Jalat hyytelönä

Palasin Tallinnasta la-su välisenä yönä, väsyneenä, mutta onnellisena. Ehdottomasti onnellisena.

Aamulla lähtiessäni hyppäsin kotoa parikymmentäsenttiseen lumihankeen ja Tallinnaan oli luvattu kyseiseksi päiväksi pikkupakkasta ja lumisadetta. Laitoin siis pehmeät ja lämpimät Uggit jalkaan, todetakseni jo Helsingin päässä satamassa, että se oli virhe. 

Tallinnan loskaisessa suursuunnistuksessa, kartta kädessä ja sukka märkänä löysimme kuitenkin päämääräämme helposti. Melkoisia onnenhetkiä koin, kun astuin sisään Karnaluksiin. Mopo pysyi tiukasti hallinnassa ja vältyin liiemmiltä heräteostoksilta. Kassallakin vain nauratti, kun pääsin niin halvalla puodista ulos ison muovikassillisen kanssa. 

Tässä vähän kuvia "saaliistani" 

Sanottakoon, että vaatimattomalla ostoslistallani oli vain saumurin lankoja, neuloja ja neljätoista valkoista nappia. En vaan voinut kävellä noiden pompulanauhojen ja pitsien ohi. Enkä voinut ottaa niitä vain pientä pätkää, ei ei, piti heti ottaa viisi metriä! Ehkä kaikista ilahtunein kuitenkin olin tuosta tummanharmaasta fleecestä, se oli valmis metrin pätkä (150cm leveää) ja hintaa vain 4,45€! Tästä tulee jotain kaunista minulle ja pipon vuoria lapsille!

Kuvasta puuttuu kolme kerää valkoista mohair -lankaa, jotka jätin heti bussilla matkakaverilleni, joka on lupautunut taas neulomaan minulle ihanuuksia. (edelleen olen suunnattoman iloinen taitavasta ystävästäni <3)

Nyt minulla on jo uusi ostoslista odottamassa seuraavaa reissua! Ei kaikkea kivaa kerralla, vaan harkiten ja vähitellen olen ajatellut lisätä ompelutarvikkeiden määrää lipastossani. 

Karnaluksin kulmalla oli todella siisti ja hyvä amerikkalais-tyylinen bbq-ravintola, jossa oli isot ja mehevät annokset. Hampurilaisen välissä ollut hampurilaispihvi oli valehtelematta 3cm paksu ja todella herkullinen. Tarjoilija oli ripeä, suositteli annoksia ja kaikki halutut muutoksetkin onnistuivat hienosti. 

Napa täynnä suunnistimme Karnaluks -kasseinemme keskustan halki Vanhaan kaupunkiin Jolleri -lankapuotiin ja tehtiin samalla kierros Vanhan kaupungin kujilla ja joulutorilla. Siellä oli valtava kuusi, jossa riippui pienen ihmisen kokoisia joulukoristeita, esiintymislavalla soi musiikki, myyntikojuissa myytiin täyttä tohinaa käsitöitä ja glögejä. Kunnon markkinahumu siis!

Jalat katki ja läkähdyksissämme päädyimme iki-ihanaan suklaakahvilaan, joka sijaitsi hauskasti piilossa erään talon sisäpihalla. Pierre Chocolaterie oli suloinen, kuin ranskalainen mummola. Hieman hämyinen olohuone, jossa oli nojatuoleja ja irtotyynyjä takaamassa mukavuuden, lampunvarjostinkin keikkui vähän vinksallaan. Palvelu oli todella ystävällistä ja nuoret tarjoilijamiehet valkoisissa kauluspaidoissaan ja ruseteissaan olivat kerrassaan hurmaavia. Tässä pienessä kahvilassa olisi voinut istua tovin jos toisenkin.

Ostinpa itselleni joululahjankin tällä reissulla! Virukeskuksesta löytyi nimittäin aivan ihana olkalaukku. Se huuteli minua kaupan ulkopuolelle, käytävälle saakka. Kerran jo kävelin liikkeen ohi, mutta paluumatkalla oli pakko käydä se lähempää tutkimassa. Siinä se ostopäätös sitten syntyikin, heh.

Lapsille löytyi tällaiset "vieteriukot". Eli hurjasti joraavat joulupukki ja lumiukko, jotka voidaan kiinnittää toisiinsa käsistä, jolloin ne tanssii yhteistanssia! Niin hauskat! (näiden tanssista löytyy video instagramissa, minut löytää sieltä nimimerkillä palanutta)

Tax-freen anteja unohtamatta, palasin kasseineni ja pusseineni kotiin. 

Huippureissu, huippulöydöt ja huippuväsymys! Keväällä uudestaan!