Ompelupäivä

Isähenkilö osti perjantaina itselleen projektin; rikkinäisen mopon, jonka rassailuun ja ihmettelyyn näytti menevän lauantaina tunti jos toinenkin, joten minä keksin itselleni "omaa puuhaa". Ja mikäs sen kivempaa kuin istahtaa saumurin ääreen ja ryhtyä toteuttamaan visioitaan! 

Sain melkein koko päiväksi tyttären mukaan puuhailemaan, mikä on tosi ihanaa! 

Tyttö on ihan hurjan kova puhua pälpättämään ja tuossa ompelun ja kankaiden leikkelyn lomassa sitä jatkuvana tulvana tulevaa tarinaa oli kerrassaan hurmaavaa kuunnella. Ja luonnollisesti minusta on kiva, että tyttö tykkää myös tehdä käsillään juttuja ja uskalsi nyt jopa ommella ihan itsenäisesti ompelukoneella. Aika pinon pussukoita ja nyssäköitä se tekikin, vaikka vain yhden kanssa ehdin auttamaan.

Minä ompelin toiveesta tuttavan 1-vuotiaalle prinsessaiselle syksyyn pipon ja tuubikaulurin. Kankaan valitsi prinsessan äiti ja aika ihanan valitsikin! Minä sain vapaat kädet toteutuksen suhteen ja päätin sitten laittaa pipoa koristamaan ison valkoisen rusetin ja huivin saumakohtaan frillan. 

 

Meiltä ei luonnollisestikaan löytynyt oikean kokoista sovituspäätä, joten nallekarhu sai toimia mallina!

 

 

Ihan söpönen settihän siitä syntyi!

 

 

Tuo kankaan piirrosjälki on kyllä kaunis!   

Samalla istumalla tein omalle tytölle pannan ylimääräisestä kangassoirosta. 

Tuo frilla ei välttämättä ollut paras ajatus tähän, mutta tulipahan laitettua. Voi olla, että purkaan sen vielä pois. Nämä pannat on kivoja käytössä nyt kun aamulla ja illalla on viileää, mutta päivällä on lämmin, jolloin sen voi pujauttaa koulureppuun eikä se vie paljoa tilaa. 

  

 

 

Ja pitihän Suuttujallekin jotain kivaa keksiä.

Mitään ihmeellisiä jippoja en alkanut vääntämään tälläkään kertaa, sillä Suuttuja on viime aikoina pukeutunut mieluummin henkkamaukkaan, kuin äidin ompelemaan, enkä olisi aivan varma, että nämäkään ompelukset pääsevät koskaan kaapista pojan ylle.

Laatikosta löytyi pala paksua turkoosia joustocollegea, josta olen joskus tehnyt Suuttujalle housut. 

Lisäksi löytyi tilkku lentsikkatrikoota ja niitä yhdistämällä syntyi oikein käyttökelpoinen ja lämmin paita syksyyn.

Ja nyt täytyy sanoa, että en ole mikään suuri digiprinttien fanittaja, 

mutta tämän nähdessäni oli vain pakko taipua. 

Suuttuja niin tykkää Mariosta! 

Vielä tänäänkin se intoutui halaamaan ja kiittämään minua paidasta, 

joten ainakin tämä taisi päästä käyttöön asti?

 

Sellainen puuhakas lauantai täällä meillä. 

Mitäs te touhuilitte viikonloppuna? 

 

Juhlapäivä

Meillä vietettiin lasten synttärijuhlia lauantaina. Lapsilla on syntymäpäivät tasan kuukauden välein, joten meillä on ollut tapana viettää vain yksiä yhteisiä sukulaissynttäreitä.

Porukkaa tuli oikein mukavasti ja tänä vuonna järjestettiin ruokailu kahteen erään.

Ensin oli kesähuoneessa suolaista huikopalaa; grillattua makkaraa, lihapullia ja salaattia leipäjuustolla, pinjansiemenillä ja persikalla.

Sisällä oli kahvipöytä makeine herkkuineen; raparperipiirakkaa, mokkapaloja, suklaamoussekakkua ja omena-puolukka-kaurapaistosta.

Anopillakin oli vähän sormensa pelissä tarjoiluissa ja iloksemme kaikki tuntui maistuvan vieraille oikein hyvin!

Kiitos kivojen vieraiden, oli päivä mukava ja vielä tänäänkin ollaan muisteltu juhlien hyvää tunnelmaa. Olen ollut aivan häkeltynyt kaikista ihanista ja arvokkaista lahjoista mitä saimme. Lapset saivat paljon mieluisia ja tarpeellisia vaatteita, kivoja leluja (isähenkilö on kiroillut tänään pikkulegoja kooten, hehhee). Lisäksi saatiin upeita yhteisiä lahjoja kuten elokuvalippuja, kukkia, chili (!!) kynttilöitä, käsipyyhkeitä sekä risteilyetukortti (joka hyödynnetään heti syyslomalla, jee!)

Tämä päivä ollaan ihmetelty kotosalla omalla porukalla syöden juhlista jääneitä herkkuja.

Ja siitä puheen ollen; minulla alkaa huomenna herkkulakko!

Nyt useamman viikonlopun herkutettelun jälkeen on olo ollut huono ja tänäänkin heräsin päänsärkyisenä ja finni nenänpäässä *järkytys*

Olen varma, että se johtuu liiallisesta sokerista ja tärkkelyksestä!

Eli saa tsempata! Jos olen alkavalla viikolla ärtyisä niin tiedätte mistä se johtuu :D

Mutta nyt, hyvää yötä ja kauniita unia!

Huomenna jatkuu arki ja aherrus, joten on aika painaa pää tyynyyn!

Iloista alkavaa viikkoa kaikille!

Täällä koetetaan hallita arjen kaaosta ja tehdä aikatauluja. Minun kalenterini on aivan täynnä merkintöjä jouluun saakka ja sen selaaminenkin jo hengästyttää.

Onneksi ehdittiin ennen tätä syksyn hullunmyllyä käydä vielä pitkä viikonloppu mökillä nauttimassa syksyisestä luonnosta ja pimenevistä illoista.

Meille osui taas aivan upea syksyinen sää lähes koko viikonlopuksi. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Ainoastaan lauantai-aamuna oli sumuista ja pilvistä, mutta iltaa kohden sää muuttui taas aurinkoiseksi.

Me tehtiin lauantaina iltaretki ihan vain ajankulun ja ulkoilun takia Kasalan kalasatamaan ja Siipyyhyn.

   

Siipyyn kirkko on hurjan kaunis ja me satuttiin sen kohdalle lauantaina klo 18 kun kirkon tornista kajahti ilmoille tasainen kellojen kumu.  Muutoin kylä oli aivan kuollut. Pari koiranulkoiluttajaa nähtiin kulkevan tienpenkalla, mutta kaikki ihmiset tuntuivat kadonneen omien kotiensa suojiin jo näin alkuillasta.

Edellisestä Kasalan kalasatamassa käynnistä on kulunut useampi vuosi, 

ja olipa kiva nähdä alueen kehittyneen!  

Enää ei tarvinnut kivuta kivikon päälle katsomaan merelle, 

vaan siihen oli rakennettu kaksikerroksinen katselutasanne. Tasanteilta löytyi myös penkit ja klaffipöytiä. Tänne voisi kuvitella siis tulevansa ihan eväiden kanssa ensi kesänä!

 

Selkämeren maisemat ovat kyllä upeat! 

Kun näköalatasanteelta katsoo suoraan eteenpäin voisi nähdä Ruotsin, 

sikälimikäli matka ei olisi noin pitkä. Mutta hauska ajatus kuitenkin siinä ulappaa katsellessa. Ehkä siellä Ruotsin puolella samaan aikaan tähyilee joku meille päin. 

  

Tällaiset extempore -retket on jotenkin niin virkistäviä. 

Minä olen aina, lapsesta saakka, tykännyt istua autossa ja katsella vaan ohikulkevia maisemia, taloja ja pihoja.

Kyllä minä myönnän, että syksyssä on puolensa.

 Väkisinkin tässä vastarinta murtuu, vaikka kuinka olen rääkynyt menneen, 

liian lyhyen, kesän perään. 

Tuvassa on kiva laittaa villasukat jalkaan ja vetää vilttiä hartioille, kun ilta alkaa hämärtyä.

 

Meillä onkin tuolla tuvan kaapin päällä aina kasa erikokoisia varapeittoja. 

Siitä voi kukin valita mieleisensä täkin jonka alle pujahtaa tai ottaa lisäpeitoksi vuoteeseen. 

 

Minuun on iskenyt joku syksyinen sisustusvimma ja pyörittelen kaikenlaisia päässäni taas. 

Olisi kiva pukea mökkikin syksyyn, ostaa syyskukkia ja laitella karvalankamattoja, mutta ikävä fakta on se, ettei meillä ole talvella mökille mitään asiaa. Eristämättömät lattiat ja lenksut ulko-ovet pitävät tuvan niin jäisenä, ettei siellä tarkene olla. (tottapuhuen, en haluaisi myöskään kokea ulkohuussissa käyntiä tammikuun pakkasilla)

Tyydyn siis pähkäilemään kodin syksyä ja siihen sopivaa tunnelmaa. Mieli tekisi napsutella nettikaupasta syksyn sävyisiä tekstiilejä, mutta vielä olen malttanut mieleni. Mikä on teidän syksyn sisustusväri? 

*

*

*

 

Aurinkoista viikkoa! 

Minä palailen loppuviikosta lasten synttäripostauksen merkeissä! 

 

 

Taas mennään!

Täällä jälleen pakkaillaan mökkivarusteita kasaan ja hurautetaan viikonlopun viettoon. 

Sinne onkin luvattu kaunistä syksyistä säätä ja ihan mukavia lämpöasteita. 

Päästään ulkoilemaan oikein kunnolla koko porukka ja eiköhän me muutama nuotiomakkarakin paistella pihapuuhien välissä.

Tuossa automatkalla halki suomen näkee kivasti vuodenaikojen vaihtumisen, 

viime kerralla pellot olivat juuri puitu ja kauniin ruskeaa sänkipeltoa näkyi siellä täällä, auringonkukkia näkyi pelloilla ja puut nurmi olivat vielä aivan vihreitä. 

Luulenpa maiseman muuttuneen parin viikon aikana taas astetta syksyisemmäksi. 

Nämä alkavat olla niitä vuoden viimeisiä mökkiviikonloppuja ennen talviteloille laittoa. Sellaisia hieman haikeita aikoja siis. Koko pitkän talven sitä sitten odottaa milloin sää vaihtuu niin keväiseksi, että mökkikauden pääsee taas aloittamaan ja voi sitä onnea kun se viikonloppu vihdoin koittaa. On se rikkautta, nämä suomen neljä vuodenaikaa, kaikissa puolensa <3

Mun täytyy kertoa yllä olevien farkkulegginssien tarina. 

Ostin ne joskus viime syksynä H&M:sta ja käytin ehkä kerran. 

Mallista huolimatta väri oli jotenkin liian tasainen ja mummofarkkumainen. Siellä ne on kaapissa pyörineet kokonaisen vuoden edes käymättä päällä. 

Nämä on kuitenkin päällä ihan huippuhyvät, joten otin sakset käteen ja rips-raps. 

Vähän kreisiä, mutta ajattelin että syteen tai saveen, vaikkei ne menisi pilalle niin en minä niitä silti olisi koskaan käyttänyt. 

Minusta näistä tuli pikku tuunauksella kivat käyttöfarkut ja hei ei mummot enää ollenkaan! 

Tällainen pullurainen äitihenkilö arvostaa kankaan joustavuutta ja korkeaa vyötäröä ja aikoo nyt siis matkustaa koko viisituntisen mökille nämä jalassaan.

   Mutta nyt täytyy kiiruhtaa koiran pissitykseen ja nostella kamppeet autoon, hops! 

Ihanaa ja aurinkoista viikonvaihdetta teille kaikille! 

ps. paistoin Suuttujalle lounaaksi lettuja synttäripäivän kunniaksi ja poika söi kaksin käsin kymmenen pikkulettua! On se <3 

viisvee

Meidän syyskuun juhlaputki tuli tosiaan korkattua perjantaina kun isähenkilö täytti vuosia, sunnuntaina oli kuudes hääpäivämme ja huomenna täyttää Suuttuja kokonaiset viisi vuotta. No millainen meidän perheen viisi vuotias sitten oikein on?

Se on ihana pikkuveli. Se aika usein kampeaa itsensä isosiskon kainaloon nukkumaan. Varsinkin jos sisko on ehtinyt nukahtaa ensin ja itsellä ei tule uni silmään. Siellä se rötköttää siskon ja seinän välissä unikaverinsa kanssa.

**

Sillä on koko naaman levyinen hymy. 

Joskus ihmettelen miten noin pienen suun saakin näyttämään niin leveältä.

**

Se saattaa pitkiäkin aikoja keskittyä yhteen itseään kiinnostavaan asiaan, kuten pikkulegojen rakentamiseen ja vähintään pari kertaa päivässä sen näkee viuhahtavan polkupyörällään tämän meidän päättyvän kadun oman puolen päähän. Sinne toiseen päähän ja risteyksen yli sillä ei ole lupa mennä ja se noudattaakin sääntöä pilkun tarkasti.

**

Se haluaa avata ulko-oven kun tullaan kotiin, auttaa pikkupyykkien ripustamisessa ja omenoiden pesemisessä. Kesätyöpestinkin se otti siskonsa kanssa ja pesivät pientä korvausta vastaan kasvihuoneen.

**

Se ei pelkää korkeita paikkoja vaan kiipeää leikkipuiston korkeimman kiipeilytelineen korkeimpaan kohtaan vilkuttamaan. Keinussa se roikkuu pää alaspäin, seisoo keinulaudalla hurjan kovissa vauhdeissa ja hymyilee korvasta korvaan sitä vauhdin hurmaa.

**

Se suukottaa poskelle. Jos ei se yletä suukottamaan niin se vähintäänkin lähettää lentosuukkoja ja odottaa saavansa niitä myös takaisin.

**

Se pelkää Risto Räppääjän Elvi-tätiä. Meillä ei siis katsota Räppääjä -elokuvia. Ampiaisiakin se pelkää, muttei lähellekään niin paljon kuin siskonsa. Valoisien kesäöiden jälkeen pimenevät illat vähän pelottaa. Tai ainakin se on tosi hyvä tekosyy olla menemättä yksin illalla yläkertaan ennen muita.

**

Se kyselee. Sillä on alkanut joku uusi kyselykausi ja se saattaa heittää kahdeksan kysymystä ilmoille kymmenessä minuutissa. Aika harvoin sille myöskään käy enää vastaukseksi -Emmä tiedä.

**

Se rakastaa lettuja. Ja mehujäätelöä. Ja hedelmäkarkkeja. Ja kananugetteja. Jos se saisi päättää niin se söisi päivästä toiseen vain edellä mainittuja tai vaihtoehtoisesti olisi kokonaan syömättä mikäli lautasella ei siis näy edellämainittuja. Kerran se yllätti päiväkodin tädit ja otti toisen lautasellisen hernekeittoa. Ylitti uutiskynnyksen tempauksellaan.

**

Se tykkää pelata. Wiillä se pelaa Batmaniä ja Harry Potteria ja katselee tabletilta pelivideoita. Nyt se toivoo Minecraft -peliä, mutta sitäpä ei tavalliseen Wii -yksikköön saa ostettua, joten se toivoo myös joko X-boxia tai Pleikka nelosta. Loogista.

**

Sen lempimuusikot on Antti Tuisku ja VilleGalle. Robinkin käy. Tai ainakin se osaa ne levyt ulkoa. Tuttuja juttuja on myös Cheek, Elastinen ja Jukka Poika. Se selvästi fanittaa miessolisteja. Ja Vicky Rostia, koska Sata salamaa ja Antti Tuisku.

**

Voisin jatkaa loputtomiin tätä kertomusta viisivuotiaasta, mutta ehkä saitte näistä esimerkeistä jo riittävästi tietoa ymmärtääksenne, että meillä asuu aika mainio pieni poika, joka on kietonut koko perheen koiraa myöten pikkusormensa ympärille. Juuri niin hurmaava se on. Viisvee.

Sokerihääpäivä

Kuusi vuotta sitten sanoimme tahdon.

 

Eilen kilistettiin kuohuvalla ja syötiin pihviä.

 

Mikään kovin romanttinen viikonloppu hääpäiväviikonvaihde ei ole kyseessä, sillä kyljessä on kiehnännyt myös lapset. Toisaalta on hauskaa miten lapset ovat osallistuneet hääpäiväjuhlan viettoon. Tytär kattoi eilen pöytää ja sytytteli kynttilöitä palamaan ja Suuttuja pyysi nähdä kuvia meidän häistä. Pitää illalla hakea vintistä hääkuvakansio ja katsella kuvat läpi. 

 

Juhlan kunniaksi ostin meille parisuhdeaikaa marraskuulle.  

Paskinhaaste: Elokuu

Miten elokuu menikin niin nopeasti? Varmaan alkanut arki vei tunnit ja päivät mennessään? 

Täysin ilman harmitusta ei elokuukaan mennyt enkä ihan kaikkea jupinaa tohdi täällä blogissa mainita, mutta tässä kuitenkin jotain listaa potutuksista.

OMENAT. 

Niitä on liikaa ja ne on aivan rupisia. Kaksi kaikkein huonointa satoa tekevät ja ränskimmät puut tuli kaadettua, mutta silti me hukutaan omenoihin. Ja on oikeasti kauhea työ noukkia ja roudata niitä kompostiin. Hyötyliikuntaa, mutta ei niin mielekästä sellaista...

KOULU. 

Alkoi maanantaina ja nyt täytyy sanoa, että tämä on ehkä Suomen heikoin esitys koulutusohjelmasta ja sen toimivuudesta. Etsikää itse harjoittelupaikkanne ja varatkaa siihen 8 viikkoa. Ai niin, paitsi ettei lukujärjestykseen ole laitettu tilaa kuin 6 viikon harjoittelulle. No jatkakaa sitten tammikuussa. Paitsi, että tammikuussa alkaa uudet kurssit ja harjoittelu menee niiden kanssa päällekäin. Plus, että saat harjoittelun opintopisteet vasta keväällä vaikka ne pitäisi saada syyslukukaudella. Voin kertoa, että olen viettänyt viimeiset kaksi iltaa työvoimatoimiston sivuja ja työpaikkoja selaillen.

RAHA. 

Joku sanoo, ettei raha ratkaise. Haistakoon pitkän peen. KYLLÄ SE NYT VAAN RATKAISEE. Tässä myös yksi syy miksi olen katsellut kaksi iltaa mollin sivuja. Koko kesänä ei ollut rahaa käydä missään eikä tehdä oikein mitään. Kaikki mikä tulee taskunpohjalle myös häviää sieltä vähin äänin. En oikein ymmärrä mihin ne rahat oikein menee, kun ei olla tehty remonttia kotona eikä mökillä, minä ja lapset kuljetaan kirppisvaatteissa, ei käyty kesäteattereissa eikä vietetty hotelliöitä reissaten. Ei tehty mitään. No heinäkuussa tuli vähän tuhlailtua ja ostettua kotiin verhot ja jotain pientä, mutta muuten ollaan kyllä menty samoilla vanhoilla eteenpäin... eli sekään ei nyt ihan selitä tätä suota. Meillä ei myöskään mene rahaa kalliisiin harrastuksiin (katso seuraava kohta...), koira tietysti vie omansa, mutta se on perheenjäsen, ei harrastus, vaikka koko perhettä liikuttaakin. En ole ostanut edes kankaita tänä vuonna edellisvuosien tapaan ja sitä myötä ompeluharrastuskin on jumissa. Kampaajat, kosmetologit, manikyyrit...mitä ne on?

Vaikka eihän tässä tarvitse taloustieteilijä olla ymmärtääkseen, että asuntolaina ja omakotitalon juoksevat kulut sekä kaksi autoa pihassa vievät ne rahat. Plus, että kelan tuilla opiskeleva perheenäiti ei sinällään tulotasoa nosta.

PIENI PAIKKAKUNTA. 

Kaikki tietää ja tuntee kaikki. Paitsi ettei me edelleenkään tunneta oikein ketään näin kahden vuoden jälkeenkään. Se on ihan jees, stadilaisena siihen on tottunut. Mutta nyt työpaikkoja selanneena ja omia sekä lasten harrastusmahdollisuuksia tutkailleena voisin todeta, että melko ankea on tarjonta. Vaihtoehtona on istua illat autossa kuskaillen porukkaa 20 kilometrin päähän, joten ei kiitos, me jatketaan perhelenkkejä koiran kanssa jatkossakin.

HUONOT YÖUNET. 

Niitä on riittänyt. Herään herkästi lasten ääniin (molemmat puhuvat unissaan) ja koiran liikehdintään. Aika monena elokuisena yönä myös pissatin koiralasta pihalla. Huonosti ja katkonaisesti nukutut yöunet lisäävät ärtyisyyttä ja syömistä...mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

KESKIVARTALOLIHAVUUS. 

No tämä ei ole pelkästään elokuun potutus, mutta tässä hyvingrillatun kesän ja lököshortsien jälkeen tahtoo arkihousun kaulusta kiristää. Tarvii ilmeisesti tehdä asialle jotain ennenkuin joulusuklaat ilmestyvät kauppoihin. Tai vaihtoehtoisesti toivoa joulupukilta uusia isompia vaatteita kaappiin.

*

*

*

Näiden lisäksi minua on ärsyttänyt banaanikärpäset, liian paksut jalkapöytäni joiden vuoksi kenkien ostaminen on hankalaa (netistä tilaaminen liki mahdotonta), silmäpussit, huonosti pysyvä kynsilakka (3 tuntia on vissiin liikaa vaadittu näissä olosuhteissa...), pms, jääkaappiin mädäntynyt kurkku sekä lähikaupan valikoima (lähinnä sieltä puuttuva lempinäkkärini). 

Syyskuu olkoon hyvä, sillä se on meidän perheen juhlakuukausi! Syyskuussa meillä juhlitaan kolmia synttäreitä sekä hääpäivää, joten angsti pysyköön kaukana.