Suuttuja

ValleVollo tai Vaitoto, kuten pari ihanaa pientä tyttöä Suuttujaa nimeltä kutsuivat, täyttää tänään kolme vuotta. Herttinen sentään, K O L M E vuotta!

Meillä ei siis asu enää vauva. Eikä edes taapero. Vaan ihkaoikea leikki-ikäinen. Ja sen huomaa ihan konkreettisesti, sillä poika on jo jonkun aikaa leikkinyt mielikuvitusleikkejä, roolileikkejä ja saa isosiskonkin kanssa yhdessä hienot leikit aikaan. Milloin ne leikkivät Littlest Petshopeilla ja milloin kauppaa kerrossängyn alapedistä käsin tai rakentavat majaa verhoista ja peitoista.

No millainen on kolme vuotta täyttävä tyyppi? 

Ensinnäkin kolmevuotiaalle on kovin tärkeää saada itse päättää asioistaan. Ei tuota lippistä, haluan tämän valkoisen. En halua lähteä ulos, haluan jäädä yksin kotiin. 

Uskallappa sanoa vastaan. Siitä syttyy sota.

Kolmevuotiaalla on myös iso tarve istua vielä sylissä ja tankata rakkautta. Se kiehnää kainalossa. Se katsoo silmiin ja asettelee itsensä syliin istumaan, joskus jopa kesken ruokailun. Se halaa ja pussaa ja vaatii lisää ja lisää hyvänyönsuukkoja. Se on kerrassaan hurmaava.

Kolmevuotias vahtii perheenjäseniään. Missä isi on? Onko isi autossa? Jos ei äitiä ole näkynyt hetkeen, alkaa se huudella perään: -Äitiiii, missä oooleeet?
Monta kertaa päivässä se kysyy isosiskon perään ja on aina yhtä ilahtunut kun sisko tulee kotiin. Sisko kelpaa myös lohduttamaan, jos on tullut pipi tai maailma kohtelee kaltoin. Ja uskokaa pois, maailma todella kohtelee kaltoin kun on kolmevuotias.

Kolmevuotias osaa monta laulua ulkoa ja laulaa niitä mielellään. Sillä on lempibiisit, joita se pyytää autossa tai tabletilta. Se myös matkii taitavasti idoleitaan. Suuttuja on jo oppinut laittamaan eriparikengät jalkaansa, tekemään omituisia tanssiliikkeitä ja käsimerkkejä. Se myös muistaa ulkoa mitä kussakin musiikkivideossa tapahtuu ja ketä artisteja siinä esiintyy.
Sillä on myös lempivaatteita, lempikengät, lempiväri ja lempiruoka. 

Kolmevuotiaan sanavarasto on laaja, mutta se edelleen käsittää muutamia omia hassuja sanoja. Meillä mopo on hopo, hammastahna on nahnannahna, ja kiintoavain on jostain syystä hyrrähyrräri eli hyllähylläli.
R-kirjain ei vielä suusta surahda, emmekä sitä vielä odotakaan, siskonsa oppi 5-vuotiaana sen vasta oikein lausumaan.
Puhetta tulee paljon ja kaikkia leikkejä selostetaan kuin Mertaranta konsanaan. Kysymystulva on loputon, eikä äiti aina edes ymmärrä mitä kysymys milloinkin koskee, niin vaudilla niitä pukkaa!

Kolmevee kokeilee rajojaan myös fyysisesti. Se tekee kuperkeikkoja, roikkuu pää alaspäin matontamppaustelineessä, keulii potkupyörällään ja juoksee ihan tajuttoman kovaa katsomatta eteensä! Se kiipeää leikkipuiston korkeimpaan hänsvänkkärään luottaen, että äiti tulee ja pelastaa jos ei sitä osaakaan omin neuvoin takaisin alas. Se kokeilee, kaatuu, nousee ylös ja kokeilee uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Kolmevuotias omaa jo hyvän huumorintajun. Se keksii itse vitsejä ja haluaa hauskuuttaa kanssaihmisiään. Muunmuassa vääntelemällä naamaansa...ruokakaupan kassalla (joo sille tädille ei välttämättä vitsi auennut) tai jossain muussa äitihenkilölle mahdollisimman nolossa tilanteessa. Pissa-kakka-pieru-röyhtäys -huumori on sen mielestä ihan parasta viihdettä. Se yrittää tehdä kainalopieruja ja pyllistää milloin minkäkin kulman takaa.

Sellainen on kolmevuotias. 

Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta nyt tämä äitihenkilö menee leipomaan jotain synttäriherkkua ja suunnittelemaan viikonlopun menuuta, sillä silloin juhlitaan!