torstai 4. helmikuuta 2016

Hei hei sokeriton tammikuu !



Nyt se on virallisesti ohi. Puuuuuh. Kylläpä osasi olla pitkä kuukausi!

Alun perin ajattelin, että kun se helmikuun ensimmäinen päivä aamusta valkenee niin aloitan herkuttelun. Syön KAIKKEA makeaa aamusta iltaan. Mutta. Ei se varmaan olisi ollut viisasta. Aika maltillisesti tässä on toistaiseksi menty, viikonloppuna maistoin muutaman karkin ja yhden pienen siideritölkin saunan jälkeen, vaikka tammikuuta oli vuorokausi vielä jäljellä. Ei jaksanut enää nipottaa ja tyttökin sai karkkia ja vedonlyöntirahansa silloin lauantaina iltapäivällä. Sitkeä pieni tyttö kyllä!

Helmikuun aikana aion ainakin keittää muutaman litran mehua pakastimen antimista, tehdä vispipuuroa ja syödä irtokarkkeja ja dumleja. Ja suklaajäätelöä mun on tehnyt mieli ihan hirveesti, vaikka en edes oikeasti tykkää suklaajätskistä vaan ostan aina vaniljaa. Leipomista mulla on ollut ihan ikävä! Joku kaunis päivä minä pyöräytän itselleni iltapäiväkahvin kaveriksi maustekakun!

Musta tuntuu, että olen nähnyt tuon herkuttoman kuukauden aikana enemmän leivonta-ohjeita ja yliherkullisen kuuloisia reseptejä kuin koskaan aikaisemmin! Somessa on jatkuvasti mitä ihanampia kuvia ja ohjeita, mm. rocky roadia, johon on pilkottu toffeeta. Pehmisjäätelöä Dumle -karkeilla. Makeaa piirakkaa, jossa on hilloa ja raejuustoa. Kuumaa kaakaota vaahtokarkeilla. Laskiaispulla kermavaahtoa tursuten. Ja tuossa vain ne mitkä ensimmäisen viiden minuutin aikana tulivat mieleen.

Kuukausi meni yllättävän kivuttomasti, vaikka se kovin pitkältä ajalta tuntuikin. Tavallaan ei tehnyt edes mieli makeaa, mutta se pyöri ajatuksissa koska se oli kiellettyä ja tapa. Ennenkaikkea tapa. Paha tapa. Nyt kun kuukauden aikana söin pähkinäsekoituksia kuivatuilla marjoilla/hedelmillä, niin niitä tekee mieli enemmän kuin karkkia. Jännä! Aika nopeasti siis elimistö tottuu ja toimintatavat muuttuu! Ja mandariini maistuu niin makealle ja hyvälle. Enkä siis korvannut karkkia suoraan noilla pähkinöillä, muuten olisin syönyt niitä joka päivä ;) Pari kertaa viikossa söin kourallisen niitä ja joskus Barebar -välipalapatukan kahvin kanssa. Luulen, että jatkan niiden syömistä jatkossakin ja pidän sokeriherkut viikonlopuissa ja erityistilanteita varten.

Edelleenkään, kuukauden lopussakaan, en huomannut mitään muutosta olossa, ihossa tai farkkujen vyötärössä. En tiedä mistä se johtuu? Ehkä minä en sitten kuitenkaan ole syönyt niiiiin hirveästi makeita herkkuja kuin olen kuvitellut, jonka vuoksi en huomaa mitään eroa vaikka niitä välttelen?

Huomasin kuitenkin kun söin karkkia myöhään toissailtana, että seuraavana aamuna silmänympärykset olivat aika turvonneet. Ja sen olen huomannut, ettei minulla ole niin kova nälkä kuin aikaisemmin. Tai nälkä ei tule "kuin salama kirkkaalta taivaalta" ja ole sellainen "äkkiä jotain suuhun tai muutun hirviöksi" -tyyppinen.

Tässä siis tämä haaste. Ensi tammikuussa ajattelin kokeilla vegaanihaastetta! Mun ei ole vaikeaa olla ilman lihaa, mutta maitotuotteet on minun kompastuskiveni. Rakastan juustoja ja rahkaa ja kahviin lorautan mielelläni kermaa. Mutta kai sitä kuukauden pärjäisi ilmankin? Vai pärjäisikö? Ja eikös ole joku lihaton lokakuukin, tiedä jos vaikka silloin jo kokeilisi tätä? Olin teininä/nuorena melkein kymmenen vuotta syömättä lihaa eli kokkailun ei pitäisi olla kovin vaikeaa ja koska valmistan muutenkin yhteiset ruuat ilman munia ja maitoa niin sekin luonnistunee. Vaikka tavallaan vähän tyhmää rajata ruokavaliota, kun se on nykyiselläänkin kovin rajattu ja koko perheelle sopivan ruuan valmistaminen vaatii vähän suunnittelua. Pitää funtsia. 




2 kommenttia:

  1. Huh, onneksi en ole moista haastetta nähnyt. En ehkä kehtaisi ohittaa, mutta heikko luonteeni tietää jo miten siinä kävisi. =) Ja lohduttaa ihan äärettömästi, ettei vyötärönympärys tippunut esim. 15cm tuon kk:n aikana. Siinä olisi iskenyt kateus. =)
    Olen joskus teininä viettänyt vuoden karkkilakossa (tarkemmin karkkien OSTOlakossa, kaverilta sai ottaa jos tarjottiin). Se oli silloin helppoa. Nyt.... enpä tiedä.
    Tipaton tammikuukin "kaatui" vahingossa siihen, että 23.1. kävi vieraita ja kumosin lonkeron saunassa. Hivenen kyllä nauratti. Ei liene tarpeen pitää tipattomia kun normaalikäyttö on tätä luokkaa.
    Itselle ongelma ei ole pullat, kakut tai suklaa. Mutta auta armias, ei ole elämää ilman salmiakkia! Kyllä yksi Vanha auto on oltava käsilaukun pohjalla siltä varalta, että elämässä tapahtuu jokin katastrofi, iloinen asia, yllätys, hätä tai mikä tahansa tilanne, mikä vaatii salmiakkia.
    Maidoton ei onnistuisi omalta kohdalta. Maitotuotteita menee rahka + soijamaito aamusmoothiessa ja maito kahvissa. Ja joka päivä. Lihaton... hmmm, ehkä. Muu perhe kyllä kiukuttelisi ehkä.
    Hyvä näitä on pohtia. Sokeria saan itse liikaa koko ajan. Mutta mietin sen niin, että se mikä lisää omaa elämänlaatuani, lisää perheen elämänlaatua kun mutsi ei ole koko ajan naama väärinpäin, ja sitä myöten se on suvaittavaa ja hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kuinka tyhmä olo tulee kun kiusaa itseään viikkotolkulla eikä mitään muutosta huomaa? :D Ja totta tuokin, että parempi iloinen (sokerihumalainen?) pullukkaäiti kuin kuivakka ja naama norsunv...lla kokoajan! :D

      No tää oli tämmönen haaste ja ensi vuodeksi sitten uusi. Tulipahan kokeiltua ja todettua, että tyhmä homma. Tammikuun ostoslakko olis mulle ehkä kaikkein pahin!! Vaikka se helpolta kuulostaakin, niin silti, olis vaikee kyllä. Eli siihen en suin surminkaan ryhdy!

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)