maanantai 12. helmikuuta 2018

Avainkaulanauha ja ammattiylpeys ❤

Kuten tiedätte olen lähihoitaja ja työskentelen vanhusten parissa. Opiskelen parhaillaan myös ammattikorkeakoulussa vanhustyötä ja tarkoituksena olisi valmistua vielä tämän vuoden puolella. 

Olen koko viime syksyn kaivannut jotain kaunista ja kivaa yksityiskohtaa työasuun ja ehkä muistattekin lempivärini, heh. No siitä se ajatus sitten lähti. (Aavistuksen tekisi mieli tilata vaaleanpunainen työtakki!)



 


 Pitkään ja hartaasti googlettamalla löysin muutaman tosi kivan avainkaulanauhoja valmistavan tahon, ja päädyin lopulta tällaiseen yli olan tulevaan avainnauhaan. 


 


Tilasin nauhan Facebookin kautta Riikka´s Sweet Dreams -nettikaupasta. Sain itse valita nauhan värin, helmien ja korujen värit sekä nauhan pituuden. Toimitus oli huippunopea siihen nähden, että avainnauha tehtiin tilaustyönä juuri minulle. Vain muutama päivä tilauksen maksamisesta odotti postilaatikossa jo kirje ❤ Voi sitä iloa kun avasin sen sopivasti ennen iltavuoroon menoa! 


 


Yli olan tuleva avainnauha ei roiku syötettävän soppalautasessa eikä liiemmin vaipan sisällä hoitotoimia tehdessä, vaan se pysyy kivasti lantiolla ja hartian takana. Avaimen voi helposti sujauttaa nauhassa työtakin taskun sisälle.  


 


 Haluatteko tietää miksi tilasin juuri tuolta Riikka´s Sweet Dreamsista avainnauhani? 

Siksi, että siinä on niskassa turvalukko. Ei ole kerta eikä kaksi, kun tuo turvalukko on napsahtanut auki viimeisen kuukauden aikana, koska asukas on siihen tarttunut tai olen muuten jäänyt nauhasta jonnekin kiinni. Turvallisuus siis ennen kaikkea! 

Toinen syy on allergisoimattomat silikonihelmet ja pesun kesävä nauha. Tämä avainnauha on kestänyt pesupussissa pesua muun pyykin mukana. Aika tärkeä seikka tämäkin. Vuosien varrella saattaa tuo metallinen avainlenkki ottaa pesuista itseensä, jolloin se pitää vaihtaa, mutta se on pieni vaiva siitä, että nauhan voi pestä. 

Ja kolmanneksi; onhan tämä ihan hurjan kaunis, kuin koru!


 


Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos vaan olen aidon tyytyväinen asiakas, jonka avainnauha on saanut ihailua osakseen niin työkavereiden kuin asiakkaidenkin osalta.  

*
*
*

Sitten tuohon toiseen aiheeseen. 
Olen pian kolme vuotta opiskellut koulussa niin opiskeluun kuin asiakastyöhön liittyvää dialogisuutta ja oman oppimisen reflektiota. Näitä ei voi painottaa liikaa silloin, kun työskennellään ihmisten parissa. Olen näiden kurssien aikana oppinut varmasti eniten koko koulutuksen aikana, enkä vähiten itsestäni. Koenkin, että meillä on ammattikuntana aivan upea taito ja lähtökohta kohdata ikääntynyt asiakas. Vastaavanlaisia oppitunteja soisi olevan myös lähihoitaja- sekä sairaanhoitajaopiskelijoilla. Kaikilla toisen ihmisen kohtaamisen ja kuuntelemisen taito ei vain tule luonnostaan ja meidän kaikkien olisi hyvä sitä opetella.
Voisin kirjoittaa tästä aiheesta kirjan...tai ainakin esseen. (jos ei niitä olisi tälle keväälle jonossa jo yli oman tarpeen...)


 


No niin. Eli kannustan kaikkia oppimaan uutta ja opiskelemaan, mutta tämä ei ollut se pääpointti tässä vaan se, mitä kuulin opiskelijakaverini suusta viime dialogisuuden tunnilla. Hän kertoi työskentelevänsä yksikössä, jossa on paljon hoitoalan henkilökuntaa. Yksi lähihoitaja oli hänelle kertonut, ettei koskaan kerro ammattiaan missään, jollei sitä erikseen kysytä. No miksi? ...Koska lähihoitajia ei yleisesti arvosteta eikä hän halua mainita edes ystäviensä läsnäollessa olevansa pienipalkkainen hoitaja. 
Mitä ihmettä!?

Toistan; MITÄ IHMETTÄ?



Jos ei ihminen itse arvosta omaa työtään ja pidä sitä merkittävänä, niin ei sitä toden totta taida muutkaan tehdä. Ai että, melkein suututtaa tämä yhteiskunta taas, mutta ei siitäkään sen enempää. 
Miksi kouluttautua ammattiin, josta ei makseta ja jota ei arvosteta? Rakkaudesta lajiin? No vaikka siitä jos et mitään muuta hyvää asiaa ammatistasi löydä. Ja eikö sitä rakkautta siihen ammattiin voisi tuoda julki omana arvostuksena omaa ammattikuntaa ja työtovereita kohtaan? Pitkään omia lapsia kotona hoitaneena ja siitä suoraan opiskelijaksi hypänneenä voin kertoa olevani ihan tyytyväinen tällä hetkellä saamaani lähihoitajan palkkaan. 




Arvostakaa sitä mitä teette! Me olemme hyviä, loistavan koulutuksen saaneita hoitajia, joiden ammattitaitoa työelämä kipeästi tarvitsee! Me omalla toiminnallamme tuomme sitä ammatikuntamme tarpeellisuutta ja arvostusta esille. Minä olen valinnut tämän ammatin, se on kutsumus ja minä olen hyvä siinä!

Ja te, ihanat työkaverit, jotka käytte täällä blogissa; Kiitos, olette huippuja! En voisi toivoa ammattitaitoisempaa ja reippaampaa porukkaa ympärilleni kuin te! Ja luvataan muistaa miten tärkeää työtä me tehdään. Onko mitään arvokkaampaa kuin antaa jotain itsestään toiselle. 
Olla se joka saattaa turvallisesti matkalle. 
Hyvä me! 




20 kommenttia:

  1. Olipas hieno kirjoitus. Olen ihan ylpeä tyttärestäni.

    VastaaPoista
  2. Hei wau!!
    Minä olen jo vuosia kampanjoinut kaulassa roikkuvia vastaan, kun olen kertaalleen ollut todistamassa hullun narkkarin kuristamassa kollegaa, juurikin turvalukollisella avainnauhalla. (Turvalukosta ei ole mitään iloa, kun päällekäyvä tietää sen katkeavan siitä ja ottaa kiinni toisinpäin.....) Mutta tuollainen olanyli kulkeva olisi kiva. Koska avainnauhoja on niin monenlaisia ja nättejä, harmittaa tunkea pelkkä nippu aina taskuun. Nauhassa avaimet ei edes menisi niin helposti hukkaan.

    Ja aamen sille, että jos me ei olla itse ylpeitä ammatistamme, odotapa tässä turhaan, että maailma sinua ylistäisi!!! HYVÄ ME!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olanylinauha on kyllä parempi kuin pelkkä kaulaan tuleva juurikin tuon turvallisuuden kannalta :) Ja nättikin vielä!

      Ja todellakin, hyvä me! ❤ Me saadaan tehdä työtä jolla on ihan yksilötasolla merkitystä.

      Poista
  3. Ihana kirjoitus ja niin asiaa ♥ Kaunis kaulanauha, olen tainnut noita nähdäkin jossain, piristävät kivasti asua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiccu! ❤ Avainnauha on kyllä ollut niin kiva käytössäkin! :)

      Poista
  4. Hyvin kirjoitettu! :)

    Ja mä tilasin kans just vähän aikaa sitten oman yliolan-avainnauhan Nova Melinalta tilaustyönä, turvalukolla minäkin. Voin suositella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Laura! :)

      Taisinkin muuten nähdä sen vilaukselta sen sun uuden avainnauhan instassa! Nova Melinalla on ihania kankaita ja tuotteita!! ❤

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus, Marika! ♥ Tsemppiä kaikille hoitajille arvokkaaseen työhön!

    Ja kiva avainnauha todellakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli! :D Meni vähän tunteisiin tollanen kommentti, ettei kehtaa kertoa ammattiaan edes kavereille. Mun mielestä ei ole olemassa toistaan huonompaa tai tarpeetota työtä. Hoitoalan palkat on mitä on, mutta ei ne tuollaisella oman arvostuksen puutteella kyllä nousekaan... :(

      Poista
  6. Kaunis avainnauha ♥ Todellakin kuin koru. Olen lähihoitajaopiskelija ja ylpeä siitä. Minulle on todella tärkeää, että saan tehdä tätä merkityksellistä ja vastuullista työtä ja voin olla avuksi niille, jotka tarvitsevat apua. Hyvin kirjoitit aihesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Avainnauha oli juuri sellainen mitä tilatessani toivoinkin! :)
      Ja hei hienoon ammattiin opiskelet! ;) ❤ Koskaan et tule jäämään työttömäksi tämän ammatin hankittuasi ja se jos mikä on loistava asia! Meitä todella tarvitaan ja tiedätkö miksi? Siksi, että me ollaan niin hyviä ja ammattitaitoisia!

      Poista
  7. Tässä töistä kotiin bussissa mennessäni voin sanoa, että erittäin hyvin sanottu! Olen ylpeä samaisesta ammatista ja voin sen ääneen sanoa kenelle vain!
    Avainnauha on upea, tosin en itse enää uskalla nauhaa käy, kun olin joutua pyykkikuiluun, vain avautuva klipsi pelasti minut😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin! Sitäpaitsi ei pidä hävetä asiaa jossa on hyvä! :) Meitä lähihoitajia toimii niin monella elämänalueella ja kaikki tekevät ihan yhtä arvokasta työtä, varhaiskasvatuksessa, sairaalassa, vammaispalveluissa, vanhustyössä... Kuinka moni muu ammattiinsa valmistuva voi toimia samalla koulutuksella yhtä monessa paikassa ja silti olla työssään taitava? :)

      Pyykkikuilut on pelottavia!!! :O Varmaan ihan jäätävä tunne olla tippumaisillaan sellaiseen! Huh!

      Poista
  8. Tässä töistä kotiin bussissa mennessäni voin sanoa, että erittäin hyvin sanottu! Olen ylpeä samaisesta ammatista ja voin sen ääneen sanoa kenelle vain!
    Avainnauha on upea, tosin en itse enää uskalla nauhaa käy, kun olin joutua pyykkikuiluun, vain avautuva klipsi pelasti minut😂

    VastaaPoista
  9. Me hoitajat ollaan kyllä parasta maailmassa. Meillä on tärkeä työ mutta surkea palkka. Mulla oli pitkään upea avainnauha mutta juuri tuon turvallisuuden vuoksi palasin takaisin pitämään avaimia taskussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, hyvä me! ❤

      Tuo yliolan tuleva on turvallisempi kun se tulee kainalon alta eikä pelkästään kaulasta. Johtuu tietysti asiakaskunnastakin missä toimii ja missä ei...

      Poista
  10. Todella arvostan ammattiasi ja lähihoitajia! Teette henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä. Itse valmistuin 19 vuotiaana perushoitajaksi ja tein sitä työtä vain viisi-kuusi vuotta. Juurikin vanhustenhoidossa. Minä kuitenkin vaihdoin henkisesti kevyempään päivätyöhön. Koin omaiset erittäin vaativina ja vanhemmat hoitajat ja koko hierarkian negatiivisesti. Mutta kunnioitan kaikkia hoitoalalla jaksavia. En osaa tarpeeksi paljon kertoa, miten tärkeetä työtä teette! Meille sanottiin jo koulutuksessa, että jos ette itse arvosta ammattianne, kukaan muukaan ei arvosta! Muistan sen varmasti lopun elämäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Leena! Minäkin valmistuin 19-vuotiaana! (Jestas miten kauan siitä jo on!!) Teillä on ollut viisas opettaja noin sanoessaan, kuten minulla nyt. En kuitenkaan muista, että lähihoitajaksi opiskellessa meille olisi tuota oman työn arvostamista erikseen toitotettu, vaikka todellakin pitäisi.

      Kun aloitin AMK-opiskelun, olin kaksi ensimmäistä vuotta keskeyttämässä opintoja vähän väliä juuri sen vuoksi, että epäilin olevani liian herkkä tälle alalle. Nyt olen kuitenkin päättänyt käydä koulun loppuun ja yritän kääntää ajatuksiani niin, että juuri meitä herkkiä tällä alalla tarvitaan. Meillä on tuntosarvet pystyssä ja osataan olla asiakkaan puolella ❤ Vielä kun oppisi taidon olla itse kuormittumatta herkkyyden vuoksi. Ehkä opin senkin ajallaan :)

      Poista
    2. Minun valmistumisesta on 35 vuotta, iiiik! Olin tosiaan silloin herkkä, niin kuin moni muukin nuori ihminen. Kun tapasin mieheni 30 vuotta sitten, tein pelkästään yötyötä. Mieheni toivomuksesta vaihdoin alaa, vaikka itse kyllä pidin ja viihdyin hoitajan työssä. Joskus alanvaihto on kaduttanut. Mutta nyt olen onnellisesti kotipalveluyrittäjä. Onnea sinun työurallesi!

      Poista

Hurjan kivaa, että kommentoit, kiitos sinulle! :)