässä järjestyksessä,mutta ne muut sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitäisi kyllä konmaritella yksi jos toinenkin nurkka tästä talosta :D Tuntuu, että pieni talo ihan hukkuu kaikkeen roinaan enkä ole ehtinyt kirppispöytääkään varata aikoihin. Lapsilta tuntuu jäävän nyt tosi paljon vaatteita, kenkiä, luistimia ja monoja pieneksi eikä niitä viitsi ihan poiskaan heittää, joten ne odottaa tuolla vintissä "parempia aikoja" eli että ehtisin käymään ne läpi ja viemään kierrätykseen.

      Poista
  2. Ihan perusjuttua silloin, kun lapset vielä oli kotona. =D Ja vieläkin tuon yhden lapsen huone on pääasiassa kaaoksessa, vaikkei ole kotona kuin viikonloppuisin. Kyllä se siitä helpottaa sitten joskus, heh heh... ;) Se raivo on kyllä hyvä moottori hommille, ja kun itse siivoaa niin tulee ainakin siistiä. Hyvä kuitenkin, jos muu perhe vähän heräilee aina välillä huomaamaan, että heilläkin on osuutta asiaan.

    Mä katselin vuoden alussa heti kaikki Kondot netflixistä. Hassu tyyppi se Marie! Ja sama huomio, että eihän niistä kodeista mitään autiotupia tullutkaan. Mut jokaisella on tietty se omakohtainen fiilis siitä, mitkä tavarat on tarpeen tai tuo iloa.

    Mukavaa viikon jatkoa! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todellakin se raivo saa liikettä jäseniin, eikä ainoastaan sen raivoavan jäseniin :D Hehhee. Kun harvoin mistään oikein suutun ja otan pulttia niin sen kerran kun se sitten tapahtuu niin lapset on ihan silmät ympyräisinä että mitä ihmettä!

      Se Marie on todellakin hassu tyyppi! Miten joku voi olla noin herttainen ja rauhallinen kokoajan? Mun täytyy kyllä jatkaa sen katsomista, varsinkin se vaatteiden rullaaminen näytti hauskalta. Tosin se vaatii just sellaisen lipaston toimiakseen, mun korkeaan vaatekaappiin on turha lähteä rullailemaan vaatteita :D

      Ihania pakkaspäiviä sulle Heli! ❤

      Poista
  3. Samastun sinun tunteisiin täysin;) Meillä lapset jo teinejä ja yksi on jo täysi-ikäinenkin.
    Teinejä ei kyllä haittaa mitenkään, missä kunnossa huoneet on...Heidän huoneistaan löytyy kyllä lattialta likaisia, puolipitoisia ja puhtaita vaatteita "röykkiöittäin":/ Välillä käyn keräämässä vaatteita pyykkiin...että saavat edes jotain päällepantavaa.Ja olen todennut, että roskiksen olemassa olo tuntuu olevan aivan turhaa.. Joskus kun hermot menee (usein :D), laitan vaan huoneen oven kiinni. Onneksi täysi-ikäinen on ymmärtänyt, että huonetta täytyy pitää siistinä:) Mutta tällä halusin kertoa sinulle, että et ole yksin tuossa tilanteessa:) Kivaa päivän jatkoa sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo! Mä oon välillä miettinyt, että mitähän tää on sitten parin vuoden päästä kun nyt jo pistää ihan hepuliksi noiden siivottomuus ja ne on vasta 7v. ja 11v.! Noista vaatteista minäkin olen sanonut, että vain pyykkikoriin viedyt vaatteet palautuu kaappiin. Ja toisaalta myös sen, ettei tunnin ajan päällä käynyt huppari varmasti tarvitse pesua jos ei siihen ole tullut tahroja. Varsinkin toi 7v. vaihtelee vaatteita ja sitten tuuppaa ne kaikki sovitetut pyykkikoriin :D

      Ehkä tämä mun hermojenmenetys taas hetkeksi toi älliä porukan päähän. Osaan olla kyllä aika kamala suuttuessani, just sellainen pitkävihainen marttyyri :P
      Kiitos ihanasta kommentista ja vertaistuesta! ❤

      Poista
  4. Aah!! Kiitos ensinnäkin nauruista ja sitten myötätuntoa täältä siihen suuntaan. Tätä se on.
    Meillä teinit valloitti myös vinttikerrosta pitkään ja minä välttelin sinne menemistä viimeiseen saakka. Kerran viikkoon ilmoitin, että taloudessa ON imuri, mutta harvoin kuulin sen hurinaa. Sittemmin tytöistä toinen valitteli kun nenä on aina tukossa ja jotain muuta, ja pääsin kertomaan, että ihminen toden totta voi allergisoitua myös villakoirille.... =)

    Isot lapset siivoavat omissa kodeissaan aika kivasti ja tuo tämänhetkinen teinikin kohtuullisen hyvin (pakotettuna).
    Hyvä äidinraivo on kyllä tehokas!!

    Ääähh. Mä olen niin kiintynyt niin moneen turhaan kamaan, etten uskalla edes katsoa tuota Kondoa.

    Ihanaa tammikuun loppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, äidinraivo tuntuu toimivan ainakin hetkellisesti! :D Mietin että pitäiskö sitä alkaa viljelemään useamminkin kun tuntuu niin toimilta, mutta ehkä se silloin menettäisi tehonsa? ;)

      Meillä tyttö haluaa huoneeseensa KAIKEN, vaaterekki oli pakko saada, nojatuoli ja torkkupeittoja sävysävyyn koristetyynyjen kanssa, tauluja ja kehyksiä ja viherkasveja ja ja ja! Ja sitten niistä ei viitsitä pitää huolta. Ai että kun nostaa oikein niskakarvat vieläkin pystyyn. Ensimmäisenä kannoin kaikki vaatteet pois rekistä ja viikkasin sängyn alla pölyssä lojuneet torkkupeitot pyykin kautta vinttiin ja pelastin kaikki kolme viherkasvia alakertaan omiin hoiviini. Aika autioksi muuttui huone :D Mutta hei, helppo siivota!!

      Pirteitä pakkaspäiviä sulle ihana Vivi! ❤

      Poista
  5. Et oo ainoa joka noita raivareita saa, täällä yksi heistä.
    Joskus ottaa pattiin, kun esim. ruoka-astioita ei laiteta suoraan tiskikoneeseen vaan viedään tiskipöydälle. Mulla ei nimittäin oo mitään väliä mitenkä ne astiat pannaan sinne. Kunhan ei aamulla tai illalla oo keittiö kuin myrsky olis käynyt. No me äidit vissiin ollaan tälläsiä, kyllä me lepytään ainakin myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä että meitä raivottaria on muitakin! Ei tarvitse yksin syyllistyä :D

      Minä aina kysyn onko tiskikoneen luukussa jotain vikaa kun ei se aukene kuin minulle ;) Aamulla varsinkin inhoan täysiä tiskipöytiä, tuntuu ettei voi alkaa valmistamaan aamiaista ennenkuin pöydät on siistit!

      Kyllä se taas tästä! :) Hyvää tammikuun loppua sinulle Tuija! ❤

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)