perjantai 15. tammikuuta 2016

Sokeriton tammikuu

Kaksi viikkoa takana ja kaksi viikkoa vielä edessä.

Lähdettiin koululaisen kanssa siis sokeriton tammikuu haasteeseen. 
Isähenkilö lupasi palkita tytön jos se on koko kuukauden ilman sokeria. 
Minä taas olen odottanut niitä hyvää tekeviä vaikutuksia palkkioksi kärsimyksistä...

Mulla oli tapana syödä karkkia tai ainakin jotain sokerista herkkua päivittäin. 
Usein aloitin aamun jo makeasti syömällä sokerista jugurttia, iltapäivällä maistui pari palaa suklaata ja lasten mentyä nukkumaan vielä rivi tai pari lisää, tai vähän jäätelöä, tai hedelmäkarkkeja. 
Valkoisen sokerin kuorma oli melkoisen raskas. 
Päätin uudenvuodenlupauksessani, että katkaisen sokerikierteen tämän vuoden aikana ja facebookissa oleva sokeriton tammikuu -haaste kuulosti joulumässäilyn jälkeen hyvältä, puhdistavalta aloitukselta vuodelle.



Aika monta kertaa olen manannut tätä haastetta. 
Miksi kiusata itseään? 
Kaapissa lojuvat joulusta jääneet suklaat huutelevat tuolla, kaupan karkkihyllyllä tuoksuu aivan liian hyvälle, koulukaverit nappaavat pullaa lautaselle kahvitauolla. 
Kiusauksia on monia.
Mutta toivon, että tämän kuukauden jälkeen sokeriset herkut maistuvat suussani ällömakeilta ja uutta kierrettä ei pääse syntymään. 
Jos osaisi elää sellaista kohtuukäyttöä noudattaen?! 
Tämä totaalisokerittomuus on vähän...syvältä. 
Joskus saunan jälkeen olisi kiva juoda yksi makea siideri tai syödä kylässä tarjolla olevaa makeaa kahvin kanssa.

Ja sitten niihin mainostettuihin sokerin lopettamisen hyötyihin. Minä olen tässä tunnustellut olojani ja odottanut milloin saan sen hehkuvan ihon ja kevyen olon. 

Ei oo näkynyt. 

Naamaan pukkaa finnejä ihan normaaliin tahtiin, edelleen maha turpoilee enkä usko painon alentuneen grammaakaan. Pääkin särkee ihan yhtä usein. Olo on ihan samanlainen kuin jouluna sokeriöverit vetäneenä. Hampaat mulla on ollu hyvät koko aikuisiän, joten niihinkään ei sokeri ole mainittavasti vaikuttanut.

Ei varsinaisesti nosta motivaatiota jatkaa lakkoa, kun MITÄÄN näkyvää tai tuntuvaa hyötyä en ole havainnut. Ja siis varmasti sokerittomuudesta on pitkäaikaista hyötyä, ilman muuta, mutta minä kaipaan niitä todisteita nyt! :D

No joo, olen syönyt nyt pähkinöitä ja yhden hedelmän päivässä, mitkä aikaisemmin jäi usein syömättä eli saan sokerin tilalle niitä astetta parempia rakennusaineita hyvinvointiin. 
Ja joo, olen mä hitusen ylpeäkin itsestäni (ihan kuin tää olis joku suuri saavutus, heh) että olen sitkeesti kieltäytynyt houkutuksista. Ensimmäiset neljä päivää oli inhottavia ja sortumisriski melkoisen korkea, sen jälkeen mieliteot helpottivat, mutta edelleen jossain kohtaa päivästä tekee hetken mieli karkkia.



Minä toivon, että seuraavat kaksi viikkoa antaa minulle tottumuksen/tavan olla ilman makeita ja tartun jatkossa ennemmin siihen mandariiniin. 
Mutta aika näyttää.
 Palaan kertomaan kuun lopussa vielä fiilikset koko kuukaudelta!




14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No ei oo helppoa täälläkään.

      Mä. niin. teen. viikonloppuna. vohveleita. Sokerittomia tietenkin...

      Poista
  2. Pystyn kyl hyvin samastuun. Oon sokerihiiri. Kun asuin yksin, en ostanut herkkuja kotiin, koska tiesin et mulla on heikko itsekuri. Mut meninpä yhteen miehen kans joka ei oo ikinä päivääkään ilman sokeria. Herkkuja siis kaapit pullollaan... huoh. Mut oon huomannut et jos liikkuu säännöllisesti, tekee myös mieli syödä terveellisemmin. Ja ppäinvastoin.vähän terveellisempi elämä ois tavoitteena täälläkin. Tsemppiä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan! :)

      Meillä mä oon se herkkuhiiri ja mies tykkää perusruuasta enemmän kuin herkuista. Ja selkeesti tämä mun sokerimässäily on ihan tapa. Aina iltapäiväkahvin aikaan tekee mieli jotain. Samoin illalla lasten mentyä nukkumaan.

      Toi liikunta olis seuraava haaste. Jos helmikuussa lupais käydä lenkillä tai jotain :P

      Kivaa viikonvaihdetta sinne! :)

      Poista
  3. Mahtava juttu!
    Sokeriton kuukausi on ihan pop!
    Itse olen elänyt terveyssyistä minimisokereilla jo pian kolme vuotta.
    Alku on aina vaikeaa, sillä sokeriin jää koukkuun!
    Mutta pahimman himon hetkellä avaan vaikka pussin kuivattuja taateleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kolme vuotta on pitkä aika! Taatelit on kyllä makeita, olen joskus maistanut niitä leivonnaisissa, voiskin ostaa ja kokeilla jotain uutta! :)

      Poista
  4. Tsemppiä koitokseen <3 Urhea olet ja vahvana menet lupauksen loppuun asti! Peukutan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä <3 Ei tässä oikein passaa lähteä lipsumaan, kun tyttökin on haasteessa niin hienosti mukana :) Pitää koettaa olla kannustavana esimerkkinä :P

      Poista
  5. Tsemppiä! Tuo on kyllä kunnioitettavaa...mä en pysty, en vaan pysty...viikko ehkä menis, tai sitten retkahtaisin! Olen heikko luonne!
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos selviää neljästä ensimmäisestä päivästä niin sen jälkeen retkahtaminen on epätodennäköisempää. Mun itsekuri on kyllä noin yleisesti ottaen aivan onneton, en tiedä mikä muhun nyt meni kun tähän läksin :P

      Ihanaa viikonloppua sinulle myös Marita! <3

      Poista
  6. Ihailtavaa tahdonvoimaa siellä :) Mä en ikinä pystyis moiseen. Mulla on monesti se, että saatan olla syömättä herkkuja pitkänkin aikaa, mutta varmasti jos alkaisin lakkoon niin mun tekis niitä joka hetki mieli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään uskonut pystyväni! Ja nyt panokset (tytär, julkinen lakkojulistus) on jo niin kovat, ettei sielu anna myöten luovuttaa :D
      Kyllä tässä joka päivä kiusauksia ja mielitekoja on, mutta yllättävän hyvin on mennyt. Eilen viimeeksi tytön kanssa fiilisteltiin kuinka hyvälle nyt maistuisikaan kaura-omenapaistos vaniljajäätelön kanssa :P Ensi kuussa sitten maistellaan sitäkin herkkua!

      Poista
  7. Tsemppiä sokerittomuuteen! Minun sokerittomista ja vähän muistakin tammikuun ruokahaasteista löytyy tarinaa Kivi&Kakusta. Loppuisikohan tämä päänsärky suklaalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, täällä tsemppi jatkuu, vaikka välillä tiukkaa tekee :P

      Tulen kurkkaamaan sun haasteita! Ja suklaa...se on kyllä mun pahin vastustaja tässä lakossa! Niin hyvää <3

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)